onpa täällä hiljaista ?
Huomenta
päivää,
281456
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
ollaan ja aamukahvilla. Mieli pirteämpi nyt kun aurinko paistaa.
näyttää tulevan.Mielialaankin vaikuttaa.Tulee ulkoiltua paljon enemmän.Aamukahvilla olen minäkin.
siis tämän foorumin hiljaisuus. Nyt on varmaan niillä muutamalla uudella mieli hyvänä, kun saivat ne vakikirjoittajat häädettyä pois? Tämäkö oli tarkoitus, eli näivettää syöpään sairastuneiden vertaistuki?
Siinäpä sitten kyselette mieltänne askarruttavista asioista ja linjoilla ei enää olekaan yhtään kokemuksen tuomaa neuvoa.
Hyvää päivänjatkoa kuitenkin kaikille tasapuolisesti.
vilmat ja kaikki muutkin ystävät!kyllähän ne ilkeät kirjoittelut satutti.Minä kun olen edelleen herkkä tämän masennuksen takia kaikelle pahalle,pitää suojella itseään. Vaukka ymmärrän kyllä,että täällä voi pyöriä yksi ja sama eri nimimerkeillä kirjoittava,joka haluaa vain tahallaan loukata meitä. Ehdin olla täällä muutaman kuukauden,ja itselleni sain tukea ainakin sinulta,Ihmesopalta,ja muutamilta toisilta. Miten sinä voit,Vilmat? Sinulla on 25.pv lääkäri,eikös niin ? minulla on huomenna terapeutti,ehkä alan käymään myös vertaistuki ryhmässä ,jossa on toivottavasti hyvä henki.siellä kokoontuu masennuksen kokeneita ,ja jospa löytyis joku vertaiseni,siis syöpäsairauksien takia masentunut.kirjoitellaan,tuetaan toinen toisiamme.
Aika surullista, minusta.
Olihan se kurjaa,kun halusivat häätää meidät poi täältä,ajattelin etteivät kauaa kuitenkaan jaksa ilkeillä.Minullakin on huomenna terapeutti.Toivottavasti löydät vertaistuki ryhmästä jonkun mukavan kaverin itsellesi.
Kiva kun uskalsit vielä kirjoittaa tänne. Laitoin sinulle viestiä tuonne cancer.fi keskusteluun ja siellä oli IhmeSopakin uudella nimimerkillä vastailemassa. Tuon toisen foorumin positiiviseksi puoleksi voisi mainita tuon rekisteröitymispakon, joka ainakin osaltaan estää täällä esiintyneen kiusaamiskirjoittelun.
Minä olen ikuisesti kiitollinen sinun huolehtivaisuudesta, sillä sen ensimmäisen kirjoitukseni jälkeen sydäntä lämmitti todella paljon, kun päivien kuluttua kyselit vointiani. Oli ihanaa huomata, että jossakin päin suomenmaata on ihminen isolla i:llä, joka myötäelää ja huolestuu tuntemattoman ikätoverin sairaudesta.
Fyysisesti olo on ollut ihan hyvä, mitä nyt tuon ihosiirteen haava kiukkuaa. Kävin keskiviikkoan ensiavussa, jossa lääkäri poisti siitä kuolioon mennyttä kudosta ja käski ahkeraan suihkutella tuota haavaa ja puhdistaa sitä päivittäin. Siinä on huono verenkierto, joten aika näyttää lähteekö parantumaan. Aamulla säikyttelin sitä kylmähauteella ja Helatorstaina mökillä kävin uimassa. Uiminen ainakin vilkastutti pintaverenkiertoa ja muut haavat ovatkin jo ihan vaaleita juovia, eli siististi arpeutuneita.
Jälkitarkastus on ylihuomenna, joten jännityksellä odotan mitä mieltä se plastiikkakirurgi on tuosta haavasta ja muutenkin muhkuraisesta rinnasta. Saan samalla ne patologin tulokset ja koitan nyt uskoa, että tämä minun syöpäni olisi tällä voitettu, kuten se lääkärikin oletti. Kaipa he ovat näitä rihmastoja ja varsinaisia kasveja nähneet niin paljon, että osaavat tulkita taudin laatua jo leikkauksen yhteydessä. Ainakin tuossa sairaalasta tulleessa epikriisissä on diagnoosina D05.1 Carcinoma ductale in situ mamme l.dx
Minulla ei siis ollut varsinaista kasvainta, vaan vain sitä mikrokalkin aiheuttamaa solumuutosta, mutta koska sitä oli 7-8 sentin alueella, niin koko rinta poistettiin ja samalla rakennettiin uusi. Nyt sitten odotellaan tuon haavan paranemista ja lihassiirteen kotiutumista uuteen paikkaansa.
