Olen monta kertaa aktiivisesti hakenut kavereita seuranhakupalstojen kautta. Aika moneen olen tutustunut ja joitakin olen tavannut kerran tai useammin. Mutta hyvin moni kaveri on lakannut jossain vaiheessa pitämästä yhteyttä, ei vastaile tekstareihin, ei soita, vaikka saattoi vakuutella sitä miten mielellään lähtee siihen ja tuohon menoon kunhan ajasta sovitaan. Eikä mitään riitaakaan ollut. Kai minä sitten vaan olen niin tylsää seuraa.
En ole kaatanut murheitani kavereiden niskaan, enkä ole kovin tiheään pitänyt yhteyttä, mutta yksipuolisesti en aio jatkaa kun odotan että kaveruus on molemminpuolista. Sitten vaan laitan uutta ilmoitusta ja tutustun taas uusiin ihmisiin, so what!
Ajattelin vaan että jos jollekulle toiselle on tapahtunut samanlaista, että kaverit katoaa niin tiedoksi vaan että minulle on tapahtunut tuollaista usein. Liittyneekö nykyaikaan ja kertakäyttöystävyyteen? Mulla on toki omatkin kiireet, on työ ja harrastukset, etten jatkuvasti ole kaipaamassa kavereiden seuraa, mutta joskus on mukava tavata mukavissa merkeissä.
En ole kaatanut murheitani kavereiden niskaan, enkä ole kovin tiheään pitänyt yhteyttä, mutta yksipuolisesti en aio jatkaa kun odotan että kaveruus on molemminpuolista. Sitten vaan laitan uutta ilmoitusta ja tutustun taas uusiin ihmisiin, so what!
Ajattelin vaan että jos jollekulle toiselle on tapahtunut samanlaista, että kaverit katoaa niin tiedoksi vaan että minulle on tapahtunut tuollaista usein. Liittyneekö nykyaikaan ja kertakäyttöystävyyteen? Mulla on toki omatkin kiireet, on työ ja harrastukset, etten jatkuvasti ole kaipaamassa kavereiden seuraa, mutta joskus on mukava tavata mukavissa merkeissä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
koko elämän ajan johtuen mm asuin-, opiskelu- ja työpaikkojen sekä harrastusten vaihdoista. Näitä vanhoja kavereita sitten tavataan hyvillä mielin joissakin yllättävissä tilanteissa vuosien varrella. Melko hyvä tuurihan sitä pitää ilmeisesti käydä että seuranhakupalstojen kautta löytää pitkäaikaisen tosi kaverin tai jopa peräti ystävän. Kaveruuksille kannattaa pitää mieli avoimena, vaikka ne eivät aina toteutuisikaan omien toiveiden mukaisesti!
"Ystävällistähän se on elämä, kun on itse vain ystävällinen"
tuo: "Ystävällistähän se on elämä, kun on itse vain ystävällinen"
On ihan karseita tyyppejä olemassa, jotka purkavat huonon olonsa viattomiin sivullisiin. Esimerkiksi koulukiusaajat ala- ja yläasteella. Niin, ja kai niitä työelämässäkin on?
Kova pitää olla, ettei ihan talsittaisi jalkoihin. Hyväkäytöksinen, mutta tarpeen vaatiessa myös kova!
Onhan se noinkin. Olen vaihdellut asuinpaikkakuntaa elämäni aikana, opiskelujen ja työpaikan vaihdosten vuoksi on myös joitakin yhteyksiä katkennut.
Tänään laskeskelin että aivan muutaman vuoden sisällä olen tutustunut yli 12:een ihmiseen ja heistä ei tällä hetkellä pidä yhteyksiä kuin yksi! Ovat vain vähitellen lakanneet pitämästä yhteyttä, ei vastata edes joulukorttiin vaikka käydään se lukemassa, jonka tiedän kun siitä tulee ilmoitus. Vaikka nämä kaikki on vakuuttaneet tavatessa että ihan mielellään taas tavataan sen ja sen mukavan asian merkeissä.
En minä mitään sydänystäviä näistä olisi tarvinnut, muuta kuin kivoja kavereita joiden kanssa harrastaa mukavia asioita. Mutta olen vain näille kertakäyttöihminen kun täytyy kiiruhtaa jos tapaa kiinnostavampia ihmisiä!
En ole katkera, ihmettelen vaan että onko tällainen käyttäytyminen kuinka yleistä? Onhan nykyisin muutenkin sitoutuminen joihinkin asioihin vaikeaa, koetaanko myös yhteydenpito sellaisena negatiivisena asiana että siinä ikäänkuin sitoutuu jos useamman kerran tapaa jotakin ihmistä?