Voi itku. Läheiseni on menossa naimisiin semmosen ämmän kanssa, joka taatusti vain kyttää läheiseni omaisuutta.
Läheiseni ei aio tehdä avioehtoa. Hänellä on täysin maksettu talo sekä sijoituksia ennestään.
Kysymys: menettääkö läheiseni omaisuudestaan puolet, jos eukko haluaa erota esim. jo tänä vuonna? Onko mitään kohtuullistamispykälää olemassa?
Nimim. erittäin huolestunut, mutta minkäs voin.
Läheiseni ei aio tehdä avioehtoa. Hänellä on täysin maksettu talo sekä sijoituksia ennestään.
Kysymys: menettääkö läheiseni omaisuudestaan puolet, jos eukko haluaa erota esim. jo tänä vuonna? Onko mitään kohtuullistamispykälää olemassa?
Nimim. erittäin huolestunut, mutta minkäs voin.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Voisit kertoa kaverillesi, että avioehtosopimuksen voi tehdä myös pelkästään avioeron varalle, niin että kuoleman sattuessa avioehto ei olisi voimassa.
Jos avioliitto on lyhyt (eli toisen puolison toiminta yhteisen talouden hyväksi on vähäistä), voidaan ositusta sovitella eli poiketa tasajaon periaatteesta. Käytännössä lyhyenä avioliittona pidetään alle 5 vuoden avioliittoa.
Ongelmana on, ettei läheiseni halua tehdä avioehtoa. Tulee vain hirveä riita jos uskaltaa edes ehdottaa ja välit menevät poikki.
Nainen on työtön eikä saa edes työttömyyskorvausta, koska ei ole aktiivinen työnhakija.
Mikä mahtaa olla se menetetty osuus jos ja kun ero tulee? Kiitos jos jaksat vielä vastata!
Kuten alla kirjoitin, lyhyessä avioliitossa voidaan sovitella ositus... "ääritapauksessa" ositettaisiin kuten jos olisi avioehto. Näin riitaisessakin osituksessa pesänjakaja melko varmasti tekisi, jos avioliittoa kestänyt 6 kk.
Jos taas avioliitto kestänyt 4,5 vuotta, voisi sovittelu olla jotakin avioehdollisen ja avioehdottoman osituksen puolestä valistä... vaikea sanoa ... riippuu aina tapauksesta ja pesänjakajasta.
Mutta mikä pakko sitten on edes mennä avioon... vai tuleeko siitäkin riita?
Kiittelinkin jo tossa sua vastauksestasi, mutta kiitän vielä tässäkin. Hienoa, että jelppaat!
Ok, eli avioliiton kesto ratkaisee. Hyvä homma!
"Mutta mikä pakko sitten on edes mennä avioon... vai tuleeko siitäkin riita?"
Sanopas se. Mä en ymmärrä.
läheisesi omaisuutta. Hänen oma henkilökohtainen tilanteensa viittaa siihen.
Tuota noin... ihmisillä on oikeus mennä avioliittoon ilman avioehtoa, jos niin tahtovat. Tai vaatia avioehtoa, ja toisaalta kieltäytyä siitä... avioliittoonkaan ei ole pakko mennä. Kai asiallista antaa kukin tehdä omat valintansa, vaikka oman mielipiteensä ystävälleen voi antaa... mutta ei "tuputtaa".
Avioeron osituksessa lasketaan kummankin nettovarallisuus (oma omaisuus ja puolet yhteisestä, miinus omat velat ja puolet yhteisitä). Se kumpi on nettovarallisuudeltaan "rikkaampi", maksaa vaadittaessa "köyhemmälle" tasinkoa niin paljon että nuo nettovarallisuudet saadaan yhtä suuriksi. Tasingon maksaja voi päättää millä omaisuudellaan.
Jos on avioehto, tasinkoa ei tarvitse maksaa. Se on oikeastaan ainoa asia mihin avioliitossa avioehto vaikuttaa (juridisesti). Avioehto voi olla voimassa vain avioeron varalta, tai myös kun kuolema erottaa (riippuu millainen on tehty).
Laki tuntee kuitenkin "sovittelun" (kohtuullistaminen ei ole oikea termi). Mielellään puolisot sovittelevat osituksensa keskenään, tai lakimiehen avustuksella. Ns. lyhyt avioliitto (alle 5 v.) on yleinen ja varsin pätevä perustelu sovittelulle, ja ositus voidaan tehdä kuin olisi ollut avioehto. Ellei sovitella sovussa, niin käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja voi "pakko sovitella" osituksen... tietenkin vääryyttä kokeneen puolison on haettava pesänjakajaa oikeudelta.
Suurkiitokset vastauksestasi! Kyllä helpotti, kun aluksi pelkäsin, että puolet vaivalla hankitusta omaisuudesta menisi tuosta vain.
Onneksi joku on näitä miettinyt! Tärkeintä on tässä meidän tapauksessamme, että talo lienee turvattu, vaikka täti päättäisikin heti nostaa kytkintä.
yli 2 vuotta niin kyllä pääsääntöisesti kaikki omaisuus menee 50/50. voihan sitä yrittää käräjöidä asiasta,mutta maksaa sekin,ja lopputulos tulleen olemaan sama.
Aikaisemmat vastaajat puhuivat viidestä vuodesta. Onko sulla parempaa tietoa ja jos on, voisitko ystävällisesti vaikka laittaa linkin tietolähteeseesi?
Normaali tilanne on, että oletetaan puolisoiden ymmärtävän avioliiton oikeusvaikutukset. Osituksen sovittelua käytetään hyvin harvoin ja siinä otetaan huomioon paljon muitakin asioita kuin parisuhteen kesto. Harkinta on aina tapauskohtaista ja lopputulos on siltikin ihan herrassa.
Miten tästä tulee niin ristiriitaista tietoa? Kuka on oikeassa, vai onko kukaan?
siis heti vihkipäivänä sen sormuksen sormeenlaittamisen ja suukon jälkeen teidät julistetaan avioliittoon. tästä hetkestä lähtien kummallakin puolisolla on avio-oikeus. jos tämän lakiin perustuvan oikeuden yrittää kumota,vetoamalla esim,suhteen lyhyyteen,pettämiseen tai johonkin muuhun,niin kovan paikan edessä on ja rahaa palaa lakimiehiin y.m.s. eikä se siitä yleensä miksikään muutu. parempi olla menemättä ollenkaan naimisiin,jos ei ole valmis omaisuudestaan luopumaan mahdolisen eron tullessa. tietty, voi keskustella avioehdon teosta ennen vihkimistä.
Puhuivatko nuo edeltäjät sitten paskaa? Joo, itse en ikipäivänä enää menisi naimisiin, mutta minkäs voit, jos toinen on päästään sekaisin.
Osituksen sovittelu perustuu avioliittolakiin ( http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234 ) ... eikä se ole suinkaan niin tavatonta kuin annat ymmärtää, ei toki yleistä.
Usein puolisot ymmärtävät sovitella edes näennäisesti sovussa, lakimesten kerrottua miten asia todennäköisesti päättyy jos oikeuteen mennään... ja paljon suuremman hintalapun kanssa molemmille.
Jos sitten sinne oikeuteen on mentävä, niin tuomarin määräämä pesänjakaja sitten sovittelee ositusta. Ja se riippuu toetenkin tilanteesta ja olosuhteista ... laissa ei ole yksiselitteistä vuosimäärää sille, milloin avioliitto tulkitaan lyhyeksi... muistikuvani oli 5 vuotta, voi olla 2 vuottakin.
*****************************************
103 b § (16.4.1987/411)
Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;
2) että tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta;
3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.
Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Kun sovitteluvaatimus tehdään osituksen jälkeen, on noudatettava, mitä osituksen moitteesta ja osituksen pätemättömäksi julistamisesta on voimassa.
