Olemme suunnitelleet avopuolisoni kanssa naimisiin menoa. Ajankohtana olisi kesä 2008 tai 2009. Jo pelkkä ajatuskin siitä tuntuu mukavalta.
Tällä hetkellä asumme mieheni omistamassa talossa. Pakko myöntää; ei tämä talo omalta kodilta tunnu. Tuskin naimisiinkaan menon jälkeen tuntuu. Mieheni haluaa avioehdon. Siinäänsä ihan järkevää. Onhan hänellä paljon omaisuutta. Minulla taas ei juurikaan mitään.
Eli toisin sanoen avioehtoon tulisi, että mieheni omistaa kaiken eikä minulla ole missään tilanteessa sanomista mihinkään? Jos hän joskus löytää toisen naisen niin minä jään puille paljaille, vaikka esim osallistun hänen talon ylläpitoon ja remonttikuluihin?
Olenko tyhmä vai mikä kun minusta avioehto tuntuu tulevan eron valmistelulta? Tavallaan ymmärrän toisenkin kannan asiaan, mutta silti minua ahdistaa. Ehkä hän ei haluakkaan elää lopunelämäänsä minun kanssa kun eroonkin jo valmistautuu?
Toinen haluaa avioehdon. Toinen ei halua.
40
7566
Vastaukset
- ymmärrät
miehesi haluaa varmistaa, ettei hänen vaivalla (tai perinnöllä) tienaamansa rahat häviä kuin tuhka tulleen JOS teille tulisi avioero tai JOS sinä mahdollisesti olisitkin se, joka löydät toisen. Kuten sanoit, tavallaan ymmärrätkin tämän.
Avioehto astuu voimaan vasta mahdollisen avioeron sattuessa. Avioliitossanne ollessa, omaisuutenne on yhteistä. Näin ollen sinulla on ihan yhtäläinen päätösvalta omaisuuteenne silloin, kun olette naimisissa.
Sinä voit myös vastavuoroisesti päättää, että jos osallistut talon remontteihin tai ylläpitoon, teette niistäkin suorituksista sopimuksen, joka otetaan huomioon mahdollisen eronne yhteydessä. Eli niin sinä vastavuoroisesti pidät huolta siitä, ettet sinä jää puille paljaille, vaan saat omasi takaisin, niiltä osin, kun olet puolisosi omaisuutta kartuttanut.
Kuten varmasti myös varsin hyvin tiedät, joka toinen avioliitto päätyy eroon. Olisi siis sulaa hulluutta jättää avioehto tekemättä, jos lähtötilanteet ovat niin erilaiset kuin teillä on. Tottakai kaikki (tai ainakin melkein kaikki) menevät naimisiin, ollakseen yhdessä lopun elämäänsä, mutta todennäköisyys loppuelämän liitolle on vain aika huono.
Tuskin kukaan menee naimisiin vain erotakseen. Eikö silloin olisi helpompaa olla menemättä naimisiin ollenkaan?
Vakuuttuaksesi miehesi aikeista, voit aina kysyä itseltäsi, mitä miehesi hyötyisi siitä, että hän menisi naimisiin kanssasi vain valmistautuakseen eroon? Vastaus on todennäköisimmin "ei mitään".
Kysy myös itseltäsi, mikä on suurin syy siihen, mikset avioehtoon suostuisi. Nimittäin jos itse pidät liittonne ajan huolta siitä, ettei miehesi omaisuus saa "ansiotonta arvonnousua", en keksi mitään syytä, miksei sinun siihen pitäisi suostua.
On kuitenkin aina muistettava avioliiton perimmäinen tarkoitus. Se yhdistää teidät juridisesti yhdeksi yksiköksi, eli on yhtä haastellinen tilanne, kuin mikä tahansa business diili. Tuskin sinä yritystäkään lähtisit perustamaan ihmisen kanssa, joka ei tuo siihen saman verran pääomaa, tai sitten sinä ainakin pitäisit huolta siitä, että saat yritystä lopettaessa omasi takaisin. Niin kauan kuin yritys pyörii, molemmat osakkaat hyötyvät yhteistyöstä. - Rouva O
Ymmärrän sinua täysin. Avioehto estää teitä olemasta samaa taloutta. Joudutte kumpikin valmistautumaan mahdolliseen eroon miettimällä omia etujanne.
Sinun pitäisi maksaa miehellesi vuokraa, vastavuoroisesti miehesi tulisi kustantaa kaikki taloon liittyvät menot, myös remontit.
Sinä et tule asumaan ns omassa asunnossa, paitsi tietysti jos vuokran maksun sijasta otatkin pankista lainaa ja ostat mieheltäsi osan talosta.- tuokaan,...
