Kuolemantuottamus, liikenneturvallisuuden (törkeä) vaarantaminen. Miten tässä menee tuo juridinen puoli... Onko epilepsiakohtauksen saanut
- ymmärrystä vailla (ei tuomita)
- täyttä ymmärrystä vailla (tuomitaan lievemmin)?
Minun mielestäni tuo ensimmäinen, koska eihän epileptikko ole tässä maailmassa kohtauksen aikana. Ja jos on lääkärin lupa ajaa ja lääke otettu oikein eikä ennakko-oireita, niin eihän sille kohtaukselle voi mitään. Pitää vain ostaa iso ja turvallinen auto...
- ymmärrystä vailla (ei tuomita)
- täyttä ymmärrystä vailla (tuomitaan lievemmin)?
Minun mielestäni tuo ensimmäinen, koska eihän epileptikko ole tässä maailmassa kohtauksen aikana. Ja jos on lääkärin lupa ajaa ja lääke otettu oikein eikä ennakko-oireita, niin eihän sille kohtaukselle voi mitään. Pitää vain ostaa iso ja turvallinen auto...
Vastaukset 19
Vanhimmat
auto? Sille ohikulkijalle, joka kohtauksen saadessasi osuu epäonnekseen tiellesi?
En ymmärrä, miksi tuosta autoilusta jaksetaan jauhaa. Kovin on kummallinen lääkäri, jos kohtailevalle antaa ajoluvan.
Isäni sai ajokorttinsa takaisin, kun oli 3 vuotta ollut kohtailematta. Heti ajoluvan saatuaan hän sitten sai kohtauksen ratissa. Onneksi kukaan ei loukkaantunut!
jos olisin vaikka 10v ilman kohtauksia
niin aivan varmaan tulee kohtaus
kun auto ratin taakse istun.
parempi tyytyä kohtaloonsa
Jos verisuoni katkeaa päästä ja ajaa kolarin, niin mitä tapahtuu? Eiköhän rangaistu jää antamatta, ei sitä voinut ennakoida. Epilepsian osalta tilanne kyllä eri, koska siinä voi olla tuottamusta laiminlyönnin muodossa tai teon muodossa ja voidaan näin lukea syyksi usealla eritavalla. Tuottamus voi ilmetä esim. siitä, että lähtee krapulassa ajamaan, vaikka tuntee itsensä huonokuntoiseksi ja ei ole ottanut lääkkeitä tai on kieltäytynyt hoidosta.
Jos sitten oikeudessa menee sanomaan vielä, että onneksi ostin ison auton ja itelle ei käynyt mitään ja toiset vaan kuoli, niin kyllä sekin kuulostaa aika ajattelemattomalta. Tuosta voisi saada jotain suuntaviivoja.
Nykyaikana autolla saa ajaa tietenkin, jos kortti on olemassa ja periaatteessa kolari voi sattua kuten kenelle tahansa.
Näitä tietoja ei ole tarkistettu, mutta eiköhän nämä ole ns. talonpoikaisjärkiasioita ilman juridisia pohdintoja. Eiköhän tuomari harkitse tuottamuksen kokonaisnäytön mukaan. Isolla autolla aiheutat ainakin pahempaa jälkeä kuin pienellä, joten sekin voi seuraamuksen takia koventaa tuomiota. Pienellä autolla et saisi muille välttämättä niin pahaa aikaiseksi.
Tieto ja luulo on eri asia. Vaikeneminen voi olla joskus viisainta !
Ei isolla autolla ajamisesta voi rangaista! B-kortillakin voi kuljettaa aika isoa autoa 120 km/h moottoritiellä tai satasta pienemmällä tiellä.
Sait sen käsityksen, että isolla autolla ajo rangaistavaa? Pohdintani ei kyllä viitannut siihen mitenkään. Mielestäni vaan onnettomuuden tapahtuessa ja jos kolari on syyksiluettavissa, niin tarkoituksella ison auton ostaminen ja sillä muiden telominen ei ole ainakaan rangaistusta poistava... samaa mieltä? Itse vaan pohdin asiaa nopeasti rikosoikeudelisia periaatteita noudattaen talonpoikaisjärjellä ja voihan tuomarit olla erilaisia ja joku ajatella, että olipas fiksu epileptikko, kun osti ison auton ja ei loukannu itseään vaan vain muita? Mielestäni se olisi kuitenkin outoa.
epilepsia vuonna -99 kortti ja kortti lähtenyt. 2000 saanut takaisin ja ollut vuoteen 2007 huhtikuuhun asti kohtaukseton ja ajanut autolla lääkärin luvalla kunnes kohtaus tuli töissä ja kaikki meni työpaikkaa myöten kuukaudenajokielto. Ajolupa on ollut jo muutaman viikon minä en siitä hänelle mäkätä koska jokainen saa tehdä omat valinsa ja kantaa myös niiden seuraukset.Ajolupa kuitenkin on ei tosin työajoihin vastakun 2,5 kk päästä.
Etpä mennyt sinä, joten kaukana kaikesta.
tekemisistään jos lääkäri on myöntänyt ajoluvan takaisin niin se on enään kuin omantunnon kysymys. Ja mitäköhän taas tarkoitat "Etpä mennyt sinä, joten kaukana kaikesta."
Jos lähtökohtana tämä:
"Ja jos on lääkärin lupa ajaa ja lääke otettu oikein eikä ennakko-oireita, niin eihän sille kohtaukselle voi mitään".
Tuossa tapauksessa ei "pitäisi"
olla ongelmia, koska olet luvallisesti
liikkeellä.