Hyvää alkavaa viikkoa sinulle ja koita pitää mieli korkealla. Toivon sydämmestäni, että saat sieltä terapiasta apua ja työkaluja tämän masennuksen selättämiseen. Olet ajatuksissani.
ehdotti minulle sitä toista paikkaa. kävin siellä ,näin kirjoituksesi. Kyllä ihonsiirre vähiteelen asettuu siihen,siitäkin minulla on kokemusta.Myöhemminhöän se poistetaan. Onhan se niin,että kun tänne nimimerkillä kirjoittaa,tutustuu helpommin,ja tulee toisille tutuksi,ja ihan ystävystyy keskenään. Ja täällä me ainakin olemme täysin rehellisiä toisiamme kohtaan,ei ole mitään syytä teeskennellä eri luontoiseksi,mitä oikeasti on,eikä esittää roolia. Minä myös olen sinulle kiitollinen,kun olet synkimpinä päivinäni minua olut nostamassa ja ymmärtänyt minua.olen myös pyrkinyt pitämään huumorin yllä,aina se ei onistu.
Just tätä tarkoitan, eli sinulta saa aina kannustavaa tietoa, kuten nytkin tuon ihosiirteen asettumisesta. Tällä hetkellä se tosiaan näyttää varsinaiselta kokoonharsitulta "rölli-paikalta", eli on sellainen kahvikupin pohjan kokoinen pyöreä lätyskä, josta kai pitäisi myöhemmin rakentaa nänni. Opaskirjasessa on kuvia siitä nännin teosta, ihan on kuin joulutortun tekoa. Neljällä viillolla nostetaan ihoa pystyyn ja kai jotenkin kurpataan rusinaksi, sitten se alue tatuoidaan toisen rinnan nänninpihan väriseksi.
Enpä kyllä näillä eväillä tiedä annanko rakennella loppuun saakka, jos näiden haavojen paraneminen on näinkin työlästä. Ainakaan tuo minun ihana aviomies ei vaadi täydellisyyttä, vaan hänelle riittää kun mammalla henki säilyy. Eikä minun tuota tekelettä tarvitse muille esitelläkään, joten kunhan nyt paranisi, niin saisi olla noineen.
sinne työpaikallesi. Kiva kun olet kuulolla ja kirjoitellaan kuulumisia.
Täytyy todella myöntää, että eilen meinasi tulla suru puseroon, kun neljän ihanan mökkipäivän jälkeen palasin kurkistamaan tämän palstan kuulumiset ja huomasin, että häirikkökirjoittelijat sen kuin jatkoivat mellastustaan ja kaikki ihanat vakikirjoittajat olivat hiljentyneet. Pliis.... tulkaa kaikki takaisin!!!!!
kirjoituksissa esille.Ei ole tarvetta esiintyä muuna,kuin mitä on.Onneksi aurinko paistaa,ja mielikin tuntuu virkeämmällä.Jospa lähtisi lenkille luontopoluille.
se on. minullakin on tämä rinnattomuus itselleni jossain määrin ongelma.Mieheni tykkää minusta just sellaisen kuin olen. Ja hän ymmärtää siinäkin mielessä,kun itsellään on avanne,,mies taas ehkä vähän kärsii avanteesta,mutta tulevaisuudessa ekä voidaan se lopullisesti poistaa,jos elämää riittää.
siskolleni laitettiin uudet rinnat,ehkä joskus minullekin jollakin keinolla pysyvät proteesit,omaa läskiä kun ei riitä,olen aina ollu laiha,ja nyt masennuksen myötä on viimesetkin kilot karsisseet. Sitkeällä syömään pakottamisella itseni,olen jo noin kilon kyllä saanut takasin.
Myös minulle ei miehen avanne merkitse mitään,sama rakas miheni hän on,vaikka mitä jouduttas poistamaan. pääasia,että mies on luonani,sais elää vielä yhteisen vanhuuden. ihan tulee hyvä mieli ,kun kirjoitat,kuin olisin terapiassa käynyt.
harmaahapsisina,eikös vaan ? Sama ihminenhän sitä on vaikka jostain napsaistaankin pala pois.Hyvä,että on kumppani rinnalla,tuttu ja turvallinen.
Ainakin minulle tämä keskustelu on antanut todella paljon henkisiä voimavaroja. Ihan hevillä tämä mummo ei itke, mutta äsken tirahti kyynel ihan silkasta hyvästä mielestä tuon viimeisen lauseesi johdosta.
Hiiteen kaikki rinnat tai rinnattomuudet, tärkeintä on ihminen niiden takana ja sitä ihmisyyttä kun ei mitata "rinnanmitalla". Niin sinun, kuin minukin perheelle äiti on muutakin, kuin pari utareita ja kun ne imetyshommatkin on jo hoidettu, niin joutaahan noista ajokoirankorvista luopuakin. Tärkeintä on selättää tämä sairaus, että saa viettää niitä yhteisiä kiikkutuolivuosia sen vaarin kaverina. Uskon ja toivon, että sinnikkäänä pariskuntana toinen toistanne tukien selviätte sinne vanhuuteen saakka. Iso hali sinulle minulta!
että tulisivat takaisin kaikki jotka ovat täällä koko viime syksyn ja talven toisiaan tsempanneet ja tukeneet.
Luin tuosta vähän ylempää, että sulla on juuri rekonstruktio kesken - itsellenikin on tehty sellainen, tram-kielekkeestä eli vatsasta. Mielestäni se kyllä kannatti ehdottomasti.
