ei ystäviä

Itse oon melkein nelikymppinen mieshenkilö, vähän aikaa sitten eronnut. Siinä taisi mennä se viimeinenkin ystävä :(( Joku aika sitten vielä pidin yhteyksiä muutamaan ns. kaveriin, mut nekin on jääneet pois. Ei sitä kovin kauaa jaksa yksipuoleisesti olla keneenkään yhteyksissä. Itsekin olen useesti pohtinut mikä kumma mussa on oikein vikana...

Kumma kyllä en tunne itseäni niin hirveän yksinäiseksi, sillä luonteeltani olen aika sulkeutunut. Mut olis se mukavaa jos olis muutama tai edes joku jolle avautua murheista ja jakaa onnelliset hetket.

Pidä kiinni (mut älä vaan roiku :)) ) puolisostasi. Hommaa, hommatkaa vaikka yhdessä, joku harrastus jossa on mahdollista tavata uusia ihmisiä. Mä ainakin ajattelen, että kyllä se päivä joskus tähänkin risukasaan tulee vielä paistamaan.

Itse seurustelen mutta muuta seuraa minulla ei sitten olekaan. En tiedä miksen osaa solmia ystävyyssuhteita. Ainakaan naisten kanssa. Olisihan se mukava, kun voisi avata suutaan jollekin muulle poikaystävän ja kassatädin lisäksi. En itsekään tunne koko aikaa yksinäisyyttä mutta välillä sitäkin tapahtuu. Olen yrittänyt netistäkin ihmisiä bongailla mutta ei se oikein tunnu kohdallani onnistuvan. Ihmiset vaan katoaa tuonne bittimereen. Voi kunpa olis kuin pienenä niin vois hiekkalaatikolta niitä kavereita katsella :)

Taisit jo itse vastata kysymykseesi. "en osaa olla ihmisten kanssa"

Niin kuin noista aiemmistakin viesteistä näkyy niin et suinkaan oo ainut tuon ongelman kanssa. Ja tässä vielä yksi samaan veneeseen. Mäkin oon onnellisesti kihloissa ja yhessä asutaan, mutta muita ystäviä mulla ei sitten ookaan. Tosin mun kohdalla ei varmaan voi puhua edes "pätkäystävyyssuhteista" kun on ne pätkätki jääny aikalailla puuttumaan. Poikakaveri on oikeestaan mun elämässäni järjestyksessä toinen oikee ystävä, ja nykyään ainoa.

Mäkään en juurikaan tunne itteäni yksinäiseks, sillä onhan mulla oma rakas ja viihdyn ihan hyvin yksikseni, kaipaanki aika paljon omaa rauhaa. Silti ois kiva joskus viettää aikaa ja puhua muittenki ihmisten kanssa. Ja on mulla joskus käyny mielessä että mitä jos tuliski yhtäkkiä jostain syystä ero.. sillon mulla ei ois ketään.

Omalla kohallani tiedän kyllä varsin hyvin mistä tämä ystävättömyys johtuu. Oon aina ollu aika ujo ja vaikka viime aikoina oon saanu paljon lisää rohkeutta niin silti en oikein osaa tutustua uusiin ihmisiin tai pitää yhteyttä. Kuulostaa tyhmältä, mutta en vaan uskalla tarjoutua esim. lähtemään muitten kanssa johonki ellei mua suoraan pyydetä mukaan. Pelkään että mut otetaan mukaan vain koska ei kehdata kieltäytyä. Tai toisaalta pelkään että nolaan itteni jos pyydän jotakuta vaikkapa kahville eikä se pääsekään/halua lähtee..

Mutta joo.. ideana tässä siis oli että et oo yksin ongelmasi kans. On meitä muitaki.:)