Opettajat eivät ymmärrä!!
Koulussa ärsyttää se kun yrittää parhaansa, mutta opettajat eivät usko sitä.
Jos esim. kokeesta saa 6 ja on yrittänyt tosissaan mutta ei vaan saa parempaa. Opettajat heti ajattelevat sen niin ettei ole lukenut yhtään ja eikä sitä kiinosta pätkääkään...
Koulussa ärsyttää se kun yrittää parhaansa, mutta opettajat eivät usko sitä.
Jos esim. kokeesta saa 6 ja on yrittänyt tosissaan mutta ei vaan saa parempaa. Opettajat heti ajattelevat sen niin ettei ole lukenut yhtään ja eikä sitä kiinosta pätkääkään...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mutta voin (säälistä) vastata sulle jotain.. Mulla nimittäin oli sama ongelma ylä- ja ala-asteella jossain aineissa. Vaikka kuin luin niin kuutosta parempaa ei tullut. Asiathan pitää ymmärtää, lukeminen ei riitä. Vika on osittain siis myös opettajissa, kun eivät huolehdi, että oppilaat ovat ymmärtäneet asiat. Opettajana aion panostaa juuri tuohon, että kaikki jotka haluavat oppia, voivat lisäopetuksen avulla saavuttaa tavoitteensa.
heh heh...20 kymmenen hengen luokissa onkin helppoa huolehtia että kaikki saavat yksilöllistä ja omaa oppimistapaa tukevaa opetusta...heh heh
enkä taatusti ehdi joka lasta auttaa juuri hänen tarvitsemallaan tavalla. Silti haluan keskustelunaloittajalle kertoa, että kyllä ope monesti tajuaa sisällään, että aina ei ole yrittämisestä oppilaalla kiinni vaikka kokeissa pärjääminen. Monesti kuitenkin elämässä pärjää hyvin ne, jotka jo koulussa ovat kovan työnteon kautta oppineet, että kaikkensa on parempi yrittää, silloin löytää ennemmin tai myöhemmin oman paikkansa maailmasta. Kun ei odota että mikään tippuu syliin ilmaiseksi ja itsestään. Pänttäämisesi ei mene hukkaan, vaikka numerosi ei loistavia olisikaan. Eikä sinun arvosi ole numeroista kiinni :)
Ja osata ohjata esim. lukitesteihin. Itselläni on lievä, mutta piinaava lukivaikeus englannin kielessä. Olisin ollut onnekas, jos joku olisi sen tarpeeksi alussa tajunnut.
joo. Kyllä opettaja näkee, jos on lukiongelmia. Ja suurin osa epäilyistä on testattu. Siihen se sitten jääkin. Ei ole välttämättä olemassa mitään tukitoimia, joita tarjota oppilaalle. Eikä lukidiagnoosi käytännössä merkitse mitään sen kummempaa helpotusta, kuin että oppilaan pitäisi ymmärtää, että tasan ei käy onnen lahjat ja hänen on tehtävä enemmän töitä kuin muiden. Valitettavasti on sellaisiakin oppilaita, jotka diagnoosin saatuaan antavat lopullisesti periksi. Mulla on lukihäiriö, en mä näitä opi. Hohhoihaa, kunpa tämä olisikin vain opettajan testeihin ohjaamisesta kiinni... On vähän mutkikkaampi ongelma.
Sullapa on mahtava asenne. Suorastaan vittuilet oppilasparalle, joka on muka erehtynyt väärälle palstalle. Toisaalta haaveksit tulevasi ihme opeksi, joka lahjoista riippumatta saa kaikki oppimaan. Jos menet peruskouluun, siellä on koko ikäluokka, ja on vain hyväksyttävä, että kaikki eivät opi kaikkea. Vastasin nyt sulle säälistä.
On kuitenkin olemassa tukitoimia. Suosittelen sinulle niihin tutustuista. :)
Opetan koulussa, jossa on 500 oppilasta, yksi epäpätevä erityisopettaja, ei avustajia. Minä en niiksi tukitoimiksi voi muuttua, ei ole aikaa, mahdollisuutta eikä koulutusta.
Voin suositella vanhemmille, että etsivät apua yksityiseltä sektorilta, mutta loppu on ihan heistä ja heidän rahavaroistaan kiinni. Joka tapauksessa on turha tyrkyttää apua ja ohjeita perheille ja oppilaille, joilla ei ole omaa yritystä ja motivaatiota. Suurin osa vanhemmista ja oppilaista ei halua nähdä ylimääräistä vaivaa.
Tota...tietenkään en tästä (vielä) mitään tiedä, mutta ei 20 henkilöä luokassa nyt NIIIN paljon ole, etteikö siinä ehtisi kaikkia huomioida. Eiköhän kyse ole vain siitä, miten hyvin opettaja osaa rekisteröidä ympärillään tapahtuvia asioita. Ymmärtäisin jos oppilaita olisi 50 ->.
Kuitenkin tuollainen parinkymmenen hengen luokka on kuin yksi iso perhe. Tuntuu ainakin, että täytyy opettajan olla jotenkin todella ulkopuolinen ja pintapuolisesti oppilaisiin suhtautuva jos ei muka tuon kokoisesta ryhmästä kykene erottamaan niitä joilla on vaikeuksia ja antamaan lisätehtäviä tms. Tietenkään mitään erityistä lisäopetusta ei lienee ole aikaa antaa, mutta siitähän ei ollutkaan tässä kyse.
Yläkoulun opettajalla on 150-500 oppilasta, joita hän näkee ehkä vain yhden tai kahden oppitunnin ajan viikossa. Pääkaupunkiseudulla 20 oppilasta on pieni ryhmä, mutta voit laskea, mitä sekin jo tarkoittaa. Jos oletaan, että ensin opetat koko ryhmää vartin, tunnista on jäljellä 30 minuuttia. Jaa tämä 30 minuuttia 20 oppilaan kesken, niin saat sen sekuntimäärän, joka sinulla on käytettävissäsi. Tämän sekuntimäärän voit kertoa kahdella, niin saat sen minuuttimäärän, joka sinulla on käytettävissäsi viikossa. Sitten voitkin ryhtyä ynnäilemään, miten merkittäväsi voit yhtä oppilasta auttaa.
Lisäksi tunnut lähtevän kovasti idealistisesta ennakko-oletuksesta, jonka mukaan oppilas kiitollisena ottaa vastaan sinun ohjeitasi ja lisätehtäviäsi, etkä joudu omistamaan tunnista kurinpitoonkaan minuuttiakaan. Mitä teet, kun oppilas ei halua tehdä enemmän tai erilaisia tehtäviä kuin muut? Tai jos muu luokka ajautuu tekemään omiaan sillä aikaa, kun ohjaat yhtä oppilasta? Mitä teet, kun viisi oppilasta haluaa tukeasi yhtä aikaa, ja heidän joukossaan on kaksi ylivilkasta tapausta, joiden hermostolle odottaminen ei vain käy? Mitä teet, kun luokassa on se yksi käytöshäiriöinen, joka käyttää hyväkseen kaikki tilanteet, joina huomiosi herpaantuu ja mottaa vieruskaveriaan?
Entä mitä teet, kun luokassa on lapsia, jotka eivät kuulu yleisopetukseen, mutta pienryhmät ovat tukossa? Tai kun havaitset selviä oppimisvaikeuksia, mutta koulussanne ei ole pätevää erityisopea tai sellainen käy vain parina päivänä viikossa?
Kahdenkymmenen oppilaan luokka ei ole perhe vaan työpaikka!
Onko tässä nyt kyseessä ala- vai yläkoulu? Alakoulussa 20 oppilasta todellakin on myös minun mielestä melko pieni ryhmä, kun vertaa niihin "keskivertoluokkiin", joissa on lähes 30 lasta. Ehkä minäkään en ole herännyt todellisuuteen, sillä mielestäni 20 oppilaan huomioiminen ei voi olla mahdotonta.
"Jos oletaan, että ensin opetat koko ryhmää vartin, tunnista on jäljellä 30 minuuttia. Jaa tämä 30 minuuttia 20 oppilaan kesken, niin saat sen sekuntimäärän, joka sinulla on käytettävissäsi."
Sekuntimäärän? Ainakin minun laskutaitoni mukaan 30 min/20 on 1,5 minuuttia (joka sekään ei kyllä ole huima aika). Jos ihanteellisesti jokaisella tunnilla olisi aikaa ohjata oppilasta henkilökohtaisesti 1,5 minuuttia, viikossa minuutteja kertyisi n. puoli tuntia (20 oppitunnin viikko). Onhan puoli tuntia sentään parempi kuin ei mitään!
Jos luokassa on oppilas, joka ei suostu tekemään tehtäviään, vähintään kaksi ylivilkasta oppilasta ja yksi käytöshäiriöinen oppilas, tilanne todellakin on mutkikas (etenkin, jos kyseessä on normaali- eikä erityisluokka). Harmi, etteivät kunnat, rehtorit tai opettajat ole hoksanneet, kuinka paljon hyötyä koulutetusta koulunkäyntiavustajasta voisikaan olla.
Kyse tuskin on mistään tietystä luokasta vaan esimerkistä. Niinpä, puolitoista minuuttia on 90 sekuntia, samapa kai tuo, kumpaa yksikköä käytetään. Itse asiassa tuokin luku on optimistinen. Oppilaat valuvat luokkaa, istuvat, ottavat kamansa esiin = 5 min. Läksyjen tarkistaminen = 10 min. Opettaja luennoi tai antaa tehtävänannon, jakaa materiaaleja = 15 min. Eli siinä vaiheessa on jäljellä 15 minuuttia. Se kun jaetaan vaikkapa 30 oppilaan kesken, saadaan kullekin todellakin vain sekunteja. Myös erityislahjakkaat ja ne ihan tavallisetkin tarvitsevat opettajan huomiota ja tukea!
