Hesarissa

Autistisen lapsen hoidon pitäisi olla perhekeskeistä. Huostaanotto traumauttaa koko autistisen lapsen perheen. Hoidon tärkein resurssi evätään sen sijaan, että se saisi tarvitsemansa tuen.

Autistisen oireyhtymän ennustetta pidettiin aina 1970-luvulle saakka huonona ja eräiden tutkimusten mukaan aikuistuneista autisteista oli 38 - 76% sijoitettuina laitoksiin. Heidän koettiin olevan muihin laitosasukkaisiin verrattuna vaikeammin hoidettavia, koska he eivät olleet saaneet asianmukaista kuntoutusta. Lähes ainoa kuntoutusmuoto oli yksilöterapia, jota ei tosin ollut edes tarjolla kaikille autistisille lapsille. Pikkuhiljaa kuitenkin lääkkeiden ja yksilöllisen psykoterapian käyttäminen alkoi väistyä ja ajatus mahdollisimman varhain aloitetusta tiedonhankintaan ja jäsentämiseen tarvittavien toimintojen sekä sosiaalisen kommunikaation osuudesta kuntoutuksesta käyttäytymisongelmien vähentämiseksi alkoi yleistyä.

Aikojen saatossa on tapahtunut myös suuria muutoksia asennoitumisessa autististen lasten vanhempiin ja heidän merkitykseensä lastensa kuntoutuksessa. 1940 - 1960 -luvuilla nähtiin autismin johtuvan äiti- lapsi -suhteen häiriöstä ja tuolloin puhuttiin tunneköyhistä niin sanotuista "jääkaappivanhemmista". Vanhempia pidettiin syyllisinä lapsensa vammaisuudesta, mutta nykyaikana tutkimukset ovat
vahvistaneet autismin biologisen perustan.

Vanhempien rooli lapsensa parhaina asiantuntijoina sekä
kuntoutusryhmän jäseninä on noussut yhä enemmän esille. Jokaisen autistisen henkilön kohdalla tulee kuntoutus suunnitella yksilöllisesti ja miettiä, mikä on vanhempien rooli kuntoutuksessa. Autistisen lapsen vanhemmilla on hyvin haastava kasvatustehtävä. He tarvitsevat keinoja ja tukea, jotta jokapäiväiset askareet sujuisivat lapsen ja koko perheen kannalta tarkoituksenmukaisesti.

Autistin kuntoutuksessa perheiden merkitys on suuri, koska heillä on lapsestaan pitkä kokemus, ja kuntoutus perustuu mahdollisimman tarkkaan tietoon juuri tästä autistisesta ihmisestä persoonana. Näin heidän asiantuntijuutensa huomioiminen myös aikuisen autistisen henkilön kuntoutuksessa on tärkeää.

Toisaalta autistisen henkilön kuntoutus ei voi tapahtua ajallisesti
tai paikallisesti irrallaan hänen tavanomaisesta elämästään, sillä
saavutetut tulokset eivät itsestään siirry tai yleisty toiseen
ajankohtaan tai paikkaan. Näin ollen kuntoutuksen tulee olla myös osa perheen arkielämää. Kuntoutus on kokonaisvaltaista arkipäivässä ryhmätyönä tapahtuvaa pitkäjänteisyyttä vaativaa tuloksia tuottavaa toimintaa.

Monesti vanhemmilta saadaan myös tieto käytöshäiriöiden syyn
selvittämiseen. Vanhemmat voivat tietää asioita ja ärsykkeitä, jotka aiheuttavat haastavaa käyttäytymistä, mitä ei esimerkiksi
palveluyksikössä tiedetä. Säännöllinen keskusteleminen vanhempien kanssa ehkäisee monia ongelmia.

Perheiden asiantuntijuuden hyödyntäminen perustuu vastavuoroiseen tiedonantoon. Vanhemmille tulee antaa riittävästi tietoa, jotta he voivat olla osallisina päätöksenteossa. Heillä tulee olla mahdollisuus valita eri vaihtoehdoista ja antaa niille hyväksyntänsä. Vanhemmat eivät kuitenkaan pysty tekemään tietoon perustuvaa valintaa, jos he eivät ymmärrä saamiaan tietojaan tai jos he eivät saa tietoa vaihtoehtojen hyvistä ja huonoista puolista.

Lähde:
http://www.lappeenranta.fi/includes/file_download.asp?deptid=13580&fileid=2381&file=selvitys%20autismin%20kirjoon%20kuuluvien%20henkilöiden.pdf&pdf=1