Sadepisarat valuvat ikkunassani,
ne ovat kyyneleitäni
jotka silmistäni ovat jo ehtyneet
ja kuivuneet poskilleni
Jäljellä ovat vain muistot
ja tuska, josta en halua luopua.
Sillä olen maksanut siitä
liian kalliin hinnan.
Hinnan, joka on elämäni,
toiveeni, unelmani.
Sillä kaikki mitä minulla oli
katosi kanssasi hetkessä.
Sinun kasvosi seuraavat minua
kertoen siitä kaikesta,
mikä olisi voinut olla toisin
minkä olen iäksi menettänyt.
Kauanko enää jaksan elää,
taistella itseäni vastaan,
vai haluanko jo antaa periksi
ja sulkea oven jäljessäni.
Sillä yö on minua varten
sen varjoihin haluan kadota,
piiloutua sen turvalliseen syliin
rakastamatta enää koskaan
ketään
Ainoastaan Sinua - vielä
ne ovat kyyneleitäni
jotka silmistäni ovat jo ehtyneet
ja kuivuneet poskilleni
Jäljellä ovat vain muistot
ja tuska, josta en halua luopua.
Sillä olen maksanut siitä
liian kalliin hinnan.
Hinnan, joka on elämäni,
toiveeni, unelmani.
Sillä kaikki mitä minulla oli
katosi kanssasi hetkessä.
Sinun kasvosi seuraavat minua
kertoen siitä kaikesta,
mikä olisi voinut olla toisin
minkä olen iäksi menettänyt.
Kauanko enää jaksan elää,
taistella itseäni vastaan,
vai haluanko jo antaa periksi
ja sulkea oven jäljessäni.
Sillä yö on minua varten
sen varjoihin haluan kadota,
piiloutua sen turvalliseen syliin
rakastamatta enää koskaan
ketään
Ainoastaan Sinua - vielä
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kaunista... olen sanaton...
Sinulla on ilmeisesti paljonkin runoja kirjoitettuna. Voisit koota ne yhteen teokseen ja tarjota kustantajalle. Vai ovatko ne sinulle niin henkilökohtaisia, että haluat pitää ne itselläsi?
kyllä kiinnostaisi, kovastikin.
Suuri haaveeni on, että voisin joskus koota lesbo/-tälläkin palstalla esiintyviä runoja ja ajatelmia yksiin kansiin, kirjoittajanimimerkin luvalla tietenkin.
Ja mahdolliset tulot voisi käyttää vaikka jonkin yhteisen ison tapahtuman kuluihin.
Meillä kaikilla kun on yhteinen piirre se, että käsittelemme tunteitamme avoimesti ja voimakkaasti ja kykenemme pukemaan sekä rakkautemme, että niihin vääjäämättömästi useinkin kuuluvat pettymykset sanoiksi.
Mutta..... tuntien itseni , minun on ryhdistäydyttävä ja päästävä eroon itsesäälistäni, otettava itseäni niskasta kiinni ja nostettava itseni hetteiköstä kantavalle maalle. Niin moni asia on jäänyt kesken elämässäni, tai olen sen onnistunut pilaamaan, joten voimia pitää löytää.:)
Kokoa ensin voimiasi rauhassa, kun sinulla on ollut niin raskasta. Itsesääli on ihan normaali tunne vaikeissa elämäntilanteissa, tuskin kukaan voi sanoa ettei ole koskaan säälinyt itseään. Kyllä siitä ajan kanssa pääsee yli.
Hieno idea toi yhteinen runokokoelma!
ei varmaaan kannata tarjota runojasi jollekin kustantajalle. jos ne ovat samantyyppisiä kuin aloituksessa, on kyllä sanottava että tuskin ylittävät julkaisukynnyksen. itsesäälissä rypevää lässytystä on tarjolla joka toisella pöytälaatikkorunoilijalla.
Minusta se oli kaunis runo. Sinä et ehkä pidä runoista, jotkuthan pitävät enemmän proosatekstistä.
ihmisiä joiden maku ja mieltymykset poikkeaa joskus paljonkin toisistaan.
Se on hyvä vaan, se on rikkautta eikä se pahoita mieltä.:)
Hienoa että otat asiat noin.
yhdessä? Truck ja sä. Musta te sopisitte hyvin yhteen, jotenkin tiiäkkö?
ihana, sillä tykkään Keijusta(-kin) kirjoitusten perusteella kovin. Mutta........
Oletko koskaan nähnyt liljan ja kaktuksen kasvavan samassa ruukussa?
Lienee turha täsmentää kumpi on lilja!!!!:)D
Suurkiitos Sulle kuiteskin.
:) :) :)
keiju on kauhee mielistelijä ja sitä toi truck just kaipaa.
Ei se tarkoita, että on mielistelijä, jos ei ole epäkohtelias jatkuvasti, niinkuin eräät muut. Kyllä minä osaan sanoa negatiivisiakin mielipiteitä tarvittaessa, jos joku ei ole sitä jo huomannut.
kauheasti tykätty, tulee sultakin negatiivista. kyllähän sinä yleensä vaan olet sellainen mielistelijä ainakin näillä palstoilla. mutta saahan sitä olla ja kiva kun joku tykkää.
Eiköhän se ole aika yleistä, että ihmiset suhtautuvat negatiivisesti, jos joku ei pidä heistä. Olen huomannut muidenkin tekevän niin, täälläkin. Ja minä EN OLE MIELISTELIJÄ, sanon aina oikean mielipiteeni. Sinä et vaan pidä minun puhetavastani, minä olen tottunut siihen, että ollaan kohteliaita.
että tietäisi kuka milloinkin kirjoittaa. Minä kirjoitan koko ajan nimimerkillä ja se on ainakin reilua.
Mielistely ja rehellisyys on kaksi aivan eri asiaa, jotkut ei vain halua tai osaa sitä ymmärtää.
Aika hassua muuten, että tekstin takana oleva henkilö on kiinnostavampi, kuin itse teksti, ja jos joku puolustaa ja pitää, aina pitää jonkun hyökätä vastaan.
Tämäkin keskustelu alkoi yhdestä yön hetkinä kirjoitetusta tunnerunosta!
Mutta ei se mitään, pitäisikö olla imarreltu?
Vaatimattomuuteni kyllä sallii nämä jutut.
Että lisää höyryä kattilaan!!:))
Minä olen tottunut jo työssänikin kohteliaisuuteen, mutta ei se ole koskaan estänyt minua sanomasta rehellistä mielipidettäni. Koska minä pidin sinun runostasi, niin minä sanoin sen.
Minustakin on hämmästyttävää miten paljon ihmiset netissä pohtivat muita kirjoittajia henkilöinä. Ilmeisesti sellainen on monille tärkeää ja eihän siinä mitään pahaa ole ellei se mene liialliseksi.
Sinä voit olla imarreltu siitä, sttä sinusta keskustellaan näin paljon. Tänne palstallekin tuli heti valtavasti lisää kirjoittelua, kun sinä tulit tänne, en tiedä huomasitko ;) Pari viikkoa sitten kun katsoin tänne, niin täällä oli paljon vähemmän viestejä. Sinä olet niin voimakas persoona, että herätät kovasti mielipiteitä.
Ja sinä vaikutat ihanalta tytöltä :)
Onpa täällä herttaisia ihmisiä!
Tämmöiset runot on kauniimpia joista fiilistelee todellisen ikävän ja rakkauden tuskan.
Sitten jos osuu jotenkin omalle kohdalle niin ei voi kuin huokailla kuinka joku osaa pukea sanoiksi rikki revityn sydämmen.
Olet aiemminkin muistaakseni tuonut esille ajatuksen runokokoelmasta ja sait myönteistä palautetta,muistanko oikein?
Taisin itsekkin silloin mainita että olisi hieno sellainen kokoelma eri naisten ajatuksista naisten välisestä rakkaudesta runon muodossa.
Innostun edelleen,itselläkin on paperilla sekä surua että hehkutusta rakastamisesta.
Nyt vois pulputa ehkä sellaista tragikoomista runoutta.
Tällä hetkellä mulla on tilanne se että olen aika väsynyt,naurattaa lähinnä tämä itseni kehittämä(kö) "kolmiodraama".
Kyllä mä oikeesti track kuule olin ilkee,ja tulen olemaan kämppistä ajatellen jos sillä jotain isompia tunteita on rakastani kohtaan.
Meinaan nääs taistella ja omia rakkaani itselleni.Suunnitelmat kehitteillä*hieroo kämmeniänsä yhteen virne kasvoilla*
Toivon että taistelutahto säilyy(en tiedä mistä se sunnuntai päivänä virisi).Piti katsoo sivummalta hiljaa miten mua kaivataan ja kuinka paljon,mutta ei siitä mitään tullut(kestiköhän edes vuorokautta kyseinen tragedia).
Sori että tulen tarttuneeksi aina sun kirjoituksiin,ei voi mitään:)
Mä olen sun kauttasi jämähtänyt lukee tän palstan juttuja ja hyviä on ollutkin!
Sori vaan bisset.Pistin anteekspyynnön takaisin päin kun bi-tytöt useesti pyytelevät lesboilta anteeksi "meidän" palstalle kirjoittelusta.
Harvemmin kai täältä on lesbot pois ns.häädetty?
Lisää runoja truckangel,kiitos:)
että olen kaiken muun lisäksi vielä yllytyshullukin.
Onhan se niin että täs maailmas ei ilman taistelua voi saada sitä mikä itselle on tärkeintä.
Ja sehän on selvää että taistelussa voi tulla haavoja ja perääntymisvaiheita, mutta haavojen täytyy antaa parantua, ja kehitellä uudet strategiat suurhyökkäystä varten.
(Onkohan tällanen puhe toipumisen alkua mulle? Ei saa olla. Haluan kärsiä ja ruoskia itseäni lopun ikääni!)
Kiva kuulla, että laitat itsekkin paperille tekstiä.
Sehän on selvää että niinkö tunteet vaihtelee eri aikoina, myös niitten mukana oma kirjoitteluvire muuttuu.
Laita ihmeessä tänne omia tekstejäsi, äläkä nauti niistä yksin.
Mulla on aina joteski surumielinen ote, en kai pystykään iloa ja täydellistä onnea( jos sitä edes onkaan) tuomaan esille.
*********
Vielä äsken harhailimme rannalla
merta katsellen,
nyt turhaan
kurkottelen käsiäni
Sinun nimeäsi kuiskaten
Sinut minä näen,
kyyneleet putoilevat
hymyyn puhkeavista silmistäni
Jaloilleni, käsilleni,
onnettomuuteni pelkoni,
maailmani unohtaen
Silmiesi vangitsemana
minä empimättä tarjoan,
Sinulle,
ilman epäilyksen varjoakaan
kaiken sen rakkauden
jonka ansaitset
Tule takaisin luokseni
ja ota se vielä kerran vastaan
Mä en ole näyttänyt kun kahdelle ihmiselle mun runoja tai runot,ei niitä montaa ole.
Toinen oli mun sisko ja toinen uskottuni,kumpikaan ei niitä ymmärtänyt.
Tietysti ne on mun mielestä täydellisiä:)
Ne kertoo myrkyllisestä,tappavasta rakkaudesta ja toisaalta suorastaan täydellisyyttä hipovasta onnesta.Ne on kirjoitettu sen hetken tunnetilassa ja oon kyllä liidellyt molemmissa plus ja miinus tunteissa ihan jossain ääripäissä.
Tuttu menneisyydestä on itse kustantanut ainakin kaksi runokokoelmaa,toisen niistä kaivoin kätköistäni ja tässä lueskelin kun runot alkoi taas kiinnostaa.
Ei ne ole kirjoja vaan sellaisia vihkosia pikemminkin,tai en tiedä miksi niitä kutsutaan?
Silloin se sanoi ettei painaminen ole kovin kallista jos useampi maksaja,tai saa jonku sponssaamaan.Riippuu tietenkin kuinka paljon painaa niitä ja missä.
Oikeasti mä kuvittelen että kun Suomessa ei kai ole ennen julkaistu sellaista kun tässä ajatellaan,niin se voisi saavuttaa ehkä jopa suurtakin mielenkiintoa ihmisissä,hyvin markkinoituna...
Heh juu -Lesbojen runokokoelma-
Palaappas wowwi tälle pallolle...Jos sitten painais kaikille halukkaille ja niille joiden runoja on julkaistu,sitten ne maksais itse itsensä ne vihkoset.
Nyt mua pidetään ihan tärähtäneenä kun mä kelaan tällasia,oon jo painamassa vihkosia ja kaikkee XD
No niin taitaa olla taas tämän lesbon aika lähteä riippumaan:)
kun huomaa olevansa aikapal tärähtänyt!
Törmään siihen usein itse.
Välillä kulkee about puol metrii ilmassa ja mikä epäilyttävintä hymyilee näyteikkunoille, omalle kuvalleen niissä.
Pakko pitää itselle puhuttelu: nyt Hanna, palaat maanpinnalle ja äkkiä sittekin!
Mut niinkauan kuin on haaveita ja unelmia on myös vastaanottavainen kaikelle hyvälle, mitä sentään on onneksi silloin tällöin tarjolla.
Toi runojuttu on hieno, kun olet taas kiinnostunut niistä.
Mä uskon, että joitain kanavia myöten sais jonkun sponssaamaan, vaik ei kun jonkun pikku kirjan, ja siihen herkkä piirroskuvitus aiheeseen liittyen.
Mä luulen että kohta meidän on aika perustaa joku "Haihattelijoiden Klubi", siks korkeelle alkaa siivet nostaa. Hih.
Katsoin illalla eurosportilta nyrkkeilyä.
Taidan olla sittenkin jotenkin pervo, kun nautin siitä kun äijät pieksee ja nimenomaan TOISIAAN. No joo.
Aurinko paistaa ja fiilikset alkaa pikkuhiljaa nousta, ainakin siihen asti kun näen erään tietyn ihmisen tossa ulkosalla. Sitä näkemistä jotenkin pelkään ja kuitenkin mielessäni toivon. Aivan kreisiä.
Ei auta muu, kun hypätä oman tän kaupungin ainoon Virallisen Lepakkoskootterin selkään, ja viilettää kirkolle.
Hienoo kun voidaan tälleen kaikkea jutella, toivon että se jatkuu, samoin kaikkien muiden kanssa, joita oon saanut täällä tavata.:)
koska en halua loukata ketään. Sanoin että:äijät pieksee Toisiaan. Miehet on jo nykysin mullekin ihan ok, joskus on ollut kyllä toisin, niinkö kirjoituksistani on ennen saattanut havaita(joten vanhoja ei kenenkään ole tarvis tänne linkittää). Mutta se nykyisin jokapaikassa toitotettu " äijyys" ei oikein mene mulle jakeluun. Että se siitä.
että aika epävakaa. kauhee uho ja pauke ja sitten taas yhtäkkiä oot muka niin lauhkee lammas. noi muutoksetkin tapahtuu kauheen nopeasti.
huomata että välillä tärähtää:)
Vähemmän ihanaa jos huomaa sen viiveellä..
Haihattelijoiden klubi,heh XD
Liityn!Olen semmoinen haaveileva haihattelija jolla yleensä teot jää puheen tasolle.Eli klubi-jäsenten miittejä ei kannata jättää mun järkättäväksi,koska ne ei koskaan toteutuisi.
