Huomasin tuolla Led Zeppelin –foorumilla tällaisen keskustelun ja ajattelin, että tällainen galluphan voitaisiin pitää täälläkin. Nyt EI siis etsitä parasta biisiä kokonaisuutena, vaan kysytään, mikä on mielestänne
1. Freddien paras laulusuoritus
2. Brianin paras kitarasoolo
3. Rogerin paras rumpuraita
4. Johnin paras bassottelu
Halutessaan voi miettiä myös:
6.-7. Rogerin ja Brianin huippuhetkiä laulajina,
8. Freddien parasta pianon "pimputtelua"
Ja nyt keskustellaan siis STUDIOtyöskentelystä, eli jätetään live-tallenteet keskustelun ulkopuolelle.
1. Freddien paras laulusuoritus
2. Brianin paras kitarasoolo
3. Rogerin paras rumpuraita
4. Johnin paras bassottelu
Halutessaan voi miettiä myös:
6.-7. Rogerin ja Brianin huippuhetkiä laulajina,
8. Freddien parasta pianon "pimputtelua"
Ja nyt keskustellaan siis STUDIOtyöskentelystä, eli jätetään live-tallenteet keskustelun ulkopuolelle.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Heititpä mielenkiintoisen gallupin. Tässä hieman omia näkökantojani. Toivottavasti saadaan aikaan keskustelua
1. Mikäli Freddie laulaa Brighton Rockin todella luonnollisesti ilman että ääntä on mitenkään studiotekniikalla korotettu, niin varmasti tämä on yksi parhaimpia.
2. Menee varmasti Bohemian Rhapdodyksi. Tosin God Save The Queen, Procession ja The Wedding March ovat myös hyviä taidonnäytteitä Brianilta.
3. Rogerin paras rumpuraita voisi olla Sheer Heart Attackin huima rumpurolli heti kitarasoolon jälkeen.
4. Olisikohan se sitten se Johnin oma bassosoolo Liar loppupuolella. Vai kenties Under Pressure? Vai Another On Bites To Dust? Itseeni se Liar kolahtaa ehkä eniten.
5. Tälle numerolle Soul Brother ei antanut mitään vaihtoehtoa. Eli sovitaanko sitten vaikka biisi jossa yhteensoitto sujuu parhaiten. Niitä biisejä on niin monta, mahdotonta nostaa mitään ylitse muiden.
6.-7. Paras/onnistunein Brianin laulama biisi on kyllä '39, Rogerilla Tenement Funster.
8. Pianistina Freddie on kyllä parhaimmillaan Keep Passing The Open Windowsissa. Ehdottomasti! :)
Kun en omista kuin muutaman Queen-levyn, on pakko kysyä tietävämmiltä:
Missä muissa lauluissa kuin '39:ssä Brian oli pääasiallinen laulusolisti? Omilta levyiltäni olen bongannut vain tämän yhden - kuuluu muuten suosikkikappaleisiini.
Greatest Hits I DVD:llä Brian ja Roger mainitsevat useaan kertaan, kuinka Queen oli livebändi. Joissakin biiseissä he käyttivät aika erikoisiakin instrumentteja (mm. harppu Love of My Lifessä), joita ei ollut järkeä raahata keikalle. Mitä muita vastaavanlaisia kappaleita tiedätte (jos nyt unohdetaan Bohemian Rhapsody, jota ei samanlaisena pysty keikalla toistamaan jo monikerroksisen lauluosuuden vuoksi)?
"Missä muissa lauluissa kuin '39:ssä Brian oli pääasiallinen laulusolisti?"
Some day, one day
She makes me
Good company
Long away
All dead, all dead
Sleeping on the sidewalk
Leaving home ain't easy
Sail away sweet sister
Lost opportunity
"Joissakin biiseissä he käyttivät aika erikoisiakin instrumentteja (mm. harppu Love of My Lifessä), joita ei ollut järkeä raahata keikalle. Mitä muita vastaavanlaisia kappaleita tiedätte (jos nyt unohdetaan Bohemian Rhapsody, jota ei samanlaisena pysty keikalla toistamaan jo monikerroksisen lauluosuuden vuoksi)?"
