Olen ollut masentunut jo yli 10 vuotta, siitä ehkä 1/3 niin vakavasti, että kaupassakäyntikään ei enää onnistu. Yksi suurimpia ongelmiani, mikä varmaan pahentaa masennusta osaltaan, on se että en osaa kohdata ja käsitellä tunteitani. Varsinkin häpeä on sellainen tunne, että en kestä sitä yhtään.
Olen tehnyt elämässäni joitakin isoja isoja mokia ja monia pienempiä, ja nämä asiat kummittelevat päässäni melkein joka päivä.
Lapsesta asti olen myös oppinut olemaan näyttämättä tunteitani, sekä positiivisia että negatiivisia.. Minua kiusattiin hiukan koulussa, mutta koska en reagoinut kiusaajien toivomalla tavalla, he eivät jaksaneet jatkaa sitä kauan. Siitä asti olen kuitenkin tiedostanut käyttäytymiseni ja olemukseni aina kun olen ihmisten ilmoilla, ja joudun koko ajan miettimään mitä teen ja sanon etten millään tavalla herättäisi huomiota, ja jos joskus teen virheen, se tuntuu todella pahalta ja hävettää jälkikäteen.
En tiedä mitä voisin tehdä. Inhoan ja vihaan itseäni, koska olen ruma ja lihava. En osaa olla ihmisten seurassa normaalisti. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Mitä voisin itse tehdä, että saisin jotenkin nuo kauheat häpeäntunteet pois???
Olen tehnyt elämässäni joitakin isoja isoja mokia ja monia pienempiä, ja nämä asiat kummittelevat päässäni melkein joka päivä.
Lapsesta asti olen myös oppinut olemaan näyttämättä tunteitani, sekä positiivisia että negatiivisia.. Minua kiusattiin hiukan koulussa, mutta koska en reagoinut kiusaajien toivomalla tavalla, he eivät jaksaneet jatkaa sitä kauan. Siitä asti olen kuitenkin tiedostanut käyttäytymiseni ja olemukseni aina kun olen ihmisten ilmoilla, ja joudun koko ajan miettimään mitä teen ja sanon etten millään tavalla herättäisi huomiota, ja jos joskus teen virheen, se tuntuu todella pahalta ja hävettää jälkikäteen.
En tiedä mitä voisin tehdä. Inhoan ja vihaan itseäni, koska olen ruma ja lihava. En osaa olla ihmisten seurassa normaalisti. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Mitä voisin itse tehdä, että saisin jotenkin nuo kauheat häpeäntunteet pois???
Vastaukset 3
Vanhimmat
jos pääsisit psykoterapiaan.
Tiedän myös, että oman käytöksensä valvominen (vaikka alitajuisesti) ihmisten ilmoilla vie kauheasti energiaa - mitä muutenkaan ole edes tarpeeksi. Minäkään en osaa/pysty prosessoimaan tunteitani: ne vain vyöryvät yli ja minä muserrun alle. Asiaa pahentaa ainainen yksinolo ja avun/tuen puute.
Iän mukana olen kuitenkin saanut itsevarmuutta, niin että en ole enää niin yliherkkä omille virheille ja muiden huomiolle kuin nuorempana.
En osaa neuvoa muuta kuin sen, että voit tietoisesti psyykata itseäsi etukäteen näitä muka "häpeällisiä" tilanteita varten. Yritä suhteuttaa asia todellisuuteen: mitä, jos joku muu tekisi saman mokan tms., olisiko se nyt niin kauheaa? Todennäköisesti ei. Ajattele, että Sinä olet kuin kuka tahansa ihminen, et ainakaan huonompi.
Usein asiaan voi(si) suhtautua huumorilla, jolloin häpeä ei saisi niin suurta valtaa omassa päässä. Tiedän kyllä, että kun voimat ovat vähissä, olo on raskas. Huumorilla keventäminen ei tule ensimmäisenä mieleen.
Tärkeää on myös irrottautua tilanteesta ja mahd. häpeäntunteesta mahdollisimman pian. Siis kun jotain "kauheaa" tapahtuu, älä ainakaan syöksy kotiin märehtimään sitä. Päinvastoin, keksi nopeasti jotain muuta ajateltavaa ja tekemistä.
Toivotan Sinulle voimia elämäsi tielle! Koeta ottaa asiat rennosti, anna auringon lämmittää mieltäsi ja sulattaa häpeä!
"Häpeän monet kasvot". Mielenkiintoista luettavaa, osuu ja uppoaa. Kenties sieltä löytyisi ratkaisua häpeän tiedustamiseen, tunnistamiseen ja sen käsittelemiseen? Ei ainakaan pahitteeksi varmaan olisi lukaista?
Löytyy verkkokaupasta (-kin), kirjoittaja Ben Malinen. http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9516072208