Ongelmat voivat alkaa sitten
vak.yhtiön kanssa sekä sinulla
että luvan antaneella lääkärillä.
Joko vak.yhtiö tai poliisi
saattaa viedä asian TEO:n (Terveydenhuollon oikeusturvakeskus) käsittelyyn.
Se voikin sitten olla pitkä odotus.
Tässä marraskuussa esille tulleita
asioita Neuron epi-illassa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=3000000000000011&posting=22000000021224437#22000000021224437
Ajan päivittäin huonokuntoisilla (varsinkin keväisin) ja vähän liikennöidyillä teillä. Auton on pakko olla iso ja turvallinen (onko se aina sama asia), tällä hetkellä honda crv.
Olen kunnaneläinlääkäri ja kierrän tiloilla jossain jumalan selän takana, pikkuisella autolla sinne ei ole asiaa, joskus tuntuu ettei traktorillakaan.
Olen monesti pohtinut tätä samaa asiaa, ja kiittänyt kun epini pysyy hyvin kurissa lääkityksellä. Yhtään kohtausta ei ole tullut lääkkeiden aloittamisen jälkeen. Taitaisi jäädä työ jos ei ajaa voisi..
Jos auto välttämätön työlle ja kävisi niin huonosti, että et saisi ajokorttia, niin pakkohan se olisi työt lopettaa tuolla alalla. Ajaminen jäisi, mutta sun koulutuksella saisi varmasti muitakin töitä ja tuskin sä kohtauksia saat, kun pidät itsestäsi huolta.
jäädä työsi siis nykyisessä muodossaan. Täällä on paljon puhuttu sairautensa hyväksymisestä. Monet terveetkin joutuvat hyväksymään tilanteensa (="sairautensa") vaikkapa pitkään jatkuneen työttömyyden kautta. Uudelleenkouluttautuminen on monelle vaihtoehto, eikä huono sellainen.
Onneksi olet hyvässä jamassa episi kanssa ja voit jatkaa työtäsi. Jos toisin olisi, ei sekään kaiken loppua merkitsisi.
Vastuullinen autoilu kuuluu mielestäni sekä sairaille että terveille.
Itse saisin alkaa ajaa jo ensi kesäkuussa; yksikään neurologi ei ole jatkanut vuoden kestävää ajokieltoani. En kuitenkaan aio alkaa ajaa, kohtauksia kun tulee melkoisen tiheästi.
Ymmärrän toki sekä asuinympäristön että ammatin asettamat vaatimukset, ja joku voisikin sanoa minulle "hyvähän sinun on", kun asut kaupungissa. Näinhän se on, eikä ammattinikaan ajokorttia vaadi.
Toivon sinulle edelleenkin kohtauksetonta elämää kaiketikin rankassa ammatissa.
CR-V on niitä pienimpiä maastureita... Eikö kannattaisi vaihtaa isompaan?
Pidän työstäni, mutta olen asian valmiiksi miettinyt, joudun luopumaan siitä kuitenkin jossain vaiheessa. Siis en eläinlääkärin työstä, vaan siirryn pieneläin puolelle. Sillä puolella on työ kevyempää ruumiillisesti, henkinen puoli taas raskaampi. Lemmikit ovat ihmisille läheisempiä kuin tuotantoelikot.
Epileptikkona ja aivovammaisena olen monesti miettinyt miten kauan jaksan, ja tuo autolla ajaminen on riski vaikka lääkkeet miten toimisivat. Onneksi on olemassa nuo harjottelijat, he ajelevat mielellään ja onhan siinä vieressa mukava istuskella. Saan samalla tehtyä kirjallisia töitä pois;)
Onhan niitä isompia, ja koeajoin muutamia muitakin merkkejä. Siinäkin tuli vastaan se tosiasia, että monessa paikassa on tilat ahtaita käännellä isoa autoa. Ja kellon kanssa kun mennään kilpaa, ei ole aikaa pyöritellä autoa moneen kertaan. Ja aika hyvin tuo on tähän asti pärjännyt.
pitäisi olla isompi???
Ymmärsinkö oikein? Kohtauksia tulee jatkuvasti mutta USEAMMAN neurologin mielestä saat ajaa ihan koht'sillään?
Omalta kohdaltani muistan kun kun epi todettiin, olin saanut peräti yhden kohtauksen. Ajokieltoa vuosi ja lääkitys päälle. Odoteltiin että toimiiko. Jos oireita olisi edelleen ollut, ajokieltoa olisi tullut heti saman tien kaksi vuotta. Ja totta kai se ärsytti. Työssä käyvän halvatun elämää ajokielto haittasi ihan riittävästi. Mieleenkään ei tullut silti lähteä rattiin. Kohtaus oli kuitenkin sen sortin kokemus.
käynyt niin, että neurologit eivät ole kiinnittäneet asiaan kummempaa huomiota, koska olen itse ottanut esille ajamattomuuden (= en mieluusti mennyt rattiin Hesassa ennen epiänikään). Minulle on ihan sama, kuka sen ajamattomuuden määrää, jatkan sitä itse, niin kauan kuin on tarpeen (vaikka 10 vuotta tai loppuelämän).
Olen kyllä ollut hieman ihmeissäni itsekin, mutta en harkitsekaan rattiin menoa! Omat neurologini ovat vaihtuneet jatkuvasti (=joka vastaanotolla eri tyyppi), siis eivät ilmeisesti ehdi lukea paprujani tarpeesti tarkkaan, joten tällainen "sivuseikka" jää mainitsematta.