Olen ollut pahasti peliriippuvainen, (ja ehkäpä olen vieläkin jollain tasolla.)
Palkkani ja kaikki ylimääräinen rahani on mennyt Ray:n hedelmäpeleihin viimeisen vuoden ajan.
Viime viikolla tuli käännekohta eteeni kun heivasin 300€ hedelmäpeleihin parissa tunnissa...
Se ahdistuksen ja tuskan määrä joka pelaamisesta on koitunut on sanoin kuvaamatonta. Univaikeuksia, velkoja, jatkuvassa valheessa eläminen, keskittymisvaikeudet ja sosiaalinen eristäytyminen yms.
Valehtelin kaikille läheisilleni menoistani kunnes tämän 300€:n tappio päivän jälkeen soitin erittäin ahdistuneena äidilleni keskellä yötä 04.00 (jolle myös olen valehdellut pelaamisestani).
Kerroin kertaheitolla kaiken..
kerroin itkien mihin äitini hyvää hyvyyttään antamistaan vähistä rahoistaan minä olin laittanut kaiken pelaamiseen..
Kerroin myös, kuinka monelle olen valehdellut pelaamisestani ja kuinka monta tonnia olen noihin koneisiin viskannut menemään.
Pidän itseäni henkisesti vahvana ja hyvin päättäväisenä ihmisenä. Olen vasta reilu parikymppinen ja opiskelutkin odottaisi. Silti olen ollut (ja olen edelleen) niin voimaton tämän pakkoneuroosini suhteen, etten omin voimin ole kyennyt lopettamaan.
Äitini halas mua pitkään ja sanoi ottavansa pankkikorttini isän kanssa talteen, niin että saisin rahaa pyydettäessä tärkeisiin menoihin.
Kehotti minua nostamaan katseeni kohti tulevaa ja sanoi, että on iloinen kuin kerroin.
Olen jollain tasolla yhdistänyt pelaamiseni destruktiivisiin ihmissuhteisiin ja tyhjyyden täyttämiseen. Olen kertonut myös muille, joille olen niin pitkään valehdellut pelaamisestani. Pakonomainen pelaamiseni on sidottuna ennekaikkea tiettyihin tilanteisiin- ahdistuneisuutta jota en ole osannut käsitellä.
Tänäänkin iski pelihimo, mutta eipä ollu korttia jolla nostaa rahaa. Ollaan sovittu, että soitan jos edes tekis mieli pelata.
Toivon ja uskon nyt itseeni sen verran, että saan kyllä samperi vie tuon pelihelvetin ja ahdistuksen loppumaan, mutta tällä kertaa tarvitsin vain toisen apua ja ymmärrystä.
En tuu koskaan saamaan noita rahoja takaisin, mutta koin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olevani luottamuksen arvoinen kun uskalsin myöntää peliongelmani -myös itselleni.Olen niin huojentunut ja olen jollain tavalla saanut takaisin uskoa siihen, että asiat järjestyy.
tsemppiä muille samassa tilanteessa kamppaileville.
Palkkani ja kaikki ylimääräinen rahani on mennyt Ray:n hedelmäpeleihin viimeisen vuoden ajan.
Viime viikolla tuli käännekohta eteeni kun heivasin 300€ hedelmäpeleihin parissa tunnissa...
Se ahdistuksen ja tuskan määrä joka pelaamisesta on koitunut on sanoin kuvaamatonta. Univaikeuksia, velkoja, jatkuvassa valheessa eläminen, keskittymisvaikeudet ja sosiaalinen eristäytyminen yms.
Valehtelin kaikille läheisilleni menoistani kunnes tämän 300€:n tappio päivän jälkeen soitin erittäin ahdistuneena äidilleni keskellä yötä 04.00 (jolle myös olen valehdellut pelaamisestani).
Kerroin kertaheitolla kaiken..
kerroin itkien mihin äitini hyvää hyvyyttään antamistaan vähistä rahoistaan minä olin laittanut kaiken pelaamiseen..
Kerroin myös, kuinka monelle olen valehdellut pelaamisestani ja kuinka monta tonnia olen noihin koneisiin viskannut menemään.
Pidän itseäni henkisesti vahvana ja hyvin päättäväisenä ihmisenä. Olen vasta reilu parikymppinen ja opiskelutkin odottaisi. Silti olen ollut (ja olen edelleen) niin voimaton tämän pakkoneuroosini suhteen, etten omin voimin ole kyennyt lopettamaan.
Äitini halas mua pitkään ja sanoi ottavansa pankkikorttini isän kanssa talteen, niin että saisin rahaa pyydettäessä tärkeisiin menoihin.
Kehotti minua nostamaan katseeni kohti tulevaa ja sanoi, että on iloinen kuin kerroin.
Olen jollain tasolla yhdistänyt pelaamiseni destruktiivisiin ihmissuhteisiin ja tyhjyyden täyttämiseen. Olen kertonut myös muille, joille olen niin pitkään valehdellut pelaamisestani. Pakonomainen pelaamiseni on sidottuna ennekaikkea tiettyihin tilanteisiin- ahdistuneisuutta jota en ole osannut käsitellä.
Tänäänkin iski pelihimo, mutta eipä ollu korttia jolla nostaa rahaa. Ollaan sovittu, että soitan jos edes tekis mieli pelata.
Toivon ja uskon nyt itseeni sen verran, että saan kyllä samperi vie tuon pelihelvetin ja ahdistuksen loppumaan, mutta tällä kertaa tarvitsin vain toisen apua ja ymmärrystä.
En tuu koskaan saamaan noita rahoja takaisin, mutta koin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olevani luottamuksen arvoinen kun uskalsin myöntää peliongelmani -myös itselleni.Olen niin huojentunut ja olen jollain tavalla saanut takaisin uskoa siihen, että asiat järjestyy.
tsemppiä muille samassa tilanteessa kamppaileville.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaikea ymmärtää pelihimoa.Siinä kun rahat menevät hukkaan,ja häviölle jää aina.Ehkä sinun kannattaisi hakea apua peliriippuvuuteen ?
itse pistän kans aina pelikoneisiin kaikki ylimääräiset rahat ja sit vituttaa ku kaikki on mennyt ja lompakko tyhjä.
Todella hieno homma, että olet saanut kierteesi poikki. Olet ottanut ison niskalenkin peliriippuvuudestasi, kun itse tunnustit vaivasi läheisillesi - sillä ennenkuin itse myöntää asian on turha odottaa sen korjatuvan.
Mahtava homma, että vanhempasi auttavat asiassa. Oma itsekuri on silti todella tärkeää. Omalta kohdaltani on auttanut paljon, kun olen pelihimon iskiessä palauttanut mieleeni sen olotilan, mikä on tullut tappiotilanteessa - ja sitä oloa ei halua takaisin. Samalla olen myös miettinyt, mitä kaikkea muuta voisin tehdä rahalla kuin pelata - ja sitä on paljon!
Joskus pelihimo varmasti yrittää viedä edelleen niin sinut kuin minutkin, mutta silloin ovat todellakin sosiaaliset suhteet ja tuki tärkeitä. Yksin on vaikea pärjätä. Ja jos sinusta tuntuu, että tarvitset ammattimaisempaankin apua, niin hanki sitä rohkeasti!
Ja vielä ihmissuhteisiin---kun itse saa apua tarvitessaan, niin samalla oppii myös arvostamaan entistä enemmän läheisiään ja samalla myös antamaan heille apua!
Eli ei muuta kuin tsemppiä sulle todella paljon! :)
itselleen ja muille on toipumisen ehdoton edellytys.
Ilman riippuvuuden tiedostamista ja tunnustamista ei ole toivoakaan paremmasta.
Sinä sen teit, ja lisäksi on fiksu äiti, niin sinä pärjäät, vaikka voi tulla vielä retkahduksiakin.
Pääasia kuitenkin, että taipumuksesi tunnet ja sen tunnustit. Tsemppiä.
PS. Ei monesta muustakaan riippuvuudesta toivuta ilman rehellisyyttä itselleen ja muille.
Tv. Ex-juoppo.
Äitisi on fiksu ihminen=) tiedän tunteen itse hävisin 3tunnissa 500euroa netti pokeriin ja rulettiin. Se tunne on niin tyhjä ei tiedä mitä tehdä lähteä pankkiin ottamaan lisää lainaa vai kuunnella järjenääntä ja antaa vaan olla. sydän hakkaa ei tiedä pitäskö itkeä vai nauraa,hiki nousee pintaan miettii että millä elää seuraavat 2viikkoa ilman rahaa ja miten selittää asian. Siihen asti ei pitäs mennä pitää tietää missä menee raja ja mihin rahat riittää. Jos ei muuta kannattaa ostaa pakkanen täyteen ruokaa ja ostaa bussiliput ja hoitaa laskut ja pelaa vasta sitten jos kerran se on niin kivaa.
ei edes ole mahdollisuutta voittaa suuria summia. Silti niitä tulee näppäiltyä, vaikka hulluksi siinä itsensä joskus tuntee kun alkaa noihin pohjattomiin kaivoihin rahojaan pudottelemaan. Vuosien mittaan noihin peleihin on uponnut suuri summa. On varmaan tullut yhtä kalliiksi elämä kuin huumeiden käyttäjillä. Rahaa on palanut iso tukko mut mitään näkyvää ei ole saanut ostetuksi. Nyt olen siirtynyt ravipeleihinkin koska sieltä sentään voi voittaa jotain isompaakin.
Hyvä kun sait homman poikki, mutta sitä mä en ite tekis ikinä, jotta täysikäisenä alkaisin vanhempieni niskaan kaatamaan omia ongelmiani.
Se, että joku muu pitää pankkikorttiasi ei myöskään ole mikään hyvä tai lopullinen ratkaisu, jonain päivänä sun täytyy ihan ite pitää kurissa rahankäyttösi, mutta tsemppiä nyt kummiskin.