Tuntuu että maailmanloppu saapuu, hieman erilaisena kuin useimmat meistä sen ovat kuvitelleet.. Ihmiset tuhoutuvat, ennen vanhaan "mielisairaat" olivat kivisissä laitoksissa, ja kehitysvammaiset jätettiin metsään kuolemaan lapsena, en sano että niin oli hyvä, mutta mitens on nyt?
Kehitysvammaisille on annettu lailla lupa lisääntyä ja saada prosentuaalisesti todennäköisesti lapsia joilla myös on geeniperimänä sama kuin vanhemmillaan.
Mielenterveysongelmaiset ovat avopotilaita, jotka lisääntyvät samoin kuin "terveet". Perintönä suvussa kulkee psyykkiset sairaudet.
Jos tämä jatkuu tälläisena vuosisatoja, minkälaisia ihmiset ovat loppujen lopuksi, varmaan löytyy niin psyykkisiä ongelmia kuin fyysisiä eroavaisuuksia nykypäivään verrattuna.
Mielenterveysongelmat lisääntyvät koko ajan, missähän on syy? onko syy sittenkään yhteiskunnan painostuksen ja median luomien paineiden?
Itse olen jo lisääntynyt mielenterveysongelmainen ja tälläistä POHDIN!
Kehitysvammaisille on annettu lailla lupa lisääntyä ja saada prosentuaalisesti todennäköisesti lapsia joilla myös on geeniperimänä sama kuin vanhemmillaan.
Mielenterveysongelmaiset ovat avopotilaita, jotka lisääntyvät samoin kuin "terveet". Perintönä suvussa kulkee psyykkiset sairaudet.
Jos tämä jatkuu tälläisena vuosisatoja, minkälaisia ihmiset ovat loppujen lopuksi, varmaan löytyy niin psyykkisiä ongelmia kuin fyysisiä eroavaisuuksia nykypäivään verrattuna.
Mielenterveysongelmat lisääntyvät koko ajan, missähän on syy? onko syy sittenkään yhteiskunnan painostuksen ja median luomien paineiden?
Itse olen jo lisääntynyt mielenterveysongelmainen ja tälläistä POHDIN!
Vastaukset 40
Vanhimmat
Se mikä on määritellään mielisairaudeksi ja mikä ei, vaihtelee myös eri kulttuureissa ja eri aikakausina. En usko että aikaisempina vuosisatoina tai -tuhansina on ollut sen enempää mielisairauksia kuin nykyäänkään, vaan pikemminkin se että tapa miten mielisairautta verrataan siihen mikä koetaan "normaaliksi" on muuttunut ja muuttuu vastedeskin.
Oma mielipiteeni on se, että suurin osa mielenterveysvaikeuksista johtuu yhteiskunnan luomista paineista, koska ihmisille luodaan kuva että heidän pitää sopia johonkin tiettyyn ahtaaseen muottiin johon monet ihmiset eivät kuitenkaan sovi. Ja jos ei sovi niin sitten on jollain tapaa viallinen, vaikka se ahdas muotti onkin oman aikakautemme piirre eikä mikään universaali ja objektiivinen totuus.
itsehän me ihmiset ahdistamme toisiamme niin että siitä aiheutuu kaikenlaista, näin teemme tahtomattammekin, huomaamatta...
Ajatusta voisi vielä laajentaa. Miksi ihmisten yleensä pitää lisääntyä? Ihmiset yleensä, ja tämän palstan väki varmaan erityisesti, ovat sitä mieltä että olisivat mieluummin jääneet syntymättä. Se että ennen syntymää olemme jotain ei-olevaa on tietenkin vain terveen järjen oletus, ei tieto.
Tässä maailmassa olo on niin tukalaa että olemattomuus olisi ehdottomasti parempi. Elämä on oppimista, erehtymistä, sopeutumista, kärsimysta. Mieluummin olisin jäänyt siihen tyytyväiseen olemattomuuden tilaan, jossa en tarvinnut tuskallisia opetuksia elämän kovista tosiasioista. Nuo opit ja kokemukset, kuin myös elämän harvat hyvät hetket, kaikki minkä vuoksi olemme kärsineet, turhentuu kuitenkin kuolemassa.
Maailmantuska ja oman syntymän katuminen ei ole mikään selvitettävissä oleva nuoruuden vaihe. Me vain vaiennamme loukatun minämme ja uskottelemme kaiken olevan kohdallaan. Meillä itsellämme ja maailmassa. Meillä on jokin outo tarve oikeuttaa maailman olemassaolo, nähdä tämä maailma arvollisena elämän kannattelijana. Yhtä hyvin voisimme tuomita maailman kieltäytymällä toimimasta siinä, toisin sanoen tappamalla itsemme. Tämä vaihtoehtojen tasa-arvoisuus ei vielä riitä, itsemurhaa on pidettävä elämää parempana ratkaisuna. Useimmat meistä näkevät tämän totuuden kirkkaana edessään jossain vaiheessa nuoruutta, iän myötä silmät sumenevat.
Jos asetun hetkeksi siihen itselleni vieraaseen näkökulmaan, että elämä on jotenkin hyvä ja arvokas asia, olen samaa mieltä kanssasi lisääntymisestä. Mieleltään tai ruumiinterveydeltään heikot ovat muita onnettomammassa asemassa tässä maailmassa. Heikoilla on huonommat edellytykset elää onnellista tai mielekästä elämää, heidän itsensä kannalta olisi parempi, ettei heitä olisi. Parempi on olla olematta kuin elää kärsimyksessä, ja heikkous aiheuttaa kärsimystä. Vammaisten ja mieleltään heikkojen pitäisi rehellisesti kysyä itseltään, onko heidän oma elämänsä arvokasta heille itselleen. Haluavatko he lapsia siksi että lapsetkin saisivat nauttia elämän rikkaudesta ja mahdollisuuksista, nauttia omasta itsestään tässä mahdollisuuksien maailmassa. Vai haluavatko he lapsia saadakseen hieman läheisyyttä ja luodakseen merkitystä omalle kurjalle elämälleen? Jälkimmäinen peruste on ehdottomasti tuomittava. Itse en usko ensin mainitunkaan perusteen kestävyyteen, mutta jos motiivi lapsen tekemiseen on tuon vielä syntymättömän lapsen kuvitellut intressit, lisääntymisrikoksen voi katsoa tapahtuneen hyvän tarkoituksen seurauksena ja lieventävien asianhaarojen vallitessa.
mieltä, että olisi ollut parempi kuin olisi jäänyt äitinsä kohtuun ja jäänyt syntymättä.
