Hei
Olen kärsinyt masennuksesta vaihtelevasti joitakin vuosia. Välillä on selvästi pahempia ajanjaksoja, välillä hyviäkin.
Nuorempana (olen nyt 24-vuotias) hain lohtua ja 'lääkettä' vähän sieltä täältä. Ensimmäiseksi parisuhteista. Auttoivat usein tuntuvasti, mutta hyvin pian kävi selväksi, että suhde joka suurelta osin perustuu oman elämän piristämiseen ei tahdo toimia. Mitäpä sitä itse voi kumppanille tarjota, jos ei osaa/voi nauttia omasta elämästään ja omista tekemisistään.
Kuntoharjoittelu ja liikunta tulivat seuraavina. Jälleen ne auttoivat, mutta eivät pidemmän päälle nekään. Masennus palasi.
Lukion loppuaikoina ja ammattikorkeakoulussa mukaan tuli alkoholi. Sehän ei tietenkään muuta kuin pahentanut ja tuntuvasti.
Tämän jälkeen keskityin paiskimaan töitä oikein olan takaa. Jälleen auttoi, jälleen väliaikasesti.
Vuosi pari takaperin aloin polttaa hamppua. Tämä autto masennukseen hyvin, kuten auttoi myös ajatusten 'kasaamisessa' ja uusien mielenkiinnon kohteiden löytämisessä, jotka nekin auttoivat.
Nyt kuitenkin olen siirtymässä työpaikkaan, jossa työturvallisuusriskit ovat suuret, jonka vuoksi työntekijöiden pitää käydä säännöllisesti seuloissa. Enkä missään nimessä ole valmis menettämään hyvää työpaikkaa hampun takia (ja koen hyvin epäoikeudenmukaiseksi, että näin käy jos en lopeta), joten lienee minulla ainoa vaihtoehto koettaa jotain masennuslääkkeitä.
Mistä niitä tulee kysellä? Kuinka paljon ne yleensä vaikuttavat yleiseen virkeyteen ja toimintavalppauteen? Onko hyviä kokemuksia moisista? Onko moni jäänyt koukkuun?
Oma masennukseni ilmenee lähinnä lamaantumisena ja roimana mielenkiinnon menetyksenä mihinkään. Olen vain, pyörittelen ajatuksia ja kuuntelen musiikkia. Ja luen paljon.
Olen kärsinyt masennuksesta vaihtelevasti joitakin vuosia. Välillä on selvästi pahempia ajanjaksoja, välillä hyviäkin.
Nuorempana (olen nyt 24-vuotias) hain lohtua ja 'lääkettä' vähän sieltä täältä. Ensimmäiseksi parisuhteista. Auttoivat usein tuntuvasti, mutta hyvin pian kävi selväksi, että suhde joka suurelta osin perustuu oman elämän piristämiseen ei tahdo toimia. Mitäpä sitä itse voi kumppanille tarjota, jos ei osaa/voi nauttia omasta elämästään ja omista tekemisistään.
Kuntoharjoittelu ja liikunta tulivat seuraavina. Jälleen ne auttoivat, mutta eivät pidemmän päälle nekään. Masennus palasi.
Lukion loppuaikoina ja ammattikorkeakoulussa mukaan tuli alkoholi. Sehän ei tietenkään muuta kuin pahentanut ja tuntuvasti.
Tämän jälkeen keskityin paiskimaan töitä oikein olan takaa. Jälleen auttoi, jälleen väliaikasesti.
Vuosi pari takaperin aloin polttaa hamppua. Tämä autto masennukseen hyvin, kuten auttoi myös ajatusten 'kasaamisessa' ja uusien mielenkiinnon kohteiden löytämisessä, jotka nekin auttoivat.
Nyt kuitenkin olen siirtymässä työpaikkaan, jossa työturvallisuusriskit ovat suuret, jonka vuoksi työntekijöiden pitää käydä säännöllisesti seuloissa. Enkä missään nimessä ole valmis menettämään hyvää työpaikkaa hampun takia (ja koen hyvin epäoikeudenmukaiseksi, että näin käy jos en lopeta), joten lienee minulla ainoa vaihtoehto koettaa jotain masennuslääkkeitä.
