syyllisyys on niin raskasta. Tunnen itseni pahaksi ihmiseksi kun olen yksin, mutta seurassasi unohdan kaikki järkevät päätökset enkä pystykään teeskentelemään. Miten me tähän päädyimme? Tai miten minä tähän päädyin? En edes tiedä, että mitä sinä tunnet tai ajattelet. Enää en syyllistä pettäjiä. Joskus vain asiat todellakin tapahtuvat, eikä niiden kulkua voi estää. Kaikki on vielä vain henkistä, mutta sekin on minulle liikaa. Tuleva pelottaa. Toivon vain, että en enää kaipaisi ja saisin elämäni takaisin. Kohtalo on sekä julma että sokea itseään kohtaan.
Tämä
Patakuningatar
3551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...työpäiviäni sekoittava "patakuningatar".
työpäiväsi sekoittava "patakuningatar". Koska olette nähneet viimeksi? Jtn muuta(?).
;)
olemaan, niin mitä tekisit? Tiedämme ja olemme hiljaa, molemmat?