Myöhemmin Job sai runsaasti kaikkea hyvää ja Raamattu kertoo, että "Job eli näiden tapahtumien jälkeen vielä sataneljäkymmentä vuotta. Hän sai nähdä lapsiaan ja lastensa lapsia aina neljänteen polveen saakka, ja hän kuoli korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena."
Tuo "kyllänsä" on hieman vaikea sana, mutta tulkitsisin sen, että Job oli nuo saamansa sataneljäkymmentävuotta lisävuotta tyytyväinen elämäänsä ja nautti siitä täysin. Tuskin toivoi enää, ettei olisi koskaan syntynyt.
Kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta puolestaan kertoo meille taas sen, että vaikka koko maallinen elämämme olisi yhtä kerjäämistä ja kärsimystä, niin se voi iankaikkisuudessa korvautua ikuisella lohdutuksella Abrahamin huomassa.
Merkittävää tässä on se, missä vietämme ikuisuutemme: helvetissä vai taivaassa. Kun kerran olemme syntyneet, emme voi enää valita syntymättä jäämistä. Jäljellä on avin vaihtoehdot: elää ne päivät, jotka meille annetaan elettäviksi tai päättää päivämme kesken elämän. Tuskin tuo jälkimmäinen vaihtoehto vie meidät taivaaseen, vaan pikemminkin joudumme siihen huonompaan paikkaan. Mitä ne kärsimykset oavat siellä, sitä ei kukaan tarkkaan osaa sanoa.
Ihan vielä lopuksi: emme suinkaan elä täällä maan päällä vain itseämme varten. Mielekäs elämä löytyy vasta sitten, kun tajuamme elävämme kanssaihmisillemme iloksi ja avuksi.
>>> Meillä on jokin outo tarve oikeuttaa maailman olemassaolo, nähdä tämä maailma arvollisena elämän kannattelijana. Yhtä hyvin voisimme tuomita maailman kieltäytymällä toimimasta siinä, toisin sanoen tappamalla itsemme. Tämä vaihtoehtojen tasa-arvoisuus ei vielä riitä, >>>
-Valehtelet sanoessasi että "meillä", ikään kuin muutkin ajattelisivat kuten sinä. Eivät ajattele, eivät edes monet masentuneet. Eikä se ole mikään "outo tarve". Sinun juttusi ovat todella outoja ja todella sairaalloisia, ollessasi täällä saatanan kätyrinä yllyttämässä toisia itsemurhaan, että joutuisivat sen demonien kidutettavaki helvetin kauhuihin.
>>> itsemurhaa on pidettävä elämää parempana ratkaisuna. Useimmat meistä näkevät tämän totuuden kirkkaana edessään jossain vaiheessa nuoruutta, iän myötä silmät sumenevat. >>>
Tarkastelet asioita narsistisesti yleistäen, aivan kuin kuvittelisit kaikkien muiden ajattelevan kuten sinä, vaikka todellisuudessa asia on juuri päinvastoin kuin mitä tuossa väität; normaalisti nuoruuteen kuuluu toiveikkuus tulevaisuuden suhteen, eikä siis mikään itsemurhan ajatteleminen muka "hyvänä vaihtoehtona". Se on huonoin kaikista vaihtoehdoista, mutta saatanan ja ja hänen valhekätyrinsä itsaripropaganda tyrkyttää sitä parhaana".
aikalailla asiaahan tuossa tuli. en väitä, että olisit väittänyt muuta, mutta tekstiäsi lukiessasi mieleeni tuli, että yksikään tuntemani kehitysvammainen ei itse kärsi vammastaan, vaan pikemmenkin osaa nauttia elämästään enemmän kuin moni joka ei ole vammainen. itse olen joskus tullut siihen tulokseen, että olisin itsekin mieluummin kehitysvammainen, ei tarvitsisi ajatella maailman pahuutta vaan voisi elää vähän kuin lapsenmielisenä, lapsen tavoin. Toisaalta en oikein tiedä, minkä verran kehitysvammaiset, niitäkin kun on niin monenlaisia, niin ajattelevat maailman pahuutta ja masentelevat. en sanoisi niinkään, että ne olisivat muita tyhmempiä, eikö juuri maailman viisain ihminen ole jonkin sortin vammainen? mielestäni kaikilla on oikeus lisääntyä, jotka pitävät lapsestaan hyvää huolta. oliskiko oikein, jos kehitysvammaiset eivät saisi lisääntyä, vaikka antaisivat lapsilleen paremman kasvuympäristön kun joku huumeidenkäyttäjä pariskunta, joilla ei ole kehitysvammaa.. enpä olisi itse koskaan kuullutkaan, että kehitysvammainen olisi raiskannut, murhannut tai tehnyt muita rikoksia. toki se voi johtua myös siitä, että niitä on muuhun ns. terveeseen väestöön verrattuna kuitenkin vähän. niin no nämä nyt vain ovat minun ajatuksiani, mutta kaikilla on oikeus elää ja temmeltää kunhan kunnioittaa muita ihmisiä.
mutta ehkä se oli hänen tapa ymmärtää muita masentuneita tai herätellä ne ajattelemaan asioita, vaikkei itse olisi ihan samaa mieltä kirjoituksiensa kanssa. ja voihan olla, että hän on vain osittain sitä mieltä.. en nyt ole ketään vastaan tai kenenkään puolella, mutta johan on monenlaisia näkökulmia asioihin, se on hyvä juttu.
Niinpä niin. Jos katsoisin asiaa tuosta näkökulmasta, ajattelisin asioista aika samoin kuin sinä. Minun näkökulmastani lisääntyminen on aina rikos elämää vastaan. Rikoksen törkeys riippuu hieman siitä minkälaisiin olosuhteisiin lapsi syntyy. Mitään ruusuista olemassaoloa ei ole olemassa, tässä maailmassa ei ole olosuhteita joihin syntyminen olisi syntymättömyyttä parempaa. Silti, kurjuudessa on eroja. On parempi olla jalkapuoli kuin kokonaan halvaantunut; on parempi syntyä rikkaille ja rakastaville vanhemmille kuin narkkariperheeseen tai kehitysmaahan.
