olen syönyt jotain kuukauden cipramilia
ahdistukseen ja lieviin paniikkikohtauksiin. en
ole kuitenkaan huomannut minkäänlaista vaikutusta
lääkkeestä. pitäisköhän vaihtaa merkkiä vai
onkohan mulla sittenkään paniikkihäiriötä?
ahdistukseen ja lieviin paniikkikohtauksiin. en
ole kuitenkaan huomannut minkäänlaista vaikutusta
lääkkeestä. pitäisköhän vaihtaa merkkiä vai
onkohan mulla sittenkään paniikkihäiriötä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jospa se ei ole vielä alkanut vaikuttamaan
täydellä teholla?
Itselläni meni n.2-3kk ennen kuin lääke (toinen
masislääke) alkoi tehoamaan.
Kaverini on kertonut samaa, et silläkään
cipramililla ei ole tullut toivottuja vaikutuksia.
Kauanko olet syönyt? Vaikutukset alkaa näkymään
vasta 3-4 kk:n kuluttua, toisilla myöhemmin...
Mut jos vaikutuksia ei ala tulla tilanteisiin
joihin niitä tarvitset, niin ehdota lääkärillesi
et kokeilit jotain toista lääkettä...
Mulla meni 6kk ennenkun Cipramilit alkoivat
vaikuttamaan, tai voi olla että oma
elämäntilanteenikin oli jo sen verran muuttunut
että paniikkikohtaukset harvenivat. Tosin eivät
näin 1,5 vuoden jälkeenkään vielä ole poistuneet.
Mutta masennuksen ne kyllä pitävät hyvin
loitolla. Täytyy kyllä sanoa että melkoisia
kalkkitabletteja nämä serotoniinilääkkeet. No
joitain ne auttaa joitain ei. Mutta älä nyt
kuvittele liikoja niiden suhteen. Itse olen nyt
vaihtanut Seroxat nimiseen. Saas nähä onko
niistäkään sen suurempaa apua. NO mutta hyvä että
edes jotain hyötyä. Paniikkikohtaukset
lievenevät, harvenevat ja masennus pysyy
loitolla. Älä hätäile
hyvät ihmiset syökö noita pillereitä.teidän
lastenlapsista tulee talidomityyppejä!
Sain aluks jonkun pienemmän koepakkauksen jossa
tais olla pillereitä 3 viikolle. lääkärin mukaan
siinä ajassa lääkkeiden olis jo pitänyt vaikuttaa.
turhauttavaa ostaa kalliita lääkkeitä jos ne ei
edes poista häiriötä vaan vain lievittää sitä. aik
a sairasta. oliskohan se lääkäri tehny väärän
diagnoosin mulle..
on perseestä. aina kannattaa ensin kokeilla
kaikkia muita keinoja. viimeiseksi vasta
läkkeitä. niihin menee rahaa aivan tajuttomasti
ja ne näkyy muuttavan ihmistä.
Totta puhut. Ihmiset on nykyään niin saatanan
paskahousuja, että kaikki vaivat pitäis heti
saada hoidettua lääkkeillä pois. Suosittelen
kaikille paniikkihäiriöisille/masennuksesta
kärsiville päivittäistä urheilua. Se antaa myös
rauhoittavat vaikutuksen mielialan kohoamisen
lisäksi. Muutaman kuukauden säännöllisellä
aerobisella harjoittelulla pitäisi jo alkaa
tulosten näkyä. Jos vielä tämän jälkeen olo on
todella tuskainen, niin sitten kannattaa harkita
lääkkeiden käyttöä.
Mitäs minun pitäisi tehdä masennuksen
karkoittamiseksi, kun jo "urheilen" viis päivää
viikossa. Teen siis niin raskasta fyysistä
työtä, että siihen saa kattella aika huipulta
urheilijan, ennenkuin tulee treeniä sama määrä
päivittäin kuin meikäläiselle.
En edes harkitse pillereitä - nähny tarpeeksi
monta tabuilla ihan pihalle joutunutta!
On aika yks puolinen kuva jos näkee pari pihalla
käynyttä. Suurinosa on aika mietoo shittii ja
funkkaa ku assan vessa. Mä suosittelen
ehdottomasti ensiavuksi lääkitystä. Turha kärsii
kemiasta joka voidaan korjata.
Turhaa kärsimistä pidän haluna rypeä itsesäälissä
ja kielteistä suhtautumista lääkitykseen
tekosyynä.
Se onkin muuten mielenkiintoista, että monet
masentuneet ihmiset haluaisivat olla onnellisia,
mutta ajatella kuitenkin senkin jälkeen
negatiivisesti. Onnellisenahan ihminen tekee
kaikkea hölmöä. Masentunut toimii taas
herättämättä niin paljoa huomiota, mikä on
suomessa jotenkin ihannoitavaa.
olen kärsinyt paniikista jo parisen vuotta ja
masennus tulee sen mukana hyvinkin helposti...
tässä ei aina urheilu auta koska suurinosa
kerroista kun olen ollut lenkillä tai uimassa on
pahentanut tilannetta. eli kun pulssi nousee,
elimistö alkaa reagoida samaan tapaan kuin
paniikin aikaan. siis lihakset veltostuvat. ei oo
enää hirveen järkevää lähtee lenkille ku
pyörtyilee sinne. eikä oo kyse liian huonosta
kunnosta. oon harrastanu urheilua koko ikäni.
mut nyt ei enää voi vetää itteensä nii piippuu,
eli rauhassa ja mitä ikinä teetteki ni nauttikaa!
=)
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kannattaa
miettiä vakavasti muutamaan kertaan, ennenkuin
alkaa käyttämään mitään säännöllistä lääkitystä,
ellei ole aivan pakko. Aina ensin pitäisi hoitaa
oireita luonnollisin keinoin. Lievän
ahdistuksen/paniikkihäiriön saa helposti
minimoitu lähes kokonaan säännöllisellä
urheilulla ja hyvillä elämäntavoilla.
Cipramilistä vielä sen verran, että se toimii
ainoastaan serotoniinin takaisinoton estäjänä. Se
ei siis millään tapaa lisää sen tuotantoa. Mikäli
haluat tehokkaamman vaikutuksen, kannattaa
kokeilla seuraavia asioita:
päivittäistä urheilua
paljon hiilihydraattipitoista safkaa
riittävästi unta
-kahvi,alkoholi,valvominen,sokeri
eihän sun hoito-ohjees oo pätkääkään trendin
mukaisia...
..se voi tappaa,läheltä on liipannut.Ensinhän voi
kokeilla juuri tuota,mitä diskantti kertoi,mutta
voihan se olla sit liian myöhäistä!!sopiva
lääkitys löytyy kokeilemalla..ei välttämättä
ekasta merkistä löydy apua.Ennen oli hyvä
paniikkilääke,anxidin,auttoi,mut vedettiin pois
markkinoilta? Vuosia olen joutunut,kaikista
konsteista huolimatta turvautumaan masenn.ynnä
rauh.lääkkeeseen.Osaan lääkitä sen oikean
määrän,ei enää yliannostuksia.Jos todella tarttet
paniikkiin jotain,,olen kuullut seroxatin
auttavan.Itse en käytä sitä,menee ns.vanhanajan
lääkitys.Olen yrittänyt myös väh/lopettaa,mut
menee olo niin huonoks,että pitäs tehdä
valvonnassa,mutta vielä en ole niin vahva!!
Pyydä lääkäriltäsi Aurorixia, se tehosi ainakin
mulle.