Kiinnostaa nyt aihe minuakin. Tuolla toisessa oli tästä jo vähän puhetta.
Adoption 3 osapuolta, adoptio vanhemmat, vauva ja bio.
Kaikki puhuvat että päämäärä on se mikä on parasta vauvalle. Mutta onko todella niin?
Bion annetaan synnyttää. Se on jo paljon pyytämistä. Ja sitten hänen osa adoptioon on ohi. Vai onko?
Mutta jotta häntä pidettäisiin tasa-arvoisena osapuolena kai hänelle voitaisiin antaa oikeus ottaa yhteys lapseen sitten kun hän on täysi-ikäinen. Moni luovuttava uskoo voivansa tehdä näin.
Bio on se joka eniten menettää. Hän luopuu lapsesta niin että joku toinen voisi saada sen ilon. Hän saa kärsiä koko raskauden ja synnytyskivut. Kärsivä osapuoli selvästi.
Tuskin sitä voi sanoa että adoptoitu on kärsinyt. Adoptiohan alkaa siitä että se vauva ei kärsisi. Sen takia se on annettu adoptioon. Adoptio antaa lapselle sen kaiken mitä bio ei voi eikä pysty.
Eiko biolle voisi antaa oikeus ottaa yhteys lapseensa jos hän niin haluaa? Hänhän on eniten uhrautunut lapsen parhaaksi. Se ei voi vahingoittaa jo aikuistunutta a-lasta. Hänhän sai sen kaiken lapsuudessaan mikä biolle luvattiin adoption voivan antaa.
Eiko tässä ole nyt enemmän kyse adoptio vanhempien oikeuksista?
Tuskin kukaan adotio vanhempi suostuu myontämään pelkäävänsä biota niin monen vuoden jälkeen, joten mistä tässä nyt on kyse?
Adoption 3 osapuolta, adoptio vanhemmat, vauva ja bio.
Kaikki puhuvat että päämäärä on se mikä on parasta vauvalle. Mutta onko todella niin?
Bion annetaan synnyttää. Se on jo paljon pyytämistä. Ja sitten hänen osa adoptioon on ohi. Vai onko?
Mutta jotta häntä pidettäisiin tasa-arvoisena osapuolena kai hänelle voitaisiin antaa oikeus ottaa yhteys lapseen sitten kun hän on täysi-ikäinen. Moni luovuttava uskoo voivansa tehdä näin.
Bio on se joka eniten menettää. Hän luopuu lapsesta niin että joku toinen voisi saada sen ilon. Hän saa kärsiä koko raskauden ja synnytyskivut. Kärsivä osapuoli selvästi.
Tuskin sitä voi sanoa että adoptoitu on kärsinyt. Adoptiohan alkaa siitä että se vauva ei kärsisi. Sen takia se on annettu adoptioon. Adoptio antaa lapselle sen kaiken mitä bio ei voi eikä pysty.
Eiko biolle voisi antaa oikeus ottaa yhteys lapseensa jos hän niin haluaa? Hänhän on eniten uhrautunut lapsen parhaaksi. Se ei voi vahingoittaa jo aikuistunutta a-lasta. Hänhän sai sen kaiken lapsuudessaan mikä biolle luvattiin adoption voivan antaa.
Eiko tässä ole nyt enemmän kyse adoptio vanhempien oikeuksista?
Tuskin kukaan adotio vanhempi suostuu myontämään pelkäävänsä biota niin monen vuoden jälkeen, joten mistä tässä nyt on kyse?
Vastaukset 81
Vanhimmat
milloin adoptoitu lapsi on valmis ottamaan yhteyttä biologiseen äitiinsä (ja onko milloinkaan)...Osaa adoptoiduista kiinnostaa tausta-asiat kovastikin ja toisia taas ei ollenkaan. Mikä ei suinkaan johdu siitä, että adoptiovanhemat haluaisivat estää yhteydenoton (niin kuin täällä usein väitetään), vaan yksilöllisistä eroista. Adoptiotaustasta ja adoptioon johtaneista syistä kerrotaan lapselle jo lapsuudesta lähtien lapsen ymmärryskyvyn mukaisesti (alkuun esim. satujen muodossa). Lapsella on oikeus saada bion tiedot 18-vuotiaana ja jos hän ei tietoja ota selville, se osoittaa hänen haluttomuutensa tavata bio. Suurin osa adoptoiduista lapsista kuitenkin haluaa jonkinasteisen kontaktin bioon jossakin elämänsä vaiheessa. Usein bion tapaaminen alkaa kiinnostaa kuitenkin vasta silloin, kun perustetaan omaa perhettä ja mietitään äitiyttä/isyyttä.
Biologinen vanhempi voi jättää viestin ja yhteydenottopyynnän Pelan kautta (jälkipalvelu). Tällöin adoptiolapsi voi ottaa yhteyttä jos hän on halukas.
Sukulaisen miespuolinen siis oli perheellinen 3 lasta ja kaikki oli ok. Sitten vain yks päivä ovikello soi ja oven takana oli 17v tyttö joka väitti olevansa sukulais mieheni tytär Ruotsista. Asioita selvitettiin ja asia oli niin. Miehellä oli ollut hyvin lyhyt suhde tyttären äitiin nuorena. Mutta tällaisella yhtäkkisellä toiminnalla tyttö sotki yhden perheen elämän silmän räpäyksessä. Tyttö oli isänsä luona viikon ja palasi Ruotsiin eikä ole sen koommin ottanut yhteyttä biologiseen isäänsä. Näissä yhteyden otoissa tulisi käyttää hienotunteisuutta ja lähestyä sitä biovanhempaa hitaasti hänen ehdoillaan.
Näinhän se on, mutta asia on kuitenkin vain ja ainoastaan näiden kahden välinen asia.
Meidän sivullisten pitäisi suhteuttaa nämä asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen, maailmassa perheille tapahtuu paljon pahempiakin asioita.
Sivullinen ei voi tietää mitä tyttö tunsi ja mitä isä. Turhan usein esineistämme ihmisen.
Aikuisen, oli hän sitten bioäiti tai bioisä on kannettava vastuu lapsesta myös aikuisena. Vanhemmalla sukupolvella on aina vastuu, ei lapsella. Jos olet lapsen tehnyt, niin otat hänet vastaan kun hän tahtoo. Sellaiset verukkeet, että minulla on uusi perhe, joka ei tiedä lapsesta, eivät kelpaa. Ei sillä uudella perheellä ole mitään pohjaakaan, jos isä valehtelee tai vaikenee. Hyvä vaan, että uusi perhe saa sellaisesta isän tyhmyydestä tietää.
Aihe on varmaankin Pelalle ja Pelan adoptiovalmennetuille arka asia, koska Pela tähdentää niin monessa kohdin tätä omistusoikeutta. Pitääkö asian sitten olla näin, voimme asettaa asian kyseenalaiseksi.
Eihän biovanhemmatkaan omista tai eivät ainakaan saisi omistaa lapsiaan, vaan lapset ovat vapaita ihmisiä aikuistuttuaan menemään ja tekemään mitä itse haluavat ja yleensä tekevätkin. Poikkeuksia on ja on myös adoptiovanhemmissa.
puhun nyt vain omasta kokemuksestani...
adoption yhtenä osapuolena, biologisena vanhempana olen saanut tuta mitä on kun Pela ja adoptiovanhemmat suojelevat lasta biologisilta vanhemmiltaan.
Lapsi saa ryypätä, olla poissa kotoa yöt ties missä, hengailla vaikka linnakundin kanssa...mutta biologisilta vanhemmilta suojellaan.