Kehitysvammaiset ihmiset tosiaan vaikuttavat iloisilta. Ainakin hyvinvointivaltiossa elävät kehitysvammaiset, jotka eivät ole oman onnensa nojassa. Silti uskoisin, että kehitysvammaisena elämiseen sopeutuminen on erittäin kipeää. En tiedä, en ole kokenut kehitysvammaisuutta. Ei kuitenkaan ole vuosien kivulloisen sopeutumiskamppailun arvoista saada elää muutama emotionaalisesti rauhallinen vuosi joskus vanhana ja sairaana.
Luontevin selitys kehitysvammaisten vähäiselle edustukselle rikostilastoissa on varmasti heidän fyysinen kyvyttömyytensä rikokseen, ainakin väkivaltarikokseen. Voihan toisaalta myös olla että kehitysvammaisilla harvemmin on rikollista mielenlaatua. Tämähän ei kuitenkaan suoraan liity elämän arvoon. Elämä on arvokas jos sillä on arvoa elävälle itselleen. Minusta siihen ei vaikuta käyttäytyminen, rikollinenkaan.
Kaikilla on todellakin oikeus elää ja temmeltää, mutta kellään ei ole oikeutta lisääntyä.
Ajatteletko ollenkaan miten mahdoton yhtälö tuo sinun ajatuksesi totaalisesta lisääntymisen lopettamisesta lopultakin on? Täysin mahdoton.
Sitä voisi verrata sellaiseen että yht'äkkiä jostain isosta vanhainkodista oettaisiin henkilökunta kokonaan pois. Millaiselta luulisit siellä näyttävän, kun sinne mentäisiin katsomaan tilannetta vuoden kuluttua siitä...
Miten lisääntyminen voi olla rikos elämää vastaan, sillä eihän elämää olisi ilman lisääntymistä? :o
Jos on syntynyt niin eikös se tarkoita että silloin on olemassa subjekti tai muista erillinen yksilö? On ongelmallista verratta sitä syntymättömyyteen, koska emmehän me todellisuudessa tiedä että mihin sitä vertaamme. Millaista on olla syntymätön tai ei-olemassaoleva?
ennen vanhaan vanhuksista pidettiin huoli ja saivat kuolla kun aika koitti. Nykyään pidetään väkisin hengissä jossain lukkojen takana ja ruokitaan väkisin...
Tuollaista näkee varsinkin dementiayksiköissä ja vuodeosastoilla..
Miks kiduttaa kituvia vaan lisää, miks ihmiset hylkää ne mummelit ja papat sinne?
Jos ei lisäännyttäis vauhdilla ja annettais luonnon hoitaa tehtävänsä, ei olisi liikaa vanhuksia, joille taas tarvii paljon hoitajia...
ei nyt sentään mennä liiallisuuksiin, kukaan ei ole täällä itsemurhasta maininnut kuin sinä, älä yleistä..
"Miten lisääntyminen voi olla rikos elämää vastaan, sillä eihän elämää olisi ilman lisääntymistä? :o"
-No niin, ymmärsit kuitenkin että yritin asiallisen asian ohella olla hauska;) Tarkoitan, että jokaisen elävän olennon olisi parempi olla olematta. Lähtökohtaisesti elävien olentojen perusintressi on oman elämänsä lopettaminen. Järjetön elämänhalu, vihollinen sisällämme, haluaa pimittää meiltä oman parhaamme.
Niin lisääntyminen kuin siitä pidättyminen ilmaisevat jotain käsitystä siitä, mikä ihmiselle on parhaaksi. Lisääntyminen on kannanotto elämän mielekkyyden puolesta. Se ilmaisee ajatuksen, että "kannattaa olla olemassa ihmisenä tässä maailmassa". Voi tietysti olla myös nihilististä lisääntymistä. Pyöräytänpä vauvan, ei se ole sen mielekkäämpi tai mielettömämpi teko kuin joku muu. Tähän mahdollisuuteen en nyt jaksa paneutua.
Vastaavasti, lisääntymisen vastustaminen on kannanotto. Useimmiten tämä kanta taitaa liittyä liikakansoituksen hillitsemiseen. Minulla lisääntymisen vastustaminen liittyy kuitenkin käsitykseen elämän kärsimyksistä ja turhuudesta. Lisääntyminen on väärin, koska se on syntymättömän lapsen edun vastaista. Parempi osa syntymättömällä kuin Hugh Hefnerillä (sijoita tähän ihminen, jota pidät maailman onnellisimpana). Saat syyttää paternalismista, siihen voi olla aihettakin;) Toisaalta kukaan, joka päättää lisääntyä koska pitää elämää hyvänä, ei ole yhtään vähäisempi besserwisser.
"On ongelmallista verratta sitä syntymättömyyteen, koska emmehän me todellisuudessa tiedä että mihin sitä vertaamme. Millaista on olla syntymätön tai ei-olemassaoleva?"
-Olet tosiaan asian ytimessä. Olettaisin, että ennen syntymää ei ole mitään; ei tietoisuutta, ei tuntemuksia, siis ennen kaikkea ei kärsimystä. Tämä on oma terveen järjen oletukseni. Your guess is as good as mine.
käsityksesi termeistä rakkaus ja eritoten lähimmäisenrakkaus.
Toinen pointti. Kirjoitat: "että jokaisen elävän olennon olisi parempi olla olematta."
Voisit itse aloittaa siitä. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten olento, joka yrittää olla olematta kirjoittelee tänne keskustelupalstalle!
En ole varma pidänkö viestisi sävystä, mutta vastaan kuitenkin.
Rakkauden pohtiminen ei juuri kuulu harrastuspiiriini. Toisaalta rakkaus on arvokasta, koska se tekee elämän vähän siedettävämmäksi. Toisaalta rakkaus voi samasta syystä olla haitallista. Mikä tahansa, mikä estää meitä tappamasta itsemme, on pahasta. On pahasta jäädä rakkauden tuottamaan osittaisen helpotuksen koukkuun, koska se voi estää ratkaisemasta itse ongelmaa.
Lainaus:
"Toinen pointti. Kirjoitat: "että jokaisen elävän olennon olisi parempi olla olematta."
Voisit itse aloittaa siitä. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten olento, joka yrittää olla olematta kirjoittelee tänne keskustelupalstalle!"
-Tässä on kieltämättä ristiriita. Se on kuitenkin psykologinen, ei katsomuksellinen. Olen ottanut itsemurhan tavoitteekseni, mutta toistaiseksi olen surkean kyvytön toteuttamaan tuota tavoitetta. Se mikä minua estää tekemästä itsemurhaa on kuolemanpelko. Jos tietäisin varmuudella kuoleman olevan loppu, niin kuin oletan asian olevan, ripustaisin jo köyttä Beethovenin 9:ttä vihellellen. Vaan siinä se vastus! Loppuun vielä pätkä Hamletin kuolematonta monologia, joka edelleen lyömättömällä tavalla kiteyttää ihmisen ahdingon.
"Ken nuo haitat kärsis
Ja hikois, voihkais elon kuorman alla,
Jos pelko, mitä tulee kuolon maassa, -
Tuoss' salatussa, jost' ei matkamiesi
Palaja ykskään, - niin ei huumais mieltä,
Ett' ennen kärsimme nää tietyt vaivat,
Kuin uusiin riennämme, joit' emme tunne?
Näin pelkureiks meit' omatunto saattaa"
No eikö tuolta kannalta sitten äärimmäinen ja viimeisetkin elämänhalut vievä masennus ole sitten toivottava tila, jos se johtaa elämän päättämiseen? Ehkä onkin niin että ne ihmiset jotka ovat onnellisia, joilla on rakkautta ja kaikki asiat muutenkin hyvin (ja tähän joukkoon minä en kuulu) ovatkin harhaisia ja vain korvaavat elämän tuskan ja raadollisuuden kuvitellulla onnellisuudella ja muilla turhilla vainoharhaisuuksilla.
On aika absurdi näkökulma että ongelmana on elämä ja ratkaisuna on ei-olemassaoleminen. Tässähän voi ajatella että kannustin joka ajaa ihmistä ei-olemassaolemiseen on pääsy pois tuskasta ja juuri elämä kaikessa sietämättömyydessään tuottaa tätä tuskaa. Yksilö/subjekti tällöin pyrkii tilaan jossa hän olisi tuskasta vapaa. Mutta ainoa ratkaisu näyttäisi olevan ei-olemassaoleminen jossa ei ole yksilöä/subjektia ja jolloin on turhaa puhua minkäänlaisen olotilan kokemisesta. Minusta näyttäisi siltä että emme voi edes olla ei-olemassaolevia juuri sen ristiriidan takia että ei ole ketään joka kokisi sen ei-olemassaolon. Tämä on kuitenkin enemmänkin arvaus sillä en tiedä mitä tietoisuus pohjimmiltaan on.
Ja vielä sen verran että jos elämä kuitenkin on pohjimmiltaan kärsimystä niin pitäisikö yhteiskunnan vaikkapa tarjota mahdollisuus eutanasiaan jokaiselle joka on kyllästynyt omaan olemassaoloonsa? Olisiko se moraalitonta, ja jos niin miksi?
todista, että muut ihmiset ja niiden esittämät ajatukset ovat merkityksellisiä sinulle. Sinulla, kuten meillä useimmilla, näyttää olevan lisäksi terve oikeassaolemisen tarve tai ainakin tarve tuoda omat näkemykset selkeästi esille. Miksi näin?
Taidat olla kuitenkin aika tavalla "koukussa" periaatteittesi kanssa, kun mahdollisuudet toteuttaa näkemyksiäsi, kuten vastausviestissäsi toteat, ovat rajoitetut.
Kiitos kumminkin vastauksestasi. Edellisen lisäksi se osoittaa, että olet syvästi ja tarkkaan miettinyt kantasi elämän eri ilmiöihin.
Kyllä,taas ollaan asian ytimessä:) Allekirjoitan kaikki osoittamasi ajatuskulut. Masennus on hyvä asia, varsinkin jos se johtaa itsemurhaan. Onnellisissa ihmisissä on jotain vialla, he tosiaan ovat harhaisia. Valtion pitäisi ottaa vastuuta ja näyttää televisiossa yötä päivää kuvia kärsivistä ihmisistä ja eläimistä. Ehkä se parantaisi ihmiset kuvitellusta onnellisuudesta.
Oikeus itsemurhaan on kaikkein perustavin ihmisoikeus. Se on jopa tärkeämpi kuin oikeus elämään, joka on tietysti myös tärkeä. Nietzscheä mukaillen, saamme joskus kieltää ihmiseltä elämän, mutta emme koskaan saa kieltää häneltä kuolemaa. Valtion pitäisi ehdottomasti taata jokaiselle mahdollisuus eutanasiaan. Se on lähimmäisenrakkauden vaatimus (tässä se lähimmäisenrakkaus, johon en joku aika sitten osannut sanoa mitään kylmiltään:). Jack Kevorkian on minulle vapaustaistelija ja marttyyri. Oikeus eutanasiaan on kuitenkin laajempi kuin esim. Kevorkian ajattelee, siihen on oikeus kaikilla, ei vain toivottomasti sairailla. Onneksi Kevorkianin työlle on arvollisia jatkajia, erityisesti Philip Nitschke, jonka kanta on, että eutanasia on yhtä hyvin angstisen teinin kuin sairaan vanhuksen oikeus. Hollannissa on rohkaiseva tapaus 90-luvun alkupuolelta, kun lääkäri, joka suoritti eutanasian anoreksiasta kärsivälle nuorelle naiselle, jätettiin tuomitsematta. Luotan siihen että eutanasia on vielä joskus kaikkien oikeus Suomessakin
Vielä siitä rakkaudesta. Rakkaushan ei kyräile, kadehdi, EI ETSI OMAA ETUA jne. Suhtautumisessa läheisen itsemurhaan rakkaus todella punnitaan. Jos todella rakastaa lähimmäistään, hänen itsemurhastaan iloitsee. Tieto että rakas on päässyt kärsimyksistään antaa helpotuksen, joka voittaa surun ja itsekkään kiukun siitä, ettei saanut pitää rakasta luonaan kärsimässä.
"On aika absurdi näkökulma että ongelmana on elämä ja ratkaisuna on ei-olemassaoleminen. Tässähän voi ajatella että kannustin joka ajaa ihmistä ei-olemassaolemiseen on pääsy pois tuskasta ja juuri elämä kaikessa sietämättömyydessään tuottaa tätä tuskaa."
-En näe tässä ongelmaa. Elämä on ongelma, erityisesti elämän turhuus ja kärsimys. Halu lopettaa turha kärsiminen ei minusta ole mitenkään huono tai väärä kannustin. Päinvastoin, minusta elämä on absurdia ja itsemurha järkevää. Camusin absurdi sankari on juuri kuka tahansa ihminen, joka elämän turhuudesta ja ahdistuksesta huolimatta painaa päivästä toiseen. Absurdi kyllä, mutta ei mitenkään erityisen sankarillinen mielestäni.
Oleminen tai olemattomuus tämän elämän ulkopuolella on mysteeri. Ei-olemisessa ei tietenkään ole subjektia joka kokisi jotain. Ei ole kärsimystä, muttei myöskään subjektia joka kokisi kärsimyksen puuttumisen. Minusta voidaan kyllä mielekkäästi sanoa että, sikäli kuin kuolema on loppu, ihminen vapautuu kuolemassa kärsimyksestä. Vaikka kokisi tuon vapautuksen vain sekunnin ajan, ennen ikuista pimeyttä ja tyhjyyttä. Ikuisuutta, pimeyttä tai tyhjyyttä ei tietenkään koeta;) Loppu mitä sanot ei-olemisesta on valitettavasti liian korkeaa semantiikkaa minulle.
He, kiits krediitistä. Sen tosiasian tunnistaminen, että jokaisella on tarve olla oikeassa, lienee avain sopuisaan keskusteluun. Eikös myös tarve tulla huomioiduksi ole ihan normaali? Kaikki kommunikointi on jollain lailla huomion hakemista. Miksipä en yrittäisi tehdä oloni mahdollisimman mukavaksi, niin kauan kuin täällä vaellan? Tekeväthän ihmiset kaikenlaista mielihyvää tuottavaa, koukkuunjäämisen uhallakin.
Kiitos sinullekin näkemystesi jakamisesta.
Kirjoitit:
>>> Jos todella rakastaa lähimmäistään, hänen itsemurhastaan iloitsee. Tieto että rakas on päässyt kärsimyksistään antaa helpotuksen, joka voittaa surun ja itsekkään kiukun siitä, ettei saanut pitää rakasta luonaan kärsimässä.>>>
-Tahallisesti jälleen jätät huomioimatta sen epävarmuustekijän, jonka takia olet eettisessä mielessä todella, hirviömäisellä tavalla, rikollinen tyyppi; siis sen että et kuitenkaan pysty lupaamaan että kuoleman jälkeen ihmiselle olisi luvassa "jotain parempaa" tai "vapautus kärsimyksistä"...
VÄITÄT KATTEETTOMASTI ETTÄ "KUOLEMA ON IHMISELLE PÄÄSY KÄRSIMYKSISTÄ" MUTTA MITÄÄN PERUSTEITA ET PYSTY ANTAMAAN?
Olet todella kammottava tyyppi, kun yrität töniä muita epätoivoisia kuilun partaalta alas, vaikka itse ihan terveellä tavalla pelkäät kuolemaa, koska tiedät ettet pääsisi kärsimyksistäsi, joutuessasi helvettiin.
Ai mistäkö tiedän että sinne olisit joutumassa? No, siitä ei ole epäilystäkään, mikä on tuomio tuollaisesta "missiosta", jota olet ollut netissä tekemässä jo ties kuinka kauan ja monilla kirjoituksillasi. Toivottavasti sinullakin on vielä mahdollisuus tehdä parannus ja saada Jeesuksen Kristuksen edessä anteeksi se saatanallisen demoninen toiminta, jota olet ihmisiä itsareihin yllyttävillä kirjoituksillasi täällä harjoittanut.
Hyvät ihmiset, jotka saatatte olla elämänne suhteen kovastikin epätoivoisia, älkää kuunnelko tuollaisia valheellisia itsari-propagandakirjoituksia, vaan etsikää ennemmin uutta elämää ja valoa elämään, joka Jeesus Kristus antaa sille joka Hänen armonsa tahtoo ottaa vastaan. Hänellä on valta, yli pimeyden demonisten valtojen.
>>> Kaikki kommunikointi on jollain lailla huomion hakemista. >>>
-Tiedätkö mitä tuo lausahdus, vai pitäsikö sanoa lipsahdus kertoo sinusta; sinä olet todella itsekäs tyyppi, enkä usko että välität todellisuudessa muista ihmisistä ja heidän kärsimyksistään yhtään mitään. Tai ehkä samalla tavoin, kuin mitä on ollut näitä surullisenkuuluisia itsemurhalahkojen johtajia.
-Siis todellakaan kaikki kommunikointi ei välttämättä ole ole ollenkaan huomion hakemista itselle, vaan onpahan vain aivan välttämätöntä, jos yleensä jotain halutaan kommunikoida... Kommunikointi voi olla myös ihan pelkästään huomion kiinnittämstä muiden ihmisten tai vaikkapa luontoasioihin...
Kyllä se mailmanloppu voi tulla hyvin nopeastikin.
Se on jotain odottamisen arvoista...Ehkäpä olen
täällä olemassa vain nähdäkseni sen tapahtuvan.
"Kehitysvammaisille on annettu lailla lupa lisääntyä "
"Perintönä suvussa kulkee psyykkiset sairaudet."
Lisäisin tuohon vielä muutkin perinnölliset sairaudet.
Tämä on kyllä todellinen ongelma,mutta siitä ei saa puhua.
Moraalinen kysymys.Onko oikein tehdä sairaita lapsia.
Onko yleensäkään oikein tehdä lapsia ja
lisätä yli 6 miljardin ihmisen massaa.
muallimmaan rustovvaa-käytettään vain geenimanipuloituja siemennii ja alkioita-sillähän suatta aikkaan oikkeem"arjalaisin"ihmiskunnan!!!Oottako muutan tullut ajatelleeksi,että se vammainen lapsi voi olla vanhemmilleen hyvin rakastettu ja toivottu lapsi.Hän pieni ja viaton-rakkautta vailla!Ja sitten tuohon mualimanlopun tunnelmmaan-olttiin pikkiskinejä ja Jehovantodistajat pitivät konventtin ja kertoivat maailman lopun tulrvan 12.06,vuosi olisko ollut-68.NO,se oli lauantaipäivä-auriko helotti pilivettömöltä taivvaalta,levitettiin peitehuovat nurmilla ja käytiin pikälleen odottamaan sitä maailmanloppua.Tuo loppu piti tulla klo 12.00-aikamme siinä odottelimme ja voi sitä pettymystä,kun mitään ei tapahtunut.Emmehän me ressukat edes ymmärtäneet,mikä se maailmanloppu on-mutta saarnaajan mukaan sen täytyy olla ihmmeeellistä!Siihen loppu lapsenusko hörhöjen ennustuksiin ja elämä on jatkunut tavalliseen malliin-iloineen ja suruineen.Varmasti monelle se maailmanloppu saapuu harva se päivä surun ja sairauden myötä,mutta ei sitä tarvii selällään maaten odottaa.Yksikin hyvä teko lähimmäisellesi voi olla kokokohta päivässäsi.Hymyileppä ystävälliseti huomenna vastaasi tulevalle vanhukselle-saatat yllättyä iloisesti-ja niin teidän maailmanloppunne on taas piirun verran kauempana.!Iloitaan tästä hetkestä-huomisen huolet on edessäpäin ja voitettavissa useimmat,kun vain annamme itsemme yrittää ja jos ystävä tarjoaa apua-ota se vastaan-siitä saa auttaja hyvänmielen,kuten sinäkin.Ollaan ihmisiä toisillemme!!!