Edellinen puhui niin, että jos on valmis riitaiseen käräjöintiin niin sitten voidaan käyttää tuota toista tapaa, jossa rahaa palaa lakimiehille. Muussa tapauksessa maksetaan aviovaimolle.
Puhu kaverillesi järkeä, rakkauden ensihuumassa ei näe järkeä, mutta kaverisi kiittää sinua lopulta, kun ero tulee ja veikkaan että joskus tulee.
Tietenkin osituksen riidauttajan pohdittava kannattaako lähteä vaatimaan pesänjakajaa.
Jos tasinko olisi luokaa 10.000 EUR, niin voisi olla viisainta vain maksaa... vaikka olisi kuinka epäoikeudenmukaista.
Mutta jos ositettavana velaton talo, voi tasinko olla äkkiä 100.000 EUR, ja vaikka ositus olisi hyvin riitainen... harvoin pesänjakajan palkkiot ovat yli 10.000 EUR, yleensä huomattavasti vähemmän.
Jos vielä sovittelu olisi todennäköinen (avioero vaikka vuoden avioliiton jälkeen), ihmettelen jos mielummin maksaa 100.000 EUR tasingon exälleen...
On muuten kummallista, että juristien palkkioita täällä kauhistellaan... mutta moniko tulee ajatelleeksi, että 250.000 EUR omakotitalon myynnissä välityspalkkio on suuremmissa välitysfirmoissa yli 10.000 EUR.
Olen kuullut avioliiton peruuttamisesta parinkin tutun kohdalla, kun oli selvää, että toinen on ollut vain hyötyä hakemassa.
Yritin kaivaa lukuja tähän:
Avioeroja tulee vuosittain 13 000, niissä pesänjakaja määrätään 700 tapauksessa, tehtyjä osituksia moititaan 70 kertaa. Eli näennäisesti sovussa edetään, kun ottaa huomioon, että eroajista on kyse.
http://www.optula.om.fi/uploads/dypmhxuo8.pdf
Lyhyen avioliiton pituutta ei näköjään ole missään seinään naulattu mutta lyhenemään päin ne ovat pitkät liitotkin...
Hyvä kun viitsit kaivella, nyt voin antaa hieman "eksaktimpaa" tietoa moniko ositus riitautetaan ja joudutaan käräjillä sovittelemaan.
Vaikkeivat luvut kerrokkaan sitä, sovitteliko pesänjakaja ja miten, niin voisi arvella että yleensä kyllä. Koska asian oikeuteen vienyt osapuoli on varmasti keskustellut juristinsa kanssa, joka toivottavasti on oikein osannut neuvoa ... eli, kannttaako olla hakematta pesänjakajaa vai hakea sitä. Koska kuluja tuosta syntyy.
Varmasti monessa tapauksessa pesänjakajaa on harkittu, mutta kun kummankin juristit ovat puhuneet "järkeä" eroaville... väitän että usein lopulta onkin "vapaaehtoisesti" soviteltu ositusta vaikka hammasta purren.
Moitittuja (jo tehtyä ositusta) ja pesänjanjakajan tekemiä osituksia oli 770 kpl... eli noin joka 17:sta ositus päätyy käräjille (n. 6%).
Huoltajuusasioista sama luku muuten on joka kymmenes, 90% lapsen huoltajuudesta, elareista ja tapaamisista sovitaan sovussa (tai edes "linnarauhan" vallitessa).
... en tiedä onko joskus tuo ollut mahdollista, mutta ei ainakaan 1987 jälkeen (jolloin AL laki uudistettiin melko perusteellisesti).
Avioliitto päättyy kun puolisot eroavat. Se voi tapahtua kahdella eri tavalla, heidät tuomitaan avioeroon hakemuksesta (jota edeltää hakemuksesta "vietetty" 6-12 kk harkinta-aika, tai 2 vuotta eri ositteissa asuminen) .... TAI sitten kun kuolema heidät erottaa.
Muita "keinoja" ei ole.
