10vkoa vanha seropi (mm. ajokoiraa ja sakemannia) urospentumme on aivan mahdoton ja nyt alkaa olla keinot vähissä.
Ongelma yksi, pureminen: pentu puree kaikkia ja todella lujaa. Emme tunnu saavan tuota puremista loppumaan millään. Kotonamme ei voi kävellä askeltakaan ilman, että pentu ei olisi koko ajan pohkeessa, kantapäissä, housunlahkeissa tai varpaissa kiinni. Lisäksi pentu hyppii jatkuvasti päin ja yrittää purra käsiä. Pennun kanssa ei kohta voi edes leikkiä sillä, jos on itse lattialla koira yrittää purra käsistä ja naamasta ja muutenkin on koko ajan hampaillaan kiinni ihossa. En voi edes silittää koiraa ilman, että se yrittää koko ajan purra. Kyse ei ole mistään kevyestä näykkimisestä vaan pentu puree kaikilla voimillaan. Koira tietää kyllä mitä sana "ei" tarkoittaa, mutta kieltäessä tuntuu riehaantuvan kahta kauheammin.
On kokeiltu suohkupulloa, selätystä, jäähyjä ja niskasta ravistelua. Kaikki yllyttävät pentua vain lisää. Kun laitan pennun jäähylle toiseen huoneeseen alkaa aivan hirveä huuto ja pentu yrittää tulla ovesta läpi. Kun huuto ja mekastus loppuu, odotan yleensä vielä muutaman minuutin ennen kuin lasken pennun jäähyltä. Jäähyltä tullessaan pentu on kuitenkin kahta villimpi.
Ongelma kaksi pomotus: pentu on jo nyt todella dominoiva. Edellä esimerkiksi juuri tuo selostamani yritys rajoittaa meidän liikkumista asunnossamme puremalla. Pentu hakee koko ajan huomiotamme puremalla. Lisäksi pentu monasti tuijottaa lattialta meitä ja haukkuu tai muuten murisee. Tällöin emme tietenkään anna pennulle sen haluamaa huomiota, vaan pentu on "ilmaa". Ainoa vaan, että tätä tapahtuu niin usein, että kohta pentu ei saa mitään huomiota sillä sen kaikki aika menee meille rähistäessä, johon vastaamme huomioimattomuudella. Kynsiä leikatessa ei tarvitse kuin näyttää saksia niin alkaa hirveä huuto, kuin sikaa teurastettaisiin. Olen kuitenkin tämänkin toimenpiteen vienyt aina loppuun asti huuti koira sitten kuinka hirveästi tahansa.
Ongelma kolme, vanhempi koiramme: Vanhempi koiramme (4v. narttu) on pentua jo nyt pienempi. Pentu kiusaa vanhempaa koiraamme taukoamatta (tai siis silloin kun ei kiusaa meitä). Jahtaa yrittää purra ja kaataa läpsimällä tassuilla. Osaltaan tämä kuuluu tietysti pennun leikkimiseen, mutta välillä hyökkäily on aivan selvästi pahan tahtoista. Vanhempi koiramme kyllä antaa takaisin omilla hampaillaan ja on vingauttanutkin pennun muutaman kerran, muttapentu villiintyy tästäkin. Jos vanhempi koiramme on meidän lähellämme rapsuteltavana tms. pentu ajaa murisemalla ja haukkumalla koiran pois luotamme.
Ongelma neljä, sisäsiisteys: Heti aluksi, en siis todellakaan odota tämän ikäiseltä pennulta mitään sisäsiisteyttä, mutta paperisiisteyttä kyllä. Pentu oppi meillä ollessaan ensimmäisinä parina päivinä (pentu tuli ollessaan 8vkoa) tekemään asiansa paperille. Tämä toimi ensimmäisen viikon ajan lähes täydellisesti. Nyt kuitenkin pentu on lopettanut paperille tekemisen. Tuntuu tekevän aivan tahallaan sisälle sattuvat vaihinkosa tasan tarkkaan muualle kuin missä paperi on. Jos nostan pennun sen etsiessä paikkaa paperilee, pentu haistelee aikansa paperia, siirtyy muutaman metrin paperista pois ja tekee siihen. Aikaisemmin pentu teki myös öisin kaikki tarpeensa paperille, mutta ei enää. Koen, että tämäkin on selkeää protestoimista meidän sääntöjämme vastaan.
Ongelma viisi, käyttäytyminen ulkona: Pentu oppi olemaan pannassa ja hihnassa todella nopeasti. Käveli alkuun hihnassa todella nätisti ja tietysti palkitsin tätä käytöstä nameilla ja kehuilla. Nyt kuitenkin pentu on alkanut riehua aivan hirveästi ulos päästyään. Repii hampaillaan hihnasta, haukuu heti ulos päästyään aivan hirveästi kaikelle mikä ulkona liikkuu ja välillä ei millekään. Pentu myös hyökkii minua vasten, hyppii ja puree pohkeista koko ajan kun yritän kulkea eteenpäin.
Olen tehnyt ongelmien suhteen seuraavaa: jos niskoittelu on vain hieman häiritsevää ja silloin, kun pentu hakee selkeästi huomiota käytöksellään olen huomioimatta pentua. Jos riehuminen on rajumpaa käytän kieltoa, suihkupulloa ja välillä ravistan kevyesti niskasta. Pahemmasta käytöksestä (esim. vanhemman koiran kiusaamisesta ja todella kovasta puremisesta) seuraa jäähy. Pentu on kuitenkin niin rohkea ja mitään pelkäämätön, että moni rangaistuskeino on kuin ilmaa.
Pentu oli meille tullessaan ensimmäisen viikon kuin unelma. Ei riehunut (ei sen enempää kuin pennut yleensä) ja oli todella rauhallinen muutenkin. Aina kun pentu teki jotain oiken tietysti kehuin ja palkitsin. Yritin vahvistaa kehuilla hyvää käytöstä. Nyt kuitenkin tuntuu, että koko ajan saa olla kieltämässä ja palkitseminen ja kehut ovat jääneet lähes minimaalisiksi lähinnä siksi, että pentu ei tosiaankaan suurimmaksi osaksi tee mitään palkitsemisen arvoista.
Omasta itsestäni voin sanoa, että minulla on hyvin paljon kokemusta koirista ja niiden kouluttamisesta. Olen kouluttanut ennenkin vaikeita pentuja, mutta tämä on aivan omaa luokkaansa. Tiedän kyllä, että pentu on vielä pentu. Osaan vahvistaa oikeaa käytöstä ja tiedän, että pentu ei opi asioita hetkessä. Mutta nyt tuntuu, että olemme todellakin pulassa. Namien kanssa palkitseminenkin on ongelmallista pennun kanssa, sillä en voi pitää nameja käsissäni tai taskussani ilman, että pentu hyppii koko ajan vasten tai yrittää repiä vaatteeni saadakseen namit. Eikä siinäkään auta vaikka kuinka rauhotan pentua ja vasta sitten palkitsen, vaan riehuminen namien perään jatkuu.
Hyvät neuvot ovat tervetulleita ja tarpeen. Ja ei kiitos kommentteja siitä kuinka minun tulisi luopua pennusta, koska en osaa sitä käsitellä. Eikä myöskään kommentteja "pentu on pentu kuuluu asiaan ja menee ajan kanssa ohi". Tiedän kyllä, millainen käytöstä pennulta voi odottaa, mutta tämä on jo sitä kaliiberia, että oksat pois. Pentu on meille rakas, vaikka hermojamme testaakin ja jo nyt täysin perheemme jäsen ja sinä pysyy. Olen vakaasti päättänyt, että tästä pennusta kasvaa yhteiskuntakelpoinen koira, vaati se kuinka paljon aikaa ja hermoja tahansa.
Ongelma yksi, pureminen: pentu puree kaikkia ja todella lujaa. Emme tunnu saavan tuota puremista loppumaan millään. Kotonamme ei voi kävellä askeltakaan ilman, että pentu ei olisi koko ajan pohkeessa, kantapäissä, housunlahkeissa tai varpaissa kiinni. Lisäksi pentu hyppii jatkuvasti päin ja yrittää purra käsiä. Pennun kanssa ei kohta voi edes leikkiä sillä, jos on itse lattialla koira yrittää purra käsistä ja naamasta ja muutenkin on koko ajan hampaillaan kiinni ihossa. En voi edes silittää koiraa ilman, että se yrittää koko ajan purra. Kyse ei ole mistään kevyestä näykkimisestä vaan pentu puree kaikilla voimillaan. Koira tietää kyllä mitä sana "ei" tarkoittaa, mutta kieltäessä tuntuu riehaantuvan kahta kauheammin.
On kokeiltu suohkupulloa, selätystä, jäähyjä ja niskasta ravistelua. Kaikki yllyttävät pentua vain lisää. Kun laitan pennun jäähylle toiseen huoneeseen alkaa aivan hirveä huuto ja pentu yrittää tulla ovesta läpi. Kun huuto ja mekastus loppuu, odotan yleensä vielä muutaman minuutin ennen kuin lasken pennun jäähyltä. Jäähyltä tullessaan pentu on kuitenkin kahta villimpi.