"aikkaan oikkeem"arjalaisin"ihmiskunnan!!!"
Juuri tuohon te "moraaliltaan puhtaat" ihmiset
vetoatte jos näistä asioista pitäisi oikeasti keskustella.
Siis jos jotkut sekopäät ovat yli 50vuotta sitten
tehneet hirmutekoja jonkun asian nimissä niin
itse asiasta joka on oikeutettu,humaani "luonnonvalinta" ei saa edes puhua ääneen.
"vammainen lapsi voi olla vanhemmilleen hyvin rakastettu ja toivottu lapsi."
Eli vanhempien etu menee lapsen edelle.
"Hän pieni ja viaton-rakkautta vailla!
Eikä sitä koskaan tule saamaan,
joutuu vaan kohtaamaan kylmän mailman.
Paitsi jos sillä ei ole senvertaa älyä että tajuaisi sitä.
Olisiko se elämä ilman ymmärrystä sitten jotenkin "rakastettavampaa"?
Tähän asti luulen ymmärtäneeni,loput
mennee arvailuksi..joten en kommentoi..
että kaikki kehitysvammaiset olisivat"ymmärrystä vailla?Kuinka paljon olet temnyt työtä vammaisten parissa?Kuka teistä on oikea ihminen päättmään,onko vammaisella oikeus elää?Olen työskennelly mielenterveyspotilaiden-kuin myös kehitysvammaisesten parissa,enkä missään ole kokenyt niinsuurta rakkautta ihmisiä kohtaan,kuin heidän parissaa,-jo pelkkä perhosen lento-ensimmäineb lesknlehti nurmella-kuka meistä huomaisi sen!,onko vammaisella oikeus elää stä elämää,joka hämelle on annettuTämä sietämätön mustamaalaaminen näitä "maanhiljaisia" vastaan,saa minut vihanvaltaan!Jumalan suuressa tarhassa,meillä kaikilla on omapaikansa-annetaan suvaitsevaisuuden astua sydämiimme-te teoreettista propakantaa lietsovat-HÄVETKÄÄ"ja perustakaa oma yhdistys "vammaisia ja heidän jälkelöäsiään vastaan-kaipa te niin onnen avaimet käteenne saatte!Jokainen ihmine on omana itsenään täydellinen-ihastutta luomnnonlapsi-annetaan heille elämä,niinkuin meillekin on elämä annettu!En voi kuin sääliä näitä teoriittikoja,jotka omassa pienessä ypyrässään aliarvoivat jokaisen ihmisen,joka ei heidän muottiinsa mahdu.Kedolla on niin paljon kukkia,jolla jokaisella on oma tehtävänsä-olisiko se keltään pois,jos hitusen verran antaisit rakkautta heille.Ja niinkuin Raamatussakin sanotaan;"anna kaikkien kukkien kukkia,sen mitä teet yhdelle näistä vähäosaisista-sen sinä teet minulle"!En ole koskaan joutunut luopumaan mistää auttaessani näitä vammaisia-vastauksena on ollut suuri ilo ja kiitollisuus,joka kantaa hedelmää kauan!!!
Asia on sinulle selvästi hyvin henkilökohtainen.
Joten en aio tämän enempää kommentoida.
Sovitaan vaan että sinä olet oikeassa..
Kyllä, kyseessä on moraalinen kysymys, josta täytyisi vaieta... Itse sain lapseni ennen kuin tiesin olevani psyykkisesti sairas, sairaus ei ole minua estänyt tekemästä työtä mielenterveyskuntoutujien parissa, päinvastoin, ymmärrykseni on lisääntynyt valtavasti..
En ole sitä mieltä, että mielenterveysongelmaiset pitäisi NYKYÄÄN sulkea laitoksiin, mutta missä kohti ihmiskunta teki väärin, mistä mielenterveysongelmat ovat saaneet alkunsa? Siitäkö kun ihmiset keksivät tulen?
Ja minulle on turha uskonnollisia teorioita selittää, sillä en kuulu kirkkoon, enkä usko jumaliin sen enempää kuin saataniin, ihminen on pahin saatanansa jos sikseen tulee..
Toivottavasti otsonikerroksen ohenemisen aiheuttamat ilmastonmuutokset tuhoavat meidät ennen kuin olemme niin fyysisesti ja psyykkisesti sairaita ettemme pysty huolehtimaan omasta terveydestä.
Ihmisten älyllisyys laskee teorian mukaan joka sukupolven myötä, koska meillä on laskimet jotka laskevat puolestamme, tietokoneet jotka ajattelevat puolestamme ja tuijotamme televisiota päivästä toiseen, ajamme autoilla niin ei tarvitse kävellä, ihmisen lihakset surkastuvat sukupolvien edetessä...
Miltä näytämme 1000 vuoden päästä? Onko ihmiskuntaa lainkaan?
Kuka kehitysvammainen tai muun perinnöllisen sairauden omaava tahtoo lisääntyä epäitsekkäästi?? Voiko silloin lisääntyä epäitsekkäästi? Jos on melkein 100% mahdollisuus että lapsesta tulee epämuodostunut, miksi ihmeessä tehdä lapsi? Luuletteko rehellisesti ettei hän vihaisi vanhempiaan joskus tulevaisuudessa?
Teorian mukaan jos verisukulaiset (läheiset) saavat lapsen, on lapsi todennäköisesti älyllisesti kehitysvammainen, eli lapsenmielinen, en usko että tälläisella ihmisellä olisi onnellinen elämä, "hei minun äitillä ja isillä on sama äiti, minulla on vaan yksi mummo" joo-o.. empä minä ainakaan tahtoisi sellaisissa sappaisa elää..
