Olen kohta 19-vuotias. Ehkäisy petti ja nyt olen 6vkolla raskaana. Avomieheni on ehdottomasti abortin kannalla ja ei edes näe lapsen pitämistä vaihtoehtona "tässä tilanteessa ja elämänvaiheessa ei lapsen saamisessa ole yhtään hyvää puolta. sitten kun aika on oikea lapsesta on paljon iloa"... Itse kuitenkin olen ollut lapsen pitämisen kannalla, nyt kuitenkin olen alkanut vakavasti harkita myös aborttia lähinnä miehen kannan takia. Välitän hänestä ja hänen mukaansa lapsi pilaisi hänen elämänsä. Olen aivan sekaisin siitä mitä pitäisi tehdä ja mikä olisi tilanteessani oikea ratkaisu. Onko muita kellä ollut vastaavaa tilannetta? Miten on käynyt? Molemmissa vaihtoehdoissa? Pitää lapsen vaikka mies ei tahdo? Entä jos tekee abortin ennen kaikkea miehen takia?
Muilla kokemusta?
niin sekaisin tästä
201542
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kyllä te ehditte vielä tehdä lapsia myöhemminkin! Oma mielipiteeni on että lapset tulis tehdä yhteisellä päätöksellä! Itelläni on 10kk lapsi ja on sairaan rankkaa välillä! Sitä ei vaan voi ymmärtää ennen kun on oma lapsi hoidettavana, joten olis varmasti ihan hyvä että sulla olis edes mies täysillä mukana sillon kun lapsen hankit!!!!
Mitä sie elämältäs haluut?
Luulen että jos teet abortin vaa miehes takii ni kadut sitä loppu elämäs tai sit aina ko riitelette ni toi asia tulee ilmi. Millä tavalla lapsi pilaa elämän?
Mie en varsinaisesti ees osaa ottaa tuollaseen kantaa koska ite ko 19-vuotiaana poikani sain ni meillä ei miehen kanssa ees pohdittu sellasta vaihtoehtoo ko abortti. Meillä elettii vaan sen mukaa mitä etteen tuli. Tosin erottu kyllä ollaan aikoja sitten.
Mie oon kyl sitä mieltä että koulu kannattaa käyvä loppuun ekax enne ko mitää lapsia rupee puuhaan. Omalla kohalla tuokin on huomattu...nyt vasta kouluja käyn.
Tuo on vaikee päätös...kummankii kannalta. Molempia ei kuitekaa voi saaha. Ennen kaikkeahan se on SIUN päätös.
Vaikka samasta tilanteesta ei kokemusta ole, voin antaa ajatuksia harkittaviksi.
Ensinnä, abortin tekeminen miehen mieliksi johtaa kaikkein suurimmalla todennäköisyydellä suhteenne kariutumiseen piankin. Jos itse haluaisit lapsen jonka vastentahtoisesti abortoit, voin melkein luvata että katkeroidut tuosta päätöksestä miehellesi ennen pitkää.
Joka toinen meis sanoo että lapsi pilaa hänen elämänsä. miten, jos saan kysyä? miten miehen elämä on ohi lapsen tultua? Miehen mielessä pyörii "huutoa, kakkavaipat, ei saa enää bilettää". Mikään näistä ei vastaa totuutta täysin. Myönnetään se tai ei, lapsen hoitaa kuitenkin pääasiassa äiti, sanoi mies mitä sanoi. Nainen kokee raskauden, synnytyksen ja imettää, äiti on sidoksissa lapseensa tavalla jolla isä ei ole. Isän osuus on kiinni vapaaehtoisuudesta. Jos tuleva isä päättää jättäytyä projektin ulkopuolelle, voitko ajatella hankkivasi lapsen yksin? Lakisääteiset velvollisuutensa hänelläkin on, isyydestä ei voi kieltäytyä :D mutta on sinun vallassasi päättää kuinka paljon niistä hän joutuu täyttämään. Miehen mieli myös muuttuu suuressa osassa tapauksia ajan myötä, jos päädytte aborttiin voi hän jopa myöhemmin alkaa syyttää sinua siitä, kun tuleekin toisiin ajatuksiin. Ei olisi ensimmäinen, eikä viimeinen. Välillä meitityttää pystyykö suurin osa miehistä tekemään kauaskantoisia päätöksiä ensinkään...
Jos raskautesi on noinkin alussa, teillä kummallakaan ei ole ollut vielä aikaa tottua ajatukseen. Miehen mieli tosiaan useammin muuttuu kuin ei muutu, noin sivustakatsojan arviona. Hätäisten päätösten tekeminen miehen mielijohteen mukaan kostautuu takuuvarmasti.