Ongelma kaksi pomotus: pentu on jo nyt todella dominoiva. Edellä esimerkiksi juuri tuo selostamani yritys rajoittaa meidän liikkumista asunnossamme puremalla. Pentu hakee koko ajan huomiotamme puremalla. Lisäksi pentu monasti tuijottaa lattialta meitä ja haukkuu tai muuten murisee. Tällöin emme tietenkään anna pennulle sen haluamaa huomiota, vaan pentu on "ilmaa". Ainoa vaan, että tätä tapahtuu niin usein, että kohta pentu ei saa mitään huomiota sillä sen kaikki aika menee meille rähistäessä, johon vastaamme huomioimattomuudella. Kynsiä leikatessa ei tarvitse kuin näyttää saksia niin alkaa hirveä huuto, kuin sikaa teurastettaisiin. Olen kuitenkin tämänkin toimenpiteen vienyt aina loppuun asti huuti koira sitten kuinka hirveästi tahansa.
Ongelma kolme, vanhempi koiramme: Vanhempi koiramme (4v. narttu) on pentua jo nyt pienempi. Pentu kiusaa vanhempaa koiraamme taukoamatta (tai siis silloin kun ei kiusaa meitä). Jahtaa yrittää purra ja kaataa läpsimällä tassuilla. Osaltaan tämä kuuluu tietysti pennun leikkimiseen, mutta välillä hyökkäily on aivan selvästi pahan tahtoista. Vanhempi koiramme kyllä antaa takaisin omilla hampaillaan ja on vingauttanutkin pennun muutaman kerran, muttapentu villiintyy tästäkin. Jos vanhempi koiramme on meidän lähellämme rapsuteltavana tms. pentu ajaa murisemalla ja haukkumalla koiran pois luotamme.
Ongelma neljä, sisäsiisteys: Heti aluksi, en siis todellakaan odota tämän ikäiseltä pennulta mitään sisäsiisteyttä, mutta paperisiisteyttä kyllä. Pentu oppi meillä ollessaan ensimmäisinä parina päivinä (pentu tuli ollessaan 8vkoa) tekemään asiansa paperille. Tämä toimi ensimmäisen viikon ajan lähes täydellisesti. Nyt kuitenkin pentu on lopettanut paperille tekemisen. Tuntuu tekevän aivan tahallaan sisälle sattuvat vaihinkosa tasan tarkkaan muualle kuin missä paperi on. Jos nostan pennun sen etsiessä paikkaa paperilee, pentu haistelee aikansa paperia, siirtyy muutaman metrin paperista pois ja tekee siihen. Aikaisemmin pentu teki myös öisin kaikki tarpeensa paperille, mutta ei enää. Koen, että tämäkin on selkeää protestoimista meidän sääntöjämme vastaan.
Ongelma viisi, käyttäytyminen ulkona: Pentu oppi olemaan pannassa ja hihnassa todella nopeasti. Käveli alkuun hihnassa todella nätisti ja tietysti palkitsin tätä käytöstä nameilla ja kehuilla. Nyt kuitenkin pentu on alkanut riehua aivan hirveästi ulos päästyään. Repii hampaillaan hihnasta, haukuu heti ulos päästyään aivan hirveästi kaikelle mikä ulkona liikkuu ja välillä ei millekään. Pentu myös hyökkii minua vasten, hyppii ja puree pohkeista koko ajan kun yritän kulkea eteenpäin.
Olen tehnyt ongelmien suhteen seuraavaa: jos niskoittelu on vain hieman häiritsevää ja silloin, kun pentu hakee selkeästi huomiota käytöksellään olen huomioimatta pentua. Jos riehuminen on rajumpaa käytän kieltoa, suihkupulloa ja välillä ravistan kevyesti niskasta. Pahemmasta käytöksestä (esim. vanhemman koiran kiusaamisesta ja todella kovasta puremisesta) seuraa jäähy. Pentu on kuitenkin niin rohkea ja mitään pelkäämätön, että moni rangaistuskeino on kuin ilmaa.
Pentu oli meille tullessaan ensimmäisen viikon kuin unelma. Ei riehunut (ei sen enempää kuin pennut yleensä) ja oli todella rauhallinen muutenkin. Aina kun pentu teki jotain oiken tietysti kehuin ja palkitsin. Yritin vahvistaa kehuilla hyvää käytöstä. Nyt kuitenkin tuntuu, että koko ajan saa olla kieltämässä ja palkitseminen ja kehut ovat jääneet lähes minimaalisiksi lähinnä siksi, että pentu ei tosiaankaan suurimmaksi osaksi tee mitään palkitsemisen arvoista.
Omasta itsestäni voin sanoa, että minulla on hyvin paljon kokemusta koirista ja niiden kouluttamisesta. Olen kouluttanut ennenkin vaikeita pentuja, mutta tämä on aivan omaa luokkaansa. Tiedän kyllä, että pentu on vielä pentu. Osaan vahvistaa oikeaa käytöstä ja tiedän, että pentu ei opi asioita hetkessä. Mutta nyt tuntuu, että olemme todellakin pulassa. Namien kanssa palkitseminenkin on ongelmallista pennun kanssa, sillä en voi pitää nameja käsissäni tai taskussani ilman, että pentu hyppii koko ajan vasten tai yrittää repiä vaatteeni saadakseen namit. Eikä siinäkään auta vaikka kuinka rauhotan pentua ja vasta sitten palkitsen, vaan riehuminen namien perään jatkuu.
Hyvät neuvot ovat tervetulleita ja tarpeen. Ja ei kiitos kommentteja siitä kuinka minun tulisi luopua pennusta, koska en osaa sitä käsitellä. Eikä myöskään kommentteja "pentu on pentu kuuluu asiaan ja menee ajan kanssa ohi". Tiedän kyllä, millainen käytöstä pennulta voi odottaa, mutta tämä on jo sitä kaliiberia, että oksat pois. Pentu on meille rakas, vaikka hermojamme testaakin ja jo nyt täysin perheemme jäsen ja sinä pysyy. Olen vakaasti päättänyt, että tästä pennusta kasvaa yhteiskuntakelpoinen koira, vaati se kuinka paljon aikaa ja hermoja tahansa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
HALOO hei, PENTU 10 viikkoa !!!!!!!!!!
Mitä kuvittelet tuon ikäisen vielä osaavan??? Jos 8-viikkoisena vieroitettu emosta, niin 2 viikossa olis pitänyt oppia ?????
Pentu on pentu, vaikka et halua kuullakaan !
olen sitä mieltä, että oli pentu minkä ikäinen tahansa sillä ei ole oikeutta purra omistajaansa ja muita ihmisiä niin, että veri tirskuu eikä myöskään repiä vaatteitani käyttökelvottomaksi. Saati sitten määrätä missä minä kuljen.
Olen kuitenkin pennulle pomo, jota sen tulisi kunnioittaa iästään huolimatta. 10vkoa on kuitenkin jo sellainen ikä, jossa pentu rupeaa muodostamaan mielessään arvojärjestystä laumastaan. Se näkyy jo nyt kyseisen pennun kohdalla selkeästi (esim. juuri tuo, että ensimmäinen viikko oli kuin enkeli ja nyt kokeillaan oikein kunnolla). Jos pentu saa jo tässä vaiheessa luulon, että hän on lauman johtaja tulee ongelmia jatkossa vielä enemmän ja varmasti pahempina.
viestissähän hän sanoi nimenomaan, että tietää mitä pennulta pitää vaatia. OLen itsekkin lähettänyt juuri tuontapaisia kysymyksiä, mutta suurinosa vain niuhottaa.
Tiiätkö mitä? Sinä ''Hip hop'' tyyppi valittajakumppaneines ootte kyllä helkkarinmoisia paviaaneja. Menkää muualle valittaa. Ei pentukaan saa olla noin hullu!
Ilmeisesti hankitte erittäin vanhaluonteisen ja kovapäisen koiran. Voin sanoa suoraan, että matka on pitkä, mutta palkitseva aivan varmasti.
On selvää, että kyseessä on pentu, mutta esim. se että se koko ajan puree, ei ole sallittua ja sen saa kieltää kovemmallakin keinolla (kerta sanat, teot eivät riitä).
Koska kyseessä ei ole herkkä pentu, niin suosittelisin, että laittaisitte esim. tonnikalapurkkiin kiviä tms. kolisevaa. Kun pentu seuraavan kerran puree tai muuten yrittää ärsyttää, niin heittää purkin pennun viereen sen verran kovaa, että se säikähtää. Tästä monesti jo hyvin nopeasti pentu ymmärtää, että tästä teosta seuraa ikävä ääni, se kannattaa lopettaa. Purkkia voi käyttää joka tilanteissa, joissa pentu ei ole kunnolla. Kun pentu on ymmärtänyt, että tulee kova ääni kun se tekee väärin, niin sitten voi alkaa vain ravistelemaan purkkia taskussa (siis jos pentu toimii uudestaan väärin) ja jos se ei sitä noteeraa, niin heittää purkin taas.
Purkkiin kannattaa aluksi laittaa jotakin vähemmän kolisevaa, koska pennut ovat aika herkkäkorvaisia. Tosin tuollaisen pennun kohdalla kova ääni ei varmastikaan olisi pahasta, tosin kannattaa aloittaa kevyesti.
Itse en ole koirieni kouluttamisessa ja nykyisen pennun opettamisessa käyttänyt juurikaan nameja. Olen koirieni silmissä pomo (niin kuin sen pitääkin olla) ja huomioni on riittänyt palkkioksi. Tosin nameja on joissakin vaiheessa pentujen kanssa ihan hyvä käyttää, mutta suosittelisin, että tämän koiran kohdalla et niitä vielä käyttäisi, koska pentusi ei ole käytöksensä puolesta sen arvoinen. Vaikka koirasi on vasta pentu, niin sitä voi aika ronskisti kouluttaa ja opettaa, koska aika kovapäiseltä kaveri vaikuttaisi :)
Ja tuossa kynsien leikkuussa tuo namien käyttö olisi varmaankin ihan hyvä juttu. Otat kaverin kanssasi varaat nameja. Kaverisi ottaa namit ja kiinnittää koirasi huomion niihin ja kun pentu on namia syömässä, niin pätkäset kynnet. Tätä kun tekee tarpeeksi kauan, niin uskoisin pentusi siihen tottuvan. Monesti jos omistaja tekee jostakin asiasta ison numeron, niin koira aistii sen ja automaattisesti alkaa kapinoimaan sitä vastaan. Oma pentuni (9 vk) antaa katsoa hampaat, leikata kynnet, katsoa korvat ja harjata turkkia ilman sen kummempia pelleilyjä. Tosin itselläni on pehmeämpi pentu kuin sinulla, mutta jämäkkyyttä ja määrätietoisuutta vain peliin, niin kyllä siitä vielä mallikelpoinen aikuinen koira tulee :) Toivottavasti joistakin vinkeistäni on sinulle apua. Itselläni ne on aina toimineet loistavasti.
pentu puree, ota sitä alaleusta kiinni ja purista tai väännä varovasti, mutta niin että pentu vingahtaa ja samalla EI. Meillä tuo on tehonnut kovapäisinpiin purijoihin. Joihinkin on tehonnut kerta, jotkut on tarvinneet useamman kerran.
Voi myös tupata lelun suuhu, kun pentu puree.
Löytyisikö pennulle suunnilleen saman kokoista ja saman ikäistä leikkikaveria?
olen kokeillut, mutta pentu katsoo senkin leikiksi ja jatkaa riehumista entistä kovemmin ja tästä seuraa yleensä sitten jäähy. Olen vingauttanut pennun usein, mutta tällä ei tunnu olevan mitään vaikutusta. Pentu nimittäin jatkaa riehumistaan häntä heiluen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Valitettavasti pentu oli syntyessään ainoa eli ei ole edes sisaruksia joiden kanssa temmeltää. Tuttavapiirissämmekään ei ole saman ikäisiä tai kokoisia koiria/pentuja. Eli ainoana keinona on tutustuttaa vieraisiin koiriin. Aion kuietnkin odottaa tuon tutustuttamisen kanssa vielä muutaman viikon kunhan pennulla on rokotukset kunnossa. :)
Tuo aikaisemman kirjoittajan "kolinapurkki"-keino kuulosti varsin tehokkaalta ja hyvältä vinkiltä. Aiomme ottaa sen käyttöön heti. :)
Onpas tapaus :)
Jäähyistä...itse en ehkä niitä tekisi, koska silloin pentu oppii, että yksinolo on rangaistus. Entä sitten, kun lähdette pois kotoa, vaikka koira on kiltisti? se luulee, että on tehnyt jotain pahaa. Yksinoloa pitää harjoitella, mutta ei silloin, kun koira on ollut tuhma.
Vanhemman koiran kiusaaminen kannattaa kieltää heti alussa. Meillä on rasavilli yks vee iso koira, joka kiusaa vanhempaa. Ja sitten pienempiä koiria, melkein koko ajan pitää olla kiusaamassa. En tiedä mikä siihen auttaisi varmasti, sillä meillä pentua kiellettiin kiusaamasta ja kiusaa edelleen.
Samoin tuo ihmisten pureminen.. Äiti koira kurittaa koiraansa niskasta, joten sitä käyttäisin. Pitäisin niskasta kiinni, ja sanoisin ei. Jos koira riuhtoo itseään, ottaisin kovemman otteen ja toistaisin ei sanan. Koiran kellistäminen, eli alistumaan pakottaminen riehuttaa koiraa vaan entisestään.
Koirat eivät pidä siitä, että niiden suuhun työnnetään sormi. Olen itse koittanut opettaa omaa koiraani, ettei söisi purkkaa. Aina kun nappaa maasta purkan, työnnän sormen syvälle kurkkuun, niin että koiralle tulee oksentamisrefleksi, niin kuin meille ihmisillekin. Voisi käyttää tuossa puremisen jälkeen?
Onhan koiralla tarpeeksi virikkeitä? Sen kanssa kannattaa leikkiä lelujen kera. Vetoleikeistä pitävät kaikki koirat. Sanonpa nyt varmistukseksi, että AINA vetoleikkejä leikkiessä, lelun tulee jäädä sinun käteesi ja koiran päästää irti, jolloin sinä olet voittaja. Itse annan lelun takaisin, kun koira on suorittanut jonkun käskyn, esim. istu.
Kynsien leikkuu on joskus ongelmallinen.. Nuorempi cavalier oli pentuna sellainen, että se rimpuili ja rimpuili, kun ruvettiin leikkaamaan kynsiä. Omistaja oli äitini. Nappasin koiran syliin, pidin tiukasti kiinni, puhelin nätisti ja leikkelin kynnet, enkä päästänyt pois ennen kuin homma oli hoidettu. Aina kun kynsi napsahti, niin kehuin. Toisella kerralla oli myös tappelu, mutta siitä eteenpäin sujui hyvin. Tämä cava oli mysö aika tuholainen, puri ja repi kukkia yms. mutta on nyt vanhana kuin mikäkin enkeli :)
Kynsien leikkuuta voisi myös koittaa suorittaa niin, että toinen antaa pavun heti kun saa yhden kynnen leikattua. Kynsiä kannattaa välillä "leikki-leikata" jolloin koira oppii siihen, että niitä kosketaan eikä se satu tms.
Tulikohan nyt kaikki...Vastaan uudestaan jos jotakin unohtui :) Ei muuta kuin HERMOJA pennun kasvamiseen. Ehkäpä se on vain villiä nuoruutta ;)
Yksinolo ei ole toistaiseksi onneksi ollut ongelma. Siihen on todennäköisesti auttanut se, että pentu ei todellisuudessa yksin jäädessään ole täysin yksin sillä seurana on vanhempi koiramme. Lisäksi en oikein usko, että pentu koirien keskenään jäädessään juurikaan kiusaa vanhempaa, molemmat yleensä nousevat omilta pedeiltään, kun tulemme kotiin. (Uskoisin, että toisen koiran kiusaaminenkin on enemmän jonkinlainen meitä kohtaan suunnattu "show" tai hetkellistä mustasukkaisuutta kuin että se johtuisi koirien keskinäisistä väleistä.) Lisäksi pentu opetettiin heti muutaman yön jälkeen nukkumaan eri huoneessa kuin me ja ensimmäisen yön jälkeen ei ole enää uikuttanut eikä protestoinut ollenkaan. Yksinoloa on harjoiteltu ja ilman tuhoja tai huutamista onnistuu jopa useampia tunteja kerrallan (tämä on varmisttu mm. naapureilta, asumme kerrostalossa..), kun pentu on ensin leikeillä väsytetty. Lisäksi aina kun jätämme pennun yksin, se saa isomman keksin puuhasteltavakseen
Vetoleikkejä leikimme paljon ja pentu antaa leikin aikana aina periksi käskystä "irti". Se on niitä harvoja käskyjä jotka toimivat moitteettomasti. :) Olen myös juuri tuon pennun dominoivan luonteen vuoksi aina pitänyt huolen, että vetoleikin voitan minä. Leikin lopuksi vaihdan rätin tms. luuhun, jonka järsimiseen pentu lopettaa vetoleikin.
Pentu oli aluksi kova myös haukkumaan sisällä, mutta saatiin kuriin ihan muutamassa päivässä suihkupullon avulla ja ilmeisesti myös vanhempi koiramme avusti tässä. Vanhempi koira nosti nimittäin myös äläkän joka kerta kun pentu haukkui ja tämä ilmeisesti säikäytti pentua sen verran, että sisällä haukkuminen loppui.
Tuota kolinapurkkia ollaan nyt käytetty tämä päivä ja se tuntuu nyt vihdoinkin oleva keino, joka menee perille. Ensimmäisen kerran meillä olonsa aikana pentu säikähti, kun rämäytin kolinapurkin sen viereen, kun puri minua pohkeesta. Hyökkäys loppui seinään. Eli sillä tiellä pysymme ainakin toistaiseksi. :) Vielä toistaiseksi se ei ole sinällään lopettanut varsinaista puremista muuten kuin hetkellisesti, mutta enempää ei kuitenkaan tosiaankaan päivän perusteella voi odottakaan. Se on ainakin toistaiseksi tosiaankin säikäyttää pennun.
sepä on sitkeä. Pidä leuasta kiini ja anna huutaa.
Itselläni on yksi koira, joka oli pentueen ainoa pentu. Siitä taas tuli pikkuprinssi, joka katsoi muita koiria halveksivasti. Se ei tosin koskaan oppinut leikkimään toisten koirien kanssa ja hyväksyi vain emonsa, muut ajoi pois.
taas kolinapurkki ei tehoa toivotulla tavalla vaan pennuilla on hirveän kivaa, kun purkki rämisee. Sen kimppuun hyökätään välittömästi
on suomen pystykorvan ja samojedin sekoitus joka oli juuri sinun koirasi kaltainen tullessaan oli 7viikkoinen ja juuri sama ongelma kun sun koiralla eli puri niin et veri tirskui ja käveleistä oli ihan turha yrittääsisällä tai missään kun pentu roikkui lahkees tai pohkees ja oli tosi hirviö haukkui kaikkea ja kaikille sain vinkin yheltä toiselta kasvattajalta joka kuultuaan et meitin koira oli pentueensa ainut opetti et sitä pitää ottaa kurkusta kiinni ja nostaa hieman niin et ei jalat ota maahan niin sillai se sit pikkuhiljaa menettää johtajan paikan ja kyllä meillä oli muuten kaikki keinot jo kokeiltu ja vaik raaalta kuulostaa me teimme tätä ja tähän loppui pohkees roikkuminen ja pomotus tietty vielä puree mut ei niin paljon kun ennen nyt koiruus on 16 viikkoa ja on jo huomattavasti rauhoittunu ja lenkkeilykin maistuu jo aika kivasti mitä nyt virtaa on ettei meitin pienokaista saa lenkillä väsytettyä riehaantuu vaan lisää mut iteppähän oon lenkkikaveriksi sen ottanu niin ja sit se vasten hyppiminen johon sain kans oivan konstin joka toimii meillä eli kun koira hyppää vasten astut sen takatassulle sen verran et vingahtaa näin oppii et ainakun hyppää vasten ottaa kipiää ja se loppuu siihen sekin hyppiminen.stemppiä koirasi kans kyl sä onnistut jos mäkin oon onnistunu koska sul oli kokemusta koirista ennenkin mut mulla vaan hyvin vähänlaisesti
Nyt ihan ekana otat ja pistät jäitä hattuun. On suihkepulloa, räminäpurkkia, jäähyjä ym. Nämä keinot eivät muuta pentua yhdessä yössä, jotkut oppii viikossa, toiset kuukaudessa. Nyt valitset yhden keinon, oli se suihkepullo tai mitä vaan, ja käytät sitä, voi olla että joudut käyttää sitä kuukauden ennenku helpottaa.
Yksi vinkki aina mahtuu jos käyttää rexonaa... :) Luin kokeneiden koirankorjaajien vinkkejä ja yksi puremista rauhoittava ehdotus oli jättää purevan pennun omaa huulta riekale sen omien hampaiden ja kätesi väliin...koira hölmistyy kun oma pureminen sattuukin itseensä! Jotkut olivat saaneet piankin apua... tosin perustuupi kohdaltani teoriaan, ei vielä käytäntöön mutta meinaan kokeilla kyllä jahka pentu tulee taloon jos ja kun tarvista ilmenee.
Kuulostat siltä, että osaat käsitellä koiria ja ymmärrät, että johtajan paikalla täytyy olla - varsinkin tuollaisen kovapäisen yksilön kanssa. Tuon pennun kanssa täytyy todellakin olla alusta alkaen johtaja, sillä jos se aikuisikään tullessaan on aina pitänyt itseään pomona eikä ole koskaan ollut laumassa alempiarvoisen asemassa, on hirveän paljon vaikeampaa saada koira yhteiskuntakelpoiseksi.
Uskon, että tiedät paljon johtajuudesta. Muista, että tuollaisen pennun kanssa täytyy olla todella tarkka, että täyttää ne kaikki johtajuuden kriteerit. Sittenkin kun todella pääset sinne ykköspallin päälle, täytyy muistaa, että koira ajoittain tulee kokeilemaan, onkos tuo nyt vieläkin se ykkönen vai olisinko minä jo parempi.
Tässä on paras osoite niille, joilla on ongelmia koiran kanssa: www.koiraneuvola.fi/keskustelu , ja suosittelen aloittajalle tutustumista lämpimästi.
minulla on myös saksanpaimenkoiran ja jonkin sekoitus ja hän oli pienenä todellinen riesa. hyvin samantyyppinen kuin sinun koirasi. puri kaikkea ja kovaa. hyppi. riehui. tuhosi paikkoja. huusi. minäkin kokeilin kaikkea mitä keksin. joskus kun se riehaantui ihan täysin vein sen myös makuuhuoneeseen jäähylle ja siitäkös huuto alkoi. myös kuonokoppaa kokeilin silloin kun se puri kokoajan ja mikään muu ei tehonnut. laitoin sen sille aina muutamaksi minuutiksi ja yleensä pureminen loppuikin siihen mutta voi sitä taistelua minkä joutui käymään kun kuonokopan otti esille. jotkut saattavat sanoa että "ainahan pennut vähän purevat" joo niin purevat VÄHÄN mutta tämä oli jo aivan kamalaa. pentu oli aivan raivoissaan ja se oikeasti sattui perkeleesti kun se puri. Kokeilin myös olla huomioimatta pentua mutta siitäkään ei ollut hyötyä. Pihalla koirani oli aina suht. kiltti, sisällä ei. MUtta usko pois kyllä se siitä. ole kärsivällinen. palkitse pentua vuolaasti kaikesta mitä se tekee oikein. ja esim tuo kynnenleikkuu. ei kannata tehdä väkisin. Elä toki anna periksi mutta palkitse vaikka aluksi siitä kun se osaa olla nätisti kun sakset otetaan esiin. sitte leikkaat yhden kynnen ja palkitset ja annat olla. jne... sillä pääset huomattavasti pidemmälle kuin sillä että väkipakolla leikkaat joka ikisen kynnen. saat sitten meinaan väkipakolla leikata kaikki kynnet seuraavat 10 vuotta. mutta tsemppiä äläkä menetä hermojasi. kärsivällisyys palkitaan. minunkin pikkuhirviöstäni kasvoi hieno ja kiltti koira :)
Meillä on ihan saman tapainen ongelma, erona ainoastaan se ettei pentu (14vko) pure minua vaan kouluikäistä lastani joka ei mahda pennulle mitään. Pentu on belkkari (malinois).
Heti kun lapsi liikkuu pentu käy kiinni ja puree todella kovaa, ei normaalia pennun leikkiä, sitten kun olen itse paikalla pentu ei pure tai lopettaa heti kun huomaa minut.
Lapsi ei ole kiusannut tai leikkinyt koiran kanssa leikkejä jotka innostai´sivat pennun puremaan, on yrittänyt jatkuvasti tiukasti kieltää, on laitettu pentu jäähylle, ravistettu niskasta yms. mutta ei auta.
Sama käytös toistuu niin ulkona kuin sisällä, ulkoillessa jos olen kokoajan pennun ja lapsen vieressa pentu on tosi nätisti, mutta kun siirryn kauemmaksi pentu " hyökkää" lapseen kiinni, irrottaa kun käsken ja ottaa jalat äkkiä alleen etten saisi otettua niskasta kiinni, eli tietää tehneensä väärin.
Ei ole ensimmäinen koira minullakaan ja olen tähän asti pärjännyt koirieni kanssa ihan hyvin ja niin ovat lapsetkin, nyt taitaa olla käsissä tosi outo tapaus.
Ei auta makupalat ja kehut hyvästä käytöksestä ei muutkaan normaalit konstit.
On käynyt mielessä että onkohan enää muuta vaihtoehtoa kuin luopua pennusta ettei pennun kasvaessa satu pahemmin.
Jos jollain on jotain asiallisia neuvoja otan mielelläni vastaan.
Sanon ihan suoraan, että vaativa tapaus.
Ensinnäkin kannattaa kokeilla juuri sitä purkkisysteemiä. Helisytät sitä kovaa, niin eiköhän se siitä.
HYvä vaihtoehto on myös suihkepullo. Jos se Esim. Syö jotain huonekasvia, ammu suihkeella sitä päin naamaa.
Hyvä konsti on myös joku sanomalehti. Pistät sanomalehden rullalle, ja pää kiinni vaikka teipillä (ei liimalla!)Sitten kun pentu on jo AIKEISSA tehdä jotain, otat jo sanomalehden käteesi, ja rehvastelet sillä oikein kunnolla.
JOs kuitenkin käy, että koirasi tekee sen siitä huolimatta, läimäytät koiraa takapuoleen. Ei täysillä, mutta kuitenkin semnmoinen normaali näpäytys. Se ei ole lyömistä, kun kaikissa mm. koirakirjoissa käsketään lyöminen. Se on kyllä totta, mutta sanomalehdellä normaali huitaisu. Ei siis mitenkään ''Olan takaa''.
Ja pureminen: Tuon se kyllä lopettaa todennäköisesti silloin, kun kaikki hampaat ovat puhjenneet. MEillä on puolivuotias snautseripentu, joka puri myös paljon pienempänä. n.5-6 kuukautta vanhana se luultavasti lopettaa. JOs ei, niin ottakaa vanha kunnon ''Piiska'' esiin, ja samat asiat mitä pentu kävi jo pienempänä.
Hankala tapaus, mutta jos koira on vaikea pentuna, se on taatusti oikea kultakimpale aikuisena.
Takaan, että koirastasi tulee todella hieno koira.
PS: Jäähyt sinun tulisi lopettaa. taisit jo kuulla syyn edellisestä viestistä.
onnea siis koiralle!
Mullakin on ollu sama ongelma :/ Pienenä pentuna narttumme Cindy puri todella paljon .Puree vieläkin mutta ei niin paljoa kuin pentuna,
ja nyt sillä on todella terävät ja isot hampaat.Cindy on 8kk .Rodut on Samojedi ja villakoira.On muuten ihana koira todella lempeä