Ja aiemmin joku kommentoi että haluaisi olla kehitysvammainen, huh huh eli lapsenmielinen kuulemma.. joo saa minun puolestani haluta..
Ainiin ja loppujen lopuksihan ihmiskunta tulee olemaan mustaihoinen, koska kun ihmiset lisääntyvät ja lisääntyvät.. ajatelkaa nyt tätä ketjureaktiota..
ennen vanhaan ennen nykyajan keksintöjä, esimerkki: raskaus keskeytyi mikäli lapsessa oli jotakin vikaa, näin vain vahvimmat yksilöt selviytyivät, mitens on nyt? 100 grammaa painavista sikiöistä kasvatetaan happikaapeissa ja ravintoletkuissa ihmisiä...
Ainiin ja nykyään kloonataan lampaitakin, miksei siis ihmisiä voisi korvata terveillä ja vahvoilla klooneilla? hah :D
Ja raskauden aikana vatsanpeitteiden läpi ruiskutetaan geeniperimiä sisältäviä aineita millä voi määrätä lapsen sukupuolen, silmien värin jne...
Onkos tuo teistä oikein vai eikö mennä jo liian pitkälle?
Hmm.. Pitäiskö sitten nykyään olla käyttämättä tieteen mahdollistamia keinoja, joita ilman sikiöt menehtyisivät? Oisko se oikein vai väärin?
>> Ja raskauden aikana vatsanpeitteiden läpi ruiskutetaan geeniperimiä sisältäviä aineita millä voi määrätä lapsen sukupuolen, silmien värin jne...
Onkos tuo teistä oikein vai eikö mennä jo liian pitkälle? >>
Niin, onko se oikein? Tällaisessa tilanteessahan käytetään valtaa syntymättömään lapseen ja ongelmana on se että emme voi kysyä syntymättömiltä että haluavatko he syntyä tähän maailmaan ja millaisia he haluavat olla. Sitten vanhemmat määrittelevät oman halunsa mukaan mikä on lapsen sukupuoli ja mikä silmien väri. Onko se itsekästä jos vanhemmat valitsevat sukupuolen ja muut ominaisuudet ilman että ne määräytyvät satunnaisesti?
"joita ilman sikiöt menehtyisivät? Oisko se oikein vai väärin?"
Oikein.
"Onko se itsekästä jos vanhemmat valitsevat sukupuolen ja muut ominaisuudet "
On.
Lisääntyminen on itsekästä nykyisessä mailmantilanteessa.
Kuolema on osa elämää.
Jokaiselle se tulee eteen kun aika on.
Kyllä, olen samaa mieltä.. Lisäksi voisin sanoa että mielestäni myös "keinohedelmöityksistä" voisi ihmiskunta luopua, emme me ole lehmiä
kirjoituksestasi!Hyvää "piiloironiaa"käyttäen toit mielipiteesi upeasti esille-ilmaisit juuri sen,mitä minä ajattelin kirjoittaa-ajatukset meni vihan ja inhon takia sekaisin,kirjoitusvirheet teki mielipiteestäni vielä sekavamman-mut kiitti sulle kuitenkin!!!
saada sairaan lapsen ja sairaat terveen, sitä ei koskaan tiedä. Kyllä se on yhteiskunta, joka masentaa. Suomalaiset ovat muutenkin synkkää kansaa, esim. Kuubassa osataan iloita elämästä, vaikka ovatkin köyhiä. Eräs ulkomaalainen tuttava kauhisteli kun suomalaiset välttelevät joutumasta samaan hissiin naapureiden kanssa...itsekin syyllistyn tähän :) Ettei vaan voi rohkeasti mennä ja vaihtaa kuulumisia.
...mut olen ajatellut, että eikö se ole häiritsevää joutua höpöttämään sitä sun tätä kaikissa tilanteissa !? Itse "en voi sietää", että esim. bussimatkalla joku vieressäni on koko matkan puhetuulella... saatan kokea, että pilaa minun matkani ja ajatukseni, rentoutumiseni. Koska on "vain" väliaikainen tuttava, niin en viitsisi satsata tähän ihmiseen. Sama koskee vaikka hissimatkaakin! - Olenko outo?
Olen ollut myös Ameriikan-mantereella ja sielläpä ne jaksaa höpöttää. Ne puhuvat ja huutelevat 'hei' ja myös (huom!) 'anteeksi' ja 'pliis'ihan jatkuvasti. Kaikkea he vaihtavat kaikissa käänteissä, siellä ei sillei paljon itsekseen ajatuksiinsa vaipuneena voi olla. Ovat iloisia, välittäviä, tuttavallisia, mutta kun eihän se ole kuin pinnallista. Mitä hyötyä tuommoisesta on? Kokeeko kukaan muu, että se häiritsisi? Minä olen kai niin supi-suomalainen, metsäläinen, mutta koen hyvänä meidän tyylin !
Olen myös huvittuneena seurannut kuntosalilla, kun siellä vaikka iltamyöhällä puuhaa muutama ihminen puhumatta yhtään sanaa keskenaan mistään asiasta; ja välillähän laitteet sattuvat olevan hyvinkin lähekkäin. Siellä ollaan (luvallisesti!) kun muita ei olisikaan. Minusta näin on hyvä, koska siellä pitää keskittyä ja laskea sarjoja, sekä voi miettiä omaa elämäänsa ja suunnitella asioita. En tykkäisi yhtään siellä keskustella. Siellä ei sanota edes 'hei', kun tullaan pukukopeille. Tiedätte. Mä tykkään näin! ?
Niinpä ja tietysti kaikilla suomalaisilla on niitä omia, kovasti tärkeitä ja keskittymistä vaativia "omia asioita" niin kovasti juuri niinä hetkinä kun voisi vaihtaa muutaman sanasen vaikka ihan "vento vieraan" kanssa...
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että se toinen, joka ehkä säälittävänkin oloisesti, yrittää jotain hieman keskustella kanssasi, voi olla niin yksinäinen ihminen että hänellä ei todellakaan omassa elämässään ole ketään kenen kanssa jutella.
Ei mikään ihme että suomalaiset tekee niin paljon itsemurhia, kun täällä ihmiset on niin hirveitä toisiaan kohtaan ja tärkeintä tuntuukin olevan sen "metsäläisyyden" säilyttäminen. Väkisin kaupungistutetussa yhteiskunnassa ollaan sitten ahdistuneita jurottajia, kun on pakko jatkuvasti sietää ihmisiä alle 50m:n päässsä itsestään...
