Haluaisin tietää miten se teillä ilmenee ja onko
ketään parantunut siitä. Ja erittäin paljon
haluaisin tietää miten kohtaukset voi estää ja
miten te olette onnistunut estämään ne. Kiitos jo
etukäteen.
ketään parantunut siitä. Ja erittäin paljon
haluaisin tietää miten kohtaukset voi estää ja
miten te olette onnistunut estämään ne. Kiitos jo
etukäteen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itselläni paniikkikohtaukset ei kait ole ihan
tyypillisiä. Alux tosin oli ihan selviä oireita
eli epätodellinen olo, sydän hakkas
mielettömästi, heikotti ja tuntu että pökertyy,
sisäinen pakokauhu oireista "mitä
tapahtuu?" "sydäri"? "sekoonko"? Nyt kun
kaksivuotta on kulunut ja syön lääkkeitä
(seroxat) ovat kohtaukset harventuneet ja
kaupassa käynti ei ole enää hankalaa. Mutta
julkisiin en astu, ja pitkät matkat saavat mut
suunniltaan ja vieraiden kyydissä istuminen.
Oireita nykyään, oksentelu, yökkäily,
pahoinvointi, "sähköiset läpiviennit" jotka alkaa
jostain päin kehoa ja tuntuvat kamalilta. Rintaa
kuumottaa ja paniikki on valmis. Rauhottavilla
(diapam) saan joskus kohtauksen kuriin niin ettei
tarvitse lähteä sairaalaan. Millaisia oireita
sulla on?
Oireita minulla on ilmeisesti ollut tietämättäni
jo ala-asteelta asti. Nyt kun tiedän oireeni niin
moni asia on selvinnyt minulle. Saan kohtauksia
lähinnä eniten kotona ja varsinkin silloin kun
olisi aika mennä nukkumaan. Sydän alkaa
hakkaamaan, vapisuttaa, tulee kylmä hiki ja alkaa
oksennuttamaan. Erilaisiin paikkoihin pystyn
menemään mutta kolme viikkoa sitten minua alkoi
pyörryttämään jos satuin olemaan jossain
julkisessa paikassa ja sen takia meninkin
lääkäriin. Lääkäri sanoi että juuri tämä
huimaaminen ja pyörtymisen pelko kuuluu asiaan.
Lääkkeitä en saanut koska lääkärin mielestä olen
nuori. Ikää minulla on 19v. Ja oma tavoitteeni
onkin päästä näistä eroon ilman lääkkeitä. Onko
sinulla vinkkejä miten toimia ilman lääkkeitä?
Toivon ettei nämä kohtaukset mene pahemmaksi kun
noissakin on jo kestämistä. Mutta jos menee niin
aion kyllä hakeutua asian mukaiseen hoitoon.
Minulla on samanlaisia oireita ja ne vaihtelee
tilanteen mukaan. Olen kärsinyt paniikin oireista
jo 2,5 vuotta ja ne ovat pahentuneet koko ajan.
Omalla kohdallani olen harmitellut sitä, etten
mennyt aikaisemmin hoitoon, koska silloin tämä ei
olisi päässyt näin pahaksi. Olen opiskelija ja
opiskelen itsenäisesti, koska en pysty olemaan
luokkatilassa. Tällä hetkellä en pysty ollenkaan
liikkumaan kaupungilla yksin, enkä käymään
kaupassa, pankissa ym. Käyn psykoterapiassa ja
vaikka se viekin aikaa (eikä ole aina helppoa),
uskon sen olevan ainoa keino kohdallani selvitä
tästä. Lääkkeitä en syö.
Olen sairastanut paniikkia ja masennusta 20v.
Ikää minulla on vajaa 40v. Aika kauan siis, ja
olen jo tottunut ajatukseen, että tämä sairaus on
osa minua, en koskaan pääse siitä eroon. En tiedä
miksi, mutta niin se vain on. Lääkkeitä olen
syönyt 11v ja terapioita kaiken kaikkiaan 5v.
joista pisin yhtäjaksoinen kesti 3v ja loppui nyt
keväällä.
Siti; olen pärjännyt, minulla on kaksi ihanaa
lasta, mieheni...elämän iloa saan luonnosta ja
eläimistä,perheestäni ja kaikesta mahdollisesta
positiivisista asioita. Etsimällä etsin kaikkea
hyvää ja siinä suhteessä olen terveesti itsekäs,
että nautin minulle tuovista asioista;vaikkapa
oravien syöttämisestä.
On rajoituksia, mm. julkiset kulkuneuvot ja
matkustaminen, yleensä kaikenlainen lähteminen on
helvettiä...oksennan, ahdistun, vapisen...mutta
aina olen mennyt ja ilman mitään lisärauhoittavia
(Zoloft 1xvrk ja Rivatril 1 aamulla 0,5 illalla =
ei vahva lääkitys). Ajattelen myös usein, että
hunomminkin voisi olla. Koetan olla kiitollinen
siitä mikä kuntoni on, ja sitten kun huono päivä
iskee eikä uskalla/jaksa lähteä tappelemaan
tuulimyllyjä vastaan,en mene vaan armahdan itseni
ja olen niinkuin minun on hyvä olla.
Toivotan KAIKILLE teille iloisia asioita
elämiinne,positiivista mieltä ja luottamusta
siihen,että elämä kantaa.
En paljon osaa sanoa miten selviytyä ilman
lääkitystä, koska itselläni se oli aivan
väistämätön juttu. Ruokahalu hävisi ja olin
tiputuksessa kun masennuin paniikkihäiriöni
takia. Luulin sairastavani jotain kuoleman
sairautta ja siksi ravasin eri kokeissa. Mutta
yks hyvä kirja mikä kannattaa lainata sen avulla
pääset itse todella pitkälle paniikkihäiriön
itsehoidossa. Siinä on paljon tietoa ja askel
askeleelta pyritään paniikkikohtausten
hallintaan. Mut lainaa ja tutustu...paras kirja
mitä aiheesta on..varsinkin kun siinä on tehtävät!
EDMUND J. BOURNE TYÖKIRJA PANIIKISTA JA PELOISTA
KÄRSIVILLE.
Kävin ostamassa sen kirjan jota suosittelit koska
tulin siihen tulokseen että se on parempi olla
omana että pystyn aloittamaan itsehoidon. Yritän
ainakin päästä itse näistä eroon mutta jos
tilanne pahenee niin aion hakeutua asianmukaiseen
hoitoon. Kiitos vielä kerran.
Ajattelin vielä udella, että mitä olet pitänyt
kirjasta? Sehän on aika paksu ja niin täynnä
tietoa että sitä meinaa ahmia niin ettei kohta
enää tiedä mitä tehdä ;) No mutta kerroppa mitä
sinä olet pitänyt siitä. Itsekkin ostaisin ko.
kirjan mutta se on melko kallis..ehkä joskus
sitten kun on rahaa :) Tsemppiä!