hei
olen 17 vuotias nuorimies.käyn kaksois tutkinnon ensimmäistä joka etenee kohtuudella päin helvettiä.
noin hiaman yli puolivuotta sitten alkoin minulla masennus joka on pahentunut tähän pisteeseen aivan liikaa.masennuksen alettua mieleen tulivat itsemurha ajatukset melko voimakkaina.
tiätääkseni masennukseni ei näy ulospäin.mutta jopa gimmafrendi on sanonut että siitä kyllä näkyy pieni vihje vaikka hänen seurassaan olen aina onneni kukkuloilla.
olen koulussa melko iloinen ja samalla hiljainen ja puhelias.
mutta en näe tulevaisuudelta mitään toivoa.edes tyttöni ei voi minua pelastaa koska hän asuu eri kaupungissa mutta olemmme silti paljon yhteyksissä.
ajattelin auluksi että jos kesän jaksan sinnitellä mutta nyt jo vaikuttaa siltä että pistän itseni narunjatkoksi parin kolmenviikon kuluttua.
minulla on hyviä ystäviä ja muuta mukavaa joten en ymmärrä mistä tämä johtuu.itken melkolailla ja saan sekavuustiloja.
ympäristöni on luonut minullle kovat paineet.kertaakaan en ole iloinnut naisen kanssa sillä asiat ovat varsin monimutkaisia.
kerroin täsä vanhemmilleni ja he sanoivat hankkivansa minulle jotain oikeata hoitoa,ja toivonkin sitä saavani koska en pysty keskittymään edes tämän kirjoittamiseeen saatikka sitten koulutehtäviin.
kaljan juontikaan ei enään innosta.
en millään jaksaisi odottaa
mitä helvettiä minun olisi tehtävä?
olen 17 vuotias nuorimies.käyn kaksois tutkinnon ensimmäistä joka etenee kohtuudella päin helvettiä.
noin hiaman yli puolivuotta sitten alkoin minulla masennus joka on pahentunut tähän pisteeseen aivan liikaa.masennuksen alettua mieleen tulivat itsemurha ajatukset melko voimakkaina.
tiätääkseni masennukseni ei näy ulospäin.mutta jopa gimmafrendi on sanonut että siitä kyllä näkyy pieni vihje vaikka hänen seurassaan olen aina onneni kukkuloilla.
olen koulussa melko iloinen ja samalla hiljainen ja puhelias.
mutta en näe tulevaisuudelta mitään toivoa.edes tyttöni ei voi minua pelastaa koska hän asuu eri kaupungissa mutta olemmme silti paljon yhteyksissä.
ajattelin auluksi että jos kesän jaksan sinnitellä mutta nyt jo vaikuttaa siltä että pistän itseni narunjatkoksi parin kolmenviikon kuluttua.
minulla on hyviä ystäviä ja muuta mukavaa joten en ymmärrä mistä tämä johtuu.itken melkolailla ja saan sekavuustiloja.
ympäristöni on luonut minullle kovat paineet.kertaakaan en ole iloinnut naisen kanssa sillä asiat ovat varsin monimutkaisia.
kerroin täsä vanhemmilleni ja he sanoivat hankkivansa minulle jotain oikeata hoitoa,ja toivonkin sitä saavani koska en pysty keskittymään edes tämän kirjoittamiseeen saatikka sitten koulutehtäviin.
kaljan juontikaan ei enään innosta.
en millään jaksaisi odottaa
mitä helvettiä minun olisi tehtävä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiva kun kirjoitit. Anna sulle hyviä ohjeita, jotka kannattaa painaa mieleen.
Olen itse ollut syvällä, että tiedän mistä puhun. Masennukseen auttaa, jos syöt runsaasti B6 ja B12 vitamiineja. Kannattaa ottaa kuukausi kolminkertaisella suositus annoksella. Esim. Teho B-vitamiinilla. Magnesiumia kaksinkertaisella suositusannostuksella. Lisäksi voit ottaa E-Epaa 2000 mg/vrk ja Karnosiinia 800 mg/vrk. Ne ovat tärkeitä. Itse selvisin ylös masennuksesta niillä annoksilla. Söin kuukauden em. annoksia, kunnes palasin käyttämään nykyistä annostusta. 1000 mg E-Epaa, 800 mg Karnosiinia, 4x Tolosen Magnesium plus/vrk, 1 tbl sinkkiä. Uniongelmiin käytän Valeriaanaa ja melatoniinia. Näillä ohjeilla minä pääsin todella syvästä montusta. Kannattaa kokeilla. En ole lääketieteen asiantuntija, mutta olen elämän, ahdistuksen ja masennuksen asiantuntija kantapään kautta.
