Posti toi minulle tänään "hienoja uutisia": olen terve! Ongelma on vain siinä, että olen terve vain Kelan mielestä.
Minulle B-lausunnon kirjoittanut psykiatri antoi diagnoosin F32.2., mutta Kela siis katsoo, että olen vain työuupunut ja täysin työkykyinen ja että minun pitäisi olla töissä, kun B-lausunnon mukaan mm. hahmotan tilanteeni melko hyvin. Halleluja! Vakavasti masentunut ilmeisesti ei pysty "hahmottamaan tilannettaan melko hyvin". Olen kyllä hahmottanut mm., että tilanteeni on täysin epätoivoinen enkä jaksa tehdä käytännössä yhtään mitään!
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten tämän kanssa pitäisi nyt toimia?
Auttakaa, pls.
Minulle B-lausunnon kirjoittanut psykiatri antoi diagnoosin F32.2., mutta Kela siis katsoo, että olen vain työuupunut ja täysin työkykyinen ja että minun pitäisi olla töissä, kun B-lausunnon mukaan mm. hahmotan tilanteeni melko hyvin. Halleluja! Vakavasti masentunut ilmeisesti ei pysty "hahmottamaan tilannettaan melko hyvin". Olen kyllä hahmottanut mm., että tilanteeni on täysin epätoivoinen enkä jaksa tehdä käytännössä yhtään mitään!
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten tämän kanssa pitäisi nyt toimia?
Auttakaa, pls.
Vastaukset 9
Vanhimmat
eihän se hoitava psykiatri sitä päätöstä tee, vaan KELA:n asiantuntijalääkäri..niin se vain menee...
eväsi myös minulta sairasloman, perusteena lievä masennus, vaikka hoitava lääkäri oli lähettänyt B-lausunnon vakavasta masennuksesta.
KELAn kaikkivoipainen lääkäri ei myöskään ollut osannut kääntää lausuntopaperia ja lukea hoitosuunnitelmaa sieltä "nurjalta" puolen.
Mutta onhan KELAn lääkärit suuressa viisaudessaan määritelleet jalkapuolen kykeneväksi metsurin töihin.
Olisinpa todella halunnut nähdä sen metsurin , kuinka hän kyynärsauva toisessa ja moottorisaha toisessa kädessä kaataa jykeviä kuusipuita.
Valititko asiasta, vai tyydyitkö Kelan päätökseen.
Omalta osaltani voin vain todeta, että todella julmalle tuntuu. Tässä mielentilassa on vähän vaikea miettiä vaihtoehtojakaan. Töihin paluu tuntuu mahdottomalta. En tiedä.
Ajattelin mennä huomenna käymään Kelan tiskillä kysyäkseni, että millähän tavalla sen vakavan masennuksen olemassaolon voisi todistaa eli onko muuta keinoa kuin itsemurha. Tosin ei kai sekään mitään todistane.
Miten voi olla, että pitkään alalla toimineen erikoislääkärin mielestä tarvitsisin vielä AINAKIN toista kuukautta sairaslomaa, mutta Kelan asiantuntijalääkärin mukaan minun pitäisikin olla töissä. Ja kuka saa maksaa "laskun" tästä kädenväännöstä: no minäpä tietenkin!
lausunto maksoi yli 18 € ja lausunnon pyytäjä oli toinen lääkäri, asia liittyy suurempaan tutkimuskokonaisuuteen, mutta niin vaan tuli lasku minun maksettvakseni!
Ja maksaa piti, vaikka yritin sanoa , että muitakaan tutkimuksia en itse tarvitse maksaa. On vissiin nuo nuppitohtorit eri kastissa , kuin muut!
Sen olen huomannut , että lyötyä on helppo lyödä, vai onko tämä jotain "terapiaa"????
Samaan tulokseen minäkin olen tullut: lyötyä on helppo lyödä.
Kävin tänään Kelan tiskillä kysymässä ohjeita valitusta varten. Mutta siitä käynnistä tuli katastrofi. Virkailija oli kyllä tosi ystävällinen, mutta jotenkin se tilanteen toivottomuus ihan vyöryi päälle. Aloin itkeä aivan valtoimenaan ja homma loppui sitten sillä erää siihen. Minulla meni pitkä tovi Kelan nurkassa itkiessä ennen kuin tilanne helpotti sen verran, että saatoin kävellä sieltä ulos.
Viimeksi itkin kuukausia sitten, silloin kun menin lääkärille saamaan nykyistä diagnoosiani. Olin silloin aivan loppu, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Sairasloman alussa elin ja olin kuin jossain ihmeen kuvussa, täysin tunteettomana zombina. Nyt on taas samantyyppinen olo. En kerta kaikkiaan enää jaksa. Haluan kuolla. Tänään katselin paikkoja ensimmäistä kertaa "sillä silmällä".
kengässä, ihan tämän yhteiskunnan uhallakin.
Katsele ympärillesi sillä silmällä , että huomaat kuinka luonto herää ja aurinko paistaa.
Yritetään yhdessä päästä siitä Zombista eroon, eilen en jaksanut kuin olla, mutta tänään olen energisempi, ole myös sinä .
Jaksa kanssaihminen, jaksa, ei vielä luovuteta!!!
vieläkin enemmän Zombi. Kömmin kyllä iltapäivällä ulos aurinkotuoliin makaamaan, mutta tuntui kuin en olisi ollut lainkaan siinä paikalla. Pari tuntia siinä meni ihan "tiedostamatta". Taivaalle tuijottelin ja ajatuksissani oli vain kuolema.
Yleensä aurinko edes jossain määrin lämmittää sieluani. Tänään auringolla ei ollut mitään vaikutusta.
Aiemminkin huono ruokahaluni on nyt olematon. Mutta eipä ole nälkäkään. Muutaman metrin kävely hengästyttää (ja olen normaalisti erittäin hyväkuntoinen). Sydän hakkaa, muljahtelee, päässä kihisee, ahdistaa, ahdistaa ja vielä kerran ahdistaa.
Kiitokset kuitenkin kannustuksesta. Ehkä huominen päivä tuo muunlaisia ajatuksia päähäni, taikka sitten ei.
Jos todella olet noin masentunut, mene lääkäriin!! Ei sairautta hoideta Kelan päivärahalla, vaan lääkkeillä ja terapialla.
Minultakin on Kela hylännyt psykoterapian rahoituksen, koska lääkäri ei ollut tarpeeksi perustellut terapian tarvettani B-lausunnossa. Eli Kela oli tulkinnut, että masennukseni ja ahdistukseni eivät ole työkykyä uhkaavia, ja että olen olen siis liian terve saamaan terapiaa heidän kustantamaan, ja että siksi terapiani tulee tapahtua kunnallisella puolella, mikäli en halua itse maksaa yksityisestä. Vuoden päästä siirryin nuorisopsykiatrian poliklinikalta aikuispuolelle, niin siellä oli tietty uusi lääkäri, joka kirjoitti uuden lausunnon, ja Kela myönsi rahoituksen minulle. Eli jos mahdollista, pyydä lausunto joltain toiselta lääkäriltä, joka mahd. osaisi paremmin perustella tilannettasi ja työkyvyttömyyttäsi.