Mites täällä maa makaa?
Ajattelin kurkata välillä.. Rauhalliselta näyttää onneksi. Lueskelin vähän noita vanhoja viestejä, mitä itse kukin tässä talven ja kevään aikana on kirjoitellut.
Siitä on jo 5 kuukautta kun oma syöpädiagnoosini varmistui. Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen, ensin leikkaus, tulosten odottelu, hoitojen aloittaminen ja nyt sitten kärvistellään sytoputken puolivälissä..
Kaikki on mennyt kuitenkin helpommin ja paremmin kuin kuvittelin. Ei ole tarvinut oksennella eikä syödä kylmää velliä, painokin on noussut eikä laskenut =o Taitaa olla nesteturvotusta suurimmaksi osaksi, ainakin elän siinä uskossa ;) Kolme taxoa siis takana ja cefit edessä..
Olo on hyvä, olen edelleen jaksanut liikkua, tänäänkin tein kahden tunnin metsälenkin ja nyt illalla vielä tunnin lenkin pojan ja naapurin kanssa. Kotona jaksan puuhastella sisällä, mutta puutarharemontti ei jaksa sytyttää. Ei kiinnosta lapiohommat, eikä mitkään raskaat työt. Sen verran tuo käsi on kiukutellut sytojen aloittamisen jälkeen. Taxoteren yksi sivuvaikutus on raajojen turvotus, joten uskon että oireet helpottaa jahka pääsen tästä putkesta eroon..
Henkinen puoli on jaksanut aika hyvin, en jaksa enää märehtiä kohtaloani ja itkukin tulee todella harvoin. Saa nähdä mikä on tilanne sitten, kun pitäisi pärjätä omillaan..
Uskon ja toivon edelleen, että selätän syövän. Joka tapauksessa olen ymmärtänyt, että vaikka se kroonistuisi, ei se vie minua puolessa vuodessa. Enempää en uskalla sanoiksi kirjoittaa.
Olen lueskellut erilaisia tutkimustuloksia. Niissä taxotere ja CEF yhdistelmähoito on havaittu tehokkaaksi rintasyövän varhaisvaiheen hoidoksi, joten sikäli olen luottavaisin mielin. Tiedän saavani tämän hetkisen tiedon mukaan parhaan mahdollisen hoidon kuluista säästämättä.
Hoidot ovat raskaat elimistölle, mutta toistaiseksi olen palautunut niistä hyvin. Kolmas viikko ennen uutta tiputusta on ollut tähän asti lähes normaali. Nukun vain tavallista enemmän ja jalat väsyvät nopeammin, menevät maitohapoille.
Kaljuuntuminen ei ole kiusannut minua, ja kotona palloilenkin usein pää paljaana. Kotiväki on jo tottunut ulkoiseen olemukseeni, eikä heitä haittaa kuukunani. Leikkausarvetkaan eivät kiusaa minua tutussa porukassa yhtään. En tiedä sitten miten olisi julkisessa saunassa? Voi olla että peittäisin pyyhkeellä..
Nukun yöni hyvin, vain heti tiputuksen jälkeiset yöt menee levottomasti ja vessassa ravaten. Se pissarumbakin on muuten taxon eräs sivuoire, samoin hikoilen öisin.. Oisko sytot jo tehneet jonkinasteista vaihdevuosioiretta, ainakin kuukautiset ovat jääneet nyt pois..
Kaikenkaikkiaan aika moninaiset sivuvaikutukset tuli taxoista, mutta suurin osa sellaisia, etteivät ne ole vaikuttaneet yleiseen toimintavireeseen. Ensimmäinen tiputus oli elimistölle aika shokki, onneksi annostusta vähän pienennettiin. Seuraavat menikin sitten helpommin. Taxoista on muistoina enää raidat kynsissä (tuli sittenkin jäätumpuista huolimatta), ihottuma-arvet kaulassa ja kalju :) Toivottavasti ei sitä ainetta tarvi enää suoniin tupata...
Monet ovat täälläkin edenneet hoidoissa loppusuoralle, ja samaan aikaan putkessa olijat ovat selvinneet hengissä niinkuin minäkin.. Enää reilu kuukausi ja mekin päästään tästä sytoputkesta ulos.. Sitten hetken huokaisu ja säteet päälle.. Saas nähdä mitkä hormoonihoidot lopulta saamme. Tamofen ilmeisesti minulle ainakin..
Tänään olen selviytyjä, uskon niin. Toivottavasti olen sitä vielä 10 vuodenkin päästä. Samaa toivon tietysti meille kaikille!