Mistä niitä tulee kysellä? Kuinka paljon ne yleensä vaikuttavat yleiseen virkeyteen ja toimintavalppauteen? Onko hyviä kokemuksia moisista? Onko moni jäänyt koukkuun?
Oma masennukseni ilmenee lähinnä lamaantumisena ja roimana mielenkiinnon menetyksenä mihinkään. Olen vain, pyörittelen ajatuksia ja kuuntelen musiikkia. Ja luen paljon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
noilla mainitsemillasi konsteilla hoidettuna, niin kyseessä on aika lievä masennus. En olisi ensihätään hakemassa hampun tilalle mitään lääkkeitä, vaan mieluummin terapiaa. Uskoisin, että se auttaisi sinun tapauksessasi paremmin kuin lääkkeet.
Jos kuitenkin päädyt lääkkeisiin, ei sekään ole huono vaihtoehto. Älä mieti itse lääkevalintaa, vaan jätä se psykiatrisi murheeksi. Heillä on paras tietämys lääkkeistä ja osaavat parhaiten auttaa juuri sinun tapauksessasakin.
En itse ainakaan valitsisi masennuslääkkeitäni, jonkun täällä keskustelupalstalla kirjoittavan kokemusten perusteella.
Minustakaan et aivan mahdottoman masentuneelta vaikuttanut, joten terapia saattaisi olla mukavampi vaihtoehto - masennuslääkkeistä kun on monesti alkuvaiheessa enemmän haittaa kuin hyötyä, kaikenlaisia sivuoireita ennen kuin varsinaisesti alkavat tehota. Itselläni kävi kyllä tuuri, mutta jollet ole itsemurhan partaalla mieti kaksi kertaa haluatko mahdollisesti useiden kuukausien pyöritykseen yrittäessä löytää sinulle sopivaa lääkettä. Toiseksi, mikäli päätät haluta lääkkeet, siihen ei tarvita psykiatria vaan tavallinen yleislääkäri voi ne kirjoittaa mikäli katsoo sinun niitä tarvitsevan (pelkkä pyyntö ilman vakuuttavia perusteluja ei siis välttämättä riitä), ja kolmanneksi, masennuslääkkeisiin ei tutkimusten mukaan voi tulla riippuvaiseksi toisin kuin ahdistus- ja unilääkkeisiin, mutta henkisesti niistä irtipääsy saattaa tietysti vaatia hieman ajatustyötä. Lykkyä tykö!
Ensinnäkin lääkkeistä.. Sivuvaikutukset ovat ohimeneviä, eivätkä useimmissa tapauksissa kestä muutamaa viikkoa pidempään. Itselläni Cipralexin aloitettuani ei ollut käytännössä juuri minkäänlaisia sivuvaikutuksia. Yleislääkäri voi antaa "ensiavun", mutta vain psykiatrian erikoislääkäri kykenee määrittelemään masennuksen todellisen tilan ja arvioimaan pidempiaikaisen lääkityksen tarpeen ja kokonaisuuden.
Terapiasta ole vahvasti eri mieltä. Itse en ole käynyt, keskivaikeaksi diagnosoidun masennukseni tiimoilta ensimmäisessäkään terapiaistunnossa, enkä aio mennä. Hyvät keskustelut oman psykiatrini kanssa ovat riittäneet. Jos joku haluaa pilkkoa itsensä kuutioiksi ventovieraan ihmisen kanssa, siitä vaan kokeilemaan, mutta not for me. Pärjään mainiosti lääkkeiden, levon ja ihan kotiterapian avulla, vaikka raskaita asioita on ollut käsiteltävänä ja tutustumismatka omaan itseeni on toistaiseksi sujunut näillä keinoilla.
Tiedän monen kokeneen psykoterapian positiivisena, mutta itse sitä pelkkänä ajatuksena kyllä vierastan.