asuminen

Itse muutin pääkaupunkiseudulta omaan kotikaupunkiin ja sieltä muka lähetettiin lähete paikalliselle päätohtorille. Kuukauden venttailin, ei mitään kuulunut ja sitten piti alkaa selvittämään, että mihin lähete on lähetetty. Ei löytynyt mistään mitään, joten lähettivät sitten pitkälti yli kuukauden odottelun jälkeen lähetteen oikeaan paikkaan, kun olin itse selvittänyt sen oikean paikan. Ja sattui siihen tietenkin MTT:n kesäloma päällekin, joten hoidon saanti kesti vieläkin pidempään. Selvitä siis ajoissa, missä jatkat hoitoa ja ilmoita niille, mihin lähetteet ym. matskut pitää lähettää ja tämän jälkeen ota yhteyttä siihen tahoon, jonka hoitoasi pitäisi jatkaa. Muuten saat odotella pahimmassa tapauksessa kuukausia. Vieläkin kiinostaisi tietää, mihin olivat alunperin lähetteeni lähettäneet ja ketkä kaikki sivulliset ovat päässeet lukemaan mielenterveyshistoriani. Pistää vituttamaan...

Huonoja kokemuksia.
Tavalla tai toisella historiasi selviää ajallaan ja sitten olet siinä uudessa paikassa "stigmattu", vaikka olisitkin kaukana omaisistasi.
Varsin erikoinen kokemus on myös asua taloyhteisössä, jossa omistajat määräävät tahdin.
Siihen ei mahdu minkään sortin "hullua" - riippumatta hulluusasteesta. Sitä kun eletään edellistä vuosisataa, niin epäluuloisuus, kyräly, kyttäily - se ei ainakaan edistä toipumista.
Itse olen palloillut vaihtelevalla menestyksellä, mutta sellainen karttaminen ärsyttää, kun pakitetaan ja yitetään välttää normaalia tervehtimistä (tehdään oikein pidempi kiertopolku) aivan kuin olsi tartuntavaara tai mitä nyt ihmiset ylipäätään pelkäävät...
Mä ainakin huomasin, että "ojasta allikkoon" jouduin, kun asuinpaikkaa vaihdoin. Ovat nuo yleiset käyttäytymissäännötkin erikosen poikkeavia - koko loosi on kuin sisäänpäin lämpiävä sauna.
Siis välttämättä paikanvaihto ei tilannetta korjaa. Harkitse tarkkaan - muuta neuvoa en osaa sanoa!