Huimaa, epätodellinen olo(pirun vaikea selittää miltä tämä tuntuu, niinku ei ois tässä maailmassa tai kaikki ympärillä tuntuu oudolta), paineen tunne päässä(niinkuin joku puristais päätä kasaan tai veri pakkautus päähän, onko muilla samanlaista tunnetta?), kuolemanpelkoa. Kaikki alkoi läheisen kuolemasta yli 10v siitä aikaa ja tuntuu että kokoajan ahistukset pahenee vaan. vasta kaks viikkoa sitten kävin lääkärissä kertomassa näistä nykyisistä tuntemuksista(aikasemmin oli hengen ahdistusta ja pelkäsin että on keuhko syöpä mutta se oli vain paniikki/ahdistushäirö) lääkäri katsoi perus neurologiset toiminnot ja totesi normaaleiksi ja määräsin sepramia 20mg jota olen
nyt n. 10 pv syönyt ja oxepamia tai jotain vastaavaa. pelkään siis aivoverenvuotoa, aivoinfarktia ja aivokasvainta. mutta niitä ei kai sitten ole? verenpaine on jokus koholla lääkäri sano että johtuu ahistuksesta. Pelkään aukeita paikkoja esim torit, isoja kauppoja ja lisäksi korkeat/ suuret rakennukset alhaalta päin katsottuna ahdistavat. Aivan kummallisia nuo pelot. onko kenelläkään mitään noista. ahdistaa muulloinkin kun vain pelkästään noissa pelko paikoiissa mutta niissä paikossa homma karkaa käsistä. ei pysty lähtemään oikeen kauppaan tai kaupungille. juuri aloitin uuden työn ja toivon että siellä ei AHDISTA! olen vasta 18v poika ja koulun käynti tuntuu mahdottomalta ahdistuksen takia. toivon että löydän työtä ilman koulujakin. toivottavasti tuo lääke alkaa helpottamaan oloa. ja toivottavasti ei ole mitään sairauksia. pitäiskö tehdä vielä tarkempia neurologisia tutkimuksia? lähteekö nämä ahditukset ikinä. tuntuu välillä et oonko edes oikeesti olemassa (epätodellinen olo) Onko tuttuja oireita?
nyt n. 10 pv syönyt ja oxepamia tai jotain vastaavaa. pelkään siis aivoverenvuotoa, aivoinfarktia ja aivokasvainta. mutta niitä ei kai sitten ole? verenpaine on jokus koholla lääkäri sano että johtuu ahistuksesta. Pelkään aukeita paikkoja esim torit, isoja kauppoja ja lisäksi korkeat/ suuret rakennukset alhaalta päin katsottuna ahdistavat. Aivan kummallisia nuo pelot. onko kenelläkään mitään noista. ahdistaa muulloinkin kun vain pelkästään noissa pelko paikoiissa mutta niissä paikossa homma karkaa käsistä. ei pysty lähtemään oikeen kauppaan tai kaupungille. juuri aloitin uuden työn ja toivon että siellä ei AHDISTA! olen vasta 18v poika ja koulun käynti tuntuu mahdottomalta ahdistuksen takia. toivon että löydän työtä ilman koulujakin. toivottavasti tuo lääke alkaa helpottamaan oloa. ja toivottavasti ei ole mitään sairauksia. pitäiskö tehdä vielä tarkempia neurologisia tutkimuksia? lähteekö nämä ahditukset ikinä. tuntuu välillä et oonko edes oikeesti olemassa (epätodellinen olo) Onko tuttuja oireita?
Vastaukset 7
Vanhimmat
suunnilleen sinun ikäisenä hyvinkin samankaltaisista peloista ja pakko-ajatuksista. Kertomuksesi on monin paikoin täysin yhtenevä omaani.
Minullakin oli vaikeuksia koulussa olemisen kanssa, kun koko ajan meinasi tulla (ja lopulta yleensä tulikin) paniikki, minkä seurauksena suurin piirtein karkasin luokasta kesken tunnin tai jopa kokeen ja ryntäsin pois koulusta sen päivän osalta.
Minua auttoivat suunnattomasti SNRI-lääkkeet, Efexor ja Remeron. Vieläkin syön Efexoria, mutta olen ollut oireeton jo useita vuosia. Minusta sinun olisi nyt tärkeintä varata aika psykiatrille, ja muodostaa häneen pitempiaikainen hoitosuhde, jotta saat mielesi kuntoon (täysi paraneminen voi kestää jopa vuosia ja voidaan tarvita useita eri lääkkeitä).
Yritä jatkaa koulunkäyntiä. Ensiksikin, tarvitset koulutusta myöhemmin elämässäsi. Mutta toinen yhtä tärkeä asia on, että paniikkia ei saisi alkaa estellä välttelemällä tilanteita, joissa sillä on tapana iskeä. Se kierre nimittäin eristää sinut ympäröivästä maailmasta.
Odottele nyt ihan rauhassa, alkaisiko saamasi lääke tehota. Siltikin kannattaisi varata aika psykiatrille jatko-hoitoa ajatellen. Joka tapauksessa toivotan sulle onnea matkaan, ja pidä lippu korkealla. Oikealla hoidolla homma helpottaa ja paranee ajan kanssa.
Minulla myös ollut samanlaista. Koitin myös Efexoria ja Remeronia ja monta muuta lääkettä. Nyt paniikkihäiriöitä ei ole kuin silloin kun nukun huonosti monta yötä putkeen tai juon liikaa kahvia. Kaikesta kiitos Kaivannon psykiatriselle sairaalalle, huomasivat että ongelma tulikin jostain syvemmältä.Nyt ikää 24 ja päässyt terapian avulla masennuksesta ja paniikkihäiriöstä eroon melkein kokonaan.
Kannattaa ehdottomasti käydä koulu loppuun, ei niitä töitä ilman koulutusta oikein saa (kokemusta). Tsemppiä
Kuulostaapa tosi tutulta tuo sinun tarinasi. Kuulostaa ihan normaalilta paniikkihäiriöltä. Itse olen kärsinyt myös samanlaisista oireista jo pitkään. Nyt olen käyttänyt Sepramia 1/2 vuotta. Alussa 20mg josta nostettiin 30mg. Älä huolestu,sillä tämä lääke saavuttaa todellisen tehonsa n.3kk kuluttua. Ja alussa oireet voivat jopa hieman pahentua. Itse käytin siinä rinnalla alussa muutaman viikon 15mg Oxepamia tarvittaessa. Kun jaksat vaan sinnitellä niin tämä lääke on todella hyvä. Itse en kärsi enää ahdistuksesta:)
Moikka.. kuulosti tutulta juttusi, olen 21-vee ja kärsiny ahdistuksesta 3 vuotta, aluksi söin sepramia xanor tarv, nyt on mennyt 2,3 vuotta ilman lääkkeitä.
Muutin elämäntyyliä, vähensin joka vkl juhlimista, käyn ulkona lenkkeilemässä, syön, nukun hyvin, katon leffoja.. teen mukavia asioita elämässä.. joskus iskee vitunmoinen ahdistus edelleen, ja pakko ajatukset jyllää, tuntuu et tulee hulluks ja vähintää kahjataa.
mulla alko ahdistus kun valmistuin lähihoitajaks ammattikoulusta, ja syksyllä alkoi sitten ahdistaa, just samalaiset oireet kun sulla..
Masennuslääkkeistä ei ollu apua, sen sijaan pahemman vei xanor pois, ja löysin täältä palstalta juttukaverin, jonka kanssa jaettiin aluks kaikki ajatukset ja tuntemukset ahdistuksesta.. nykyään sitten jaetaan yhteinen koti ja 5kk tyttö :) elikkä tuli sitten samalla elämänkumppanikin löydettyä, eikä se ahdistus niin pahalta enään tuntunutkaan..
koin itse et kaikkein suurin apu oli ystävä jonka kanssa jakaa ahdistuksen.
Kun luin tuon sun jutun se oli kuin olisin ite kirjottanu sen. Mulla on TÄSMÄLLEEN samat oireet. Oon iteki 18v poika ja ahistus oireet iski päälle n.2.5kk sitte ja siitä ollu oikeestaa yhtäjaksosesti. Nuo oireet on just niinku mulla, tuommone epämääränen/etäinen olo päässä ja huimaus/pyörtymispelko. Ensiavuksi temestaa, kuukauteen en oo ottanu. Ja serotoniinin takaisinoton estäjä oon napsinu kuukauen verran ja psygologilla käyntejä kerran viikossa,
Oireet alko pari viikkoa yo kirjotusten jälkee ku olin vaan enkä oikee tienny tulevaisuudesta ja oli siinä vähä muutaki ressiä.
Alussa ku oireet alko ni olo oli tosi karmea, tuntu että jos tämä olo jatkuu päivänkin ni en kestä enää. Olo helpottu huomattavasti ku menin töihin ja huomasin että selviän jokapäiväisistä asioista. Syksyllä pitäs mennä yopistoon ja fiilikset in ihan samat ku sullaki, eli tuntuu että opiskelusta ei voi tulla mitää tämmosen olon kanssa. Vinkkinä sulle että yksinolo ja asian vatvominen ei ainakaan paranna oloa. Ite oon huomannu että ku keksii vaan paljo mukavaa tekemistä ja lähtee liikkeelle kavereiden kanssa ni olo helpottuu. jos ei heti ni ainaki pitemmällä tähtäimellä. Mää tiedän ja muistan omasta stooristani miten vaikeeta se oli alussa ku tuntu ettei jaksa ja halus olla vaa heti terve eikä muitten lohuttelut että kyllä se menee ajan kanssa helpottanu yhtää pikemminki päin vastoin. silti sano sulle että: sä selviät kyllä, se ei oo mitää vakavaa ja se menee ohi. voimia ja keväänjatkoja!
onpa helpottavaa kuulla että että en ole ainoa joka kärsii näistä. jotenki ei enään niin hävettäs enää vaikka julkisella paikalla alkas ahistaan. ainut hetki mulla oikeestaan millon ei ala ahistaan ikinä on kuntosali treenin jälkee, on jotenki sellanen rentoutunu olo. salilla kylläkin saattaa alkaa ahistaan, mutta olo sen jälkeen on sen arvosta. :) jaksamisia!
Mulla on samanlaisia tuntemuksia. Paniikkihäiriö todettiin vajaa vuosi sitten. Luulen että saat rauhassa sulkea mielestäsi nuo fyysiset sairaudet. Kyllä lääkäri ois varmaan sut kuvauksiin laittanu jos ois syytä epäillä jotain nuista mitä mainitsit. Yritetään jaksaa tämän ikävän ongelman kanssa=).