Tosin en toista kertaa siihen ruljanssiin rupea - ehkä, jos olisin vähän nuorempi.
takaisin "vanhat konkarit".
Mun uusi rinta tehtiin selän LD-kielekkeestä, eli kaiketi hieman helpompi toimenpide kuin se vatsakieleke. Materiaalia oli ihan "kaverille kanssa"-periaatteella. Tohtori oli kuitenkin sitä mieltä, että vatsassa on liiankin kanssa tavaraa siihen vatsakieleke-operaatioon ja sen haavan paraneminen olisi sitten ollut tätäkin ongelmallisempaa.
Ensimmäiset päivät leikkauksesta olivat vähän katkinaisen tuntuisia, kun haavoja oli molemmin puolin. Mutta tulipahan jumpattua, kun yhdellä kyljellä makaaminen puudutti ihan totaalisesti. Nyt haavat on jo parantuneet ja kun tuota kainaloakaan ei tarvinnyt tyhjentää, niin kädetkin toimii ihan normaalisti.
Ikää minullakin on 51 , joten tuolla korjausleikkauksella ei olisi ollut niin akuuttia henkistä tarvetta, mutta onhan tämä teko-luomu tietenkin sikäli mukava, ettei tarvitse kesän kuumuudessa niitä proteeseja pitää hiostamassa ja kuten muumiäidille kerroin, niin tokkopa sitä koristenappia, eli nänniä enää annan siihen väsätä.
Kiva kun palaatte takaisin tänne!
lähetän sinulle suklaata tuhat kiloa,jotta lihoisit edes vähän. Voi sinua! Kiva,kun olet piristynyt -niin minäkin. Voimat alkavat palaamaan pikku hiljaa. Ihokin on jo parantunut -melkein.
vasta nyt näin sun suklaaviestin,,,missäs se pari perävaunullista rekka viipyy,,,oliko osoite oikee,,
Tulossa on,mutta kun kuskit meinasivat itse käydä syömään sitä lastia. piti käydä vähän saarnaamassa pojille,että ne muumiäidin suklaat -näpit irti! Muumiäiti laitetaan nyt lihotuskuurille: syötetään suklaata,jäätelöä ja kermaleivoksia. Tehdään kermaisia ruokia. Jaa... onkohan minulla nälkä....
epäilenpä että se kuorma kuitenkin on tyhjä kun tänne pääsee,ja kuskit onnen huumassa,eikös suklaa aiheuta samaa kuin rakastuminen, parempi että itse kuskailet ne herkut tänne. Olenkkin täs jätskii syömässä ja belgi oottaa kieli pitkällä vieres että saa nuolla kupin. tääkin muuten kuuluu syöpä asioihin,sillon,kun sain alku sytoja,oli mun suu niin kauheen kipeä,etten pystyny muuta syömään kuin jäätelöö..
Jäätelöä ja jäisiä mansikoita söin kun suu oli kipeä ja kun oli huono-olo. muutes tukihengettäreni on ihana pakkaus ja elävä esimerkki,että rintasyövästä selvitään.
välillä tunne,ettei jaksaisi enään mennä hoitoon,tai kun tulee Ceff niin tuntuu,ettei halua sitä pahoinvointia vetämätöntä oloa ym, no kaipa se tästä taas memee ?
Sitä se on, sitä yleisempi ongelma mitä pidemmistä hoidoista on kysymys. Kannattaa puhua tästä siellä hoitavassa paikassa, on ihan tunnettu ja tunnustettu tilanne sairaaloissa.
eka psykiatrilla käynti.Täytyy siellä puhua,jos löytyisi apua ? Onhan se jaksettava,ovathan toisetkin sen läpikäyneet.Hoitojen jälkeen voisi tulla muistinmenetys. :)
työpäivää,täytyy lähteä. :)
Laitata vaan se koristenappi. Sitten se vasta on rinnan näköinen. Se oli pieni koettelemus kaikkeen muuhun verrattuna!
Minulle tehtiin Tram-rinta. Arvaas kuinka päin siinä nukuttiin?! ja kun sitä ennen oli toinen rinta pienennetty!
se koristenappi. Nyt vielä tuskailen tuon ihosiirteen haavan kanssa, se kun ei edes lupaa mennä umpeen. Haavan reunaan tuli kuollutta kudosta, jota viime viikolla veisteltiin ensiavussa. Leikkauksesta tulee huomenna kolme viikkoa ja rinnanalus on kuin mikäkin naurava nakki.
No huomenna on jälkitarkastus, joten kai se plastiikkakirurgi suuressa viisaudessaan keksii jotakin tuon haavan kursimiseen. Tuntoa siinä kohtaa ei ole lainkaan, eli jostakin siihen pitäisi keksiä verenkiertoa. Olen nyt viikon suihkutellut, kapaloinut, säikytellyt kylmähauteella ja eilen urhoollisena siemasin viskiryypynkin. Viimemainittu oli niin pahaa ja potkasi takaisin, että se konsti saa jäädä yhteen kokeiluun. Yäk!