Avioeron ositus voidaan sovitella (niin avioehdollista, kuin avioehdotontakin), jos siihen perusteluita ... kuten tässä ketjussa muutamaan otteeseen kerrottu.
>>avioliittolaki ei tunne "avioliiton peruuttamista" ... en tiedä onko joskus tuo ollut mahdollista, mutta ei ainakaan 1987 jälkeen>Avioliitto päättyy kun puolisot eroavat. Se voi tapahtua kahdella eri tavalla, heidät tuomitaan avioeroon hakemuksesta (jota edeltää hakemuksesta "vietetty" 6-12 kk harkinta-aika, tai 2 vuotta eri ositteissa asuminen) .... TAI sitten kun kuolema heidät erottaa. Muita "keinoja" ei ole.
Mielenkiintoinen tausta ja perustelut tuolle vahentuneelle "avioliiton peruuttamisesta". Taisi samoihin aikoihin poistua käsite aviorikoksesta.
Kiitos myös tarkennuksestasi siitä kolmannesta "keinosta" jolla avioliitto voi purkaantua.
Mielestäni se on läheisesi oma asia. Ja aikuisena tekee päätöksensä. Ainahan voi tietysti kertoa mielipiteesi, että sinun mielestä nykypäivänä kannattaa tehdä avioehto. Ja mistä olet niin varma, että kyseinen nainen jahtaa hänen omaisuuttaan? Ikävä syytös, jos ei ole painavia todisteita tms.?
Mutta en kerta kaikkiaan voi ymmärtää, miksi pitää mennä naimisiin persaukisen naisen kanssa, jonka kanssa ei ole edes lapsia.
Ja näkisit sen tyypin... huh huh.
Mikä siinä sua huolestuttaa? Äijän oma omaisuus eikä puille paljaille jää vielä eronkaan jälkeen.
Sulla lienee oma lehmä ojassa? Oletko kenties sinä tai lapsesi saamassa perintöä, jos tämä mie kuolisi. Ja avioliiton takia tää sun osuutes jäis pienemmäksi....
Tältä tää huoli mun milestä vaikuttaa.
Sinulla.
Harvoin on nuorilla ihmisillä,(jos nuoria), isompaa varallisuutta, jos ei ole sattunut syntymään hopealusikka suussa.
Se ,että olet huolestunut kaverisi tilanteesta juuri
tuosta hänen ystävänsä "persaukisuudesta",ei mielestäni anna oikeutta riepoa näin julkisesti hänen mahdollisesti aikomaansa ratkaisua. Se,että on rakastunut ihmiseen on paljon enemmän kuin rakastua hänen kokoamaansa omaisuuteen.
Mistä voit päätellä niin,että hänen ystävänsä olisi rakastunut vain tuttavasi omaisuuteen.
Eikös asia ole sillä tavalla ,että avio on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti.
Menin itse avioon yli 30 v. sitten ja molemmat olimme suht. tyhjätaskuja. Vaimoni sai kyllä aikanaan isomman perinnön kuin minä ,mutta se ei ole vaikuttanut liittoomme juurikaan. Onnellisuutta ei voi ostaa rahalla ja vaikka voisikin se tuskin olisi kestävää.
Mikäli esittämäsi asia on noinkin läpinäkyvä,että siitä olet huolissasi,kerro se toki tuttavallesi
ja sano suoraan hänelle, mitä ajattelet hänen ystävästään.
Vai etkö uskalla?
Voin vinkkinä sanoa ,että kyllä aikoinaan minullekin sanottiin ,että et kai vaan tollasen kanssa meinaa mennä vihille. Sanoja oli oma sisar:)
Mitä sinulla on asian kanssa tekemistä? Vaikka olisit miten läheinen, ei asia sinulle kuulu. Jokainen tekee itse omat ratkaisunsa, siihen sinulla ei ole osaa eikä arpaa. Minusta on törkeää, että kirjoittelet palstalle toisen henkilön asioista!