Staiying powerin studioversiossa oli saksofoni, jota ei konserteissa ollut. Samoin One Year Of Lovesa, jota toisin ei livenä koskaan soitettu.
Hauskaa, että mainitset Brighton Rockin Feddien tähtihetkenä. Biisi kun on tunnettu nimenomaan Brianin soolobravuurina. :)
Veikkaisin kyllä, että Freddien ääntä on manipuloitu biisillä. Queenillä oli alkuaikoina tapana nopeuttaa ja hidastaa nauhoja, ja tämä kuuluu monella biisillä SHA-levyllä. Lap Of The Gods ja Leroy Brown lienevät selkeimmät esimerkit tästä.
"Hauskaa, että mainitset Brighton Rockin Feddien tähtihetkenä. Biisi kun on tunnettu nimenomaan Brianin soolobravuurina. :)"
No mutta sehän tekee biisistä vain kaksin verroin paremman, kun sekä virtuoosimainen kitaristi että virtuoosimainen laulaja pääsevät esittelemään taitojaan.
Mikäli Freddie laulaa todella ilman mitään studio-trickejä. Tästä esiintyy kahdenlaista tietoa/kahdenlaisia näkökulmia. Pitää varmaan kysyä asiaa Brianilta. :)
70-luvun materiaalissa on paljon biisejä, joita ei livetilanteessa oikein pystytty toistamaan. Esim. In The Lap Of The Godsin upea intro jätettiin käytännössä kokonaan soittamatta, Leroy Brownista tehtiin erikoinen instrumentaalisovitus, ja kuoroharmonioiden toistamisessa bändillä oli monissa biiseissä vaikeuksia. Yhtenä ratkaisuna oli, että jotkut biisit (esim. Black Queen & Millionaire Waltz) laitettiin osaksi medleyä, ja soitettiin vain osittain, koska kokonaisina biisit lukuisine rytminvaihdoksineen, harmoniaineen yms. olisivat tuottaneet hankaluuksia lavalla.
...kysymyksiä, kun hyviä biisejä ja suorituksia on niin valtavasti. Mutta:
1.Albumilta sanoisin The March of the Black Queen. Mutta livenä Who Wants to Live Forever (Wembley 86' Magic tour).
2.Ehdottomasti Innuendossa.
3.Vaikea sanoa... I Want It All.
4.Back Chat/Another One Bites the Dust.
5. ???
6.Rogerin paras on luultavastikin Modern Times of Rock 'n' Roll. Levyhyllystä ei löydy näitä biisejä kovin paljoa.
7.Brianilla ehdottamasti parhain on All Dead, All Dead.
8.Freddie osasi kyllä soittaa, se on totta. Mutta parhain on My Fairy Kingin piano-osuus tai Death on Two Legs- pianointro.
"2.Ehdottomasti Innuendossa."
Itsekin olen sitä mieltä, että Innuendossa on parhaat kitarasoolot, mutta akustinen soolo ei ikävä kyllä ole Brianin soittama, vaan ko. soolon vetää Yes-mies Steve Howe. Brianin sähköinen soolokin on pirun hyvä, mutta jotenkin minun on vaikea arvioida tätä sooloa erikseen. Mielestäni Braikun soolo on loistava juuri siksi, että se toimii ikäänkuin "komplimenttina" tai vastauksena Steven akustiselle soololle. Yhdessä nämä soolot muodostavat kyllä ehdottomasti yhden Queenin tähtihetkistä ja tekevät Innuendosta yhden suosikkibiiseistäni.
Mutta jos pitää sanoa oma mielipiteeni Brianin parhaasta soolosta, niin heittäisin ilmoille White Queenin. Tässä on muuten jotainsamaa kuin Innuendossa. Akustisen ja sähkökitaran vuorottelu tekee White Queenin soolosta todella tunnelmallisen. Lisäksi koko II-levyä alleviivaava Brianin barokkimaisen tuhti kitarasoundi pääsee tässä biisissä todella oikeuksiinsa.
"8.Freddie osasi kyllä soittaa, se on totta. Mutta parhain on My Fairy Kingin piano-osuus tai Death on Two Legs- pianointro."
Tästä ollaan näköjään samaa mieltä. My Fairy King on ykköslevyn ehdoton kohokohta, ja juuri loistavan pianonsa ansiosta. Hieno varhainen taidonnäyte Freddieltä. Tosin en tiedä pitäisinkö tätä Freddien parhaana, jos biisi oltaisiin julkaistu vasta II:lla tai SHA:lla. Mutta ykköslevyllä biisi erottuu niin selkeästi edukseen, ettei sitä voi olla huomaamatta. Death On 2 Legsin ja Lap Of The Godsin introt ovat myös huimaa kuunneltavaa.
1. Niitä on niin monta, mutta sanotaan nyt vaikka "Don't stop me now", se on hauska ja energinen veto
2. Ei varsinaisesti soolo, mutta mun mielestä huippu on "Death on two legs" kitarointi, joka kulkee koko biisin ajan taustalla
3. Sanotaan "The loser in the end", siinähän Roger paukuttaa kunnolla koko biisin ajan
4. "Dragon attack" bassoriffi on kaikkein tarttuvin, mutta lieneekä Brianin keksimä?
"3. Sanotaan "The loser in the end", siinähän Roger paukuttaa kunnolla koko biisin ajan"
Tämä olisi myös oma valintani, vaikken rummutuksen jalosta taidosta juuri mitään ymmärräkään. Varsinkin loppua kohden Roger kannuttelee oikein sydämensä kyllyydestä.
"4. "Dragon attack" bassoriffi on kaikkein tarttuvin, mutta lieneekä Brianin keksimä?"
Jep, Brianin riffihän tuo on, mutta mitä sen on väliä... :)
Aika moni on näköjään nostanut esiin Johnin tähtihetkiksi juuri noita biisejä, joissa basso on todella selvästi esillä (AOBTD, Back Chat,...) Itse laittaisin kyllä Johnin bravuuriksi Millionaire Waltzin, vaikkei bassolla mitään soolospottia biisissä olekaan. Kuunnelkaapa vain biisin bassoraitaa. John tekee aika upeita pikkutemppuja siellä sun täällä. Sama juttu muuten myös I'm Going Slightly Madissa, joka tuntuu oleva varsin aliarvostettu biisi ylipäätään.
Paremmin erottuvista bassokuvioista suosikkini on ehkäpä The Night Comes Downin intro/outro, jossa John ja Brian luovat yhdessä hienon tunnelman biisille.
Freddie: Let us cling together; hieno, kuiskaava ääni.
Brian: The hero; massiivista kitarointia.
Roger: Now i am here; rumpupoljento.
John: Liar; varsinkin livenä komeaa.
Brian ja Roger: Its late.
Frdeddie(piano): Soololevyllä(ilmeisesti itse); There must be more...
1. The March of the Black Queen ja Bohemian Rhapsody
2. Sweet Lady ja Brighton Rock
3.Sheer Heart Attack ja I'm in Love with my Car
4.Another One Bites The Dust ja Dragon attack
5. Rogerilla Tenement Funster ja
Hijack My Heart( Rogerin "pehmeä puoli". Harmi ettei ollut The Miracle levyllä vaan vain vinyylillä.)
7. Brianilla Leaving Home Ain't Easy ja Sail Away Sweet Sister
8. Death on Two Leg´s intro ja Bring Back That Leroy Brown
Pitää sanoa vielä tuosta I'm Going Slightly Madista. On todellakinn alia-arvostettu biisi. Musiikki videoa on myös upea. Varsin kun tietää, että Freddie esiintyi siinä viimeisillä voimillaan.
1. Freddie: Melancholy blues.. näitä ois monta..
2. Brian: Prophets song
3. Roger: Fight from the inside
4. John: Back chat
5. Roogerin laulu: Fight from the inside
6. Brianin laulu: Who wants to live 4ever -alku
7. Fred pimputtelu: Death on two legs
BEST
ABSOLUTELY
AND
FREDDIE MERCURY