Olin ulkona muutaman nettituttavani kanssa ja olo oli tosi yksinäinen vaikka nämä ihmiset olivat mukavia ja muutenkin ystävällisiä. En tiedä onko pitkään kestänyt yksinäisyys johtanut siihen, että en vaan yksinkertaisesti osaa viihtyä muiden ihmisten seurassa. Usein mietin yksin, että miten ihanaa olisi taas tavata uusia ihmisiä mutta kun niitä sitten tapaa niin tuntee itsensä niin ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. Kaikki ihmiset ovat kerrassaan niin erilaisia kuin minä.
Itse en juo ja polta mutta jotenkin tuntuu että kaltaisiani ei ole olemassakaan. Näitä tällaisia ihmisiä kun ei ainakaan baarista löydä. Mistä sitten? Harrastuksista? Pienessä kaupungissa ei ole harrastuksia. Mitä pitäis tehdä? Opetella vaan "kestämään" ihmisten seurassa?
Itse en juo ja polta mutta jotenkin tuntuu että kaltaisiani ei ole olemassakaan. Näitä tällaisia ihmisiä kun ei ainakaan baarista löydä. Mistä sitten? Harrastuksista? Pienessä kaupungissa ei ole harrastuksia. Mitä pitäis tehdä? Opetella vaan "kestämään" ihmisten seurassa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
mulla sama juttu, jollain tapaa. Kaikki hyväksyis mut varmaan tällasena kun mä oon mut en itse hyväksy itteäni, oikeastaan inhoon itteeni paljon. Mua ei enää kiinnosta ihmisten seura niinkun ennen, se vaan masentaa entisestään. Haluisin olla vaan yksin mut toisaalta se on se asia mitä vähiten haluan. HALUAN JONNEKKIN MUUALLE, jonnekkin muuhun maahan, haluisin alottaa elämän uudestaan, pyyhkii pois kaiken mitä oon saanu aikaan tai kaiken sen mitä en oo saanu aikaan. Mut totuus on, et elän tässä ja nyt ja oon itteni tähän jamaan laittanu ja ainoo tie tästä pois on et täytyy tehdä ite asialle jotakin. eikä vaan nyhvätä.
maybe someday I respect me just the way I am