Jos mies ei totu ajatukseen lapsesta ja pidät sen yksin, hänellä on elatusvelvollisuutensa ja isäksi hänet juridisesti merkitään jos sinä niin tahdot. Silloin hänellä on lapseen paitsi oikeudet, myös velvollisuudet. Voitte myös jättää isyyden tunnustamatta, jolloin hänen osallistumisensa määräytyy vapaaehtoisuuden mukaan ja elatusmaksut saat kunnalta.
En voi liikaa painottaa että miehen vuoksi tehty vastentahtoinen abortti on AINA virhe.
Aina.
***
Olin 19 kun tulin raskaaksi...meillä petti e-pillerit(tai ehkä en muistanut ottaa niitä aina ajoissa..).Olimme seurustelleet muutaman hassun kuukauden emmekä olleet yhtään varmoja suhteen tulevaisuudesta. Minä olin töissä, mies teki keikka töitä...
Mies olu alusta asti aborin kannalla..Minä taas olin ajatellut jo teinistä asti että jos joskus vahinko käy, en aborttia tee, olin aina halunnut lapsia, perheen jne.
Olin kahden vaiheilla, toisaalta halusin pitää lapsen, toisaalta taas halusin olla miehen kanssa. Koskaan mies ei painostanut tai mitään, sanoi että oli minun päätökseni mutta hän oli sitä mieltä että abortti olisi paras ratkaisu(lyhyt seurusteluaika, molempien huono työtilanne, minulla vielä opiskelut edessä yms yms).
Jos mies olisi jättänyt minut, olisin pitänyt vauvan , mutta koska meillä oli vielä seurustelua edessä, mies osoitti tukensa, tein mitä hyvänsä, halusin antaa mahdollisuuden meidän suhteelle kasvaa ja kehittyä sellaiseksi että voisimme tulevaisuudessa hankkia yhdessä rakkaudella lapsen. Tein siis abortin..helppoa se ei ollut, itkin paljon ennen ja jälkeen operaation..olin aika rikki..mut niin aika korjaa haavat. Tottakai edelleen mietin aborttia, mietin millaista elämä olisi jos en olisi tehnyt aborttia...En tavallaan kadu, vaikka joskus mietityttääkin nämä asiat..Toisaalta voisi olla että eläisin yksin lapsen kanssa, jos olisimme siinä yrittäneet vielä tutustua toisiimme isän kanssa ja hoitaneet lasta..tiedä sitten olisiko se toiminut..
Nyt muutama vuosi myöhemmin meillä on ihana poika, olemme kihloissa ja ostaneet oman asunnon...Ja kerkesin jopa kyllsätymääm bilettämiseen ja hurjasteluun joten lapsi tuli(nimen omaan tuli)hyvään saumaan..
En oikeen tiedä mitä sinun tulisi tehdä, kummassakin on puolensa..Toisaalta, lapsi on ainakin minulle, ihaninta mitä on sattunut, toisaalta en myöskään kadu sitä että saimme mieheni kanssa rauhassa tutustua toisiimme, kärsiä kriisit ja olla kahdestaan..
En nyt todellakaan kannusta aborttiin enkä lapsen pitämiseen, sillä kummassakin on puolensa ja toisensa...kumpikaan niistä ei ole helppo ratkaisu ja koska olette puolisosi kanssa eri mieltä, toinen joutuu kuitenkin "pettymään". Sinä voit oppia elämään sen kanssa että teit abortin, voi olla ettet kadu sitä, toisaalta voi olla että vaikka miehesi sanookin nyt näit, niin lapse tullessa maailmaan, se onkin rakkainta mitä miehelläsi on..
Toivottavasti minun kokemukseni auttoi sinua päätöksen teossa. Kerro sitten mihin päädyit ja tsemulia Sinulle!
Lapsesi varmasti oppii arvostamaan sitä, että sattui syntymään hyvään "saumaan". Muutenhan hänellä olisi ollut sama kohtalo kuin sisaruksellaan. Todella hienoa. Tietääpähän lapsi ainakin sen totuuden, että hänenkin arvonsa määrittyy ainoastaan sen mukaan rakastavatko hänen vanhempansa häntä vai ei. Sisarusta ei haluttu, se tuli huonoon saumaan, joten ei kun nirri pois. Mutta oma äiti toki tietää mikä on lapselleen parasta >:(
n*ss*taanko vielä vähän enemmän pilkkua??Empä olisi aborttia tehnyt vaikkei hän hyvään saumaan olisi päättänytkään tulla...tai noh...tilanne oli raskauden alkaessa mieheni kanssa ihan sama..paitsi siis seurustelun kannalta..en minä ole vieläkään opiskellut, paskempi työtilanne oli molemmilla silloin jne..mutta puhuin tuosta biletys-tilanteesta..noh, jotkuthan ne tahtoo ymmärtää ihan tahallaan väärin, hyvä kesän alkua sinulle!
Itse 21v tulin raskaaksi ja itse tahdoin pitää pikkuisen, mutta mieheni ei ollut samaa mieltä. Voi sitä henkistä kiristämistä ja mustamaalaamista, kuinka tuhoaisin hänen elämänsä ja suhteensa perheeseensä jne, jne. Olin sitten tyhmä ja tein abortin ja olen katunut sitä sen jälkeen. Mikään kun ei minulle tuo esikoistani takaisin, eikä suhde ole palautunut ennalleen. Mieti tarkkaan, mitä teet, ja usko yhden typeryksen sanoja, että aborttia ei kannata tehdä miehen mieliksi, et varmaan halua itkeä itseäsi uneen? Kuitenkin ratkaisun taytyy olla sinun omasi ja jos siltä tuntuu, että et pärjäisi lapsen kanssa, niin ehkä abortti on paras vaihtoehto, mutta juttele perheesi kanssa ja ystäviesi, jos tukiverkostosi on kunnossa niin hitot jostain miehestä, ei ne mitään kuitenkaan ymmärrä:)
Ikä mulla sama kuin sulla. Lapseni tällä hetkellä vuoden.
Ei kannata todellakaan tehdä mitään, mitä et itse tahdo.
Itselläni oli tilanne, jossa lapsen isä seurusteli toisen kanssa, eikä halunnut missään tapauksessa lasta, mutta loppujen lopuksi kyllä silläkin tunteita lasta kohtaan kasvoi.
Ja hyvin minäkin olen selvinnyt, vaikkei aika välttämättä ollut vielä oikea.
Olen vaan aina ollut sitä mieltä, että miksi tehdä abortin, kun on mielettömästi ihmisiä, jotka eivät välttämättä koskaan saa omaa lasta.
Entä sitten kun haluaisitkin lapsen?
Mitä jos et saakaan helposti, vaan kestää monta vuotta, ennenkuin tulet raskaaksi?
eli kannattaa kuunnella vain ja ainoastaan omaa itseänsä tälläisissä tilanteissa.
Miehet "tulee ja menee", lapsi pysyy aina.
Minä en missään nimessä sinuna tekisi aborttia mieheni takia ellen todella tietäisi tahtovani sitä itsekkin. Jos et ole varma mitä tahdot, kannattaa se selvittää ennen kuin teet mitään ratkaisuja..
Tulet katumaan sitä joka päivä jos abortin päädyt tekemään. Mieluummin luovu miehestä, joka sinua tyrkyttää sen tekemään! Jos et lasta pidä, tulet myöhemmin miettimään mahdollista sukupuolta, silmien väriä, myös juhlapäivät ovat todella vaikeita.. :( Itse tein aivan väärän päätöksen.
Jaksamisia!
mä tein abortin miehen takia ja mitn muuta en ole niin paljoa katunut. suoraan sanottu mutta tarkotin lähinnä sitä että älä tee aborttia sen avomiehesi takia vaan tee se sitten jos itse niin haluat. toista pitää kuunnella ja ottaa mielipide huomioon mutta en suosittele tekemään aborttia vain sen takia jos miehesi niin haluaa- Teet sitten joko abortin tai pidät lapsen niin päätöksen pitäisi syntyä omasta mielestä. se on vaikeeta, olen kokenut sen ja aika huonolla menestyksellä mutta toivottavasti sulla käy paremmin :)
moikka:)
mä olen 21 v,ja 40 päivän päästä minun vauva syntyy tähän maailmaan:)(laskettu silloin).
lapsen iskä on koulukaverini,yhden illan suhde.hän yritti pakottaa aborttiin,pilaan hänen elämän jne....
no olin jääräpäinen ja pidin lapsemme.hän alussa uhkaili että ei oo missään tekemisessä kanssamme...no,nyt ollaan tosi hyvissä väleissä,soitellaan joka päivä,nähdään aina kun vaan mahdollista(asutaan tilapäisesti eri paikkakunnilla) ja hän odottaa innolla vauvaa ja ihastelee kasvavaa mahaa:)että näinkin voi mennä...ajattelin alusta saakka että pystyn tähän yksin.,mutta en kyllä varmaan olis yksin jaksanut edes koko odotus aikaa.sen verran sekavaa ja uus tilanne.onneksi mies ei ollutkaan mikään idiootti,vaan tosi ihana ihminen,jolla on iso sydän ja hyvä moraali.
mutta tee niinkuin sinä itse haluat,ja toivotaan että mies tajuaa tilanteen sitten...
oon aidosti niin ilonen sun puolesta että kävi noin :)
Mulla on kokemusta abortista.. siitä on noin puoli vuotta aikaa. tarkalleen 27.12.06. Viime ajat ollut yhtä helvettiä. Painajaisia, yöttömiä öitä, itkukohtauksia ja raivopuuskia. Kaikki johtunee ko. asiasta.. Poikäystävän kanssa asiat on hyvällä mallillaan ja muutenkin elämä luistaa- Tuo päivä ei vain poistu mielestä..tuska.. aloitin mieliala lääkkeiden ja unilääkkeiden käytön eilen.. toivon niistä olevan apua.. Mieti tarkkaan. Myös lapsen etua, pystytkö hoitamaan jne jne.. Onnea ja valoa elämään!!!
Osui silmääni tekstisi ja päivämäärä. Sama päivämäärä meillä keskeytyksissä. Mutta lopputulos eri, eli itse olen todella huojentunut että tein sen mikä oli ensimmäinen vahvin reaktio. Minulle on ihan selvää että tein oikean ratkaisun. Minulla oli vahinkoraskauden alkaessa 10 kk lapsi ja nyt siis vähän vanhempi ja palaan töihin elokuussa. Auts, tarkoitus ei ollut tällä pahoittaa mieltäsi ja olen sitä mieltä että aborttia ei missään nimessä pidä tehdä toisen painostuksesta tai jos vähänkin empii sitä.
Toivotan sinulle onnea ja iloa elämään ja voimia .... oikeasti toivon että pääset tuosta ohi !
Kiitos kaikille kommentoineille.
Omana päätöksenäni päädyin kuitenkin pitkän harkinnan jälkeen aborttiin. Elämäntilanne liian hankala.
Ensi viikolla aika lääkkeelliseen keskeytykseen.
Kysyisin sitä että kuinka todennäköistä että toinen vaihe (kahden vuorokauden kuluttua emätintabletit..) tapahtuu kotona eikä sairaalassa? Miten muilla ollut? Itse sain ohjeen, jossa sanottiin tämän tapahtuvan kotona.Millaisia kokemuksia lääkkeellisestä keskeytyksestä..?
menny kai sulta ohi että meet tappamaan alkioikästä omaa lastasi. Se tukehtuu kun ne myrkyt irrottaa sen siitä kohdun seinämästä.
Kiva kuolema?
käytäntö vaihtelee riippuen paikkakunnasta. Itselle ei edes annettu/ehdotettu sellaista vaihtoehtoa, että tekisi keskeytyksen kotona.
Kai siinä on hyvät ja huonot puolensa. Kotona olisi varmaan ollut siinä mielessä kivempi olla, että olisi ollut se oma vessa käytettävissä jne. Jos tekisin kotona, haluaisin varmaan siihen seuraksi jonkun vahtimaan, että kaikki menee ok.
Itselleni tehtiin lääkkeellinen keskeytys Helsingissä ja kun halusin tehdä sen heti ekalla käynnillä (sain sen ekan lääkkeen) niin ainoa vaihtoehto oli tehdä se kotona. Olisin joutunut vielä odotella viikon verran. Itse asiassa suositus ja ohjaus on enempi kotona tehtävään ja jos menet sairaalaan niin (ainakin täällä) niin sinut pidetään n. 3 h sisällä, ei vuodepaikkaa, vaan kävelet ja vietät aikaa siellä käytävillä. Sitten sinut passitetaan kotiin ja varsinainen vuoto ehkä vasta alkanut.
Minusta koti oli "miellyttävämpi" paikka tehdä tuo ikävä asia. Itse sain hyvin laitettua tabletit ja ohjeiden mukaan otin särkylääkkeet puolisen tuntia ennen. Vuoto alkoi vasta pari tuntia laiton jälkeen. Kivut ja vuoto oli ihan inhimillistä. Mutta tietysti tämä on niin yksilöllistä.
älä tee! kadut lopun ikääsi. jos mies lähtee lapsen takia niin ei ole seb arvoinen. ja olen varma että kun näkee lapsen ja tutustuu siihen niin ei voi enää muuta kuvitellakaan! älä tee! kadut ihan varmasti. minä tein samasta syystä kuin sinä nyt olet tekemässä ja kadun joka päivä. abortista puolitoista vuotta. joka päivä.