ystävä vai poikaystävä?

hukassa1 kirjoitti:

sain työtoverikseni pari kuukautta sitten kundin, johon en normaalisti olisi edes kiinnittänyt huomiota esim. baarissa. Muutenkin tyyppi vaikutti oudolta ja tylsältä. Meistä tuli kuitenkin kaverit kun töissä oltiin yhdessä joka päivä, ja meillä oli kivaa yhdessä. Hän oli minulle kuin isoveli joka piti huolta. sen tyypin poika josta ajattelee että "toivottavasti hän tapaa jonkun ihanan tytön joka kohtelee häntä hyvin." Kolmen viikon tuttavuuden jälkeen aloin kyseenalaistaa ajatuksiani tästä kundista, oliko mulla oikeesti tunteita häntä kohtaan? Ei, eihän hän oo ollenkaan mun tyyppiä. Nyt oon kotona Suomessa ja hän Skotlannissa. Olen käynyt läpi tunteitani moneen otteeseen ja tullut siihen tulokseen että meidän ystävyyshän sisälsi kaiken sen mitä hyvä parisuhde sisältää. Tunsin oloni niin hyväksi hänen kanssaan ja kaikki tuntui olevan hyvin, hänessä ei ole mitään vikaa. Fyysinen vetovoima vaan on se joka ei tunnu niin vahvana kun mitä haluaisin. Tosin senhän pitäisi vahveta tunteiden myötä. Nyt vaan en pysty päättämään että pitäisikö minun kertoa hänelle tunteistani vai päättää että kyse on vain ystävyydestä. Koska jos kerron, ja jotain alkaa välillämme, ja huomaankin ettei vetovoimaa synny, se on iso juttu, koska mun pitäisi palata skotteihin suhteen aikaansaamiseksi. Ja jos yhtäkkiä otankin sanani takaisin, on jo isoja päätöksiä tehty suhteen eteen, ja varmasti loukkaisin pahasti tätä ihmistä.
Onko kellään kokemuksia siitä miten parhaasta ystäväpojasta on tullut rakastettu? Tuleeko se fyysinen vetovoima jälkikädessä kun tunteet vahvistuu? auttakaa, en halua päästää menemään mahdollista elämäni miestä! niin pahalta kun se kuullostaakin, mutta jos hän olisi komea, olisin tehnyt päätökseni jo aikoja sitten. Ei kai ulkonäkö voi olla esteenä tunteilleni?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä