Hei te kaikki, joilla on poikaystävä. Jättäkää hänet ajoissa, ellette suostu ottamaan häneltä apua vastaan/hakeutumaan hoitoon. Tiedän miltä teistä tuntuu, tiedän myös miltä asuinkumppanistanne tuntuu. Jos ette hakeudu hoitoon ajatte toisen osapuolenkin lähes samaan jamaan. Meidän vuoristorata alkoi hänen bulimiasta. Valehtelu, jonka opin antamaan anteeksi..jopa niin hyvin, ettei hän pystynyt kertomaan, että haluaa lopettaa suhteemme vaan petti minua ja sitten vasta murtui.
bulimikon ex
bulimikon ex
81077
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vaan sullekkin.
siellä vaan huutelee joku katkera EX..
MITÄH? Saitko kenkää?
Jos tietäisit, mitä samassa asunnossa asuva joutuu sietämään. Bulimikon rakkaus muuttuu vihaksi. Lopulta hän rakastaa syömistä niin paljon, että satuttaa rakastaan, että pääsee elämään vain syömisen kanssa. Jos en olisi yrittänyt puhua siitä tai olisin kiltisti aamuisin kipittänyt aina ostamaan aamupalaa, olematta ärtynyt tyhjästä jääkaapista, olisi tyttöni hyväksynyt minut elämäänsä. Nyt kävi näin. Onneksi saan hänelle välikäden kautta apua. Sitä hän tarvitsee. Täällä on myös niitä pissiksiä, jotka eivät oikeasti tiedä, kuinka kauhea sairaus tämä on. Älkää puuttuko tähän. Kun persoona jakautuu kahteen osaan, niin tietää, että toinen on aika syvällä. Itselleni tämä on vaikeaa, koska en tiedä kumpi persoona tämän pettämisen minulle teki, enkä ole saanut siitä selvyyttä. Ja sitä en saa ikinä tietää kuihtuiko rakkaus bulimiaan vai minun takia. Nyt vaan eteenpäin...jollain keinolla.
Vai kaksi persoonaa, jakomielitauti?
- ootkohan sä katsonut nyt vähän liikaa niitä elokuvia..
Minkä ihmeen takia mun täytyisi jättää Mun mies jos mulla on bulimia?
Sanonpa kuule, että ilman häntä en varmaan olisi nyt tässä.. Suuri apu ja turva ollut näiden vuosien aikana ja Juuri hänen takiaan olen jo paranemaan päin. Ja juuri hän ymmärtää minua paremmin kuin kukaan muu..
Ja vaikka jonain päivänä olisin olevinaan täysin kuivilla ja tervehtynyt, Niin tiedän sen että "se Piru" tuolla jossain päänsopukoissa on.. odottamassa otollista hetkeä tulla taas esille ja juuri se, että olen löytänyt Miehen joka Rakastaa minua kaikkine vikoineen ja ihanuuksineen Niin se on se, millä tulen selviämään tästä elämästä voittajana.
- Joten En todellakaan jätä Miestäni!
Ps. Olen jo aikuinen ihminen/ 3Vuosikymmentä elämää jo nähnyt.
- Paljonko sinulla sitä ikää oli?
joo, olen ollut kahdesti suhteessa syömishäiriöistä kärsivän naisen knassa ja voi juma että on ollut paskoja suhteita, sellaista eestaas junnausta, valehtelua yms. ja pettämisiä, siis sanosin joka miehelle, että ei ole vaivan arvoista olla sellaisen kanssa suhteessa, ne on ollu omalla kohdallani täysiä narttuja kaikki, ja olen siks lempannu
Yleistä!
Mieheni on asiasta toista mieltä kanssasi,
Sanoo vain, että Mitä hyvää hän on koskaan tehnyt kun on saanut minut omaksein.
Mun kärttyisyys.. Juu löytyy sitä aika ajoin,mutta puran sen siivoamiseen taikka juoksemiseen!
Kukin tyylillään ja tavoillaan, harmi että sulla on käynyt huono tuuri. Toivottavasti olet löytänyt terveen tytön itsellesi, tai voiko sitä kenestäkään käyttää termiä TERVE, sillä eikös meillä jokaisella välillä vippaa päästä..
:D
Hei!
Osittain ymmärrän sinua ja jopa olen samaa mieltä kanssasi. On totta että bulimikon on pakko valehdella tilanteestaan. Itse en ikinä ole kertonut totuutta poikaystävälleni, enkä aiokkaan. Toisaalta ajattelen, että olisi ehkä "rehellistä" kertoa tästä, mutta en olen päättänyt etten kerro, koska en halua häntä satuttaa ja huolestuttaa tilanteellani. Sen totisesti voin sanoa että poikaystäväni oli pelastava enkelini, kun hänet tapasin sain takaisin elämän haluni ja tarpeen parantua. Vähitellen tilanne parani ja nyt olen ollut 1 vuoden oksentamatta ja paino pysynyt samassa normaalilukemassa "aivan upea tunne" ja uskon että rakkaus minut paransi. Siksi en voi suositella samaa kuin sinä, jokaisella on oikeus tehdä valintansa. Eikä varmasti kukaan muu voi ymmärtää bulimikkoa, samalla lailla jos ei ole tautia sairastanut. Toisaalta olet oikeassa, luonne voi muuttua sairauden aikana, mutta oman itsensä löytää kyllä kun voittaa sairauden ja oppii elämään sen kanssa. Bulimia on voimia vievä sairaus eikä kukaan voi olettaa että sen kanssa voisi elää normaalia täyspainoista elämää. Olet varmasti loukkaantunut, mutta on syytä muistaa että naisia on monen laisia olisi sairautta tai ei. Itse en ikinä pettäisi avomiestäni tai ketään muutakaan kumpaania, vaikka olenkin hänelle valehdellu tästä yhdestä asiasta.
jos sanot että uskot rakkauden parantaneen sinut niin yritä silloin pitää tästä tyypistä kiinni!
itselleni kävi niin, että sairastin bulimiaa (keskivaikeaa) ja löysin ihanan miehen. bulimia jäi, kun luulin itsekin rakkauden "parantaneen" minut...väärin luulin. 3 vuoden seurustelun jälkeen meillä meni poikki ja bulimia palasi 5 kertaa pahempana...nyt 5kk bulimiaa taas takana ja olen tullut siihen tulokseen ettei kukaan tai mikään voi parantaa sitä kuin minä itse. voihan se siis hetkeksi jäädä pois kun on muuta ajateltavaa mutta se palaa pahana takaisin ellei sitä itse (esim. psykologin tai ravitsemusterapeutin) hoida...