Avioehto koskee ennen avioliittoa hankittua omaisuutta. Jos esim. taloa remontoidaan avioliiton aikana, ja jos se sitten paattyy eroon niin kuiteilla voi osoittaa kuka on mitakin maksanut ja se todellakin otetaan huomioon ositusta tehdessa.
Avioehdon paallimmainen tarkoitus on, etta itse avioliitto keskittyy ihmisiin itseensa, eika rakastuta rahaan.
Tekemalla avioehdon, se on luottamuksen osoitus. tuokaan,... kirjoitti:
Avioehto koskee ennen avioliittoa hankittua omaisuutta. Jos esim. taloa remontoidaan avioliiton aikana, ja jos se sitten paattyy eroon niin kuiteilla voi osoittaa kuka on mitakin maksanut ja se todellakin otetaan huomioon ositusta tehdessa.
Avioehdon paallimmainen tarkoitus on, etta itse avioliitto keskittyy ihmisiin itseensa, eika rakastuta rahaan.
Tekemalla avioehdon, se on luottamuksen osoitus.>
Näin on asia, jos sellainen avioehto on tehty. Avioehto voi koskea myös avioliiton aikana hankittua tai saatua omaa omaisuutta. Avioehto voi olla voimassa vain avioeron varalta, tai myös kun kuolema erottaa.
Jos avioehto tehdään "ihan itse", kannattaa varmistua millainen ehto tuli oikeasti laadittua...
Olethan menossa avioon miehesi kanssa, et hänen varallisuutensa kanssa. Miksi sekoittaa rakkautta ja varallisuutta jota hänellä on ollut ennen kuin edes olette tavanneet. Avioliitto merkitsee paljon muutakin, myös juridisesti kuin pelkästään avio-oikeus toisen omaisuuten jos avioero tulee.
Ei avioehtoon noin kirjoiteta, vaan ettei teillä ole avio-oikeutta toistenne varallisuuksiin (siihen muuten vaikuttaa myös velat). Avioehdon voitte laadituttaa koskemaan pelkästään avioeroa, tai myös tilannetta kun kuolema erottaa. Avioehto voi koskea pelkästään ennen avioliittoa ollutta omaisuutta, tai kaikkea (myös avioliiton aikana hankittua omaa omaisuutta tai saatua).
Avioehdosta huolimatta sinulla on "vaikutusvaltaa". Miehesi ei esim. voisi myydä yhteistä kotianne ilman suostumustasi, vaikka olisi avioehto ja vaikka hän omistaa sen kokonaan. Avioehdota huolimatta avioliittolain pykälä puolisoiden välisestä elatusvelvollisuudesta pätee (jota ei ole avoliitossa).
Vaikkei avioehtoa olisikaan, miehesi edelleen omistaa sen, mikä hänellä on tai tulee olemaan omana omaisuutenaan. Avio-oikeus "vaikuttaa" vasta erossa, ellei ehtoa ole ... niin rikkaampi maksaa köyhemmälle niin paljon tasinkoa että nettovarallisuudet saadaan tasatuksi. Jos on ehto, ei tasinkoa makseta... ei avioehto tuon kummoisempaa tarkoita (eikä avioehdottomuus sitä, että omistussuhde mihinkään muuttuu avioiduttaessa)
Tai hän miettii, jos rakastut kreikkalaiseen sitran soittajaan ja otat eron, hän joutuu käytännössä maksumieheksi .... olisiko tuo sitten sinusta oikein?
Jos on avioehto, tarvitsee toki huomioida mihin kustannuksiin osallistuu ja suurellako summalla... mutta tietenkin talon ylläpitokulut ovat niitä arkisia menoja joihin puolisot osallistuvat yhdessä. Isompi peruskorjaus on tietenkin eriasia, mutta avioehdosta huolimatta siihen on keinoja.
Ja jos joskus muutatte, ja ostatte uuden talon, voidaan se merkitä molempien nimiin ja molemmat ottavat siihen omaa lainaa... silloin sen omistatte yhdessä, eikä avioehto tuota rajoita millään tavalla.
Voisihan se tuntua siltäkin, että avioehdosta kieltäytyvä on avioitumassa hyötyäkseen avioerosta jota ehkä jo suunnittelee. Tuskin sinulla se tilanne, eikä avopuolisollasi se mitä yllä pohdit.
Koetahan ymmärtää hieman lujemmin... mutta eihän avioehtoon ole pakko suostua, eikä avioliittoa ole pakko solmia.
Edelleen, ehkä hän pohtii ettet SINÄ aio odottaa siihen saakka, kun kuolema erottaa (etenkin jos avioehto laadittu VAIN avioeron varalta)... vaan tahdot varmistaa "tilin" omaisuudestaan jonka hankkimiseen et ole millään tavalla osallistunut. Tiedä sitten kuka siihen eroon valmistautuu...- jaksaa
M36 se jaksaa ja jaksaa toimia juridisena Leelian lepotuolina.