Paikka,juomingit ja syömingit sekä ohjelmanumerot olisivat viimeisen päälle suunniteltu,mutta toteutus tökkis pahemman kerran..
Mua huvittaa kun aiemmin kirjoitin että tartun sun kirjoituksiin..Hah,mä ymmärrän miksi!
Sä kirjoitat semmoisista asioista jotka hiukka muakin kiinnostaa.
Nimittäin hymyilyttää toi sun nyrkkeily juttu.
Youtubetan nyrkkeily knock outteja:)
Varsinkin naisten ammattilais nyrkkeily on aika raakaa touhua,ja ne tyrmäykset AUTS
ps.Jottei sefu kohta kommentoi meidän kaksinpuhelusta,niin voisitteko kehittää mulle ja truckille myös romanssia :D
(no ei,mä lähden muutenkin kohta reiluks kuukaudeks ulkomaille niin truckille tulisi ikäväsinua-sydänsuruja.Hih,tai sitten vaan kaiketi mulle)
Haa taas haihattelin!
pss.Pyörittelen noita mun runoja,en taida rohjeta pistää luettavaksi.Mä en taida kestää kritiikkiä niistä
:) ja vähän :((
Minusta te voisitte mennä kihloihin heti alkukesällä kun ruusut kukkivat.
Laita sinäkin runo tänne, minä ainakin pidän kovasti runoista! Nyrkkeilystä en pidä yhtään, enkä ole milloinkaan katsonut sitä.
laajoihin toimenpiteisiin. Kaikille lentoasemille sekä satamiin on ilmotettu että WOWWIN- näköinen ihminen on käännytettävä takaisin sisäisen turvallisuuden vuoksi.
Häntä tarvitaan koti-Suomessa. Kovin.:)SMTS
truckissa on asennetta.
tiedät hyvin että muukin rakkaus kuin romanttinen on arvokasta. Sinullakin on lapsi, ja vaikka hän olisi jo aikuinen niin kyllä hän on erittäin hyvä syy jatkaa elämistä ja rakastamista. Sinä olet esikuva.
Ai jo aikuinen lapsi, minä en tiennytkään. No sehän onkin sitten todella eri tilanne ja tärkeä syy jaksaa ja antaa myös varmasti voimaa.
mutta,,, mielestäni ihminen on syntymästä kuolemaan yksin.
Sillä tavalla, että kukaan toinen ei voinut syntyä mun puolestani, kukaan toinen ei voi elää mun puolestani ja kukaan toinen ei voi kuolla mun puolestani.
Ehkä tunne-elämä ja rakkaudentarve/-kaipuu johdattaa ajtusmaailman sille tielle että moni tärkeä ja arvokas asia jää ikäänkuin varjoon. Ansiotta.
Ja ehkä sekin että kaikilla muillakin on oma ainutkertainen/-laatuinen elämänsä jota tahollaan elävät, ilman että siihen tuntisin kovin merkittävästi kuuluvani, vaikuttaa siihen että omat rakastamishuolet saavat ehkä suhteettomankin suuren roolin.
Mutta jälleen.... vastakommentit on tosi tervetulleita, sillä mielestäni liikutaan mielenkiintoisella alueella jossa varmaan kaikilla on oma vankkumaton mielipiteensä.
Kokemuksen kautta tulleina, tai sitten vaan muuuten pähkäiltynä.:)
Minä ajattelen aika paljon muitakin juttuja kuin tunneasioita. Mutta en olekaan rakastunut kehenkään eikä minulla ole myöskään lapsia. Silloin kun olen ollut rakastunut, olen tietysti ajatellut enemmän sellaista, mutta silloinkin olen keskittynyt paljon myös muihin elämänalueisiin: opiskeluun, työhön, ystäviin, harrastuksiin yms. Tavallaanhan se on totta, että ihminen on perimmältään yksin, mutta itse en kovin usein ajattele tuolta kannalta. Ja minusta kaikki yleensä kuuluvat aika merkittävästi läheistensä elämään, esim. ystävien ja lähisukulaisten.