en jaksa enää. olen niin helvetin yksinäinen,
seinät kaatuu päälle. en jaksa edes itkeä,
vaikka kai pitäisi.
seinät kaatuu päälle. en jaksa edes itkeä,
vaikka kai pitäisi.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Samaa olen hokenut vuosia putkeen... parasta
tuossa tilassa on kun viimein huomaa ettei
oikeastaan ole mitään menetettävää... mistään ei
tarvitse välittää tai kantaa huolta... on niin
todella kevyt ja vapaa olo... että mielummin
kuolee kuin luopuu omasta yksinäisestä
rauhastaan...
Yritä jaksella...
vain yksin voi olla turvassa..
Onko väsymyksesi täysin henkistä? Mitä sinulle on
tapahtunut? Ei kaikesta tarvitse selvitä yksin.
en tiedä, ei vain ole ystäviä, ei oikeesti
seellasia, joille puhua.. oon kaukana kotoa.
musta tuntuu niinku oisin matkalla, en tiiä
ymmärrätkö. tiellä jonka päästä pitäs löytyä
minä itse. on niin hankalaa ymmärtää tätä elämää
kaikkea paskaa mitä mulle sattuu, ja maailmaa
missä on niin paljon epäoikeudenmukasuutta.
vituttaa olla yksin. ois kiva oivaltaa näitä
asioita ystävän kanssa.
Helpottaako jos kerrot noista omista jutuistasi
täällä? Vai tuntuuko asiasi menevän liian
julkisiksi? Näissä keskusteluissa saa usein edes
jonkinlaista apua.
halua julkisesti tilittää elämääni. tiedän etten
jaksa näyttää iloista naamaa ja pitää asioita
sisälläni. tiedän että ne asiat mitä olen kokenu
ja jotka on mua satuttanu, ne on syynä tämän
hetkiseen olooni. ja se että tosiaan olen yksin.
odotan kirjettä psykiatrian poliklinikalta,
pääsen juttelemaan sinne. mutta enhän sieltä saa
ystävää.. kaipaan ystäviäni, jotka on jääny
taakse, kun lähdin. mulle on tosi vaikeeta
tutustua ja oppia luottamaan uusiin ihmisiin.
Hyvä että olet kuitenkin hakenut apua. Kyllä
asiat aina jotenkin järjestyvät. Jo se, että
pääset puhumaan luottamuksellisesti asioistasi
helpottaa varmasti.
mulla on ihan oikeesti jotain vikaa tuolla
korvien välissä. se luottamuspula vaikuttaa
paljon mun ihmissuhteisiin. ja välillä tuntuu
siltä, ettei kukaan oikeesti välitä. luulen että
mun entisellä avoliitolla on jotain tekemistä
näihin asioihin.. ähh. oon yrittäny jotenki
ittekki miettiä syitä tähän mun nykyseen
olotilaan. varmaan tänään saan kuulla siitä
ajasta, koska pääsen hoitoon. kyllä kaikki
järjestyy, luotan itteni ammattilaisen käsiin..
pitäis päästä töihin, niin varmasti helpottais
seki vähäsen: sais uusia kavereita ja silleen.
On todella hyvä että tiedostat ongelmasi.
Toivotan sinulle menestystä ja onnea
tulevaisuuteesi. Toivottavasti asiasi selviävät.
Kerro sitten miten asiasi etenevät.
ilmotan tänne sitten miten homma etenee.. ei
mulla niin kauhee hätä ole (kai) mut sillonhan
se onki kannatavaa mennä sinne lekurin
juttusille ku ei ole vielä niin vakava tilanne..
toivottavasti en joudu odotteleen liian kauaa.