niin turhaa :( En jaksa, jos kaikki alkaa taas alusta ja mitään ei oikeasti tapahdukaan... Ei enää sellaista... eihän?
Pelkkien katseiden vaihto ei yksinkertaisesti riitä, se syö naista niin kuin varmasti miestäkin, enkä jaksa... En tiedä mistä sinut löytäisin niin että voisimme rauhassa jutella... en vain tiedä :( enkä ole löytänyt... Näin tarkemmin ajatellen en oikeastaan tiedä varmuudella yhtään mitään... Voisiko tästä vetää sen johtopäätöksen, että on parempi antaa asian olla ja jatkaa eteenpäin? Uskoa siihen, että kohtaamme kasvokkain jos niin on tarkoitettu tapahtuvaksi?
Ainakin olisin iloisempi, kun minun ei tarvitsisi miettiä tätä... vaikkakin olen surullinen sen takia, että emme ole kohdanneet... Liika on liikaa haaveilemisessa, ajattelemisessa, unelmoimisessa ja ikävässäkin... Varsinkin jos mitään konkreettista ei tule tapahtumaan...
Olisin mielettömän onnellinen, jos kohtaisimme ja saisimme asiat selvitettyä niin että kumpikin tietäisimme missä mennään ja mihin suuntaan jatketaan, yhdessä vai erikseen...
Pelkkien katseiden vaihto ei yksinkertaisesti riitä, se syö naista niin kuin varmasti miestäkin, enkä jaksa... En tiedä mistä sinut löytäisin niin että voisimme rauhassa jutella... en vain tiedä :( enkä ole löytänyt... Näin tarkemmin ajatellen en oikeastaan tiedä varmuudella yhtään mitään... Voisiko tästä vetää sen johtopäätöksen, että on parempi antaa asian olla ja jatkaa eteenpäin? Uskoa siihen, että kohtaamme kasvokkain jos niin on tarkoitettu tapahtuvaksi?
Ainakin olisin iloisempi, kun minun ei tarvitsisi miettiä tätä... vaikkakin olen surullinen sen takia, että emme ole kohdanneet... Liika on liikaa haaveilemisessa, ajattelemisessa, unelmoimisessa ja ikävässäkin... Varsinkin jos mitään konkreettista ei tule tapahtumaan...
Olisin mielettömän onnellinen, jos kohtaisimme ja saisimme asiat selvitettyä niin että kumpikin tietäisimme missä mennään ja mihin suuntaan jatketaan, yhdessä vai erikseen...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ja sitten mulla on vielä sekin, että on tainnu lipsahtaa noita katseita vähän sinne tänne, ettei ton kirjotuksen perusteella edes osais arvata muuta kun, että joku nainen pääkaupunkiseudulta. Se ois paljon helpompi toivoa kohtaamista kun ois ees jonkunlainen käsitys siitä, että ketä ois kohtaamassa. Mulla taitaa olla sitte jo tosi turhaa.. mutta muuten toi sun teksti oli ihan kiva ja täytyyhän siitä samaa mieltä olla..
kertaa ei mennyt eteläiseen Suomeen...
Tuskin olet hän jota kaipaan, mutta silti tuntui kirjoituksesi niin tutulta, itse olen samassa tilanteessa ja tunnelmissa.
Ihastunut eräänseen naiseen ja kaikki tämä epätietoisuuus piinaa ja satuttaa.. Kaiken tämän jälkeen en halua luovuttaa ennenkuin on pakko.
sanoit "...Kaiken tämän jälkeen en halua luovuttaa ennenkuin on pakko..." En minäkään :(
se ettei luovuta ei ole passiivista olemista vaan aktiivista
miksi et ole miehenä valmis ottamaan selvää onko katseiden takana jotain syvempää ja halua tutustua paremmin? Ettekö näe tai eikö muuten ole tilaisuutta?
niin, alkuun se kait oli rohkeudesta kiinni, ja kait osittain vieläkin. Mutta nyt epäilen hänellä olevan jo joku muu, ja kaiken lisäksi en edes tiedä näenkö häntä enään?
jos hän olisi tullut puoliväliin vastaan niin olisin ehkä saanut suuni auki, mutta hän oli jotenkin niin väliinpitämätön, mutta taas toisinaan hyvinkin kiinnostuneen oloinen. jäipähän ainakin kauniit muistot, vaikka epätietoisuus piinaakin.
En tiedä, näänkö sua enää...ehkä uskallan joku kerta laittaa tekstiviestin ja kertoo tunteeni sua kohtaan...etkö enää tule tänne tännepäin vai miksei nähtäs???
Mulla oikeesti mieletön ikävä sua, teit muhun vaikutuksen...haluisin tavata sut joskus jossan muualla... :)
Valitettavasti nimikirjaimet eivät oikein täsmännyt. Niin en minäkään tiedä näänkö enään ihastukseni kohdetta ikinä. Uskoisin tekstiviestisi helpottavan sinun ja hänen tunteitaan kovasti, mutta omakohtaistakokemusta on sen verran että ei sen viestin laittaminen varmasti mitenkään helppoa ole.
Minun kohdallani ongelma on se, että ilmeisesti hän ei enään palaa saman arkirutiinin ääreen kesälomansa jälkeen.
Voi niin minäkin haluaisin tavata hänet... mutta taitaa olla päiväunia :(
kynästäni tuo tekstisi, vaikka mies olenkin. Minäkin olen saanut yliannostuksen haaveilua, odotusta ja ikävää ja nyt yritän vaan mahdollisimman vähän miettiä koko asiaa.
korjata jotenkin?
Niin kova ikävä vielläkin välillä lähemmäs niitä silmiä minulla
Jos tämä naisen ikävä ei ole helppoa ei taida miehenkään olla????