Moikka.
Tää viesti on kai lähinnä purkautumista, koska asialle ei voi juuri kukaan mitään tehdä varmaankaan.
Meillä on 1,5 kk ikäinen vauva, joka on alusta asti ollut ns. "suuritarpeinen lapsi". Ei nuku päivisin spontaanisti juuri ollenkaan ja vaatii olla tissillä/sylissä lähes koko ajan. Öisin nukkuu aamuyöhön, jolloin herää syömään eka kerta ja senkin jälkeen vaatii olla vieressä tissi suussa.
Miehelle oon parhaani mukaan yrittäny tilannetta rautalangan avulla selvittää ja ehkä jotain joskus tajuu, mutta yhä uudestaan seuraa valitusta sotkusta kotona. Toistamiseen ikään kuin unohtaa, kuinka sidottu olen ja saan kuunnella jatkuvaa nalkutusta lattialle jääneistä posteista yms. En ole havainnut hänen osoittavan pienintäkään ymmärrystä tai empatiaa, vaatii minulta samaa kuin jos yksinäni kotona lomailisin. Mies on kai ite töistä väsyny ja ressaantunu, mutta eihän pahaa oloa toisen väsyneen päälle saisi purkaa.
Toistaiseksi mies ei ole joutunut kertaakaan heräämään yöllä vauvan takia, siitä olen ottanut vastuun yksin täysin. Vikonloppusin valvoo myöhään, nukkuu vähintään kymmeneen usein kahteentoista ja herättyään surffaa netissä ekat pari tuntia. Saa vapaasti katsoa formulat jne, tähän asti olen vaatinut yhtä vaipanvaihtoa päivässä häneltä. Tästäkään en mistään valita, mutta itse saan sitten kiukkua ja tiuskinaa kuunnella. No, eihän se vielä väkivaltaa ole, mutta pahaa tekee kun seinät jo valmiiksi tuntuvat olevan kaatumassa päälle.
Tää viesti on kai lähinnä purkautumista, koska asialle ei voi juuri kukaan mitään tehdä varmaankaan.
Meillä on 1,5 kk ikäinen vauva, joka on alusta asti ollut ns. "suuritarpeinen lapsi". Ei nuku päivisin spontaanisti juuri ollenkaan ja vaatii olla tissillä/sylissä lähes koko ajan. Öisin nukkuu aamuyöhön, jolloin herää syömään eka kerta ja senkin jälkeen vaatii olla vieressä tissi suussa.
Miehelle oon parhaani mukaan yrittäny tilannetta rautalangan avulla selvittää ja ehkä jotain joskus tajuu, mutta yhä uudestaan seuraa valitusta sotkusta kotona. Toistamiseen ikään kuin unohtaa, kuinka sidottu olen ja saan kuunnella jatkuvaa nalkutusta lattialle jääneistä posteista yms. En ole havainnut hänen osoittavan pienintäkään ymmärrystä tai empatiaa, vaatii minulta samaa kuin jos yksinäni kotona lomailisin. Mies on kai ite töistä väsyny ja ressaantunu, mutta eihän pahaa oloa toisen väsyneen päälle saisi purkaa.
Toistaiseksi mies ei ole joutunut kertaakaan heräämään yöllä vauvan takia, siitä olen ottanut vastuun yksin täysin. Vikonloppusin valvoo myöhään, nukkuu vähintään kymmeneen usein kahteentoista ja herättyään surffaa netissä ekat pari tuntia. Saa vapaasti katsoa formulat jne, tähän asti olen vaatinut yhtä vaipanvaihtoa päivässä häneltä. Tästäkään en mistään valita, mutta itse saan sitten kiukkua ja tiuskinaa kuunnella. No, eihän se vielä väkivaltaa ole, mutta pahaa tekee kun seinät jo valmiiksi tuntuvat olevan kaatumassa päälle.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En nyt tiedä olenko paras vastaamaan viestiisi, koska minulla ei ole vielä lapsia. Ensi vuonna olemme kyllä miettineet että voisi pikkuhiljaa alkaa tekemään. Halusin vain antaa mielipiteeni tekstiisi.
Mielestäni vauva on molempien vastuulla heti syntymästä. On jopa mielestäni oikein jos mies herää sitten kanssani kun minun joskus pitää imettää. Jos molemmat ovat lasta halunneet, niin pitää ymmärtää että elämä muuttuu, mutta pitäisi myös muuttua hyvällä tavalla. Siivoaminen saattaa unohtua ym. Mielestäni tärkeämpää että lapsi voi hyvin, kuin että kämppä kiiltää. Kyllähän se vaaveli voi viekussa olla vaikka formuloita katsomassa tai nettiä selattaessa. Itse olen ollut monessa huonossa suhteessa, joiden jälkeen päätinkin etten ota enää miestä joka ei ajattele asioista samalla tavalla kuin minä. Ja heti kun löysinkin nykyisen, joka rakastaa olla lasten kanssa tiesin, että hänestä tulee mainio isä. Se saa minut haluamaan lapsia vielä enemmän!
Tuosta nukkumattomuudesta voin sanoa sen verran, että olin itse vauva joka ei meinannut millään nukkua. Äitini kokeili kaikenlaisia keinoja, mm. "pesän" tekoa tyynyin ja peitoin, joka muuten on jäänyt ja nykyisin tykkään nukkua peittoon käärittynä:)
Myös tuosta imettämisestä. Minä olin tissihullu voin sanoa! Äitini kertoi minulle että osasin jo puhua ja sanoin vaan "tishi" kun halusin sitä. Äitini sitten kyllästyi siihen niin paljon lopulta että yksi kaunis päivä lukitsi itsensä vessaan ja puristeli maidot lavuaariin, minun takoessa ja huutaessa oven takana. Teki kyllä oikein, koska muistaakseni olin jo suht vanha. Nykyisin olen kyllä ihan normaali;)
Mielestäni sinun pitäisi miettiä mitä haluat elämältä. Minusta kukaan ei saa olla onneton suhteessa ja asioista pitää keskustella, oli tilanne mikä hyvänsä. Jos keskusteleminen ei auta, niin sitten pitää miettiä muita vaihtoehtoja.
"On jopa mielestäni oikein jos mies herää sitten kanssani kun minun joskus pitää imettää."
Mielestäni hiukan yliampumista....
Mun jokaisen ystävän ekan vauvan kohdalla myös mies on herännyt kun on pitänyt imettää, on sitten herännyt itse, ääniä kuultuaan tai miten hyvänsä. Ei yliampumista vaan normaalia, kukin omalla tavallaan.
Sinänsä typerää vaatia sitä joka menee aamulla töihin valvomaan yöllä. Ja mitä järkeä muutenkaan kahta ihmitä valvottaa, varsinkin jos tissivauva. Mieluummin vaikka niin että mies herää sitten vapaapäivänään vauvan kanssa aikaisin ja äiti vaan syöttää ja saa nukkua muuten pitkään tai nukkua päikkärit kun mies tulee töistä. Itsestä ainakin tuntuisi typerältä herättää mies kun vauva herää ja vaatia katsomaan kun vaaveli syö.
tiedän tunteen hyvin.Edellisen lapsen kanssa samanlaista.Lapsi nukkui yöt hyvin mutta päivisin "hankala" mies taas päivät nukkui kun yöt töissä.Voisi tehdä hyvää antaa miehen hoitaa vauvaa 1 vrk.tai illasta aamuun.Niillä kun niin nopeasti unohtuu mitä se todellisuudessa on.
mahtaisiko tuhdimpi iltaruokailu aytaa asiaa,ja jos kiedot vauvan kapaloon.
jaksamista vain,kovin on rankkaa.Itsellä nyt toinen vauvaiässä ja asiat paremmin
En pysty samaistumaan tilanteeseesi koska meillä isä on aivan toisen moinen, mutta kirjoittelenpa sinulle silti. Voin vain kuvitella, miten raskasta aikaa elät.
Lainatakseni vaikkapa Dr. Philiä, kotiäidin yhden päivän työ vastaa KAHTA ANSIOTYÖPÄIVÄÄ. Toivottavasti saat miehesi tajuamaan sen, sekä sen, että hänen osallistumisensa kotitöihin ja vauvanhoitoon on sitä nyt jos koskaan (ja toki myös myöhemminkin) tarvittavaa tosirakkautta sinua ja vauvaanne kohtaan! Eikö tavoitteen pitäisi olla se, että kotiympäristö, parisuhde on ONNELLINEN jotta se tärkein eli lapsi voisi mahdollisimman hyvin????
Olen sitten tyly ja laput silmillä asioita tarkasteleva tai en, mutta en kerta kaikkiaan voi ymmärtää moisia niinsanottuja miehiä.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja olen pahoillani sinun ja vauvasi puolesta, että isäihminen ei tajua, että teidän hyvinvointinne pitäisi olla hänelle ykkösprioriteetti ja toimintansa sen mukaista.
Mitäs jos joskus pystyisit pumppaamaan maitoa varastoon ja miehesi saisikin hoitaa vauvaa esim. viikonloppuna (lähtisit vaikka kampaajalle, rentoutumaan tms)? Alkaisikohan takoontua se vauva-arki konkreettisemmin miehesi päähän?
Ja jospa se isi heräisikin joskus viikonloppuisin pumpaamaasi maitoa vauvalle tarjoilemaan, niin kyllä varmaan tajuaisi hieman paremmin, minkälaista on katkonaisten unien jälkeen jatkaa suoraan vaativan vauvan hoitamista päivällä..
Tekisi varmasti hänelle ihan hyvää! Ei noille miehille joskus mene jakeluun mikään muu kuin elävän elämän esimerkki;)
Tsemppiä sulle!
Itse asiassa tekisi tuo miehesi vauvan hoitoon osallistuminen varmasti hyvää SINULLE!
Kyllä sinun olosi ja jaksamisesi vaikuttaa suoraan myös vauvan hyvinvointiin! Tämä on joillekin miehille vaikea pala ymmärtää..
Meillä on toinen muksu. Ja ensimmäisen muksun kohdalla minä sain joskus jäädä aamulla nukkumaan pidempään. En tosin vielä silloin kun vauva oli ihan pieni. Esikoinen oli kyllä ns. helppo vauva. Nukkui läpi yöt jo 3 kk ikäisenä että sikäli en itse väsynyt. Mutta tämä toinen on aivan toista maata. Nämä 3 ekaa kuukautta on ollut sylissä pitämistä... Ja pitäisi siinä sivussa laittaa ruokaa, siivota, pyykätä ja ennen kaikkea hoitaa esikoista. Päivisin on poika onneksi nukkunut suht hyvin. Yötkin nukkui aluksi. Tarvitsi kerran syöttää. Nyt syötetään kolme kertaa. Ja pullovauva kun on niin olen pyytänyt että jos äitinä saisin vaikka yhden yön kk nukkua ja isi syöttäisi, mutta ei. Niin ja meillä mies on viikot aina reissuhommissa.
Viikonloppuisin mies on meillä se joka "saa nukkua" pitkään ja valvoa myöhään. Ja tämän lisäksi hän ehtii ottaa vaikka päikkärit, mutta minulle sitä ei suoda...
Jotenkin tämä tilanne ottaa pattiin!!! Ja on tästä keskusteltu, mutta tuloksetta. Mies kyllä sitte päivisin hoitaa vanhempaa lasta että minä saan keskittyä vauvaan. En tiedä sitten pelkäävätkö miehet jotenkin epäonnistuvansa, jos yrittävät hoitaa pientä vauvaa?
Nyt onnekseni näyttää siltä että pikkukaveri alkaa jo hieman viihtyä issekseen, joten arki helpottuu :) Ja monellahan 3-4 kuukautta on sellainen rajapyykki että lapsi kiinnostui muistakin asioista kuin äidistään, joten koita jaksaa parhaasi vielä jonkin aikaa. Lapsi kyllä sitten kasvaessaan palkitsee sinut moninkertaisesti :)
...paitsi ettei mun mies ole töissä. Tyttö nyt 6kk. Kiistelimme taas asiasta ja sain vastauksen että lapsen kuuluu viettää vuorokaudesta 90% äidin kans ja loput isälä. Alussa meinasimme melkein erota. Voimani loppui... koliikki vaivasi alussa ja minua synnytyksessä murtunut häntäluu. Joskus alussa yö syötöillä kysyin apua ja vastaus oli että "hoida lapses niinkuin muutkin naiset", kuka arvaa mikä oli sen jälkeen fiilis??? Niimpä. Tiedän etten ole ainoa tämän ongelman kanssa ja nyt sinäkin, mutta ei se paljon lämmitä kun apua tarvitsis... Päivä kerrallaa puristat menemään, valoa näkyy tunnelin päässä.