Näkijälle/ennustajalle.

Olisin halunnut kysyä näkisikö joku miten tämän avioliiton käy?
Tällä hetkellä menee tosi huonosti.Tämä liitto ahdistaa,emme pysty puhumaan mistään.
Huonosti on mennyt jo jonkin aikaa ja itse olen miettiny eroa.Tuntuu,että liitto on muuttunut enemmän sellaiseksi,että ollaan enneminkin "kavereita" toistemme kanssa kun aviopari.Riitoja on koko ajan.
Löydänkö ikinä sitä oikeaa rakkautta /kumppania rinnalleni?

Kiitos jo etukäteen jos joku viitsii vastata.
3229
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Avioliitto ei ole aina helppoa. Se vaatii huoltoa ja työtä ja anteeksiantoa.

Sinä mietit tulevaisuutta jo siltä kannalta, että kun eroatte. Sun ei kuitenkaan tulisi pohtia tulevaisuutta ja sitä, millaisen kumppanin voit sitten jatkossa saada. Avioliitto on alun alkujaan tarkoitettu kestämään ja se on tarkoitettu ainutlaatuiseksi liitoksi ihmisten välillä. Mä kehoitan, että sun tulisi ennen kaikkea keskittyä siihen, mitä sulla nyt on. Sinun tulisi puhua miehesi kanssa siitä, että teillä on nyt ongelma. Voisitte yhdessä miettiä, mistä ongelmat johtuvat ja mitä niille voidaan tehdä.

Mä oon itse uskossa ja mä rukoilen teidän liittonne puolesta. Ja uskon todella, että Jumala haluaa vahvistaa teidän liittoanne ja antaa siihen voimaa sekä kestävyyttä!

Voimia ja siunausta. Hyvää kesää!

"Kaksin on parempi kuin yksin,
sillä kumpikin saa vaivoistaan
hyvän palkan.
Jos he kaatuvat,
toinen auttaa toista nousemaan,
mutta voi yksinäistä, joka kaatuu -
häntä auttamassa ei ole ketään.
Ja jos kaksi makaa yhdessä,
on molemmilla lämmin,
mutta kuinka yksinäisellä voisi olla lämmmin?
Yksinäisen kimppuun on helppo käydä,
mutta kaksi pitää puolensa,
eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti."
(Saarnaaja 4:9-12)

Äänestä

... voi miten on sama tilanne kuin minulla. Oletko ollut pitkään liitossa? Ikäsi mahd. n. 40:nen paikkeilla?

Minulla ollut viim. kolme vuotta yhtä kriisiä ja tuntuu että yhteinen tie puolison kanssa on kuljettu loppuun. Puhuttavaa ei ole ja näkemys erot aivan valtavat, en aio enää alistua miehen tahtoon vaan haluan olla itsenäinen nainen, siitä sitten tulee sanaharkkaa.

Muutenkin on tyhjää ja todella ankeaa, olen todella yksin ja yksinäinen.

Olen miettinyt oman asunnon ostoa ja kävin jo pankissa neuvottelemassa lainan, se luvattiin.
Miehen kanssa raskasta, mutta lasten kanssa upeaa, se ainut tässä kiinni pitävä voima. Tunnetasolla en saa mitään irti kun miestäni ajattelen, on tylsää ja ikävää.
Suhdetta pitää hoitaa ja puhua asioista, mutta kun ei ole mistä edes puhua-:((
Tämä on enemmän kuin sisar-veli-suhde kuin pari suhde.
Ja vaikka mietin sitäkin että saa jotain suhteessa toimimaan tuoko se enää sitä
tyydytystä että liitossa on elävyyttä ja voimaantumista?
Joku viisas saattaa ajatella että yhdessä pitää yrittää ja yhdessä puhua, suhdetta pitää hoitaa ja olla rakastava ja joustava.
Juuri noin olen tehnyt ja aikani yrittänyt nyt en enää tee muuta kuin mietin itsekkäästi miten teen ja toimin että jaksan arjessa ja selviän vastuullisisista tehtävistäni mitä annettu.

Velvollisuus hoitaa lapset on olemassa mutta velvollisuutta hoitaa ja hoivata aikuista miestä ei ole olemassa.
Nyt katson vielä jonkin aikaa mitä tästä seuraa mutta jokin ratkaisu täytyy olla olemassa.