Käsittääkseni aloittaja on yläkoululainen oppilas. Ja luokanopettajat voisivat ottaa kommentoidessaan huomioon sen, ettei yläkoulussa ole todellakaan aina helppoa ohjata oppilaita yksilöinä, koska heitä ei näe kuin kerran pari viikossa, eikä heillä murrosiän myrskyissä ole välttämättä juurikaan omaa aktiivisuutta vaan päinvastoin! On se välillä kuin ajaisi käärmettä pyssyyn.
sellaista oppilasta, joiden tiedän tekevän paljon töitä ja panostavan opiskeluunsa. Silti heidän numeronsa eivät kutosta paremmaksi nouse. En voi antaa "säälistä" seiskaa, jos tiedot ja taidot eivät sinne asti yltä.
Opit elämää, et kouluarvosanoja varten. Eli jatka vaan pänttäämistä ja opettelua, ne eivät mene hukkaan, vaikka kutosta parempaa et numeroksi saisikaan. Keskustele myös opettajien kanssa ihan kahdenkesken esim. tunnin jälkeen, mitä voisit tehdä tehostaaksesi opiskeluasi tai millä tavoin sinulla olisi mahdollisuus korottaa arvosanojasi. Voisitko esim. tehdä ylimääräisiä juttuja vihkoosi ja näin osoittaa tekeväsi myös ylimääräistä opiskelua kotona ja osoitaa kiinnostustasi oppiainetta kohtaan?
Tuosta ylläolevasta keskustelusta siitä, että kaikki oppilaat pitäisi ottaa yksilöllisesti huomioon... Joo, kyllä tottakai kaikki pitää huomioida, mutta se vaan ei ole oikein mahdollista. Niinkin "pieniin" kuin kahdenkymmenen oppilaan luokkiin mahtuu oppilaita skaalalla 4-10, on tasoltaan kaikentasoisia ja oppimistyyleiltään kaikenlaisia ja oppimisvaikeuksiltaan erilaisia, myös. Kaikki oppilaat eivät aina jaksa keskittyä, joten "kurinpitoon" menee melkosen paljon aikaa ja energiaa tunnista.
Ihannetilanne, jota yllä kuvailtiin, ja jossa jokaiselle oppilaalle jäisi 1,5 minuuttia / 90 sekuntia per tunti aikaa, on aivan absurdi. Et tuossa ajassa kaikkia epäselväksi jääneitä asioita voi selittää!! Ja ei kyllä kaikilla tunneilla jää edes tuota 1,5 minuuttia ei sitten millään.
Itse kyllä tiedostan, että osa asioista, joita tunneilla opetan, eivät mene osalle oppilaista perille, mutta kertakaikkiaan kertaukseen ei ole hirveästi aikaa oppitunneilla. Joissakin kursseissa on vähän reilu 20 pidettävää oppituntia, joista jokainen on 45 minuutin mittaisia. Eipä tuossa tunti/minuuttimäärässä mitään pilviä hipovia oppimistuloksia välttämättä saada aikaiseksi.
Ne, joille oppi ja kertaus tulisivat tarpeeseen, eivät hyvin usein kuuntele opetusta lainkaan, joten tuntuu sitten aivan turhalta yrittää heitä edes saamaan oppimaan kyseisiä asioita, jos eivät sen vertaa viitsi opetusta seurata, että edes perusasiat pysyisivät hallussa. Monesti olen antanut kotiin lisälukemiseksi hyvin selkeitä monisteita, jotka lukemalla ja opettelemalla pärjää, jos tunneilla jokin asia on jäänyt "älyämättä", mutta olen huomannut, että pääsääntöisesti ne, kelle asiat ovat jo tunneilla valjenneet, ovat monisteet lukeneet, muut eivät. Kyllä mun mielestä myös oppilaat voisivat joissakin tilanteissa olla itse aktiivisempia.
päivittelee: jos opetat 27 kuudesluokkalaista, joista yksi on keskivaikeasti kehitysvammainen, yksi kehitysvammainen, 4 muista eri asteisista oppimisvaikeuksista kärsivää, näistä kaksi kieltäytyy tekemästä mitään ellei joku aikuinen istu vieressä...
tätä tarkoitan sillä, etten ehdi jokaista auttaa heidän tarvitsemallaan tavalla. Valmistelen tunnit ja erityisoppimäärät, opetan massan ja ohjaan parhaimmillaan kahta avustajaa: tämä on sentään hyvä tilanne. Toisella kertaa avustajia ei ole, joten työnnän heikoimmalle värityskuvan, opetan massan, istun kehitysvammaisen vieressä: 4 oppimisvaikeuksisesta yksi pystyy työskentelemään omillaan.
Tottakai kaikki tarvitsijat testataan, ohjataan erityisopetukseen, perheneuvolaan, psykiatriaan ja mitä ikinä tarvitsevatkaan, mutta se ei riitä, kun open hihoissa roikkuu niin monta eri tasoista yhtä aikaa. Puhumattakaan niistä keskustelussa esille tuodusta, jotka eivät roiku hihoissa ja joita ei voisi vähempää kiinnostaa.
Silti pidän työstä. Hullu lienen. Ja vasta yliopistoon menossa, hyvällä tuurilla huolivat minut sinne.