Tsemppiä ja voimia, kyllä me kestämme nämä hoidot ja palaamme vielä normaaliin elämään, entistä vahvempina. Itse ainakin nostan hattua kaikille jotka ovat raskaat syöpähoidot joutuneet käymään läpi ja selvinneet takaisin kiinni arkeen. Vielä enemmän olen alkanut arvostamaan niitä, joilla sairaus on krooninen ja tietoa hoitojen loppumisesta ei ole. Silti monilla heistä on voimaa ja elämänhalua enemmän kuin monella terveellä!
Tämä sairaus on todella opettanut jotain elämästä, ainakin minulle :)
Ajattelin kurkata välillä.. Rauhalliselta näyttää onneksi. Lueskelin vähän noita vanhoja viestejä, mitä itse kukin tässä talven ja kevään aikana on kirjoitellut.
Siitä on jo 5 kuukautta kun oma syöpädiagnoosini varmistui. Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen, ensin leikkaus, tulosten odottelu, hoitojen aloittaminen ja nyt sitten kärvistellään sytoputken puolivälissä..
Kaikki on mennyt kuitenkin helpommin ja paremmin kuin kuvittelin. Ei ole tarvinut oksennella eikä syödä kylmää velliä, painokin on noussut eikä laskenut =o Taitaa olla nesteturvotusta suurimmaksi osaksi, ainakin elän siinä uskossa ;) Kolme taxoa siis takana ja cefit edessä..
Olo on hyvä, olen edelleen jaksanut liikkua, tänäänkin tein kahden tunnin metsälenkin ja nyt illalla vielä tunnin lenkin pojan ja naapurin kanssa. Kotona jaksan puuhastella sisällä, mutta puutarharemontti ei jaksa sytyttää. Ei kiinnosta lapiohommat, eikä mitkään raskaat työt. Sen verran tuo käsi on kiukutellut sytojen aloittamisen jälkeen. Taxoteren yksi sivuvaikutus on raajojen turvotus, joten uskon että oireet helpottaa jahka pääsen tästä putkesta eroon..
Henkinen puoli on jaksanut aika hyvin, en jaksa enää märehtiä kohtaloani ja itkukin tulee todella harvoin. Saa nähdä mikä on tilanne sitten, kun pitäisi pärjätä omillaan..
Uskon ja toivon edelleen, että selätän syövän. Joka tapauksessa olen ymmärtänyt, että vaikka se kroonistuisi, ei se vie minua puolessa vuodessa. Enempää en uskalla sanoiksi kirjoittaa.
Olen lueskellut erilaisia tutkimustuloksia. Niissä taxotere ja CEF yhdistelmähoito on havaittu tehokkaaksi rintasyövän varhaisvaiheen hoidoksi, joten sikäli olen luottavaisin mielin. Tiedän saavani tämän hetkisen tiedon mukaan parhaan mahdollisen hoidon kuluista säästämättä.
Hoidot ovat raskaat elimistölle, mutta toistaiseksi olen palautunut niistä hyvin. Kolmas viikko ennen uutta tiputusta on ollut tähän asti lähes normaali. Nukun vain tavallista enemmän ja jalat väsyvät nopeammin, menevät maitohapoille.
Kaljuuntuminen ei ole kiusannut minua, ja kotona palloilenkin usein pää paljaana. Kotiväki on jo tottunut ulkoiseen olemukseeni, eikä heitä haittaa kuukunani. Leikkausarvetkaan eivät kiusaa minua tutussa porukassa yhtään. En tiedä sitten miten olisi julkisessa saunassa? Voi olla että peittäisin pyyhkeellä..
Nukun yöni hyvin, vain heti tiputuksen jälkeiset yöt menee levottomasti ja vessassa ravaten. Se pissarumbakin on muuten taxon eräs sivuoire, samoin hikoilen öisin.. Oisko sytot jo tehneet jonkinasteista vaihdevuosioiretta, ainakin kuukautiset ovat jääneet nyt pois..
Kaikenkaikkiaan aika moninaiset sivuvaikutukset tuli taxoista, mutta suurin osa sellaisia, etteivät ne ole vaikuttaneet yleiseen toimintavireeseen. Ensimmäinen tiputus oli elimistölle aika shokki, onneksi annostusta vähän pienennettiin. Seuraavat menikin sitten helpommin. Taxoista on muistoina enää raidat kynsissä (tuli sittenkin jäätumpuista huolimatta), ihottuma-arvet kaulassa ja kalju :) Toivottavasti ei sitä ainetta tarvi enää suoniin tupata...
Monet ovat täälläkin edenneet hoidoissa loppusuoralle, ja samaan aikaan putkessa olijat ovat selvinneet hengissä niinkuin minäkin.. Enää reilu kuukausi ja mekin päästään tästä sytoputkesta ulos.. Sitten hetken huokaisu ja säteet päälle.. Saas nähdä mitkä hormoonihoidot lopulta saamme. Tamofen ilmeisesti minulle ainakin..
Tänään olen selviytyjä, uskon niin. Toivottavasti olen sitä vielä 10 vuodenkin päästä. Samaa toivon tietysti meille kaikille!
Tsemppiä ja voimia, kyllä me kestämme nämä hoidot ja palaamme vielä normaaliin elämään, entistä vahvempina. Itse ainakin nostan hattua kaikille jotka ovat raskaat syöpähoidot joutuneet käymään läpi ja selvinneet takaisin kiinni arkeen. Vielä enemmän olen alkanut arvostamaan niitä, joilla sairaus on krooninen ja tietoa hoitojen loppumisesta ei ole. Silti monilla heistä on voimaa ja elämänhalua enemmän kuin monella terveellä!
Tämä sairaus on todella opettanut jotain elämästä, ainakin minulle :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
pitkän kirjoituksen kirjoitit. Se on hyvä, että sinulla menee vielä hyvin ja toivon,että ne cefitkin selvität suht helpolla läpi. Minä väsähdin cexien aikana. Sinä selviät -usko pois. Sinä olet vahva nainen ja periksi et anna -tiedän sen! Oikein paljon hyviä päiviä ja iloisia hetkiä toivotan koko sydämestäni! Aattele kolme takana jo! puoles välis olet. Säteet on pikku juttu sytojen rinnalla. Tsemppiä!
Onhan tämä aika touhua ollut diagnoosista lähtien,ja kysynyt voimia niin henkisiä,kuin ruumiillisia.Taxot ohi onneksi.Jalkoja turvottaa,ja nestettä on kertynyt jonkin verran muuallekkin.Tällä viikolla eka Ceff hieman jännittää se pahoinvointi,mutta eiköhän siitä selvitä kummatkin.Sitten vielä säteet,kunhan ei iho kovin kärventyisi.Vaihdevuosi oireita sytot saattavat tehdä.Ajattele,että sinä selviät,ja parhaan hoidon saat.Tsemppiä sinullekkin,kyllä sinä selviät,niinkuin toisetkin ovat selvinneet.
Olipas kiva nähdä sinunkin kirjoituksesi vielä ennen unosia.
Minä olen jo töissä, musta sänki päässä ja näytän Quantanamon karkurilta - pitäs varmaan mennä passikuvaan.
Tamofenia olen popsinut nyt muutaman viikon, mitään sivuoireita en ole huomannut. Menkat loppui ja tolkuton hikoilu alkoi jo ceffin aikana eikä siihen ole mitään muutosta tullut....
Ja kyllähän siitä syövästä selviää vaikkei paranisikaan, siihen tulokseen olen nyt tullut. Johan tässä minäkin olen melkein viiskymppinen ja 14 vuotta on tullut tätä samaa suota tarvottua. En olis silloin sairastuessani aavistanut, että pääsen vielä lapsenlapsiakin hoitamaan!
että kaikki tuntuvat pärjäilevän! :) Sätkitään sitkeästi elämässä kiinni vaan :D
Marianneta, selvisin lopulta säästävällä leikkauksella, kun kasvain oli tarkkarajainen ja imusolmukkeet olivat puhtaat. Jättipalan tosin leikkasivat rinnasta, mutta kirurgi oli niin taitava, että olisi saanut pienentää ja kohottaa tuon toisenkin rinnan samantien ;) No, ehkä siihen on myöhemmin mahdollisuus jos tuntuu aiheelliselta säteiden jälkeen. Joku lääkäri sanoi, että sädehoito turvottaa kudoksia jonkun verran. Ei sitä kokoeroa vaatteet päällä huomaa, mutta ilman tuo leikattu rinta on enempi sellainen nuoren naisen terhakka tissi ja tuo oma luomu sellainen, hmm... keski-ikäistyvän naisen ei_niin_terhakka_tissi :))))
Mutta nehän on sivuseikkoja tässä vaiheessa, nyt on tärkeitä vain tappaa tauti viimeistä solua myöden ja koittaa säilyttää pääkopan järjestys.
Mukavaa jatkoa kaikille edelleen ja etenkin sytoputkilaisille, kirjoitellaan sitten miten ne cefit sujuu!
Kiitos sinulle kannustavasta ja pitkästä kirjeestä. Tämä oli oikein mukava alustus ja toivon, että mahdollisimman moni vastasairastunut lukee sen. Juuri tällaisia selviytymistarinoita tarvitaan luomaan uskoa tulevaisuuteen.