Sanonkin sinulle Kesäheinä, kyse on sinun ainutlaatuisesta elämästä jossa myös sinulle pitäisi onnea ja iloa suoda. Jatkuva henkinen suru, haiho ja apatia ei ole normaalia.

Onko sinulla olemassa mitään henkisesti virkistävää harrastusta, jolla saisit itsellesi voimaa ja hyvää mieltä?
Pääsisit irti arjen rutiineista?
Miehen kanssa jatkuva yhdessä olo hänen näkeminenkin saattaa ärsyttää, siksipä oman ajan löytäminen ja omien toiveiden toteuttaminen antaa henkistä väljyyttä ja tilaa.
Siitä minä olen saanut jotain apua itselleni.

Tämä nyt ei ole mikään parisuhde palsta mutta koen tämän niin samana omaan tilanteeseeni, että halusin tuoda omaa kokemustani jos tästä olisi apua--

nyt vielä katson sinulle:

Vahvat ristiriidat nousevat esiin aivan heti sinun sisimmässä, heität kuin tulikirveen kohti miestäsi. Oletko huomannut että miehesi ajattelee samallatavalla sinusta, ainakin osittain?
Taitaa olla nyt niin että te molemmat toivotte kuin muutosta ja kumpikin kokee että se löytyy ulkopuoleltanne.
Syytät miestäsi koet että hänestä tämä johtuu.
Miksi et lähde omaan kotiin? Sisäinen pelko estää sen tekemästä. Ei talous, lapset jne vaan pelko ette jospa ei selviydykkään.
Mutta sinulle luvataan viisaita päätöksiä ja päätöksistä nousee voiton merkki ja päätöshän tässä tulee talveen mennessä viim. talvella.
Sen jälkeen vallitsee sisimmässäsi rauha ja koet kasvaneesi sisäistä vahvuutta. Kaikki ei kuitenkaan suju ongelmitta mutta selviät kyllä.
Älä kuitenkaan alistu ikeen alle vaan kuuntele sisintä ääntäsi sillä sen kautta pääset voittoon.


t. kanssa kulkija*

Äänestä
  • kun kirjoitit minulle:)

    Olen ollut liitossa nyt 3v.Ikää minulla on 35v.
    Kun luin sinun kirjoitusta omasta elämästäsi,oli kuin itse olisin sen kirjoittanut.
    Minä myös olen todella yksinäinen tässä liitossa.
    Tuntuu,että kaikki puhuttava on jo puhuttu.
    Tunteet miestä kohtaan on jo hiipuneet.
    Lapset on ne mistä ilon ja onnen saan :)

    Harrastuksia minulla ei tällä hetkellä ole.Pitkiä kävelylenkkejä teen päivittäin.


    Kiitos kun katsoit minulle:
    Olen kyllä huomannut,että mies ajattelee samoin.
    Kumpikin toivotaan muutosta ja varmaankin siihen eron suuntaan.Kumpikaan ei vaan taida osata sitä vielä sanoa.
    Olet oikeassa,syytän miestäni paljon tästä tilanteesta.
    Omaan kotiin lähteminen,Haluaisin jäädä tähän kotiin,mutta tiedän että mies ei suostu tästä lähtemään joten uuden asunnon hankkiminen on edessä.Tämä asunto on yhteinen.Kyllä se muutos pelottaa,mutta tiedän että selviän.

    Toivotan sinulle kanssa kulkija* kaikkea hyvää ja aurinkoisia kesäpäiviä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


kesäheinä kirjoitti:

Olisin halunnut kysyä näkisikö joku miten tämän avioliiton käy?
Tällä hetkellä menee tosi huonosti.Tämä liitto ahdistaa,emme pysty puhumaan mistään.
Huonosti on mennyt jo jonkin aikaa ja itse olen miettiny eroa.Tuntuu,että liitto on muuttunut enemmän sellaiseksi,että ollaan enneminkin "kavereita" toistemme kanssa kun aviopari.Riitoja on koko ajan.
Löydänkö ikinä sitä oikeaa rakkautta /kumppania rinnalleni?

Kiitos jo etukäteen jos joku viitsii vastata.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu