Olemme 20 vuotias nuori vuoden seurusteltu pari.
Mieheni on kypsä,järkevä mies silloin kun haluaa,mutta silloin kun on kavereiden kanssa niin muuttuu ihan kakaraksi.
Viime kesänä poikaystäväni sanoi,että jos tulisin vahingossa raskaaksi,vois pitää lapsen kanssani,koska se olis minusta tullut.
Mutta nyt ku ihan tahalteen kysyn siltä,että tehdäänkö lapsi tai entä jos tulisin raskaaksi,niin sitä rupee ahdistaan yms.
se sanoi,että silloin oli alkuhuuma ja sano tyylii mitä vaa että saisin hyvän kuvan miehestäni,mutta nyt jotenki pelottaa,että entä jos se lapsien teko viivästyyki lähimmäks 30 vuotta,ku haluaisin ehkä jo 2 vuoden päästä,mutta tuskin mieheni,ja se ärsyttää mua.en voi edes puhua tästä,ku se jo sanoo ettei ole valmis sellaiseen. mitä mieltä?onko minun vain kiltisti odotettava.vaikka kovin eläinrakas ja joillekkin tuttulapsille todella tykkäävä on.et kyl siit varmaa hyvän isän sais,kuhan mulle pysyis uskollisena miehenä.tähänasti on ainaki mukavaa elämää ollut sen kans.mut ehkä alussa hän oli enempi kiinni mussa,kun taas nykypäivinä sillä on enemmän elämässä kaverit ja harrastus,mutta olen kyllä edelleen etusijalla :)
Mieheni on kypsä,järkevä mies silloin kun haluaa,mutta silloin kun on kavereiden kanssa niin muuttuu ihan kakaraksi.
Viime kesänä poikaystäväni sanoi,että jos tulisin vahingossa raskaaksi,vois pitää lapsen kanssani,koska se olis minusta tullut.
Mutta nyt ku ihan tahalteen kysyn siltä,että tehdäänkö lapsi tai entä jos tulisin raskaaksi,niin sitä rupee ahdistaan yms.
se sanoi,että silloin oli alkuhuuma ja sano tyylii mitä vaa että saisin hyvän kuvan miehestäni,mutta nyt jotenki pelottaa,että entä jos se lapsien teko viivästyyki lähimmäks 30 vuotta,ku haluaisin ehkä jo 2 vuoden päästä,mutta tuskin mieheni,ja se ärsyttää mua.en voi edes puhua tästä,ku se jo sanoo ettei ole valmis sellaiseen. mitä mieltä?onko minun vain kiltisti odotettava.vaikka kovin eläinrakas ja joillekkin tuttulapsille todella tykkäävä on.et kyl siit varmaa hyvän isän sais,kuhan mulle pysyis uskollisena miehenä.tähänasti on ainaki mukavaa elämää ollut sen kans.mut ehkä alussa hän oli enempi kiinni mussa,kun taas nykypäivinä sillä on enemmän elämässä kaverit ja harrastus,mutta olen kyllä edelleen etusijalla :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos toinen ei ole valmis, sitten ei ole valmis. Valitettavasti jankkaamalla ja jatkuvasti asiasta kyselemällä tilanne vain pahenee ja ahdistus kasvaa.
Tiedän kuitenkin, miltä sinusta tuntuu :) Tapasin oman mieheni 18-vuotiaana ja vuoden päästä myös vauvakuume nosti päätään. Mies oli sitä ennen todennut, ettei ikinä halua naimisiin eikä koskaan lapsia (on minua vuoden vanhempi). Aina silloin tällöin kuitenkin vihjasin asiasta, koska ehdoton ei ahdisti minua. Lopulta sain vastaukseksi, että lasta voi harkita sitten, kun meillä on oma asunto, työt ja auto. Yleisesti kuitenkin antoi ymmärtää, että 10 vuotta ja sitten on valmis.
Olin juuri täyttänyt 22 vuotta, asuimme jo omassa kodissa, meillä oli jo oma auto ja vielä työpaikatkin kummallakin (lisäksi minä opiskelin), kun jostain ihan ohimennen tuo vauva-asia jälleen putkahti pinnalle. Leikkisästi sitten totesin miehelle, että kyllähän ne vanhat kriteerit jo ovat täyttyneet ja että kohta kannattaa varautua vauvaan. Mies ilmoitti, ettei lasta tee ennen kuin on naimisissa. Meni pari kuukautta ja kosi.
Puolen vuoden päästä siitä mentiin naimisiin, pari kuukautta meni ja nyt olen raskaana :) Tuntuu hyvältä, että mies itse halusi tulla mukaan neuvolaan ja oli oikeasti kiinnostunut asioista, vaikka aika utopistinen ajatus vauva on vielä meille molemmille. Ensimmäiseen ultraan on kaksi viikkoa, sittenhän se varmaan muuttuu todemmaksi.
Eli pidä pääsi kylmänä ja ole kärsivällinen. Olkaa ensin rauhassa kahdestaan ja opetelkaa tuntemaan toisenne. Niin ja töitä kannattaa tehdä kuin hullu ja pistää rahaa säästöön (se on itsellä tällä hetkellä se ainoa asia, joka vähän kaduttaa). Lapselle on parasta se, että se on kummankin puolelta haluttu ja toivottu, eikä silloin tarvitse äidinkään kestää raskautta yksin.
Mies ilmoitti minulle, että hän ei aio kertaakaan yöllä herätä vauvaa hoitamaan, eikä aio ikinä vaihtaa vaippoja. Mitenköhän ;)
sit ku se vauva oikeesti syntyy ni varmasti haluaa hoitaa vauvaa..ne vaan uhoo alussa ja on muka niin olevinaan..mutta mieli muuttuu kun huomaakin olevansa isä ;) onnea teille.me tässä tutustutaan,ja toivon,että vakiinnumme enemmän,meillä muuten on aina tosi hauskaa yhdessä.ja on mulla pikkuvauva kuumekki,mutta en ehdota hänelle vielä,vaikka haluiski..mut eka on yhdistyttävä enemmän toistemme kanssa.ehkä 2 vuoden päästä :)
Mitäs jos kasvaisitte pari vuotta lisää ja miettisitte sitten asiaa uudestaan kun poikaystäväsi on vauvantekohommiin valmis? Ei toista voi pakottaa isäksi.
Terkuin
äiti -83 isi -83, poika 1,5v