ja riutumiseen, siihen ettei saa sitä miestä, jota eniten kaipaa. Miksi pitää olla näin tavattoman tunteellinen ja herkkä? Miksen osaa siirtyä ihmisestä toiseen niin kuin monet tuntuvat nykyään tekevän. Liian kauan aikaa mennyt tämän asian kanssa vatvoessa. En enää haluaisi tätäkin kesää uhrata pelkkiin haaveisiin ja turhiin kyyneliin. Ja minkä takia? Jonkun lyhyen tuttavuuden vuoksi, joka takuuvarmasti ei ajatellut minua enää sen jälkeen kun homma loppui, jos ajatteli silloinkaan kun oli kanssani.. Joku unohtamismekanismi vain puuttuu aivoistani..
Kyllästynyt
tähän itsesääliin
3888
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on ihan samanlainen tilanne, tiedän et pitäis päästää irti,
mut en voi....kyseessä ei ole kuitenkaan lyhyt tuttavuus ,joka tekee asiasta vielä vaikeamman.
Joskus ajattelen, et jospa päästämällä irti saakin sitten aikojen päästä sen kun vähiten odottaa..taitaa olla toiveunta kuitenkin...
irti päästäminen tuottaa enemmän mielihyvää kuin se ikuinen itsesäälissä ja toivottomuudessa riutuminen. Se on uskomatonta, eikä sitä itse uskokaan ennen kuin itse kokee, päästä irti! Lupaan että elämänne helpottuu huomattavasti. Teet vaan sen päätöksen. Nyt mä jatkan omaa elämääni enkä hukkaa sitä tähän surkutteluun. Päätä, mä en tarvii tätä, mulla on oikeus onneen. Eikä onnellisuutta tuo toinen ihminen, se lähtee sisältä päin, omasta asenteesta.
mihinkään pääse, vajaan vuoden jo tässä itsellä jatkunut sama homma ja pahenee vaan.