voisiko joku kertoa miten sektio-synnytys etenee? siis tarkoitan sitä kun menit sairaalaan ja ilmottauduit niin miten sitten toimittiin? miten sektio tehtiin? miten siirryit osastolle? yms yms...kaikki tieto on tarpeen. kiitos.
sektio
kesä-äiti
81780
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aamulla oli sektiosali varattuna, sain kunnian olla päivän ensimmäinen. Osastolle siis mentiin aikaisin klo 6 piti olla paikalla, luonnollisesti piti siis olla syömättä ja juomatta. Isi oli tulossa mukaan, hänen piti ajaa parta ja käydä kotona suihkussa aamulla kotona. Itse kävin illalla jo. osastolla sain purkaa tavarani ja vaihtaa niihin leikkausvaatteisiin. Sain tipan käteen, koska huippasi tuo ravinnotta olo. Mies ohjattiin vaihtamaan ne vaatteet, mitä siellä sektiosalissa kuului käyttää. Itse pääsin sänkykyydillä odottelemaan leikkaussaliin pääsyä, oli aikamoinen aamuruuhka siellä osaston lähettyvillä.
Sektiosalissa sitten hoitajat ja lääkärit aloittivat hommansa, me isukin kanssa siinä vaan oltiin ja jännitettiin. Muutoin meni hyvin, mutta spinaali nousi hiukan liian ylös jotenkin, ja tuntui, että ei pysty hengittämään. Tämä kuitenkin meni nopeasti ohi, kun käänsivät sitä "sänkyä". Eikä siinä kyllä mennyt kuin hetki, kun vauva oli maailmassa, ja saimme pikku hetken ihmetellä häntä. Isä lähti sitten pesemään ja pukemaan lasta, ja oli mukana lääkärintarkastuksessa. En ole varma tehdäänkö sitä kaikille vauvoille heti, meillä tehtiin, koska lapsi oli ennenaikainen. Itse siinä sitten olin kursittavana ja pääsin pian heräämöön. Siellä sitten tilaani seurattiin, ja sain kutinaan lääkettä (se oli hirveää, johtui kuulemma morfiinin saannista). Isä ja vauva tulivat sinne heräämöön seuraksi, kun siellä ei ollut muita potilaita, ja lounaan sain jo osastolla.
Kävelin iltapäivällä neljän paikkeilla itse vessaan, seuraavana aamuna poistettiin katetrit ja kanyylit. Kotiuduimme vauvan kanssa kolmentena päivänä leikkauksen jälkeen, se oli ehkä virhe näin jälkeenpäin ajatellen. Eihän siellä voinut ottaa rauhallisesti, kun isommat lapset olivat vaatimassa osaansa huomiosta.
Mutta kyllä se suunniteltu sektio oli ihan hyvä kokemus, ei voi sanoa, että mukava, mutta voittaa hätäsektiovaihtoehdon nimenomaan nopean toipumisen vuoksi. Maito nousi hyvin, vaikka sekin saattaa hidastua joskus. Vauvakin oli terve ja hyväkuntoinen, vaikka ne bilirubiinit meinasivatkin kohota alkuun. Siinäkin oli syynä varmaan se, että ei ollut ihan vielä laskettu aika, taitaa olla keltaisuus yleisempää noilla ennenaikaisilla.
Edellisiltana piti olla syömättä ja juomatta keskiyön jälkeen (ei vaikeaa ;)), ilta kymmeneltä otin jonkun vatsaa tasapainottavan lääkkeen.
Aamulla kävin suihkussa, ja menin seitsemäksi labraan jossa otettiin vielä verikokeet.
Siitä suoraan osastolle.
Sairaalakaapu ylle ja jalkaan kammottavat tukisukat. Sitten piti juoda joku hirveen makuinen litku, esilääkitys tais olla.
Kätilöt kärräs leikkaussaliin, toivoin että katetri laitetaan vasta siellä.
Verenpainemittari ja tippa käteen, sain lämpimät pyyhkeet päälle kun leikkaussali on aina niin viileä.
Joku äijä pesi mun alapään erittäin huolellisesti (katetrointia varten siis), teki mieli potkasta että lopeta nyt hitossa jo ;)
Sitte odoteltiin lääkäriä.. Anestesialääkäri laittoi spinaalin selkään, ei tuntunu pahalta.
Kroppa alkoi puutumaan alhaalta, ja sitten pestiinkin jo mahaa sillä desinfiontinesteellä.
Ennen leikkauksen alkamista lääkäri tarkisti vielä että on hyvin puutunut, nippaisi jollain pihdeillä mahanahasta kuulemma kunnolla.. Sitä ennen siveltiin märällä pumpulilla, ja piti sanoa missä kohtaa tuntuu. En osannu sanoa niin siksi tämä pihtijuttu :)
Ihmeellistä narahtelua ja kilahtelua kuului kun leikkaus alkoi, ei sitä voi uskoa että on maha levällään siinä, ja hereillä.. Pientä paniikkia saattoi olla ilmassa.. Siis mulla ;) Mut leikattiin pystyviillolla koska edellinen synnytys oli hätäsektio, ja vanha arpi oli jo valmiiksi.
Ei menny kauaa kun lapsivesi imettiin pois ja kuului semmonen lorina. Kohta kaivettiin vauvaa ulos, ja hoitaja auttoi painamalla tuosta pallean kohdalta. Se oli vähän ahdistavaa minusta.