Me biot nyt vain ollaan niin pahoja....mutta luulen että kyse ei ole pahuudesta vaan siitä että pelätään että lapsi kiintyy omaan oikeaan sukuunsa:)
No jos ei halua ottaa yhteyttä niin voihan se aikuinen lapsi sen suoraan biolle itse sanoa. Vai jos ei niin miksi ei?
Tuskin kyse on siitä että joku mörkö tulee ja kummittelee jo aikuista lasta. Adoptio lapsethan ovat saaneet kasvaa loistavassa kodissa. Pela on siitä pitänyt hyvän huolen.
Onko nyt ihan tosi kyse lapsen parhaasta enään? Jotenkin tuo haisee nyt adoptio vanhempien edun ajamiselta.
Onkohan sillä jokin syy-yhteys, että käytetään nimitystä "adoptiolapsi" ja adoptiovanhemmat eivät ymmärrä - tajua, että lapsi kasvaa (ainakin pitäisi) aikuiseksi ja päättää omista asioistaan.
Vai olisiko, että lapsi ei saisi kasvaa aikuiseksi ja siksi lasta suojellaan niin mustasukkaisesti.
sukuni on, tai oikeita sukujani ovat adoptiovanhempieni suvut. Biologisen äitini suku ei ole "oikea" sukuni.
Itse olen pitkään vakavasti miettinyt sitä haluanko ottaa yhteyttä bio vanhempiini. Ja mielestäni minulla adoptiolapsena on oikeus olla se henkilö joka tästä asiasta aikuisena päättää. Minä en haluaisi, että minulle tuntematon ihminen ottaisi minuun noin vain yhteyttä ja ilmoittaisi olevansa minun äitini. Minulla ei ole asiassa ollut mitään sanomista silloin kun olen syntynyt, mutta nyt on minun mahdollisuuteni päättää elämästäni.
Biovanhemmat älkää loukkaantuko tästä tekstistä, sillä arvostan teitä jokaista suuresti siitä uhrauksesta jonka olette lapsenne hyvinvoinnin eteen tehneet.
...voi paska...
geneettisesti olet muuta kun adoptiosukusi. Sitten kun adoptiovanhempasi kuolee, siinä vaiheessa katkeaa linkit....tuttua huttua...
Se on oma mielipiteesi ja saat mielipiteesi tietenkin pitää. Monella adoptiolapsella ei ole oikeutta omaan mielipiteeseen.
Tosiasia on kuitenkin se, että biologinen äitisi on läheistä sukua sinulle, samoin isäsi, adoptiovanhemmat sensijaan ovat yleensä kaukaista sukua jos nyt edes yleensä voidaan puhua mistään sukujuurista.
Jotkut ovat kiinnostuneita omista juuristaan, jokut eivät. Sinä kuulut jälkimmäisiin.
Entä lapsesi? Entä lastenlapset?
Anteeksianto on ihmiselle suotu lahja, joka auttaa elämään ilman katkeruutta.
tavata biovanhempasi, kun et ole heitä nähnyt.
En ole koskaan kuullut, että välit adoptiovanhempien sukuun katkeaisi adoptiovanhempien kuoltua. Ei minulle ainakaan niin ole käynyt. Ja kyllä adoptiolapset ajattelevat sukunaan adoptiovanhempia ja heidän sukujaan. Biologiset vanhemmat ovat vieraita. Älkää tehkö yksinkertaisesta asiasta vaikeampaa kuin se on. Jos haluaa, biologisia sukulaisia voi tavata, mutta kyllä he silti vieraita ovat.
SINÄ ET TIEDÄ MINUSTA TAI MINUN VANHEMMISTANI YHTÄÄN MITÄÄN!!!
Tietenkin olet biosi nähnyt.
Se oli yksi ensimmäisitä kasvoista jotka näit.
Ja kasvoit hänen ruumissaan. Samassa kehossa.
Joten miten voisit sanoa olevasi täysin tuntematon.
Miten bion halu saada selville että kaikki on kuitenkin hyvin 18 vuoden jälkeen olisi kamala asia.
Sinäkin tulit hänen elämään yllättäen.
Oikea suku, väärä suku
Olet kahta sukua
Ilman yltä et olisi tähän maailmaan edes syntynyt
Jos joku bio sukupuusta ei olisi ollut niin et sitten sinäkään.
Samalla kuulut siihen sukuun missä olet kasvanut.
Yhtähyvin olisit voinut päästä johonkin toiseen sukuun. Se vain sattui että ado vanhempasi olivat siinä pisteessä siinä jonossa joten sinut he saivat.
Jos he eivät olisi olleet, olisit kasvanut toisessa suvussa ja se olisi sinun.
Toivottavasti et ymmärrä minua väärin, sillä tarkoitukseni ei ole olla epäystävällinen. Minusta sinun viestisi on kuitenkin eräänlainen kaksoisviesti. Kirjoitat täällä vakituisella nimimerkillä, joka antaa mahdollisuuden tutkailla elämääsi laajemminkin. Galleriassasi on myös kuva(si?). Lisäksi kirjoittelet silloin tällöin nimenomaan täällä Adoptio-palstalla. Minulle on tullut sellainen kuva, että jollain tavalla saattaisit toivoa jonkun biologisen sukulaisesi tunnistavan sinut. Kuitenkin yllä olevassa viestissäsi kirjoitat, että haluat itse päättää mahdollisesta yhteydenotosta bioäitiisi. Minä ja sinä saatamme nähdä viestisi eri näkökulmista. Sinä itse varmasti myös tiedät, mihin sinä pyrit ja mitä sinä tahdot. Kirjoitin lähinnä sen takia, että jos olisin bioäitisi, niin olisin varmasti aika hämilläni kirjoituksistasi. Kaikkea hyvää sinulle!
Minulla ei ole kirjoituksillani ollut mitään muuta tarkoitusta, kuin tuoda yhden adoptiolapsen todellisia tunteita ja näkökulmia esiin asiasta. En ole vielä päättänyt sitä otanko yhteyttä biosukuuni, mutta ei tällä kanavalla kirjoittelulla ole millään tavalla tekemistä sen kanssa.
Kuten varmasti useimmista viesteistäni voi lukea elän onnellista ja täysipainoista elämää ja olen tyytyväinen itseeni ja ympäristööni. Siitä syystä minua ei haittaa että kasvoni näkyvät tämän keskustelupalstan puitteissa.
Tässä pari ajatusta biovanhempien oikeuksien takaamiseksi suomessa:
-kehitetään adoptiota esim. siten, että lapsi voidaan adoptoida vain siinä tapauksessa, että hänellä ei ole vanhempia tai jos biovanhemmat ovat olemassa tai toinen heistä, niin adoption voi tehdä vasta silloin, kun lapsi on täysi-ikäinen.
-bioäidin (tai isän) tapaamisoikeutta kehitetään , lapsen ja äidin erottamistoimenpiteet kriminalisoidaan.
pitää ymmärtää se että pela elää adoptioilla.
olen sanonut tällä palstalla jo useaan kertaan saman, ja sanon vielä kerran....suomessa adoptioon pääsee/joutuu enää 20-30 kotimaista adoptiolasta, en tiedä onko tuossa luvussa perheen sisäiset adoptiot mukana, mutta minusta tuolle määrälle lapsia ei pitäisi enää adoptioperheitä etsiä vaan lapset pitäisi sijoittaa sijaisperheisiin, näin biologisten vanhempien yhteyttä lapsiin ei katkaistaisi. Koen että biologisilla vanhemmilla ei ole mitään tukea eikä turvaa adoption jälkeen, puhumattakaan siitä kuuluisasta jälkipalvelusta...ehehhehehhh...sehän on sitä että puhelimessa kerrotaan että voi voi, kyllä se lapsi mahdollisesti ottaa sinuun yhteyttä ennenkuin täyttää 40...minä en ole ainakaan saanut mitään tukea jälkeenpäin vaikka olen sitä pyytänyt, kaikki tuet kohdistetaan adoptiovanhempiin ja lapsiin..
Kun olemme näin lähellä kotimaisen adoption loppumista, niin kyllä sen voisi viheltää poikki, samalla pääsisimme eroon osasta adoption muistakin lieveilmiöistä.
Kaikki, joilla on mahdollisuus, niin ottamaan yhteyttä kansanedustajiin ja sitä kautta pyrkiä vaikuttamaan sosiaaliministeriön toimintaan ja lainsäädäntöön.
ei ole sisällytettynä perheen sisäisiä adoptioita. Tuo luku on pysynyt samana viimeiset 25 vuotta (käypä selaamassa tilastokeskuksen sivuilla adoptiotilastoja), joten mistä sait sellaisen idean, että adoptiot olisivat hiipumassa/loppumassa?
pois. Ei tule näitä ongelmia, jos ei anna lastaan adoptioon. Ei pidä hankkia ei-toivottuja lapsia. Ehkäisy on keksitty.
niin , ehkäisy on keksitty, sitä kannattaisi käyttää (kondomi) myös tulevat adoptiovanhemmat ettei tulisi klamydia joka taas aiheuttaa lapsettomuutta ja tuo teitä lapsennälkäisi adoptiojonohin
lapsettomuus kuitenkin on itse aiheutettua (esim. klamydialla) ;) Kannattaisiko hankkia vähän tietoa ennen kuin heittää kivellä...
"No mitäs antaa lapsen pois. "
Onko tuo nyt ihan totta asiallista?
Eiko biota parjata jo ihan tarpeeksi? Onko hän nyt synnin sinun silmissäsi tehnyt kun haluaa edes tietoa lapsestaan? Eiko hänellä ole edes oikeus saada selville että kaikki on hyvin?
Entäs adoptio vanhemmat? Pitääko heidän nyt ryhtyä vauva adoptoimaan sen sijaan että voisivat tyytyä kohtaloonsa?
Hehän tässä ovat biolle tilinvelvollisia. Hehän ovat adoptoidessa luvanneet antaa lapselle sen ihanan kodin mikä adoptiossa luvataan biolle. Ilman sitä he eivät olisi lastaan edes saaneet.
Lapsihan aina pääsee parempaan kotiin adoptiossa.
Aikuinen adoptoitu voi aina sanoa että ei kiinnosta.
Mielestäni biolla on oikeus mennä kolkuttamaan adoptio vanhempien ovelle ja ottaa edes heihin yhteys.
Jos lapsi ei itse kykene sanomaan että kaikki on hyvin, en halua olla yhteydenpidossa.
Miksi joku adoptio vanhempi ei haluaisi tavat biota 18 vuoden jälkeen? Pelkäävätko?
Tuskin tuollaiset kelpaavat adoptio vanhemmiksi. Hiellähän on se ihana neuvonta ennen adoptoita.
Sain idean edellisestä viestistä. Jos adoptioita on vuodessa noin 30, niin mielestäni luku on niin pieni, että aivan sama vaikka jäljelle jäisi ne adoptiot, joissa ei ole bvanhempia.
...on yksi riski lapsettomuuteen...minua heitettiin ensin kivellä, joten samalla mitalla takasin
Kun kerran tiedät, miksi et kerro kuinka harvalla.
En tiedä lukuja, mutta viimeaikoina on tiedotusvälineissä ollut aiheesta tiedotusta ja juuri siksi, että tartunnat ovat kovasti lisääntymässä.
Minä tiedän keitä vanhempani ovat...isäni on kuollut ja äitini on alkoholisti.
Olisinko halunnut hänet oveni taakse itseäni järkyttämään -ehkä kerjäämään rahaa-, jopa vainoamaan vuosiksi.....???
EN
Minulle riittää että tiedän hänen nauttineen alkoholia koko raskauden ajan, isäni minua hoivanneen, ja vihdoin äitini suostui luopumaan minusta.
HYVÄ NIIN.
bbbwww : Tämä on huono provo
Asiat kerrotaan niin adoptiovanhemmille kuin Biollekkin juuri niin kuin se on!
-joka lapsensa jättää se lapsensa menettää...
(minähän toki saan tietää kaiken vanhemmistani)
ole kaikissa adoptioissa`?
1/3 lapsettomuudessa löydetään syy mieheltä, 1/3 naiselta ja 1/3 molemmilta. Joka neljäs pariskunta kärsii jossakin elämänsä vaiheessa lapsettomuudesta.
Yksi yleisimmistä syistä lapsettomuuteen on naisen endometrioosi. Muita syitä ovat hormonaaliset syyt, munasolun kehittymis- ja irtoamishäiriöt, polykystiset munasarjat, rakenteelliset poikkeavuudet (kohtua ei ole kehittynyt), ennenaikaiset vaihdevuodet (saattavat tulla jo 20-30 vuotiaana), jne. Miehillä yleisiä syitä ovat siittiötoiminnan puuttuminen tai heikentyminen, siittiövasta-aineet jne. Pariskunnan sukusolut voivat myös muodostaa vasta-aineita toisian vastaan. Hyvin yleinen on myös sellainen tilanne, että mitään vikaa ei löydy, mutta lasta ei vain kuulu (selittämätön lapsettomuus).
Klamydia saattaa aiheuttaa (pitkään hoitamattomana ollessaan) kiinnikkeitä ja voi joillakin tukkia munajohtimet. Tämä tarkoittaa sitä, että hedelmöittyneen munasolun kulku kohtuun vaikeutuu ja samalla myös kohdun ulkopuolisten raskauksien riski lisääntyy. Kiinnikkeiset munatorvet usein aukeavat munatorvien aukiolotutkimuksen yhteydessä tai ne voidaan "ohittaa" koeputkihedelmöityksellä. Miehillä klamydia (pitkään hoitamattomana) saattaa aiheuttaa siemennesteen laadun huonontumista ja tiehyeiden tukkeutumista. Klamydian osuus lapsettomuudessa on kuitenkin noin 1% luokkaa. Ehdottomasti suurin kiinnikkeiden aiheuttaja ja lisääntymiselinten vaurioittaja on endometrioosi.
Onko? En tiedä, olen kai vain kuvitellut, että lapset, joilla ei ole biovanhempia voidaan adoptoida. Ilmeisesti ei voida, koska ei ole suostumuksen antajaa?
Unohdit samantien mitä aloittaja viestitti.
Teillä joillakin adoptiolapsilla kuin joillakin adoptiovanhemmillakin on erityinen tarve saada yleistettyä kaikki asiat. Juontaako se juurensa tästä pelan tilastomaniasta.
Jos sinun äitisi on alkoholisti ei se tarkoita että kaikki lapsensa adoptioon antaneet (tai adoptioon otetut) olisivat.
En sano kaikkia adopotioäitejä Mynhausenin syndroomaisiksi, jos joku onkin.
nim. joka lapsensa menettää ei takaisin saa
on ollut noin onneton, mutta oletko tavannut hänet. Jospa sinulle kuitenkin on syötetty pajunköyttä muiden eduksi. Ehkä kannattaisi asia henk.koht. tarkastaa. Sellainen äiti, joka ei ole käyttänyt alkoholia raskauden aikana, mutta 20v jälkeen käyttää, syy voi olla vaikkapa se lapsen menettäminen nuorena. Kirjoituksestasi huomaa, että syyllistät bioäitiäsi ja tunnet kiukkua, jonka haluat muillekin bioäideille jakaa, olisi hyvä vapautua negatiivisista tunteista ja hyväksyä äitisi sellaisena kuin hän on, tapaat hänet tai et. Ehkä adoptiovanhempiesi etu ei ole vapauttaa sinua bioäitiä kohtaan tuntemastasi katkeruudesta. Jos terveytesi on kärsinyt taitaa katkeruuteen olla syytäkin. Voisihan sen bioäidin kanssa kommunikoida vaikka netin kautta ilman osoitetietoja, niin adoptiovanhempien ei tarvitse pelätä, että bioäiti tulisi heidän kotiovelleen adoptiovanhempien rahoja mankumaan. Oletko muuten huomannut, että ei vain adoptiovanhemmat, vaan myöskin alkoholistit ovat ihmisiä,
Tunnen kyllä myötätuntoa niitä biovanhempia kohtaan jotka ovat joutuneet liian nuorena esim. vanhempiensa painostuksesta tai omaa kypsymättömyyttään antamaan lapsen pois. Sitten on tietysti mielenterveysongelmat ja vakavat sairaudet. Ja sitten on alkoholismia tai muuta päihdeongelmaa. Olen sitä nähnyt riittävästi lähipiirissä. Asun alueella jossa näkee sellaisia vanhempia joiden olisi kannattanut antaa lapsensa pois sen sijaan että kasvattavat heidät baareissa ja jättävät yksin pihalle 2-vuotiaana ja unohtavat yöksi sinne. Jos näille pilkahtaa järjen valo jostain ja päättävätkin seuraavan vahinkolapsen jonka isästäkään ei tiedä onko Pena vai Make vai kenties Reiska antaa pois niin nostan hattua. Tiedän myös pari raiskauksen seurauksena alkunsa saanutta lasta jolle adoptio ilman tietoa biovanhemmista olisi ollut parempi vaihtoehto kuin kärsiä sitä tuskaa omasta alkuperästään ja äitinsä puolesta ja päätyä itse pilalle menneeseen elämään.
Antaako joku pelkkää mukavuudenhaluaan lapsensa pois, sitä en tiedä. Jos tällaisia ihmisiä on, niin heidän lapsilleen varmasti parempi kasvaa jossain muualla. Tavallisen äidin kannalta ei voi ymmärtää sitä miten joku voi antaa lapsensa pois, ei vain voi. Mutta nämä tilanteet eivät ole tavallisia joissa biovanhempi adoptioon päätyy.
Vastuu on kuitenkin aina vanhemmalla, lapsi on syytön syntymäänsä. Te biovanhemmat, jotka ette ole koskaan olleet vastuussa lapsestanne ette osaa olla sitä edelleenkään kokemuksen puutteessa vaan penäätte omia oikeuksianne. Adoptiovanhempi on kantanut vastuun lapsesta ja ymmärtää mitä se merkitsee, siksi he eivät halua teidän ottavan yhteyttä lapseen. Antakaa lapsen päättää itse, vaikka tilanteenne adoptioonantohetkellä olisi ollut mikä, niin lapsi on siihen täysin syytön. Antakaa lastenne päättää itse elämästänsä ja siitä haluavatko he joskus tai koskaan tavata teitä. Ihmiset ovat erilaisia, jotkut haluavat ehkä elää kuvitelmissaan biologisista vanhemmistaan, heillä on oikeus siihen.
ei niitä lapsia ihan oikeasti pyhästä hengestä synny. Adoptioon lapsi voidaan antaa VAIN biovanhemman suostumuksella. Muuten menee sijaisperheeseen (siis jos bio ei pysty/kykene hoitamaan).
Aivojen asiantuntijana minusta tuntuu, että bioäitisi ei ole nauttinut ainakaan kovin paljon alkoholia koko raskautensa ajan. Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että joku muu kuin sinä, on kirjoittanut viestisi. Kolmas vaihtoehto on se, että sinun viestisi ei ole lainkaan totta. Muitakin vaihtoehtoja on näiden lisäksi, mutta epäilen jonkun ensimmäisistä kolmesta osuvan kohdalleen.
Raskauden aikana käytetty alkoholi, jos sitä käytetään liikaa ja tietyissä raskauden vaiheissa, johtaa sikiön alkoholivaurioon. Tämä alkoholivaurio johtaa muun muassa oppimisen vaikeuksiin muun muassa kirjoittamisen suhteen. Viestisi perusteella sinulla ei ainakaan näin minumaalisen pätkän perusteella ole syytä olettaa olevan koko raskauden ajan jatkuneesta alkoholin käytöstä johtuvaa aivovammaa.
No älä nyt noin nopeasti tuomitse.
Ensinnäkin fas tieto on uutta ja siitä ei edes osattu neuvoa siihen aikaan kun äitisi oli raskaana.
Ja vieläkään ei tiedetä mikä alkoholi määrä aiheuttaa fas oireet. Uusimpien neuvojen mukaan vaarallisin aika on ensimmäisen viikot ja useinmat eivät silloin edes tienneet olleensa raskaana.
Nuori ikä on myoskin uhka vauvalle. Vauva vaatii naisen ruumiista paljon ja jos nuori äiti vielä kasvaa itse niin silloin 2 kilpailevat samasta ja lopputulos on ei kovin terve vauva.
Ja tiesitko että lapsia ei jätetä. Ne annetaan niin että vauva saisi paremman elämän. Bio on omasta kyvyttomyydestään antaa lapselle kaiken sen parhaimman kovin katkera. Se on todella vaikea asia hyväksyä.
Ja me ei eletä täydellisessä idealistisesa maailmassa. Jos niin olisi niin adoptiota ei koskaan tarvittaisi. Kautta aikojen on vauvoja syntynyt tilanteisiin missä adoptio on loistava vaihtoehto juuri sille vauvalle. Tuskin se se on biolle.
En tainnut osata selittää yksinkertaisesti?
Siis kun kirjoitin, että jos lapsella ei ole biovanhempia, tarkoitin sitä, että, HÄNELLÄ EI OLE BIOVANHEMPIA. Siis molemmat lapsen äiti sekä isä ovat kuolleet, siis haudattu. Suomenkielessä tämä tarkoittaa, että lapsella on ollut vanhemmat, mutta ei ole enää. Tämä myös tarkoittaa, että "bio" ei pysty eikä kykene lasta elättämään.
Ei niitä lapsia ihan oikeasti haudasta hoideta.
tahdoit siis alunperin sanoa, että vain orpoja adoptoitaisiin?
Jos autan sokean mummon kadun yli, niin saanko tästä itselleni niin paljon myötätuntoa, kiitosta ja tunnustusta, että voin seuraavan sokean mummon työntää auton alle?
Minun oikeustajuni ei tätä ymmärrä, eikä ymmärrä
sitäkään, jos naapurin juopolta akalta otetaan lapset pois, että sama voidaan tehdä yleistämällä myös toiselle naapurin akalle, joka on absolutisti, esim. kateellisen
naapurin perättömän insesti-väittämän perusteella.
Sinä et näytä voivan mitenkään tajuta sitä yksinkertaista asiaa, että ihminen ei ole kone, vaan aivan ainutkertainen inhimillinen olento.
Mikä sinä olet sanomaan, mikä toiselle ihmiselle olisi ollut parasta. Pilaako lapsen elämän biovanhempi vai adoptiovanhempi? Kun sen pilaa adoptiovanhempi niin tuleepa pilatuksi ainakin kahteen kertaan.
Jos jotkut biovanhemmat hoitavat huonosti (tai jos ollenkaan) lapsiaan, ei se ystävä hyvä tarkoita, että kaikki hoitaisivat huonosti.
Jos joku adoptiovanhempi pahoinpitelee lastaan psyykkisesti niin pahoin, että lapsi ei sitä kestä monista terapioista huolimatta, vaan tekee itsemurhan, niin ei se tarkoita, että kaikki adopiovanhemmat olisivat sadisteja.
antaa adoptioon, jos ei ole biovanhempia, jotka sen tekisivät. Adoptio tarkoittaa lapsen kohdalla. että hän siirtyy biologisesta suvustaan adoptiovanhempiensa sukuun. Jos ei biovanhempia ole (orpo) ei ole ketään, joka voisi antaa lapsen adoptioon.
Tämän keskustelujetjun mukaan:
a) kaikki bioäidit ovat yhteiskunnan uhreja jotka on pakotettu antamaan lapsensa adoptioon jollain kierolla tavalla
b) sama koskee äitejä joiden lapsi on huostaanotettu: huostaanotto on ollut turha toimenpide sillä bioäidissä ja hänen käyttäytymisessä ei ole ollut mitään moitittavaa
b) kaikki adoptiovanhemmat ja sijaisvanhemmat ovat ryöstäneet lapsen tämän biovanhemmiltaan - ja ovat muutenkin epäilyttävää porukkaa
c) kaikki sosiaalityönekijät juonittelevat
d) kaikki adoptoidut lapset haluavat ehdottomasti tavata biovanhempansa - jollei näin ole, ovat lapset aivopestyjä adoptiovanhempien toimesta
d) kaikki sijaislapst pitäisi palauttaa heti biologisille vanhemmilleen.
Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta mielipiteet ovat syntyneet koska 'joku on kuullut joltakinjotain joka puolestaa tietää jonkun tapauksen'.
Todella mielenkiintoista ;-)
Musta tuntuu että nyt osuit naulan kantaan!!
Tämä on niin totta. Useinmiten oletetaan että adoptio vanhemmat ovat moraalisesti parempia. Biohan se hulttio on ja olkoon vaan kiitollinen että pääsi äpärästä eroon. Ei edes mainita sitä että adoptio vanhemmat samassa tilanteessa olisivat tehneet abortin ja ovat varmaan tehneetkin abortin.
Useinmat biot ovat kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä ja ovat saaneet pois annetun lapsen jälkeen omia lapsia ja vastuuttomiksi heitä ei voi kutsua.
Asiaa pintaa raapaisematta bio ja adoptio vanhemmathan ovat parhaita ystäviä. Adoptio vanhemmat antavat biolle mielenrauhan että lapsella on asiat hyvin. Bio antaa heille lapsen, ilman sitä heillä olisi tyydyttävä lapsettomaan elämään.
Joten miksi puhua siitä että bio on kamala ja vastuuton joka ei osaa kantaa vastuuta ja adoptio vanhemmat ihan hyvällä syyllä haluavat että hän ei ota yhteyttä??? Mitä hän on muka teille tehnyt?
""Te biovanhemmat, jotka ette ole koskaan olleet vastuussa lapsestanne ette osaa olla sitä edelleenkään kokemuksen puutteessa vaan penäätte omia oikeuksianne. Adoptiovanhempi on kantanut vastuun lapsesta ja ymmärtää mitä se merkitsee, siksi he eivät halua teidän ottavan yhteyttä lapseen.""
Onko se todella näin.
Tänne kirjoittaa paljon adoptio vanhempiakin ja vaikka adoptoidut ovat kommentoineet asiaa. Adoptio vanhemmmat eivät.
Tuntuu että ennenkuin he saavat lapsen he ovat valmiita sanomaan miten arvostavat ja kunnioittavat biota ja hänen rohkeutta tehdä hyvä päätos, mutta annas kun adoptio on jo voimassa ja sitten hän onkin se kamaluuden kamaluus jota pitää pelätä kuin ruttoa?
En ole tavannut (tosin käynyt katsomassa missä hän asuu)
Bioäitiäni en syyllistä. (eikä hän edes ole äitini enää)-"minut synnyttänyt"..
Pointtini oli siinä että suurimman osan kohdalla tuo biovanhemman yhdeyden hakeminen lapseen EI olisi se paras vaihtoehto !
Tiedän myös kummieni nimet, veljien ja siskojen...
Tunnen kyllä (ikävä kyllä) alkoholistin ja hän on ihminen -selvinpäin.
Olen joskus leikitellyt ajatuksella kirjoittaa biolle kirjeen jossa kerron olevani kunnossa ja jossa kerron hänen olevan mummu.... =)
Ja juoppo bioäiti ei ole ihminen.
vastuuta lapsestaan yhdeksän kuukautta ja synnytyksen. Se on paljon. Synnyttämätön nainen ei siitä tiedä mitään eikä siksi sitä ymmärrä eikä muista bioäitiä haukkuessaan ja mitätöidessään. Lisäksi se lapsi on oikeesti bioäidin lapsi.
on holhooja, joka voi allekirjoittaa luvan adoptioon.
Ei ole tarkoitus kääntää veistä bio-vanhemman haavassa kun sanon, että luojan kiitos bio-vanhemmat eivät voi vain marssia adoptiovanhempien ovelle tivaamaan tilannetta!
On tietenkin todella surullista biovanhempien kannalta, etteivät he saa niin halutessaan tietoa jälkeläisistään. Mutta adoptioperhe on kuitenkin lapsen oikea perhe. Vanhemmuus on arjen jatkuvia tekoja, lapsen kanssa elämistä. Ei geenejä. Uskon, että kaikki adoptiovanhemmat ovat kiitollisia bio-vanhemmille. Kun lapsi on annettu adoptioon, ei huostaaan, sitä on kuitenkin luopunut oikeuksistaan vanhempana.
Tietenkin voi toivoa, että lapsi joskus haluaa ottaa yhteyttä. Minä en haluaisi. Oikeat vanhempani ovat ne, jotka kantoivat minua kuukausitolkulla kun huusin koliikkia, laittoivat sadattuhannet ruoat ja toistivat arjen rutiinit vuodesta toiseen. Ottivat vastuun minusta. Kannustivat iloiseen, vastuulliseen ja tasapainoiseen elämään. Siis ihmiset, joiden kanssa olen jakanut oman elämäni ja heidän ilot ja surut.
..ilman biologisia vanhempia. olisikohan sinun kohdalla ollut abortti parempi vaihto-ehto?
"Kannustivat iloiseen, vastuulliseen ja tasapainoiseen elämään."
Kirjoituksistasi päätellen avanhempasi ovat surkeasti epäonnistuneet, mutta ilmeisesti olet vielä hyvin nuori ja kehitystä vastuulliseen ja tasapainoiseen elämään vielä on edessäpäin"?".
Onko bio äiti juoppo?
Miten sellainen urbaani legenda faktaksi muuttui
Toivottavasti et kirjoittanut tekstiä tosissasi?
Jos niin teit niin suosittelen hakemaan apua!
Kenenkään ihmisen elämä ei ansaitse tulla lopetetuksi heti alkuunsa. Kaikilla on oikeus elämään ja vieläpä elämän arvoiseen elämään. Sitä se ei välttämättä ole ihmisen kanssa joka ei halua elää lapsen kanssa.
Ymmärsinkö oikein että sinusta adoptiolapsi ei voisi olla onnellinen vai mitä ihmettä tarkoitit?
Ei onnellisuus ole kiinni biologisista tai joistain muista tietyistä vanhemmista, kyllä se koostuu ihan muusta!
Onneksi tuo alkoholin käyttö ei vaikuttanut muuhun kuin hitaaseen oppimiseen ja jonkin verran mielenterveyteen...
Minut adoptoitiin vasta 2v iässä...
Olin juonut pelkkää maitoa : (maidon pöhöttämä)
en puhunut mitään : (opin kuitenkin pian kun pääsin normaaliin ympäristöön)
Merkillepantavia asioita ... enkä käynyt ulkona sillä oli tuolloin vielä pinnasängyssä...
ja nyt olen (ihanaa kyllä) oman lapseni ÄITI !!!
Elämäni vaikeimmat vuodet olivat nuo 2v oman lapseni syntymästä jolloin kävin läpi oman lapsuuteni... (mikä minussa oli vikana kun oma äitini hylkäsi minut ???? ) Itse kun en olisi iki päivänä pystynyt- vaikka olisi mikä tullut....
Ja nyt olen 100% ÄITI !!!! =)
(elämä opettaa........)
Sinulla on tosi rautainen muisti, ei siihen ainakaan ole äitisi juominen vaikuttanut.
On erittäin harvinaista, että joku muistaa mitä on syönyt alle kaksivuotiaana.
Jos taas äitisi on jälkeenpäin näin sinulle kertonut, niin alkoholistin puheiksi eivät ole uskottavia, tai sitten hän ei ollutkaan aivan sellainen kuin olet antanut ymmärtää.
Tuli sellainen mieleen, että joku valehtelee.
Minulla on muistikuva ennen kahta ikävuottanikin.
kun äitini tuli synnytyslaitokselta pikkuveljeni kanssa ja oli ostanut minulle Batman matchbox leikkiauton. Muistan minä muitakin tapahtumia. Kaikki oppiminen perustuu muistikuviin. Jotkut elämän kohokohdat vaan jäävät mieleen.
luopuu on luopunut kaikista oikeuksistaan. Toisaalta kyllä bio-vanhempikin voi adoption aikoinaan välittäneen palvelun kautta yrittää saada yhteyttä synnyttämäänsä lapseen. Aina se adoptiolapsi vain ei halua tavata bio-vanhempaansa. Syyt tähän ovat moninaiset ja hyvin yksilölliset. Samassa adopitioperheessä sisaruksina kasvaneillakin on usein aivan erilainen tarve selvittää alkuperäänsä tai tavata bio-vanhempiaan. Bio-vanhemman täytyy kunnioittaa myös synnyttämänsä lapsen tahtoa.
"Jos lapsestaan luopuu on luopunut kaikista oikeuksistaan."
Jos lapsi pois otetaan otetaan pois kaikki oikeudet.
Mitähän yrität viestittää?
"Aina se adoptiolapsi vain ei halua tavata bio-vanhempaansa."
Ei tietenkään, mutta oikeus tapaamaamiseen pitää olla ja se asia ei kuulu muille "täti-ihmisille".
"Bio-vanhemman täytyy kunnioittaa myös synnyttämänsä lapsen tahtoa".
Kyllä, mutta tämäkin on asia, joka on vain heidän kahdenkeskinen asia, ei kuulu muille asettaa esteitä kummallekaan osapuolelle.
Mistäs se bio tietää lapsensa tahdon, jos ei ota häneen yhteyttä?
on täysi-ikäinen, on hänellä oikeus selvittää bio-vanhempansa. Kaikilla adoptiolapsilla ei todellakaan ole siihen halua. Se on varmasti bio-vanhemmalle kova paikka, mutta niin se vaan on. Vieras "Täti-ihminen" se bio-äiti lapselle siinä vaiheessa on. Kyllä sen yhteydenoton ja aloitteen siihen täytyy tulla lapsen puolelta. Ja jos lapsi otetaan huostaan, ei vanhempien vanhemmuutta riistetä. Lapsi kuuluu edelleenkin syntymäsukuunsa.
Miksi ihmeessä sitä toitotetaan, että kaikilla adoptiolapsilla ei ole halua selvittää tai tavata biovanhempiansa. Sehän on sen lapsen oma asia, ei se kuulu sinulle eikä muille viiden pennin vertaa.
Ei liioin se, onko bioäiti vieras vai ei, sen asian yksin tietää vain alapsi, et sinä tai minä.
Älä myöskään unohda sitä, että monet adoptiolapset ovat alistettuja ja kärsivät masennuksesta, eikä ole rohkeutta / voimia etsiä biovanhempiansa. Tällaisesssa tapauksessa lapsi saattaa odottaa äitinsä tai isänsä yhteydenottoa,
eikä sinulla ole minkäänlaista oikeutta olla estämässä tämäntapaista yhteydenottoa.
Kaikki biovanhemmat eivät halua tavata adoptoitua lastaan, ja se kova paikka lapselle tulla hylätyksi toiseen kertaan, mutta näin se vain on, ja se on meidän muiden sivullisten vain hyväksyttävä ilman voivottelua.
No nyt sinäkin tunnut tietävän paremmin asiat kuin muut kirjoittajat. Eiköhän asia ole niin että tässäkin asiassa on kaikki variaatiot mahdollisia:
- bio ei halua ottaa yhteyttä mutta adoplapsi haluaisi
- adolapsi ei halua ottaa yhteyttä mutta bio haluaisi
- kumpikaan ei halua ottaa yhteyttä
- kummatkin haluavat ottaa yhteyttä.
Ennen vanhaan opetettiin - siis kaikki asiantuntijat olivat tätä mieltä - että lapselle ei ole hyväksi edes tietää olevansa adoptoitu. Tai että lapsen kannataisi ottaa edes aikuisena yhteys biosukuun. Ja useat adoptiovanhemmat varmaan toimivatkin silloin näin.
Nykyisin on aivan itsestään selvää että adoptiolapsella on oikeus saada tietää taustansa.
Lapsella on myös oikeus saada kaikki tiedot adoptiostaan, käsittääkseni silloin kun on täyttänyt 18 v. Fiksu biovanhempi, jos haluaa yhteyttä, jättää yhteystietonsa, kirjeen tms adoption toteuttaneelle instanssille (sosiaalivirasto, PeLa) josta adoptioon annettu lapsi ne sitten saa. Näin biovanhempi pystyy ilmaisemaan halukkuutensa yhteydenottoon mutta lopullinen päätös jää (aikuiselle) lapselle.
Tällä palstalla ollaan hyvin negatiivisia adoption yhtä osapuolta kohtaan eli adoptiovanhempi. En oikein ymmärrä mitä adoptiovanhempi voittaisi sillä että yrittäisi estää aikuisen lapsen yhteydenottoa biovanhempaansa - sehän tulehduttaisi vääjäämättä adoptoidun lapsen ja adoptiovanhempien välejä. Kuka vanhempi sellaista haluaisi ? En minä ainakaan.
Kyllä äitinä minun lasteni onni on maailman tärkein asia ja ei tulisi mieleenikään vahingoittaa lapseni ja minun välejäni estämällä häntä etsimästä juuriaan.
miten alapsi noin vain saa yhteyden biovanhempaansa ottamalla yhteyden adoption hoitaneeseen instanssiin. Pitäisi säätää lailla, että tuo mahdollisuus kerrottaisiin JOKAISELLE adoptioidulle lapselle ja myös tarkka opastus, miten toimia ja kerrottaisiin mikä se juuri hänet välittänyt instanssi on. Käytännössä alapsella ei ole tietoa tästä mahdollisuudesta eikä voimia/taitoa asiaa toteuttaa. Varsinkin kun se pitää tehdä avanhempien tietämättä, koska alapsi ei halua/voi pahoittaa näiden mieltä ja aiheuttaa heille ahdistusta. Myös tieto, että biovanhempi haluaa yhteyttä lapseen on tärkeä tieto lapselle, koska hyljätty lapsi automaattisesti ajattelee, ettei häntä kukaan kaipaa ja siksikin kokee vaikeaksi ottaa itse yhteyttä. Adoptiolapsenkin asemassa on parannettavaa, ei vain biovanhemman.
kannalta, myös lapsen, hyvin järjestetty, bioäiti ei olisi pelottava vieras täti-ihminen, eikä alapsi kantaisi tuollaista kaunaa, tietoista tai tiedostamatonta.
Monet adoptiovanhemmat vaikuttavat tiedostamattaan adoptiolapseensa ja tämän juurien tutkimiseen. Lapselle saatetaan epäsuorasti viestittää loukkaantumista tai pelkoa lapsen menettämisestä. Adoptiovanhempi saattaa myös lisätä yhteydenpitoa lapseen, lahjojen ostamista tai vaikka vain yhteisiä ajan vietteitä. Nämä ovat hienovaraisia keinoja sitoa aikuistuva lapsi itseensä ja tätä ilmenee joissain biologisissakin perheissä.
Kokonaan toinen asia on se, että pelkästään yhteiskuntamme suhtautuu biovanhempien etsimiseen negatiivisesti. Adoptiolapset saattavat siis kohdata paheksuntaa adoptioperheen ulkopuolisten taholta, jos he osoittavat kiinnostustaan biovanhempia kohtaan. Edelleen erittäin monet ihmiset ovat sitä mieltä, että biovanhempien etsiminen on loukkaus adoptiovanhempia kohtaan ja adoptiolasten ei pitäisi tehdä niin. Juurien etsiminen on myöskin niin suuri asia, että siihen toivoisi toisten tukea. Yleensä on kuitenkin niin, että kukaan ei ole tukemassa adoptiolasten juurien etsimistä. Enemmän riittää varoittelijoita ja niitä, jotka eivät halua ottaa kantaa asiaan.
Vielä näiden päälle tulevat adoptiolapsen omat biovanhempia kohtaan tuntemat pelot sekä adoptiovanhempia kohtaan tunnetut epävarmuudet, uskollisuusristiriita ja monet muut tunteet.
Juurien etsiminen on aina hyppy tuntemattomaan, mutta harvoin se on vammauttava sukellus veden alaiseen kiveen.
Mukavaa että joku kirjoittaa asiallisesti omat mielipiteensä.
Adoptioäitinä en kuitenkaan allekirjoita tekstiäsi siitä että 'Monet adoptiovanhemmat vaikuttavat tiedostamattaan adoptiolapseensa ja tämän juurien tutkimiseen'. Mihin perustat väitteesi ?
Omaan yksilölliseen kokemukseesi adoptiolapsena? Adoptiovanhempana? Yhteen tai kahteen tuntemaasi tapaukseen ? Huhupuheisiin ? Tutkimuksiin ? Täällä kirjoitteluihin ?
Minä perustan vastaväitteeni omiin ajatuksiini sekä tuttujen adoptivanhempien kanssa käymiini syvällisin keskusteluihin. Sellaisiin keskusteluihin joissa todellakin kerrotaan sisimmät tunteet.
Adoptiovanhemmilla on enemmänkin pelko lapsensa puolesta siitä että nuori/aikuinen adoptoitu tulee pettymään tavatessaan biovanhempansa, että tapaaminen ei todellisuudessa olekaan niin ruusuinen kuin nuori on sen kuvitellut olevan. Kukaan tuntemistani adoptiovanhemmista ei pelkää vanhemmuden menetystä.
Lapsen vaan täytyy olla tarpeeksi kypsä henkisesti käsittelemään biovanhemman tapaaminen ja hylkäämiskokemus, siksi suositus on se että lapsi olisi 18 v kun saa tiedot biovanhemmistaan.
Minusta on vaikea kuvitella että pahimmassa murrosiän kuohussa elämvä 15 v olisi pääsääntöisesti siihen kypsä. Siihen asti hankittu elämänkokemus ei tuo edes ymmärrystä siihen miksi biovanhempi on joutunut lapsensa antamaan adoptioon.
Kun adoptiovanhemmuuteen lähtee, on jo silloin pohjavireenä ajatus että vanhemmuus on paljon muuta kuin geenit tai biologia, muutenhan ei edes kykenisi adoptoimaan! Näin ollen biologinen vanhemmuus ei ole mikään uhka adoptiovanhemmalle, ei ole mitään sellaista mitä biologinen vanhempi 'voisi ottaa pois' adoptiovanhemmalta.
Ehkä olen naivi mutta lainatuin sanoin:' Veri on vettä sakeampaa mutta vielä sakeampaa on rakkaus'. Ja se rakkaus kyllä laittaa adoptoidun lapsen tarpeet omien tarpeiden edelle.
Olet ihan oikeassa.
Viestitit asiaa.
Monet tapaamista vastustavat/varoittelevat tahot kuvittelevat, että on pahin asia maailmassa, mikä voi adoptiolasta kohdata, on oman diologisen vanhemman tapaaminen.
Jotkut yrittävät sitkeästi vetää tähän mukaan lapsen ikää, yhteydenottohan on mahdollista vasta kun alapsi on täysi-ikäinen (vastustuksesta johtuen) ja "vastaa" omasta elämästään. Olkoon sitten 25 v tai 45 v.
Tunnen adoptioperheen, jossa lapset (alaikäiset)eivät saa olla läheisissä tetemisissä avanhempien sukulaisten kanssa, eivät saa olla tekemisissä naapurien lasten kanssa, eivät saa olla tekemisissä koulukavereiden kanssa, eivät ylipäänsä saa olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joista he voisivat pitää.
Saavat olla tekemisissä ihmisten kanssa joista he eivät pidä, so. heille järjestetään tarvittaessa lapsenkaitsija josta he eivät pidä.
Voiko tällaiset alistetut lapset joskus omatoimisesti etsiä vanhempiaan?
"Ja se rakkaus kyllä laittaa adoptoidun lapsen tarpeet omien tarpeiden edelle."
Jätit mainitsematta, että Suomessa adoptiolapsella on kaksinkertainen riski tehdä itsemurha.
Äläkä syyllistä siitä adoptiolasta.
Tämä on se epäasiallinen kirjoitus.
adoptiolasta syyllistetään?
Tutkimusten mukaan muistaakseni (taisi olla ruotsalainen tutkimus, Suomessa näitä tutkimuksia on tehty hyvin vähän) adoptoiduista nuorista noin yhdellä prosentilla on moninkertaistunut riski tehdä itsemurha.
Ja noin 5% syvemmän psykiatrisen hoidon tarve. Vaikka luvut ovat pieniä, ei niitä missään nimessä kannata vähätellä.
Kannattaisi lukea tutkimukset, netistäkin löytyy kun laittaa hakusanoiksi vaikka adoptio+itsemurha.
Minusta kukaan ei syytä eikä voikaan syyttää lasta näin vakavista ongelmista.
On lapsi sitten adoptoitu tai bio.
Lapsi ei voi, eikä ole voinut, olosuhteille mitään, lapsi ei ole tehnyt valintoja vaan elää muiden, aikuisten, tekemien valintojen kanssa.
Jokaisella ihmisellä myös erilainen kyky ja taipumus käsitellä ja kokea asiat ja tapahtumat elämässään. Ihan jokaisella meistä.
Kaikesta vaikeuksista ei voi löytää syy-yhteyttä biologisiin vanhempiin, eikä adoptiovanhempiin. Ei hylkäämiseen eikä adoptiotapahtumaan.
Kaikkein vähiten adoptiolapset itse ovat tilanteensa 'syyllisiä'. Kun näin vakaviin ongelmiin kuin itsemurhat törmätään, ovat syyt monitahoiset. Aikuisuuteen liittyy minusta myös sen oppiminen että tietää että aina ei syyllistä ole, ei edes tarvi olla.
Adoptio ja adoptiointi ei ole mikään taikasana onneen. Ei sillä häivytetä lapsen kokemuksia, tunteita, menneisyyttä, koko lapsen taustaa ja historiaa. Kaikella on yhteys kaikkeen, myös nykyisyyteen.
Aikuisella ihmisellä on enemmän edellytyksiä käsitellä elämäänsä kuin lapsella tai nuorella jolla tietämys ja kokemus elämästä on vasta hyvin pientä ja melkoisen mustavalkoista.
Ja edelleen äitinä olen sitä mieltä että mikään ei ole tärkeämpää kuin lasteni hyvinvointi.
"Jätit mainitsematta, että Suomessa adoptiolapsella on kaksinkertainen riski tehdä itsemurha.
Äläkä syyllistä siitä adoptiolasta."
Tarkennuksena: adoptiolapsella on kaksinkertainen riski tehdä itsemurha verrattuna biologisiin lapsiin, (noin 1½ vuotta sitten julkaistu tutkimus).
Siis jos adoptiolapsi (alaikäinen) tekee itsemurhan, niin ei tarvitse siitä itsemurhasta syyttää adoptiolasta. Yleensä lähes kaikki adoptiolasten ongelmat kaadetaan adoptiolasten syyksi, onhan se helppoa ja jos väittävät vastaan ovat "valehtelijoita".
Tarkoitan, että ei tarvitse syytellä minulle täällä keskustelupalstalla.
tilanteessa itsemurhaan ajautunut ihminen on syyllinen? Ja syyllinen mihin?
avain adoptiolapsen onneen olisi häivyttää alapsen menneisyys. Kuvaa hyvin avanhempien virheellistä asennetta lapseen ja biovanhempiin. Jokainen lapsi ajattelee että, jos biovanhempi ei ole hyvä, en minäkään voi olla hyvä. Myös adoptiovanhemman mielestä on siis biovanhemman parasta olla hyvä, jos lapsen hyvinvointi on heille tärkeä. Sen sijaan lapsikin ymmärtää, että jos biovanhempi on kovin sairas(alkoholismi, huumeidenkäyttö, rikollisuus tms.), ei hän jaksa hoitaa lasta. Eräs aäiti selitti uuden avauvan äärellä, että kyllä alapsesta tulee kuin oma lapsi, kun hän oppii avanhempien ilmeet, tavat ja puhetyylin. Se on niin rankka vaatimus lapselle, ettei sellaista saa asettaa. Ihan kuin lapsella olisi jo vauvasta työtehtävä. Lapsen adoptiotyö avanhempien tarpeiden tyydyttämiseksi. Itse ajattelin silloin, että jos sen näkemäni pikkunyytin hoidettavakseni saisin, ei mieleeni voisi tulla minkäänlaisia odotuksia tai vaatimuksia, pelkkä nyytti riittäisi ihan sellaisenaan kuin on. Sama nyytti noin 3- vuotiaana: aäiti lakaisi lattiaa, lapsi tuli lelustaan iloisena ja toivoi yhteistä leikkiä, seurasi aäidin pysähtyminen ja seisaaltaan antama pitkä tuima katse, lapsi lamaantui kuin huomaten jälleen tehneensä suuren virheen, meni hiljaa syrjään yksin lelunsa kanssa, ei iloa, ei itkua, ei kiukuttelua, ei leikkimisen jatkamista, pelkkä tyhjyys. Siitä tuli katsojalle kauhea sääli niin pieneen kohdistetuista vaatimuksista ja lapsen henkisestä yksinäisyydestä. Se oli aäidin hyvää kasvatusta ja tietysti aikuiselle mukavaa elämää, kun lapsi ei keskeytä. Aäitien pitäisi rohkaista lasta vaatimaan ja kiukuttelemaan, siten lapsella säilyy yhteys, mutta sehän ei sovi nukkeperheelle. Myöhemmin lapsi ei saanut lukea sarjakuvalehtiä, ettei saisi huonoja vaikutteita tai yli päätään tietää mitään maailmasta. Tiedän neljä aikuisuuteen ehtinyttä adoptiolasta kolmesta eri adoptioperheestä, ensimmäinen: henkirikos, toinen: itsemurha, kolmas: voi hyvin, mutta totinen, neljäs: en tiedä, mutta elossa.
mitä rakkaus on ja mikä on rakkautta. Varmaan sinä ja ehkä puolisosi. Lapsi voisi päättää toisin. Lapsilta vain ei kysytä.
Enpä kuule sano että avain adoptiolapsen onneen olisi häivyttää lapsen menneisyys. Luit tai tulkitsit aivan väärin.
Meillä jokaisella on menneisyys, myös adoptiolapsella, menneisyys joka vaikuttaa nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Tarkoitin lauseella että lapsen menneisyydessä voi olla vaikeita ja ikäviä asioita joita ei mikään voi muuttaa. Adoptiovanhempien pitää olla tukena niiden asioiden läpikäynnissä. Lapselle puhutaan biovanhemmista ja adoptioon johtavista syistä lapsen ikään kuuluvalla tasolla, ei kuitenkaan valehdellen.
Onko sinulla lapsia ? Jos on, tiedät että ei lapselle opeteta ilmeitä, eleitä, puhetyyliä vaan lapsi matkii ja oppii matkiessaan. Lapsi matkii myös adoptiovanhempiaan, ja tosiasia on että meidänkin adoptoidut lapsemme käyttävät samanlaisia sanontoja ja eleitä kuin me adoptiovanhemmat, eikä niitä ole heille opettu.
Olet oikeassa, lapsi, kuka tahansa lapsi, riittää sellaisena kuin lapsi on.
Mutta kyllä siivoaminen menee joskus ohi lapsen leikkitarpeiden, usko pois. Eikä kukaa vanhempi jaksa aina olla aurinkoinen. Eikä meillä siitä traumoja ole tullut.
Ja jos kiukuttelun ja uhman salliminen on merkki hyvinvoivista lapsista, niin siinä tapauksessa meillä ja tutuilla on varmastikin maailman onnellisimmat lapset.
Lapsi saa vaatia mutta lapsen vaatimukset eivät saa määrätä perheen elämää - ihan alkeellista kasvatusoppia.
Hmmm, olen kriteeriesi mukaisesti varmaan kauhea äiti kun minun 10 v lapseni ei saa katsoa tiettyjä tv-sarjoja, ei katsoa uutisia, ei lukea roskalehtiä jne. jne. Mutta sitten taitavat olla kauheita myös tuttujen bioperheiden vanhemmatkin, ihan samat säännöt sielläkin on, ja kasvatusperiaatteet.
Jokainenhan meistä ihmisistä kokee yksilöllisesti sen mitä on rakkaus ! Ei se ole mikään adoptiovanhemman tai adoptiolapsen yksinomainen ominaisuus.