Toinen haluaa avioehdon. Toinen ei halua.

Avioehto koskee ennen avioliittoa hankittua omaisuutta. Jos esim. taloa remontoidaan avioliiton aikana, ja jos se sitten paattyy eroon niin kuiteilla voi osoittaa kuka on mitakin maksanut ja se todellakin otetaan huomioon ositusta tehdessa.

Avioehdon paallimmainen tarkoitus on, etta itse avioliitto keskittyy ihmisiin itseensa, eika rakastuta rahaan.

Tekemalla avioehdon, se on luottamuksen osoitus.

tuokaan,... kirjoitti:

Avioehto koskee ennen avioliittoa hankittua omaisuutta. Jos esim. taloa remontoidaan avioliiton aikana, ja jos se sitten paattyy eroon niin kuiteilla voi osoittaa kuka on mitakin maksanut ja se todellakin otetaan huomioon ositusta tehdessa.

Avioehdon paallimmainen tarkoitus on, etta itse avioliitto keskittyy ihmisiin itseensa, eika rakastuta rahaan.

Tekemalla avioehdon, se on luottamuksen osoitus.

Lue lisää

>

Näin on asia, jos sellainen avioehto on tehty. Avioehto voi koskea myös avioliiton aikana hankittua tai saatua omaa omaisuutta. Avioehto voi olla voimassa vain avioeron varalta, tai myös kun kuolema erottaa.

Jos avioehto tehdään "ihan itse", kannattaa varmistua millainen ehto tuli oikeasti laadittua...

M36 se jaksaa ja jaksaa toimia juridisena Leelian lepotuolina.

jaksaa kirjoitti:

M36 se jaksaa ja jaksaa toimia juridisena Leelian lepotuolina.

No mutta eikös ap ollutkin aivan hakoteillä ajatuksineen avioehdosta ja sen merkityksestä. Joskus vain asia on pilkottava osiin ja selvitettävä yksi kerrallaan. Mikä tuossa edellisessä mielestäsi oli pielessä. Minä en ainakaan löytänyt yhtään virhettä.

Avioehdon tekeminen on ilman muuta viisautta ja sitä ei pitäisi sekoittaa tunneasioihin. On paljon parempi keskittyä siihen suhteeseen, kun omaisuus-asiat on hoidettu alta pois. Minä tiedän, että jos avioituisin uudelleen vaatisin avioehdon riippumatta siitä kumpi sillä hetkellä olisi se varakkaampi. Sanamuoto ja sisältö me voitais sitten rustata mieleiseksemme. Jos mies ei sitä älyäisi ehdottaa, niin minä kyllä huomauttaisin.

pysytään asialinjalla kirjoitti:

No mutta eikös ap ollutkin aivan hakoteillä ajatuksineen avioehdosta ja sen merkityksestä. Joskus vain asia on pilkottava osiin ja selvitettävä yksi kerrallaan. Mikä tuossa edellisessä mielestäsi oli pielessä. Minä en ainakaan löytänyt yhtään virhettä.

Avioehdon tekeminen on ilman muuta viisautta ja sitä ei pitäisi sekoittaa tunneasioihin. On paljon parempi keskittyä siihen suhteeseen, kun omaisuus-asiat on hoidettu alta pois. Minä tiedän, että jos avioituisin uudelleen vaatisin avioehdon riippumatta siitä kumpi sillä hetkellä olisi se varakkaampi. Sanamuoto ja sisältö me voitais sitten rustata mieleiseksemme. Jos mies ei sitä älyäisi ehdottaa, niin minä kyllä huomauttaisin.

Lue lisää

Eihän tarkoitukseni ollut moittia, vaan kiittää.
Hyvää työtähän olet tehnyt. Tietysti itsekin olen tietoinen, että juridiikan ymmärtäminen ei ole niitä yksinkertaisempia asioita.

t. rikas mies

kun ensimmäinen kumppanisi menee ja pettää ja sen jälkeen vie vielä puolet omaisuudestasi, joilla sitten rakentaa uudelle heilalleen talon, jossa nyt yhdessä nauttivat vanhempiesi perinnöstä.

Älä ole idiootti!

kokemusta on kirjoitti:

kun ensimmäinen kumppanisi menee ja pettää ja sen jälkeen vie vielä puolet omaisuudestasi, joilla sitten rakentaa uudelle heilalleen talon, jossa nyt yhdessä nauttivat vanhempiesi perinnöstä.

Älä ole idiootti!

Lue lisää

Tottakai minä ottaisin siinä tapauksessa avioehdon, jos olisi edes yksi huono kokemus..

Aion kyllä vaan yhden kerran mennä elämässäni naimisiin.. jos nyt sattuisi siinä liitossa ero tulemaan, niin tuskin edes jaksaisin pelleillä toista kertaa.

En ole idiootti, vaan viisas kun jaksan katsoa ne huonot puolet miehessä, ennen kun ryntään naimisiin.
Saattaa viedä kymmeniäkin vuosia katsellessa ja mittaillessa!

Ja on tullut tarpeeseen se katselu.. olisin ollut jo kahdesti naimisissa, jos olisin huumassa naimisiin mennyt liian aikaisin.

Menen vasta siinä vaiheessa, kun avioehtoja ei tarvita.

tottahan toki voi pettyäkkin avioliitossa vuosien varrella sun millä tavalla, mutta kaikkeni teen, että ei tulisi petyttyä.

missään nimessä.. kirjoitti:

Tottakai minä ottaisin siinä tapauksessa avioehdon, jos olisi edes yksi huono kokemus..

Aion kyllä vaan yhden kerran mennä elämässäni naimisiin.. jos nyt sattuisi siinä liitossa ero tulemaan, niin tuskin edes jaksaisin pelleillä toista kertaa.

En ole idiootti, vaan viisas kun jaksan katsoa ne huonot puolet miehessä, ennen kun ryntään naimisiin.
Saattaa viedä kymmeniäkin vuosia katsellessa ja mittaillessa!

Ja on tullut tarpeeseen se katselu.. olisin ollut jo kahdesti naimisissa, jos olisin huumassa naimisiin mennyt liian aikaisin.

Menen vasta siinä vaiheessa, kun avioehtoja ei tarvita.

tottahan toki voi pettyäkkin avioliitossa vuosien varrella sun millä tavalla, mutta kaikkeni teen, että ei tulisi petyttyä.

Lue lisää

Ennen sitä naimisiin menivät vain varakkaat keskenään ja köyhät keskenään. Jos on varakas, niin kuka se käskee edes sitä köyhää vilkaisemaan.

missään nimessä.. kirjoitti:

Tottakai minä ottaisin siinä tapauksessa avioehdon, jos olisi edes yksi huono kokemus..

Aion kyllä vaan yhden kerran mennä elämässäni naimisiin.. jos nyt sattuisi siinä liitossa ero tulemaan, niin tuskin edes jaksaisin pelleillä toista kertaa.

En ole idiootti, vaan viisas kun jaksan katsoa ne huonot puolet miehessä, ennen kun ryntään naimisiin.
Saattaa viedä kymmeniäkin vuosia katsellessa ja mittaillessa!

Ja on tullut tarpeeseen se katselu.. olisin ollut jo kahdesti naimisissa, jos olisin huumassa naimisiin mennyt liian aikaisin.

Menen vasta siinä vaiheessa, kun avioehtoja ei tarvita.

tottahan toki voi pettyäkkin avioliitossa vuosien varrella sun millä tavalla, mutta kaikkeni teen, että ei tulisi petyttyä.

Lue lisää

Tiedätkö mitä avioehto juridisesti edes tarkoittaa? Tunnepuolen olet selvästikin pohtinut...

Avioeto merkitsee vain ja ainoastaan sitä, että puolisoiden erotessa ei varakkaamman tarvitse maksaa toiselle tasinkoa (summa jolla varallisuudet tasataan).

Jos siis avioehto laaditaan vain avioeron varalta, eikä erota (mikä tietenkin tavoiteltavaa).... niin mitä haittaa siitä avioehdosta sitten on ollut ?

Otathan taloosikin palovakuutuksen, vaikkei se todennäköisesti palakaan eikä sitä ainakaan kukaan toivo... mutta voi siihen silti varautua.

vaan kirjoitti:

Ennen sitä naimisiin menivät vain varakkaat keskenään ja köyhät keskenään. Jos on varakas, niin kuka se käskee edes sitä köyhää vilkaisemaan.

Oppia ikä kaikki. Toistamiseen en tyhjätaskuun lankea.

oteta. Se tehdään molemminpuolisella suostumuksella.

onpa upeata, että on oikein vanhanajan kunnon, selkarankaisia miehiä olemassa, jotka tietävät mitä tahtovat, tekevät päätöksensä ja sitoutuvat tahtotilaan. arvostan sinua, mies!

Ottaisin takuulla avioehdon. Vaikka olisinkin varma tunteistani niin miksi olisin varma vastapuolen tunteista. Minä en todellakaan epäröi suhteessamme mitään ja menisin naimisiin vaikka heti. Mutta olen sattumoisin itse perinyt isäni ja minusta se ei tulevalle puolisolle kuulu se raha mitenkään mahdollisen eron sattuessa. Kuten en myöskään haluaisi hänen tulevia perintöjään yms. itselleni. Yhteistäkin omaisuutta voi olla mutta ei kaikkea tartte jakaa. (siis minä olen nainen)

..mutta älä suostu maksamaan juoksevia kuluja yksin. Kuten esim ruokalaskut, kun mies sitten maksaa remonttikuluja omasta talostaan. Näes se ruoka menee vessanpöntöstä alas, mutta talo jää, miehelle. Vaikka sulla olisi kuitit ruokalaskuista, et tule saamaan mitään korvausta. Äläkä maksa remonttikuluja, et tule niitäkään saamaan. Ota ennemmin laina, osta asunto, laita se vuokralle. Makselet sitten omaasi pois. Eikä ole löysää rahaa, joka helposti menee sen kultamussukan kanssa yhteisiin menoihin, kuten matkoihin ym. Josta et tule saamaan mitään korvausta. Älä myöskään osta huonekaluja yksin, ne on vanhaa romua siinä vaiheessa, jos ero tulee.

avioehto kirjoitti:

..mutta älä suostu maksamaan juoksevia kuluja yksin. Kuten esim ruokalaskut, kun mies sitten maksaa remonttikuluja omasta talostaan. Näes se ruoka menee vessanpöntöstä alas, mutta talo jää, miehelle. Vaikka sulla olisi kuitit ruokalaskuista, et tule saamaan mitään korvausta. Äläkä maksa remonttikuluja, et tule niitäkään saamaan. Ota ennemmin laina, osta asunto, laita se vuokralle. Makselet sitten omaasi pois. Eikä ole löysää rahaa, joka helposti menee sen kultamussukan kanssa yhteisiin menoihin, kuten matkoihin ym. Josta et tule saamaan mitään korvausta. Älä myöskään osta huonekaluja yksin, ne on vanhaa romua siinä vaiheessa, jos ero tulee.

Lue lisää

ja sen jälkeen ostin hänelle (hänen nimissään) asunnon jossa asumme sekä sellaisen auton kuin hän halusi. Lisäksi annan taskurahaa muutaman kymmenentuhatta vuodessa. Suhteessa ei ole ongelmia.

avioehto voi myös tehdä niinkin, että jos puoliso pettää avioliiton aikana, avioehto mitätöidään. muussa tapauksessa se on voimassa.
ei sekään ole reilua että panostaa itse suhteeseen jossa menettää helvetisti sitten kun äijä päättääkin vaihtaa, ja vielä suhteen aikana. äläkkää pliis ladelko tyhmiä "jokaisel on oikeus" juttujanne: simppeliä se on: jos miehellä oikeus pettää jos ja kun haluaa, oletettavasti naisella on myös oikeus saada oikeutta, puolustautua, pelastaa mielenrauhansa edes jollain tasolla!

miemie kirjoitti:

avioehto voi myös tehdä niinkin, että jos puoliso pettää avioliiton aikana, avioehto mitätöidään. muussa tapauksessa se on voimassa.
ei sekään ole reilua että panostaa itse suhteeseen jossa menettää helvetisti sitten kun äijä päättääkin vaihtaa, ja vielä suhteen aikana. äläkkää pliis ladelko tyhmiä "jokaisel on oikeus" juttujanne: simppeliä se on: jos miehellä oikeus pettää jos ja kun haluaa, oletettavasti naisella on myös oikeus saada oikeutta, puolustautua, pelastaa mielenrauhansa edes jollain tasolla!

Lue lisää

>>avioehto voi myös tehdä niinkin, että jos puoliso pettää avioliiton aikana, avioehto mitätöidään. muussa tapauksessa se on voimassa.

Olet aivan oikeassa siinä, ettei avioehtoa ole pakko tehdä, eikä pidäkään jos se tuntuu väärältä ja kohtuuttomalta. Vastaavasti, avioliittoa ilman avioehtoa ei ole pakko solmia... samoista syistä.

Muutama huomio kirjoituksestasi kuitenkin:

>

Riippunee melko paljon minkä uskontokunnan vihkivalasta on kyse... joka tapauksessa kummassakin maassa avioehto on hyvin yleinen.


>

Ei lakimieskään lakia voi muuttaa, tuollaista avioehtoa ei voi tehdä. Tai voi tehdä, mutta lainvoimaa sillä ei ole jos asian toinen riitauttaa.




Jonka vuoksi avioehdon voi hyvinkin laatia vain avioeron varalta.


>

Jaa'a, etkö luottaisikaan mieheesi... varaudutko avioeroon jo? Jos tuota puolisostaa epäilee... ei kai kannata mennä edes avioliittoon.... vai kuinka...

Ehkäpä puolisosi pohtii aivan samaa... ja se on luonnollinen epäilys, eikä tarkoita että varautuu avioeroon. Eikö silloin ole kohtuullista ettei hän tahtoisi puolittaa omaisuuttaan jos sinä päätätkin lähteä "litomaan".

M36 kirjoitti:

Olet aivan oikeassa siinä, ettei avioehtoa ole pakko tehdä, eikä pidäkään jos se tuntuu väärältä ja kohtuuttomalta. Vastaavasti, avioliittoa ilman avioehtoa ei ole pakko solmia... samoista syistä.

Muutama huomio kirjoituksestasi kuitenkin:

>

Riippunee melko paljon minkä uskontokunnan vihkivalasta on kyse... joka tapauksessa kummassakin maassa avioehto on hyvin yleinen.


>

Ei lakimieskään lakia voi muuttaa, tuollaista avioehtoa ei voi tehdä. Tai voi tehdä, mutta lainvoimaa sillä ei ole jos asian toinen riitauttaa.




Jonka vuoksi avioehdon voi hyvinkin laatia vain avioeron varalta.


>

Jaa'a, etkö luottaisikaan mieheesi... varaudutko avioeroon jo? Jos tuota puolisostaa epäilee... ei kai kannata mennä edes avioliittoon.... vai kuinka...

Ehkäpä puolisosi pohtii aivan samaa... ja se on luonnollinen epäilys, eikä tarkoita että varautuu avioeroon. Eikö silloin ole kohtuullista ettei hän tahtoisi puolittaa omaisuuttaan jos sinä päätätkin lähteä "litomaan".

Lue lisää

Kiitos hyvistä neuvoista! Asia kiinnostaa minuakin, en tiedä paljon avioehdosta. Tämä on hyvin voimakkaasti moraalis-eettinen kysymys, eikä niin mustavalkoinen. Onko oikein, että JOS (hypoteettinen JOS) mies päättää lähteä liitosta, niin avioehto jättää naisen esimerkiksi mahdollisesti ilman kotia? Lain tehtävä, avioehdon tehtävä on suojata, turvata ihmisten oikeus ja moraaliakin, onko tässä moraalia? Mikä on paras tapa turvata naisen oikeudet omaan kotiin ketjun aloittajan lähtökohdista käsin (miehellä omaisuutta, naisella ei)? On myös totta, että tuntuu hyvin kaksinaismoralistiselta, että laitetaan avioehto. Onko sitten niin, että tämäkin riippuu ko. henkilöiden henkisestä taustasta ja moraalista? Tästä "paikastani" käsin, jos minulla olisi omaisuus ja miehelläni ei, niin avioliittoon mennessäni jakaisin kaiken mieheni kanssa, ilman avioehtoa. Koska avioliittoni mieheni kanssa perustuu molemminpuoliseen luottamukseen ja haluun sitoutua elämään toisen kanssa niin myötä kuin vastaoinkäymisissäkin. Raha, omaisuus ei ole tässä pointti. Mutta,jos jompikumpi osapuoli haluaa laittaa avioehdon, niin vääjäämättä rahasta tulee pointti, ja itsestäni alkaa tuntua, että miksi? Mikä on miehen/naisen moraalin takana oleva ajattelutausta? Avioliiton myötä molemmat osapuolet antavat liittoon kaikkensa. Minun moraalini mukaan avioehto ei ole oikein. Mutta tiedostan toki, että näkemys on sidonnainen ihmisten arvomaailmaan, etiikkaan ja moraaliin. Materia ei saisi johtaa henkeä.

HyväElämäPuhdasPolku kirjoitti:

Kiitos hyvistä neuvoista! Asia kiinnostaa minuakin, en tiedä paljon avioehdosta. Tämä on hyvin voimakkaasti moraalis-eettinen kysymys, eikä niin mustavalkoinen. Onko oikein, että JOS (hypoteettinen JOS) mies päättää lähteä liitosta, niin avioehto jättää naisen esimerkiksi mahdollisesti ilman kotia? Lain tehtävä, avioehdon tehtävä on suojata, turvata ihmisten oikeus ja moraaliakin, onko tässä moraalia? Mikä on paras tapa turvata naisen oikeudet omaan kotiin ketjun aloittajan lähtökohdista käsin (miehellä omaisuutta, naisella ei)? On myös totta, että tuntuu hyvin kaksinaismoralistiselta, että laitetaan avioehto. Onko sitten niin, että tämäkin riippuu ko. henkilöiden henkisestä taustasta ja moraalista? Tästä "paikastani" käsin, jos minulla olisi omaisuus ja miehelläni ei, niin avioliittoon mennessäni jakaisin kaiken mieheni kanssa, ilman avioehtoa. Koska avioliittoni mieheni kanssa perustuu molemminpuoliseen luottamukseen ja haluun sitoutua elämään toisen kanssa niin myötä kuin vastaoinkäymisissäkin. Raha, omaisuus ei ole tässä pointti. Mutta,jos jompikumpi osapuoli haluaa laittaa avioehdon, niin vääjäämättä rahasta tulee pointti, ja itsestäni alkaa tuntua, että miksi? Mikä on miehen/naisen moraalin takana oleva ajattelutausta? Avioliiton myötä molemmat osapuolet antavat liittoon kaikkensa. Minun moraalini mukaan avioehto ei ole oikein. Mutta tiedostan toki, että näkemys on sidonnainen ihmisten arvomaailmaan, etiikkaan ja moraaliin. Materia ei saisi johtaa henkeä.

Lue lisää

>

Ei minusta. Kysymys on siitä tahdotaanko sopia ettei puolisoilla ole avio-oikeutta toistensa varallisuuksiin esim. avioerossa.


>

Mahdollisesti kyllä. Tosin mikään ei estäisi naista ostamasta sijoitusasuntoa, jota sitten maksaa kun ei tarvitse asuntolainoja talosta murehtia. Tietenkin vuokraa ko. asunnon, eli lainan lyhennykset varsin pienet. Näin asiat hoidetaan.




Onhan tuossa moraali, jos nainen päättää lähteä liitosta rakastajansa perässä... tai kun ei enään "kiinnosta"... niin varallisuuksiaan ei tasattaisi. Olisiko siinä moraalia?




Avioehdosta huolimatta mies ei voi myydä yhteistä kotia ilman puolison suostumusta. Avioehdosta riippumatta puolisoilla on avioliitossa toisitaan elatusvelvollisuus. Lukaiseppa avioliittolaki. os omaisuutta ruvetaan pohtimaan, ks. yllä tekemäni ehdotus.


>

Ei ole totta. Ei pidä sekolittaa rakkautta ja omaisuutta. Ja edelleen, avioero voidaan tehdä vain avioeron varalta. Jos moraalit ja puolison valinta kohdallaan, niin ei siitä silloin haittaakaan ole ollut kun kuolemalopulta erottaa.


>

jos ja jos... jos minä saisin lottovoiton lahjoittain puolet kehitysapuun.




Eikö juuri avioehto poista sen, ettei avioliittoa solmita tai siinä olla toisen varallisuuden takia (tai oteta avioeroa jotta voidaan tehdä "tili")... miksi pitää sekoittaa rakkaus ja raha... en ymmärrä.

M36 kirjoitti:

>

Ei minusta. Kysymys on siitä tahdotaanko sopia ettei puolisoilla ole avio-oikeutta toistensa varallisuuksiin esim. avioerossa.


>

Mahdollisesti kyllä. Tosin mikään ei estäisi naista ostamasta sijoitusasuntoa, jota sitten maksaa kun ei tarvitse asuntolainoja talosta murehtia. Tietenkin vuokraa ko. asunnon, eli lainan lyhennykset varsin pienet. Näin asiat hoidetaan.




Onhan tuossa moraali, jos nainen päättää lähteä liitosta rakastajansa perässä... tai kun ei enään "kiinnosta"... niin varallisuuksiaan ei tasattaisi. Olisiko siinä moraalia?




Avioehdosta huolimatta mies ei voi myydä yhteistä kotia ilman puolison suostumusta. Avioehdosta riippumatta puolisoilla on avioliitossa toisitaan elatusvelvollisuus. Lukaiseppa avioliittolaki. os omaisuutta ruvetaan pohtimaan, ks. yllä tekemäni ehdotus.


>

Ei ole totta. Ei pidä sekolittaa rakkautta ja omaisuutta. Ja edelleen, avioero voidaan tehdä vain avioeron varalta. Jos moraalit ja puolison valinta kohdallaan, niin ei siitä silloin haittaakaan ole ollut kun kuolemalopulta erottaa.


>

jos ja jos... jos minä saisin lottovoiton lahjoittain puolet kehitysapuun.




Eikö juuri avioehto poista sen, ettei avioliittoa solmita tai siinä olla toisen varallisuuden takia (tai oteta avioeroa jotta voidaan tehdä "tili")... miksi pitää sekoittaa rakkaus ja raha... en ymmärrä.

Lue lisää

Kiitos tiedoista, aina hyödyllistä tietää faktaa asiasta. Kuitenkin, meillä on näkemysero. Ajattelet kovin miehisesti; mies materiaalisen maailman arvomaailmassa. Toki ymmärrän tuon tavan ajatella, mutta itse en niin ajattele. Minua ohjaavat toisenlaiset arvot. Olen yhä sitä mieltä, että avioehdon kautta materiaalista ja rhasta tulee pointti. Kaksi eri arvomaailman omaavaa ihmistä nai toisensa, jos mennään naimisiin tosirakkaudesta ja tahtotilassa ja avioehdosta tulee tosiasia. Luulen, että minun rakkaani ei avioehtoa halua laittaa, uskon todella niin. Minä menisin hänen kanssaan naimisiin puhtaasta rakkaudesta, rahalla ei osaa ja arpaa, ennen kuin siitä se tehdään fokusoinnin kautta. En usko, että meidän kohdallamme näin on. Minä menen naimisiin sitoutuakseni elämään mieheni rinnalla kunnes kuolema meidät erottaa ja uskon samaa hänestä, kun laillisen sitoutumisen aika koittaa meille. Oli ihan hyödyllistä käydä tätä keskustelua ja lukea näistä jutuista, mutta tämän prosessin kautta tiedostin, että en oikeastaan välitä edes pohtia enempää asiaa. Materiaaliset arvot eivät koskaan ole ohjanneet elämääni, eikä niin käy nytkään. Uskon, että olen valinnut kumppanin, joka ajattelee samoin. Ja jos ei ajattele, niin toimikoon niin kuin parhaakseen näkee. Minä toimin kuten sydämeni sanoo. Rahasta viis, se ei ole pointti edes tässä avioehtokeskustelussa minulla. Minua kiinnosti etiikka ja moraali "laskelmoivan" ajattelun takana. Ketjun aloittaneen sitoutuminen avioliittoon miehen kanssa vaikutti minusta olevan henkisellä arvopohjalla, näin tulkitsin, ja siitä syystä hän epäröi, koska miehen ajattelu ei ilmeisesti ollut. Minusta hänen on syytä miettiä asiaa ja kuunnella sydämensä johdatusta, onko mies hänelle sittenkään oikea. Raha ei pointti, vaan miehen ajattelu. Kaikkea hyvää.

MateriaaliEi SaisiOhjataHenkeä kirjoitti:

Kiitos tiedoista, aina hyödyllistä tietää faktaa asiasta. Kuitenkin, meillä on näkemysero. Ajattelet kovin miehisesti; mies materiaalisen maailman arvomaailmassa. Toki ymmärrän tuon tavan ajatella, mutta itse en niin ajattele. Minua ohjaavat toisenlaiset arvot. Olen yhä sitä mieltä, että avioehdon kautta materiaalista ja rhasta tulee pointti. Kaksi eri arvomaailman omaavaa ihmistä nai toisensa, jos mennään naimisiin tosirakkaudesta ja tahtotilassa ja avioehdosta tulee tosiasia. Luulen, että minun rakkaani ei avioehtoa halua laittaa, uskon todella niin. Minä menisin hänen kanssaan naimisiin puhtaasta rakkaudesta, rahalla ei osaa ja arpaa, ennen kuin siitä se tehdään fokusoinnin kautta. En usko, että meidän kohdallamme näin on. Minä menen naimisiin sitoutuakseni elämään mieheni rinnalla kunnes kuolema meidät erottaa ja uskon samaa hänestä, kun laillisen sitoutumisen aika koittaa meille. Oli ihan hyödyllistä käydä tätä keskustelua ja lukea näistä jutuista, mutta tämän prosessin kautta tiedostin, että en oikeastaan välitä edes pohtia enempää asiaa. Materiaaliset arvot eivät koskaan ole ohjanneet elämääni, eikä niin käy nytkään. Uskon, että olen valinnut kumppanin, joka ajattelee samoin. Ja jos ei ajattele, niin toimikoon niin kuin parhaakseen näkee. Minä toimin kuten sydämeni sanoo. Rahasta viis, se ei ole pointti edes tässä avioehtokeskustelussa minulla. Minua kiinnosti etiikka ja moraali "laskelmoivan" ajattelun takana. Ketjun aloittaneen sitoutuminen avioliittoon miehen kanssa vaikutti minusta olevan henkisellä arvopohjalla, näin tulkitsin, ja siitä syystä hän epäröi, koska miehen ajattelu ei ilmeisesti ollut. Minusta hänen on syytä miettiä asiaa ja kuunnella sydämensä johdatusta, onko mies hänelle sittenkään oikea. Raha ei pointti, vaan miehen ajattelu. Kaikkea hyvää.

Lue lisää

Minä oli 20 vuotta suhteessa jossa mies oli lopulta paljon varakkaampi ja kun puhuimme avioliitosta minä sanoin itse että olen valmis avioehtoon sillä minä en ole yritystä perustanut ja sen eteen työtä tehnyt vaikka muuten olinkin vierellä elänyt ja saanut nauttia rahoista. Siis pää pointti oli just se että olin valmis menemään naimisiin rakkaudesta en rahasta. Tottakai kaikki tuleva omisuus ja yhteinen omaisuus olisi ollut yhteistä. No emme sitten kuitenkaan menneet koskaan naimisiin vaan erosimme...
Nyt minä olen varakas ja olen seurustellut vähän aikaa meihen kanssa joka ei ole varakas. Menisin naimisiin hänenkin kanssa nyt rakkaudesta. Mutta ei minun raukkauteni ole mitään ruusunpuna uhrautuvaisuutta. Miksi antaisin/jakaisin rahani hänen kanssaan. Siis ne jotka itse olen saanut ennen häntä. Vain rakkauden takia. Minusta hänen pitää mennä naimisiin kanssani rakkauden takia ei rahan.
Täällä palstalla niin kovin moni nainen on sitä mieltä että pitää mennä naimisiin ilman avioehtoa ja jakaa kaikki sitä edeltäväkin omaisuus tai muuten ei rakasta. Että taida itsekkään olla kiinnostuneita kuin siitä rahasta, sillä helppohan se on toisen rahoja vaatia rakkauden pantiksi kun itse ei PALJOA OMISTA.

Se nyt tietysti vähä riippuu mitä remonttia tehdään. Jos nainen haluaa mieleisensä tapetit ja se talonomistajallekin sopii, niin miksei nainen niitä maksais. Mutta jos on kyseessä isompi peruskorjaus taikka muutostyö, jolla nostetaan kiinteistön arvoa niin eiköhän semmoiset kuulu talon omistajalle. Ihmiset voi tietysti sopia keskenään kustannustenjaosta ja kaikenlaisesta järjestelystä mielensä mukaan. Pääasia, että pidetään raha- ja omaisuusasiat täysin selvinä, varsinkin uusperheissä, joissa on sun lapsia, mun lapsia ja yhteisiä lapsia.

Mielestäni ylpeys on jo tiessään, jos muuttaa toisen taloon asumaan.

Minä asun omassa asunnossani, enkä tule koskaan muuttamaan toisen omistamaan asuntoon asumaan. Maksan itse kuluni, teen itse remonttini ja päätän itse asunnostani ja omaisuudestani. En ole edes ylpeä, vaan periaatteeni on tulla toimeen omillani. Sellaista prinssiä ei tule, että astuisin linnaan, josta en OMISTA puolikasta.

Ex-mies sai perinnön. Siihen aikaan asuimme asunnossa, jonka omistimme 50-50. Mies osti perintörahoilla vastoin tahtoani hulppean omakotitalon - johon muutti yksin asumaan. Harva on voinut ymmärtää, että nainen ei todellakaan suostu elämään toisen siivellä. Talojen hinnat ovat sellaisissa lukemissa, että siinä ei pienellä pintaremontilla ole mitään tekemistä.

Jos nyt naisväelle jotain ohjeita voisi antaa, niin kannattaa elää aina sen mukaan, mihin olisi yksinkin varaa. Silloin ei niin kauheasti hetkauta, vaikka prinssi ihastuisikin toiseen prinsessaan. Eikä se tilanne huono olisi, vaikka prinssi olisikin harvinaisen uskollista tyyppiä ja "he eläisivät onnellisina ja yhdessä elämänsä loppuun saakka".

Katkerako? Enpä usko, sillä tipahdin jaloilleni näytöksessä, jossa prinssistä kuoriutui ajan kuluessa alkoholisti, uhkapeluri ja agressiivinen keski-ikäinen mies. Eikä sitä olisi etukäteen kukaan ikinä uskonut.

Rakkaus ei aina ole kaikkivoipaa. Kysyhän mieheltäsi, jos hän muuttaisi sinne vuokra-asuntoon kanssasi. Voihan sielläkin tehdä pientä pintaremonttia, ja kaksi olisi vuokrakin helpompi maksaa. Että ylpeyttä kehiin!

prinsessan neuvot kirjoitti:

Mielestäni ylpeys on jo tiessään, jos muuttaa toisen taloon asumaan.

Minä asun omassa asunnossani, enkä tule koskaan muuttamaan toisen omistamaan asuntoon asumaan. Maksan itse kuluni, teen itse remonttini ja päätän itse asunnostani ja omaisuudestani. En ole edes ylpeä, vaan periaatteeni on tulla toimeen omillani. Sellaista prinssiä ei tule, että astuisin linnaan, josta en OMISTA puolikasta.

Ex-mies sai perinnön. Siihen aikaan asuimme asunnossa, jonka omistimme 50-50. Mies osti perintörahoilla vastoin tahtoani hulppean omakotitalon - johon muutti yksin asumaan. Harva on voinut ymmärtää, että nainen ei todellakaan suostu elämään toisen siivellä. Talojen hinnat ovat sellaisissa lukemissa, että siinä ei pienellä pintaremontilla ole mitään tekemistä.

Jos nyt naisväelle jotain ohjeita voisi antaa, niin kannattaa elää aina sen mukaan, mihin olisi yksinkin varaa. Silloin ei niin kauheasti hetkauta, vaikka prinssi ihastuisikin toiseen prinsessaan. Eikä se tilanne huono olisi, vaikka prinssi olisikin harvinaisen uskollista tyyppiä ja "he eläisivät onnellisina ja yhdessä elämänsä loppuun saakka".

Katkerako? Enpä usko, sillä tipahdin jaloilleni näytöksessä, jossa prinssistä kuoriutui ajan kuluessa alkoholisti, uhkapeluri ja agressiivinen keski-ikäinen mies. Eikä sitä olisi etukäteen kukaan ikinä uskonut.

Rakkaus ei aina ole kaikkivoipaa. Kysyhän mieheltäsi, jos hän muuttaisi sinne vuokra-asuntoon kanssasi. Voihan sielläkin tehdä pientä pintaremonttia, ja kaksi olisi vuokrakin helpompi maksaa. Että ylpeyttä kehiin!

Lue lisää

Ei millään pahalla, mutta kuulostat yhtä joustavalta kuin rautakanki. Ymmärrän sikäli, että jos huonoja kokemuksia on ollut, asenteet jyrkkenevät. En kuitenkaan toivoisi kenellekään samaa asennetta ja viime kädessä pysyisin "liian" itsenäisistä naisista kaukana. Tuollainen asenne nostaa minulla niskakarvat pystyyn ja vielä enemmän se, että annat toisille elämänohjeita sen mukaan...

Juntti kirjoitti:

Ei millään pahalla, mutta kuulostat yhtä joustavalta kuin rautakanki. Ymmärrän sikäli, että jos huonoja kokemuksia on ollut, asenteet jyrkkenevät. En kuitenkaan toivoisi kenellekään samaa asennetta ja viime kädessä pysyisin "liian" itsenäisistä naisista kaukana. Tuollainen asenne nostaa minulla niskakarvat pystyyn ja vielä enemmän se, että annat toisille elämänohjeita sen mukaan...

Lue lisää

Mehän olemme sitten yhdestä asiasta kuitenkin samaa mieltä: juntit ja prinsessat pysykööt erillään toisistaan!