Oltii yhdessä n. 4kk:tta.. kumpikin etsi suhteemme laatua ja tasoa. Minä tein eron, kun en vain jaksanut enää epämvarmuutta siitä, jonka vuoksi itkinkin paljon kun olin hukassa ja mistään ei tienny mitään..
En halunnut kai sitoutua. Ei hänkään. Olemme vielä nuoria ja haluamme elää. En kokenut seurustelevani. Ja hänkin halusi olla vain vapaa eikä varattu. Olimme molemmat ihan umpikujassa. Itse en ole koskaan päästänyt ketään näinkään lähelle.. olen torjunut kaikki, jotka olisivat voineet kehkeytyä vakaviksikin..
Onko järkeä, jos jatkamme suhdettamme vain panon tasolla salaa muilta? Teemme selväksi, ettei ole mitään muuta yhteistä eikä tule olemaankaan. Me molemmat haluamme vain seikkailla.
Mitä luulette onnistuuko? Itse meinaan en koskaan ole pitänyt yhteyttä eksiini, koska en halua lähteä siihen peliin mukaan, että suhteesta tulisi on-off-suhde.
Jotenkin vain tuntuu, että haluan ottaa kevyesti. Olen kuullut niin paljon juttuja siitä, että palataan entiseen ja koetetaan herätellä toiveita ja yrittää uudelleen samalla tasolla.
Itse tiedän, ettei suhde tule toimimaan mitenkään vakavasti, enkä sitä haluakaan.. Etsimme tosiaan suhteemme laatua. Se oli siltä välitä seurustelu tai pano.. Mitään muuta yhteistä meillä ei sinä aikana juuri ollut ja oma elämä molemmilla.
Ja mielestäni kaikkea pitää kokeilla kuitenkin. Joten, miksi en voisi edes kokeilla tätä. Jos se ei onnistu, niin sen voi lopettaa.
Se, mitä pelkään on, että tulee tunteet peliin :( Mutta en ollut suhteemme aikana mustasukkainen. Minulle oli aika sama mitä hän teki. Ja muutenkin olen bi-henkinen, enkä oleta kenenkään olevan yksiavioinen. Itse haluaisin nimenomaan pinnallisen suhteen, jossa toinen on ihminen, jolle voi kertoa kaiken ilman minkäänlaista sitoumusta.
Onko sitten, enää vain liian myöhäistä päättää suhteemme tasoa..? Tämä mies-osapuoli sanoi haluavansa samaa.. eikä todellakaan halua sitoutua. Teimme siis eron jälkeen selväksi, mitä haluamme..
Kuinka sitten vain tulisi jatkaa panosuhdetta..? Eli millaisin säännöin..?
Kokemuksia..?
En halunnut kai sitoutua. Ei hänkään. Olemme vielä nuoria ja haluamme elää. En kokenut seurustelevani. Ja hänkin halusi olla vain vapaa eikä varattu. Olimme molemmat ihan umpikujassa. Itse en ole koskaan päästänyt ketään näinkään lähelle.. olen torjunut kaikki, jotka olisivat voineet kehkeytyä vakaviksikin..
Onko järkeä, jos jatkamme suhdettamme vain panon tasolla salaa muilta? Teemme selväksi, ettei ole mitään muuta yhteistä eikä tule olemaankaan. Me molemmat haluamme vain seikkailla.
Mitä luulette onnistuuko? Itse meinaan en koskaan ole pitänyt yhteyttä eksiini, koska en halua lähteä siihen peliin mukaan, että suhteesta tulisi on-off-suhde.
Jotenkin vain tuntuu, että haluan ottaa kevyesti. Olen kuullut niin paljon juttuja siitä, että palataan entiseen ja koetetaan herätellä toiveita ja yrittää uudelleen samalla tasolla.
Itse tiedän, ettei suhde tule toimimaan mitenkään vakavasti, enkä sitä haluakaan.. Etsimme tosiaan suhteemme laatua. Se oli siltä välitä seurustelu tai pano.. Mitään muuta yhteistä meillä ei sinä aikana juuri ollut ja oma elämä molemmilla.
Ja mielestäni kaikkea pitää kokeilla kuitenkin. Joten, miksi en voisi edes kokeilla tätä. Jos se ei onnistu, niin sen voi lopettaa.
Se, mitä pelkään on, että tulee tunteet peliin :( Mutta en ollut suhteemme aikana mustasukkainen. Minulle oli aika sama mitä hän teki. Ja muutenkin olen bi-henkinen, enkä oleta kenenkään olevan yksiavioinen. Itse haluaisin nimenomaan pinnallisen suhteen, jossa toinen on ihminen, jolle voi kertoa kaiken ilman minkäänlaista sitoumusta.
Onko sitten, enää vain liian myöhäistä päättää suhteemme tasoa..? Tämä mies-osapuoli sanoi haluavansa samaa.. eikä todellakaan halua sitoutua. Teimme siis eron jälkeen selväksi, mitä haluamme..
Kuinka sitten vain tulisi jatkaa panosuhdetta..? Eli millaisin säännöin..?
Kokemuksia..?
Vastaukset 7
Vanhimmat
siinä välissä sekä toistensa kanssa että kaikkien muidenkin kanssa. Ymmärsinkö oikein?
Sinulle tekisi hyvää olla ihan vain itsesi kanssa, pieniä retriittejä vaikka maaseudun rauhaan ja nupin systemaattista analysointia.
Sekoilet ja sähellät, etkä lopulta tiedä itsekään mitä teet ja missä menet.
Niin sitä juuri, että ollaan kavereita ja paneskellaan muita..
En tiedä, ehkä hänestä vain välitin.. mutta en oikein itsekään tiedä, mihin minusta on..
Totta juuri tuo, että pitäisi vain selvittää itsensä.. Tunneasiat ovat vain niin vaikeita. Parmepi vain ehkä antaa olla kokonaan, kuin edes kokeilla.
Toi, että lopulta en enää itsekään tiedä mitä teen tai sähellän.. Niin! Tämä toinen osapuoli tässä on se, joka haluaa elää aivan täysillä ja kokea kaikkea. Hän on oikeasti ihan hukassa..
Joten, teen varmasti väärin, jos nyt edes ryhdyn leikkiin.. Maailmassa on varmasti monta hyvää miestä minua varten, jotka haluavat kunnollisen suhteen ja olla uskollisia.. Mutta silti, minun tekisi mieli kokeilla..
Mitä sanoo järki? Sitä, että lopeta yhteydenpito kokonaan. Äläkä pilaa itseäsi ihmisenä.
Tunteet? Kokeile, vain siten tiedät. Jonka jälkeen ajattele järjellä, onko sinusta siihen.
Vaikeaa..!
Lopetat heti kaiken pelleilyn ja jatkat elämääsi! Henkilökohtaisiin kokemuksiini nojaten väitän että "pelkkäpanosuhdeilmansitoumuksia" ei tule onnistumaan. Molemmilla on erilainen elämäntilanne ja erilainen elämänrytmi, joten käy helposti niin että kun toinen haluaa niin toiselle ei käy. Pahimmassa tapauksessa aina toinen osapuoli haluaa ja toinen kieltäytyy kiireisiin vedoten ja se on raastavaa. Varsinkin kun tietää että todellisuudessa se ei käy toiselle siitä syystä että se paneskelee jotain toista.
Mä tajusin, että se ihminen oli niin saatanallinen.. ja se ihminen oli niin kujassa niitten eksiensä suhteitten kanssa.. sillä halusi pitää niihin yhteyttä.. ja elää kevyesti. Pettikin minua.. :(
Mä pidän nyt JÄRJEN ja periaatteeni, että en pidä mitään yhteyttä eksiini..
NYT JÄRKI VOITTI!! Tai oikeastaan en tiedä oliko järki, sillä koen, että jokin vieläkin suurempi voima puuttui peliin ja takoi minun päähäni JÄRKEÄ!!! KIITOS!!
Mutta en menetä silti uskoa elämääni. Haluan vain elää onnellisesti.. :) Enkä kärsiä tuskaa!! Meinaan sen ihmisen takia mä itkin niin paljon ja se manipuloi minutkin ajattelemaan näin.. Sillä oikeasti olisin halunut jotain vakavaakin..
Minä uskon ainakin rakkauteen.. Hän ei.. Olin menettää uskoni rakkauteen hänen vuokseen.. Hän ei usko siihen, että jokaisella olisi "se oikea", minä uskon.. Olin miltei menettä uskon siihenkin hänen takiaan.. Ja olin miltei ajautumassa siihen samaan umpikujaan..
Nyt tein oikein ja tuntuu siltä.. Onneksi jätin sen! En edes tule koskaan kaipaamaan sitä ihmistä!!
Hyvä että olet tehnyt päätöksesi. Tosin on sanottava että hyvin suurella todennäköisyydellä tulet vielä kyseenalaistamaan päätöksesi useaan otteeseen. Muistat vaan silloin olla vahva ja keskittyä elämääsi...
Olen vahva, sillä haluan säilyttää uskoni elämään ja hyvään huomiseen..
Tiedän, että tulen kyseenalaistamaan kylläkin.. Mutta tiedän sen, että on parempi uskoa kaikkeen hyvään. Kuin, että lähtisi tekemään jotain sellaista, joka voi johtaa tuhoon.. eli jotain sellaista, jolla tuskin on mitään tulevaisuutta.
Parempi siis uskoa, että elämässä on tärkeintä se, että tietää mitä tekee.. ja uskoo siihen, että on hyvä olla myös huomennakin.. Tiedän, että ei tule uskoa hyvään liikaa.. sillä sen takiahan minä olin menettämässä järkeni.
Järki voitti! Näin on hyvä.. enkä palaa siihen ahdistukseen..