Mielenkiintoiset "reseptit"; -oliko sinulla myös lääkärin määräämä lääkitys? Sikäli vaan, että voiko noita käyttää saman aikaisesti? Noi unta antavat voi kai ainakin olla huonoja sekoittaa lääkevalmisteiden kanssa, siis että käyttää saman aikaisesti...?
Ota vanhempiesi tarjoama apu vastaan. Lääkehoito auttaa melko pian.
Toivoa on! Jos et nyt jaksa koulunkäyntiäsi, niin voi niistä asioista neuvotella koulun kanssa.
Puhu uudelleen vanhemmillesi asiasta!
Tiedän tunteen, pääset siitä kyllä yli, ehkä taustalla on varmasti ne ympäristön paineet. Ne saattavat aiheuttaa pahojakin oireita, jos tuntee, et 'joutuu' miellyttämään toisia esim. hyvällä koulumenestyksellä tai jms.
Sun EI tarvii tehdä enempää kuin mitä jaksat, myös koulun voi jättää vähäksi aikaa, vaikka vallan jos siltä tuntuu. Elämässä on mahdollisuuksia rajattomasti.
Niiden selvittämiseen tarvii PYSYTELLÄ HENGISSÄ, koska muuten ne mahdollisuudet eivät koskaan sua kohtaa.
Ota apua vastaan, vaadi sitä, sun vanhempasi eivät VOI olla kivisydämiä, jotka eivät lastansa tahtoisi auttaa.
Onhan koulussakin joku psykologi/terveyshoitaja jolle voit mennä myös puhumaan. Kerrot, ettet jaksa omin voimin.
Ajattelen sua, ja toivon kaikkea hyvää elämällesi.
sinä et ole täällä opisekelua varten vaan opiskelu on täällä sinua varten.
suosittelisin terapiaa tai ainakin juttelua terveydenhoitajan tai opon kanssa.
kyllä se siitä, olet vielä niin nuorikin.
se on ihan tavallista ajatella itsemurhaa ja kyllä minä uskon, että voisti tehdäkin sen, mutta älä todista sitä kenellekään, sillä et itse masentuneena yksinkertaisesti voi käsittää tekosi julmuutta. sitä ei koskaan unohdettaisi, se järkyttäisi valtavaa ihmisjoukkoa ja katuisit sitä jos voisit, usko minua. itse olen yrittänyt sitä enkä suosittele kenellekään, se on hirveintä mitä olen kokenut. usko pois, ei se masennuskaan loputtomiin kestä. mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi, kyllä se siitä, pian kaikki on paljon paremmin.
maanantaina nyt kävin ensimmäistä kertaa terapiassa.
melkovaikeata siälläkin oli puhua koska olo oli aivan liian hermostunut ja tuli siinä yhdessä vaiheesa kyynelkin tirautettua.
alkoi heti se terapeutti ehdotella lääkkeitä mutta eipä mua tommost oikein kiinosta. en tahtosi että mielialan kohoaminen johtuisi nimenomaan niiden lääkkeitten syömisestä.
viimeiset päivät koulussa alkavat olla vähän mitä ovat.joudun suurimman osankursseista uusimaan. melko äkkipikainen olen myös. tänään räjähdin aivan täysillä oppitunnilla ja painuin ulos koko luokasta.olen normaalisti todella rauhallinen ja ehkäpä liiankin kiltti ihminen.
en vain tiädä viäläkään mitä apua siitä terapiasta loppujen lopuksi on kun ei huvittaisi niitä lääkkeitäkään syödä vaikka äitin niin pyyttäää
kiitos kaikkien ymmärryksestä