Vanhempieni mukaan makasin n.4viikkoa tajuttomana teho-osastolla,olin hypännyt auton alle. Itse tapahtuneesta en muista mitään muuta kuin sen että ennen kuin olin hypännyt mun maailma oli "pirstaleina." En muista tunsinko kipua vaiko en. Valoa sielä ja täällä. Sitten yks kaks näin äitini istumassa vieressäni. Tätä tapahtumaa ennen olin jo 2kertaa koittanyt pois lähtöä ensimmäisellä kerralla yliannostuksena-->3päivää teholla ja 2kk osastolle "rauhoittumaan. toinen kerta oli todella epätoivoinen tapaus,vedin ranteita auki..tikit ja sillä selvä,viimeinen eli tämä auton alle hyppääminen--5viikkoa sairaalassa-->6kk osastolla ja nyt kotona. Mulla todettiin jo 13-vuotiaana vakava/vaikea masennus,sen lisäksi viimeksi todettiin paniikkihäiriö ja nyt epäillään skitsofreniaa,edessä on kai tutkimus jakso osastolla joka kestää 4-6 viikkoa. Lääkkeitä,ja käyn 2 krt viikossa puhumussa psykologille,mutta pääsyä tästä helvetistä ei näy. En jaksa,olen luovuttanut. Kaikki tietävät sen,mutta silti olen niin yksin,kukaan ei enää kiinnitä muhun mitään huomiota,olen vain sairas joka tahtoo pois. Tässä jotain ajatuksia mun päästä,vaikka vasta 17v olenkin on elämää jo nähty ihan tarpeeksi. Ei elämä ole sitä varten että täällä eletään toisia varten,pitäisi elää itseään varten,mutta miksi elää jos ei ole enään mitään annettavaa itselle?
Itsemurha
peto_90
61095
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
saa menettää.Yritä etsiä joka päivä edes yksi hyvä asia,kyllä niitä löytyy vaikkei aina sille tunnukkaan.Itsemurha ei ole mikään ratkaisu,se on pelkuruutta elämää kohti.Meillä ei ole kuin yksi elämä,eletää sitä.Toivotan sinulle kaikkea hyvää elämääsi.
riipaisevaa oli tekstisi. Oli hyvä että kirjoitit. Onkohan sinulla ketään läheistä jonka kanssa voisit keskustella ajatuksistasi, vielä psykologin lisäksi.
Lääkitys on tarpeen ota ne säännöllisesti!
Lisäksi Oletko koskaan ajatellut Jumalan olemassaoloa ja turvautumista Häneen?
Rukous on puhetta Jumalalle, voisit aloittaa siitä.
pistä nyt vaik perseesees toi jumala. toki itse uskon jumalaan mutta sitä ei mennä änkemään ihmisille! siitä masentuu entistä enemmän!
Et ehkä ole huomannut sitä vielä, mutta myös sinulla on tehtävä tässä elämässä. Se ei ehkä valkene nyt, eikä viiden vuoden päästä, vaan sitten kun olet vanha niin huomaat mitä olet saanut aikaseksi. Ehkä sinä voisit auttaa muita? Minä yritin eilen itsemurhaa, mutta en tosissani. Tiedän että minua odottaa vielä jokin parempi aika tulevaisuudessa... Ainakin toivon niin :). Tällä hetkellä en jaksa elää sitä elämää mitä minun pitäisi, kaikki on raskasta. Mutta minä odotan, parempia aikoja, eihän tässä ole kiire, olen vasta 23v.
Se ei ole vaihtoehto. Ei saa olla.
Kyllä meidän kaikkien täytyy vaan jaksaa.
Päivä kerrallaan.
Laittakaa mulle viestiä:[email protected]
Niin mietitään mitä voidaan tehdä että jaksaa eteenpäin.
Taivaan Isällä on annettavaa sinullekkin.Hän on sinut luonut ja tahtoisi auttaa, koska rakastaa sinua..
Hän on myös parantaja...
Käänny hänen puoleensa vaikkapa iltarukouksessa.
Hän yksin voi antaa todellisen rauhan sydämeen.
On myös erilaisia palvelevia puhelimia olemassa ,mihin voi huolensa kertoa esim, erilaisissa seurakunnissa kuin myös erilaisia tilaisuuksia ,mihin sinäkin olet tervetullut.