Sittenpä sieltä kuuluikin rääkäisy kun poika oli ulkona. Siltä imettiin hengitysteistä lapsivettä ja kuului ihmeellistä korinaa.
Sitten vauva tuotiin kapaloissa näytille hetkeksi.
Vauva lähti kätilön kanssa pesulle, ja mut kursittiin kokoon. Pyysin rauhoittavaa lääkettä kun mulle tuli kipuja.
Homma paketissa ja heräämöön. Siellä itsesäälissä ja lääkehuuruissa itkeä tihuutin, mutta kun sain lisää kivunlievitystä, niin alkoi tuntua paremmalta.
Vauvaa käytiin näyttämässä mulle, ja oisin voinu imettää, mutta en jaksanut.
Kun pääsin heräämöstä, niin viimein sitte sain hoitaa pientä, ja maito nousi samana iltana oikein vuolaasti. Siinä sitten harjoiteltiin imetystä :)
Seuraavana aamuna sain vasta nousta ylös ja voi jessus että se on kauheeta! Toinen kivulias asia on ilma joka menee leikkauksessa sisälle, se seilaa koko kropassa. Piereminen on kivaa siis :))
Menin sisään perjantaina, ja lähdin kotiin maanantaina.
Onnea tulevasta perheenlisäyksestä!
täältäkin suunnasta hyvistä kokemuksistanne. Ekaa odotetaan ja sektio tuntuu päivä päivältä enemmän siltä meidän vaihtoehdolta.
Aurinkoista kesää sinnekin koko perheelle!
En halua vaikuttaa päätökseesi, mutta kannattaa pohtia myöskin niitä jatkoseuraamuksia, mitä sektioon voi liittyä. Voit saada elinikäisiä kipuja pahimmassa tapauksessa kiinnikkeiden muodossa. Sen lisäksi seurravien raskauksien riskit kasvavat. Usein naiset ajattelevat, että kyllä tämä yksikin lapsi riittää tai kaksi. Hyvin usein olen tavannut myös äitejä, joiden mieli on muuttunut, mutta voi olla jo myöhäistä haaveilla lisälapsista.
Itselläni on ollut kaikki lapset koliikkilapsia, ja meillä lääkäri sanoi, että sektioiduilla esiintyy enemmän sellaista oireilua. Tarkkoja lukuja en tiedä tosin.
Siksi ei ihan kannata ajatella sektion olevan helppo tapa synnyttää. Tokihan se voi siltä tuntua, mutta kokonaisuudessaan ei niin välttämättä olekaan. Kuitenkaan, jos lääkäri suosittelee sektiota, ei sitä kannata pelätäkään. Sektio on hyvä vaihtoehto vaaralliselloe synnytykselle, mutta alatiesynnytys ei sitä ole välttämättä.Asioiden pieleen mennessä kyllä ehditään päätyä sektioon, siis jos on todellinen tarve.
Toki hoitohenkilökunta on kovin informoinut noista kiinnikkeistä ym., mutta luotan erityisesti suunniteltuun sektioon.
Omalla kohdalla jo taloudelliset tekijät ja ajankäytön asiat ratkaisevat sen, että suurperheen äitiä minusta ei tule. Maksimissaan kaksi lasta on sopiva.
Itselläni on kolme sisarusta ja yksi meistä neljästä on syntynyt hätäsektiolla. Äitinikin piti sektiota ihan hyvänä ratkaisuna, jos itsestä siltä tuntuu, että luottavaisin mielin menen eteenpäin, vaikka lääketieteellisistä syistä en välttämättä sektiota tarvitsisikaan.
Ensinnäkin, sectioita voidaan tehdä useampikin samalle ihmiselle, itse tunnen naisen, jonka kaikki viisi lasta on leikattu tähän maailmaan!
Ja toinen juttu, mikä kuulostaa hieman "epäilyttävältä" kovaani...ettäkö sectiovauvoilla olisi enemmän koliikkia? Varmaan jonkun täydellisen "sectio-ei-ole-synnytys" alatiesynnyttäneen tekemä tutkimus....oma tyttäreni ei ainakaan kärsinyt päivääkään koliikista vaikka sectiolla syntyikin!
...mutta kaikille ei, se on niin tapauskohtaista. Lisäksi riskit kasvavat kovasti, eikä varmaankaan viiden sektion aikaan puhuta enää täysiaikaisista raskauksista.
En todellakaan ole mikään vain alatiesynnytys on oikea synnytys ihminen, ovathan omanikin syntyneet sektioilla. Kuulun myös siihen epäonnekkaaseen vähemmistöön, joka on kokenut kohdunrepeämisen ja saanut erittäin ikävät kiinnikkeet vaivakseen.
Tuota koliikkijuttua selitti lääkäri sillä, että sektiolapset eivät saa synnytyskanavasta jotain bakteerikantoja synnytyksen aikaan.
Minä en siis todellakaan voi hyvillä mielin suositella sektiota kenellekään ihan vain huvin vuoksi, enne kuin varoitan riskeistä.
Nykyisin ei kai tarvitse miettiä tuota raskauksien suurta lukumäärää kuin harvan äidin kohdalla (Suomessa taitaa nykyisin olla kaksilapsiset perheet yleisimpiä), mutta tietysti asiasta täytyy mainita äidille.
Olipa kyseessä sitten hätä- tai suunniteltu sektio, niin ei pidä pelätä mörköjä turhaan-synnytyshän voi aina päätyä sektioon.