lääkeitä??

Mitä tehdä?
Kärsin masennuksesta joka pahenee näin
syksyllä..olen nuori (15) joten lääkkeitä minulle
ei anneta. Mitä tehdä kun olen itse tietoinen
siitä kuinka lähellä itsari on, mutta en osaa
puhua siitä psykiatreille vaan kaunistelen
asiota...joten he luulevat kaiken olevan jo
paremmin. Näin ei kuitenkaan ole. En halua
kuolla, enkä varsinkaan tehdä itsaria, mutta
välillä pimenee todella pahasti...pelkään itseäni.
Mitä tehdä? Onko apteekissa mitään lääkkeitä
joita saa ilman reseptiä? Pelkään todella, mutta
en osaa puhua->kärsin. Pitääkö odottaa että teen
jotaiun todella tyhmää ennen kuin joku uskoo???
4277
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

kirjoittaa ajatuksiasi paperille ennen seuraavaa
lääkärikäyntiä. Voi olla helpompaa kuin puhuminen.
Ei psykiatrisi valitettavasti ajatuksia lue, ja
apua sinun on saatava. Käythän psykoterapiassa? Ja
tiedäthän että keskustelut lääkärisi kanssa ovat
luottamuksellisia eikä hän saa kertoa sanomisistasi
kenellekään, ei edes vanhemmillesi? Kyllä ne
hurjempiakin juttuja varmaan kuulee kuin sinun, älä
pelkää. Eikä psykiatrisi loukkaannu jos sanot
suoraan että voit huonommin ja mietit itsetuhoisia
ajatuksia. Rohkaise mielesi ja koeta saada asia
ulos tavalla tai toisella. Hän ei voi auttaa sinua
jos ei tiedä koko totuutta. Voimaa.

Äänestä
  • kerro ihmeessä perimmäisistä tuntemuksistasi
    lääkärille. Aina se on parempi vaihtoehto kuin
    itsari tai itsensä pelkäminen.


    Minä avasin suuni ja kerroin lopulta sellaisiakin
    asioita itsestäni, että en olisi uskonut. Itsarit
    ja muille aikomani pahat. Sain silti kulkea
    vapaana. Perästä päin hiukan kadutti kertomukset
    hetken, mutta samalla olin hyvilläni ja nyt
    perästäpäin oloni on hyvä. Pitkän ja
    luottamukselliseksi kehittyneen hoidon jälkeen.

    Äänestä

  • selvinnyt kirjoitti:

    kerro ihmeessä perimmäisistä tuntemuksistasi
    lääkärille. Aina se on parempi vaihtoehto kuin
    itsari tai itsensä pelkäminen.


    Minä avasin suuni ja kerroin lopulta sellaisiakin
    asioita itsestäni, että en olisi uskonut. Itsarit
    ja muille aikomani pahat. Sain silti kulkea
    vapaana. Perästä päin hiukan kadutti kertomukset
    hetken, mutta samalla olin hyvilläni ja nyt
    perästäpäin oloni on hyvä. Pitkän ja
    luottamukselliseksi kehittyneen hoidon jälkeen.

    nuorella on elämä edessä j aolisi tyhmää alkaa
    tekeen mitään hölmöjä! niin että eteenpäin vaan!
    hyvät kaverit oisi kullanarvoisia myös! yks vaan
    (onkohan se nyt niin varma ettei tuossa iässä
    jotain lääkettä saisi??)

    Äänestä

Hei kuules ei asiat oo nii huonosti ku sä luulet!
Ensinnäki sinun ikäisille kirjoitetaan kyllä
masennuslääkkeitä,jos katsotaan että se on
tarpeellista.Kokemuksesta sanoen.Itse nimittäin
olen syönyt 13 vuotiaasta masennus- ja muistakin
mielialalääkkeitä.Nyt olen siis 16.Kyllä se siitä!
Käyt siis psykoterapiassa?Onko kokeiltu muita
terapia malleja?musiikki-terapiaa?Itselläni on
hyviä kokemuksia tosta musiikki-terapiasta.
Ainoa ongelma että täällä paikkakunnalla jossa
asun tuota terapiaa ei saa kun sairaalahoidon
yhteydessä.Ja itsetuhoisuudesta pari sanaa.
Oletko ajatellut itsetuhoisesti/itsaria?Oletko
suunnitellut vakavissasi?Oletko yrittänyt?Oletko
viillellyt/satuttanut itseäsi?
Kaikki edellä mainittu on jo vakavaa!!Ja jos
sinusta tuntuu ettei kukaa ota sinua
tosissaan/välitä,niin olet erehtynyt!!Oletko
puhunut tuosta kavereiden kanssa?Itse olen
huomannut että on paljon tehokkaampaa ja
helpompaa jutella hyvien kavereiden kaa kun
terapeutin.
Minulle on hyvin tuttu aihe itsari.Olen yrittänyt
neljästi.Aina vaan on kaverit päässy estämään.
Ja aikoinaan ne kaverit mut hoitoon hommas.Ja
siitä olen hyvin kiitoolinen.Ilman heitä en olisi
hengissä tällä hetkellä!!
Mutta koita selvitä!!koita tehdä kaikkea
hauskaa,vietä aikaa ystävien kanssa,älä jää
missään nimessä yksin murehtimaan!Masennus
helpottaa aikanaan.Minulla paraneminen kesti
n.1,5 vuotta.Joten eläminen on vaan taistelemista
ja jonain päivänä olet kiitollinen siitä että
olet hengissä!!Kaikki kestää aikansa,mukaan
lukien masennus,kaikki!!Se on vaan ajan kysymys!!

Hauskaa syksyä kaikille!!Ja koittakaa pärjätä!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Milla kirjoitti:

Mitä tehdä?
Kärsin masennuksesta joka pahenee näin
syksyllä..olen nuori (15) joten lääkkeitä minulle
ei anneta. Mitä tehdä kun olen itse tietoinen
siitä kuinka lähellä itsari on, mutta en osaa
puhua siitä psykiatreille vaan kaunistelen
asiota...joten he luulevat kaiken olevan jo
paremmin. Näin ei kuitenkaan ole. En halua
kuolla, enkä varsinkaan tehdä itsaria, mutta
välillä pimenee todella pahasti...pelkään itseäni.
Mitä tehdä? Onko apteekissa mitään lääkkeitä
joita saa ilman reseptiä? Pelkään todella, mutta
en osaa puhua->kärsin. Pitääkö odottaa että teen
jotaiun todella tyhmää ennen kuin joku uskoo???

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu