onko tuttua kenellekkään, että menneisyyden olot ja tuntemukset tulevat silloin tällöin salakavalasti pintaan. Eteenkin silloin kun näkee tai kuulee ongelmista jotka liityvät alkoholiin. Tarkoitan sitä, että omat silmät ovat auenneet omalle menneisyydelle ja jopa halveksuu itseä ja sitä kuinka riippuvainen ja itsekäs on ollut.
Ne tuntemukset todellakin työntävät yhä vaan kauemmaksi sitä mahdollisuutta, että rupeaisin leikkimään viinaksien kanssa.
Onneksi saan olla raitis, elää normaalia elämää ja olla järjissäni!!! KIITOS!
Ne tuntemukset todellakin työntävät yhä vaan kauemmaksi sitä mahdollisuutta, että rupeaisin leikkimään viinaksien kanssa.
Onneksi saan olla raitis, elää normaalia elämää ja olla järjissäni!!! KIITOS!
Vastaukset 12
Vanhimmat
on minullekin tullut nykyisin sellaisia tuntemuksia. Raittiina olen ollut reilut kaksi vuotta. Vasta nyt niitä on alkanut kelaamaan vähän enemmän. Ehkä ne ajat tuntuvat niin kaukaisilta ja tavallaan pelottaviltakin. Välillä käy mielessä, jos sitä repsahtaisi.. Onneksi sitä itse viinanhimoa ei ole.
Kyllä minäkin mietin, miten inhottavaa on ollut lasten katsoa sitä kännäämistä (vaikka en siis kotona juonut heidän nähtensä, silti kuitenkin join) ja miten pahalta olen haissut krapulaisena.. Kuvottaa oikein jälkikäteen. Kyllä kuitenkin voin sanoa, että ONNEKSI ihminen voi muuttua ja aloittaa raittiin elämän. Meidän pitää vaan käydä läpi niitä aikoja rohkeasti ja kiittää siitä, että ne ovat takana.
Aurinkoista päivää!
(ja 'mukava' kuulla, että muillakin on samanlaisia tuntemuksia: silloin tietää että nekin kuuluvat asiaan)
Vaikka en ole viinasta päässyt koskaan eroon lopullisesti, en silti siedä selvinpäin ollessani humalaisia,enkä viihdy heidän seurassaan. Voin vaan kuvitella jos on ollut vuosikausia ilman ,kuinka tuskallista on viinakkojen kanssa seurustelu. Tosin päissäni olessa en mielelläni seurustele myöskään selvikköjen kanssa koska humalaiset ovat silloin samalla tasolla ja kaikki teeskentelevät,että kaikilla on hauskaa!
Joskus kun näen humalaisia esim. samassa seurueessa ja he alkavat sen liturgiansa ja kaiken flirttailun ja muun pelehtimisen ja sekoilun, kun on itse selvänä, niin kylläpä tuntuu hyvälle olla vesilinjalla. Ihan sekopäisiksi saman asian jankkaajiksi muuttuvat ihan fiksutkin ihmiset. Illanvietoissa nämä samat ovat aluksi ihmeissään, jopa vihaisia siitä, etten juo ja humaltuessaan kyselevät, että onko minulla ongelma. No on, mutten sano sitä heille.
Tästä syystä olen alkanut viihtyä ihan muunlaisissa porukoissa ja jopa yksinkin on mukavampaa kuin tuollaisessa seurassa. Täytyy sanoa, että tunnen pientä vahingoniloa siitä, että heille, varsinkin arvostelijoille, tulee krapula seuraavana päivänä. Krapula on niin kauhistuttava olotila, että en siksikään haluaa enää ryypätä. Nämä selvät ja pirteät aamut ovat kuin lahja ja aikalisä elämälle. Tunnen olevani ns. normaali ja saan asioita aikaiseksi.
Päivä kerrallaan menen ja kyllä sitä kaljaakin tekee välillä mieli kovastikin, mutta sitten palautan mieleeni näitä asioita ja olen heti vahvempi.
6 kuivan vuoden jälkeen ei kännisiä kestä
Tuo hävettävä (juoma)menneisyys on toisaalta meille voimavara kun pyrimme elämään ilman alkoholia. Mutta aina silloin tällöin menneisyydestä nousee mieleen jotain jonka mielellään jo unohtaisi. Miksi piti huoritella vaimoa, ja aivan syyttä. Vaimolla kun oli kestämistä jo muutenkin juopossa miehessään, jne.
Kyllä se on tärkeätä, että teemme tilit selviksi oman juomis-historiamme kanssa. AA:ssakin askeleissa perataan menneisyyttä niiltä osin.
Nuo inhottavat muistot täytyy vaan kohdata ja käsitellä. Sitten ne voi hyväksyä tapahtuneeksi, koskapa emme miitä enää voi muuttaa.
Hyvittämällä saamme edes jotain korjattua kaikesta siitä mitä aikanaan tärväsimme.
Ja sitäkään ei tarvi tehdä pelkästään siksi, että olisimme velkaa, vaan siksi että saamme omalle tunnollemme edes jonkinlaisen rauhan, ja tuntisimme olevamme ihmisiä.
Raittiin alkoholistin täytyy olla sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa, muuten sitä sattaapi joutua katselemaan lasinpohjan läpi.
Tulee taas väkisinkin mieleen, kun meistä raitistuneista aina joskus sanotaan, että olemme joutuneet luopumaan jostain!
Kyllä minä ainakin luovun mielelläni menneisyydestäni ja vaihdan sen nykyisyyteen.
ettei siedä lainkaan kännisiä,tulee oikein viha niitä kohtaan.
Olen sen huomannut myös.
En tiedä vihaanko kännisiä, mutta en yhtään välitä kuunnella niiden "humoristisia" mielipiteitä ati sönkkääviä juttuja.
Mielummin kehoitan palaamaan asiaan kun ovat selvinpäin.
Vaikka ovat vanhoja ryyppykavereitakin, en ole heille mitään velkaa. Ei minulla ole mitään velvollisuutta sietää tai kuunnella heitä.
Suksikoon suolle ollessaan kännissä.
Jotenkin tuntuu ihmeelliseltä, että niiden kanssa on joskus jaksanutkin ryypätä ja vieläpä pitää "hauskaa". Jos ollaan molemmat osapuolet selvinä, niin ovatpa jutut aika vähissä. Toisaalta, eihän sitä tullut tavattuakaan muualla kuin kantakuppiloissa.
ihmellistä. Kun ollaan kännissä niin se älykkyysosamäärää putoo aika alas. Ja mistä sitten saisi yhtä älykästä seuraa? No tietysti toisesta juoposta. Kyllähän apinatkin viihtyvät keskenään.
Minä en ainakaan yhtään ihmettele sitä, että joskus parhaat kaverit oli niitä kun oli kännissä ja vittumaisimmat ihmiset taas olivat niit selvempiä.
Ja mistä muka olisin saanut silloin loistaviin ideoihini kavereita, kuten taxilla lappiin!, Etelän reissu exetempore ala´juopot!, munan heiluttelua torilla!....jostain selvästä ja järkevästäkö? Enpä usko...
tuttua hommaa sikäli, että itsekin tuli tehtyä kaikenlaista älytöntä ex tempore. Liftireissuun lähtöjä (Ruotsiin) ilman rahaa, lumihangessa kävelyä ilman kenkiä, rahasäästöjen ja ruokarahojen ryyppäämistä kavereiden kanssa (jotka kaikki pummeja), karaoken hoilausta (selvin päin en IKINÄ laulaisi). Joo eipä noita aikoja niin ikävä ole. Eikä tuollaiset töppäykset niin paljoa harmita kuin läheisten ihmisten pettäminen, siis se jatkuva kotiäidin ja juopon roolin suorittaminen. Välipäivinä lakanatkin haisivat juopolta, kun olin krapulassa maannut pari päivää sängyssä.
Ei ole juuri lisättävää, nimenomaan menneisyyden kanssa pitää päästä sinuiksi ja sen jälkeen menneisyys on menneisyyttä mutta minulle tekee hyvää joskus palata tuonne menneisyyteen ajatuksissani koska silloin osaan arvostaa enempi tätä nykyistä elämäntapaani.
joo on tullut, Ihan alussa tuli mieleen vanhemmat jotka välillä hävis milloin minnekkin. Ja välillä joutu menemään naapurille ku kotiin ei päässyt.
Nykyään tulee mieleen hetkiä menneisyydestä omista kännisekoilusta, jolloin tekis mieli hakata vähän päätä seinään...
kaikkee sitä tuleekin tehtyä.... mut sehän on osa elämää