Täällä ei tajuta vieläkään, että minkälaisia monia hyödyllisiä puolia sillä olisi että ihmiset juttelisivat toistensa kanssa ja olisivat paljon enemmän kanssakäymisissä keskenään...
Kyllä oikein sanot, että tarvitsee ajatella myös niinpäin, että kuka missä tilanteessa ihan tarvitsee minua, vaikkemme tunnekaan. Kyllä, otan tämän huomioon ja juttelenkin kohteliaasti, varmasti. Esimerkiksi pysäkillä, jos kun ikäihminen alkaa jutella, niin aina pysähdyn ja annan aikaani, koska voi olla, että olen päivän ainoa puhekontakti. Luulen, että herkästi vaistoan, milloin en saa olla tyly. Myös aina pysähdyn jos vähän hukassa olevalla kadunkulkijalla on asiaa, kuuntelen aina asiansa ja osoitan ystävällisyyttä, ihan mielelläni ja spontaanisti, koska eläydyn kyllä.
Täytyy myöntää, että kun jos joku ihan turhan aikaisia ja koko matkan rinnallani (bussi) turisee, niin osoitan halua olla hiljaa. Sen kai kyllä vaistoaa, milloin toinen enemmän tarvitsee puhekumppania, milloin se on jonkun höpönassun elämäntapa. - Minä kai kommentillani supi-suomalaisuudesta ajoin takaa sitä, että kun en vaistoa, että joku lähistollani kontaktia kanssani tarvitsee, niin se kyllä sopii minulle.
Kyllä asialla on puolensa. Kultainen keskitie lienee sopivin. Myönnän, että itsekin joskus olen alkanut "liikaa" jutella, esim. minua palvelevan myyjän tms. kanssa, tai jokin muukin tilanne, niin huomaan saman, että tuota toista ei nyt oikein huvittaisi ja kiinnostaisi. Jotkut pyrkivät jämptiin asiallisuuteen ja silloin seuralliset pölinät pois. Tilanteita on paljon.
Mä olen kai niin itserakas, että jossakin tilanteessa, kun heittäydyn kovasti juttelemaan ja kuuntelemaan toista ja sitten tulee tilanne, jossa tuo ihminen on uudelleen, niin "pelkään" että hän jää jotenkin riippuvaiseksi minusta ja "on jatkossa aina sitten ""häiritsemässä"" ", enkä saakaan 'sitä' omaa rauhaa. Ihan kuin jokin ennakointi ja ihmistyyppien valinta, sorry. Näin on tehty elämäni aikana myös minun suuntaani, otettu etäisyyttä. - Hih-hei ja hyvät yöt!
Kiitos asiallisesta ja hyvästä vastauksesta. Toivottavasti nämä mielipiteet kaiken kaikkiaan auttavat meitä itse kutakin, ehkä jopa saamaan toinen toisillemme, ainakin ajoittain, paremmaksi tätä kokonaisuutta jonka osasina me itse kukin täällä taaperramme.
Ns. muonavahvuudesta psyykkisin keinoin, itsehypnoosikeinoin.
Kyllä siinä hyvin pitkälle, koomaan asti pääsee. Jotkun alitajuiset puolustusmekanismit
tulevat mukaan kuvioon - ja palaat elävien kirjoihin.
Halu moisiin koetilanteisiin hiipui. Elin zombin elämää aikani.
Ystävän halusin saada parisuhteesta, mutta enemmän tai vähemmän tää muistuttaa
riippuvuus/huoltosuhdetta.
Näillä saiteilla on vahvasti tuomittu vaikka vain muodollisestikin parisuhteessa elävät.
Nyt vaan vaikuttaa, että olen tuhonnut myös vaimoni elämänilon positiivisuuden.
Hän uskoo, edttä olisi onnellisempi tätä liittoa.
Tähän totean, että pärjään ilman häntä; että tee tahtosi mukaan.
Kolme tuttua miestä on päätynyt omankäden ratkaisuun. He eivät kirjoittaneet
vaikeuksistaan nettiin.
Itse sinnittelen loppuun asti. Keskimääräiseen elinikäodoteikään on 21v. (miehillä 75v)
olen itsekin lisääntynyt bipo ja luulen, että kuitenkin voittopuolisesti saanut eko- elämässäni aikaan enemmän hyvää kuin pahaa, varsinkin kun verrataan esittämääsi teesiä siihen tosiasiaan, että teollistuminen seurannaisvaikutuksineen on jo saattanut tämän pallon siihen tilaan, että parasta istua kiikkustuoliin ja odotella rauhassa...tohtisinkohan väittää että tilastollisesti näiden yhteiskuntien ihmiset katsotaan voittopuolisesti "terveiksi".
Ehkäpä ihmiskunnan degeneraatio pitää nähdä vieläkin laajemmassa mittakaavassa kuin vain mt-ongelmaisten lisääntymisessä.
Kyllä hyvin autoit muakin tajuaan, että jotakin tämän suuntaista olen minäkin ajatellut. Minä olen kiinnittänyt huomiota siihen "tasa-arvovaatimukseen", että kaikilla on kaikkialla oltava oikeus perheen perustamiseen, lapsiin ja vaikka mihin. Se tasa-arvo, nääs. Siis ihan samaa olen ajatellut, että eikö ihmisiä "vaadita" luopumaan mistään jonkin lain nojalla. Enäähän on vain jäljellä se valtava ongelma, että kun miehiä ei ole saatu synnyttämään, kun se vielä sujuisi, niin kaikilla olisi kaikkea; "perhettä" ja "lapsia" ja sillei. Viis' seuraamuksista, viis yhteiskuntaa rasittavista tekijöistä, viis asuntojen vaatimustason noususta... Rahalla saa ja on pakko saada. Eikö missään ole rajaa?!
Kyllä minustakin tuommoinen perinnöllisyystekijä saisi olla mukana maan laeissa. Onhan se vakava asia. Vähemmänkin ns. sairaat, vajaat, miten tuo sanotaan nätisti, kuten tarkoitan, ovat joutuneet luopumaan siitä sun tästä, siis ns. normaalit ihmiset. Luopua täytyy perheestä, lapsista, kodista, kun kaikilla ei vain skulaa niin. Eikö se ole itsestään selväkin! Kuka auttaa "normaaleita" tasa-arvoisiksi keskiverto-suomalaisen kanssa. Hän?