- pysytään asialinjalla
jaksaa kirjoitti:
M36 se jaksaa ja jaksaa toimia juridisena Leelian lepotuolina.
No mutta eikös ap ollutkin aivan hakoteillä ajatuksineen avioehdosta ja sen merkityksestä. Joskus vain asia on pilkottava osiin ja selvitettävä yksi kerrallaan. Mikä tuossa edellisessä mielestäsi oli pielessä. Minä en ainakaan löytänyt yhtään virhettä.
Avioehdon tekeminen on ilman muuta viisautta ja sitä ei pitäisi sekoittaa tunneasioihin. On paljon parempi keskittyä siihen suhteeseen, kun omaisuus-asiat on hoidettu alta pois. Minä tiedän, että jos avioituisin uudelleen vaatisin avioehdon riippumatta siitä kumpi sillä hetkellä olisi se varakkaampi. Sanamuoto ja sisältö me voitais sitten rustata mieleiseksemme. Jos mies ei sitä älyäisi ehdottaa, niin minä kyllä huomauttaisin. - kiittää
pysytään asialinjalla kirjoitti:
No mutta eikös ap ollutkin aivan hakoteillä ajatuksineen avioehdosta ja sen merkityksestä. Joskus vain asia on pilkottava osiin ja selvitettävä yksi kerrallaan. Mikä tuossa edellisessä mielestäsi oli pielessä. Minä en ainakaan löytänyt yhtään virhettä.
Avioehdon tekeminen on ilman muuta viisautta ja sitä ei pitäisi sekoittaa tunneasioihin. On paljon parempi keskittyä siihen suhteeseen, kun omaisuus-asiat on hoidettu alta pois. Minä tiedän, että jos avioituisin uudelleen vaatisin avioehdon riippumatta siitä kumpi sillä hetkellä olisi se varakkaampi. Sanamuoto ja sisältö me voitais sitten rustata mieleiseksemme. Jos mies ei sitä älyäisi ehdottaa, niin minä kyllä huomauttaisin.Eihän tarkoitukseni ollut moittia, vaan kiittää.
Hyvää työtähän olet tehnyt. Tietysti itsekin olen tietoinen, että juridiikan ymmärtäminen ei ole niitä yksinkertaisempia asioita. - sanottu!
t. rikas mies
- sinusta nyt
tuntuu, ettei talo, jossa asut ole kotisi, olet väärässä paikassa! Miksi olet muuttanut kotoasi jonnekin mikä ei ole kotisi? Ei avioehto ole mitään eron valmistelua. Meillä on avioehto, ollut jo 17v ja hyvin menee. Omaisuudesta nautitaan ja sitä hoidetaan yhdessä, yhdessä kun tehdään kaikki päätökset muutenkin. Jos et avioehtoa uskalla tehdä, älä mene naimisiin. Vuosien varrella voit kartuttaa omaisuutta itsellesi tai voitte YHDESSÄ hankkia jotakin.
- kuumeisesti...
Miksi haluat naimisiin?
- missään nimessä
Miksi ottaa avioehtoa, jos on varma yhteisestä tulevaisuudesta?
Varmahan kun pitäisi olla hyvinkin jo siinä vaiheessa kun naimisiin ollaan puskemassa, tuksin epäröivänä kannattaa alttarille edes astella.
Itse olen tuota mieltä.
En ottaisi avioehtoa, vaikka olisin itse se varakkaampi osapuoli.
Vain epäröivä ottaa avioehdon minusta. Minä en epäröi siinä vaiheessa, kun naimisiin ollaan menossa.. eli avioehtoa ei tule.
Jos mies haluaa avioehdon, niin käsken hänen odottaa naimisiin menoa siihen asti, kun on varma, ettei eron mahdollisuuksia tarvitse miettiä.- kokemusta on
kun ensimmäinen kumppanisi menee ja pettää ja sen jälkeen vie vielä puolet omaisuudestasi, joilla sitten rakentaa uudelle heilalleen talon, jossa nyt yhdessä nauttivat vanhempiesi perinnöstä.
Älä ole idiootti! - missään nimessä..
kokemusta on kirjoitti:
kun ensimmäinen kumppanisi menee ja pettää ja sen jälkeen vie vielä puolet omaisuudestasi, joilla sitten rakentaa uudelle heilalleen talon, jossa nyt yhdessä nauttivat vanhempiesi perinnöstä.
Älä ole idiootti!Tottakai minä ottaisin siinä tapauksessa avioehdon, jos olisi edes yksi huono kokemus..
Aion kyllä vaan yhden kerran mennä elämässäni naimisiin.. jos nyt sattuisi siinä liitossa ero tulemaan, niin tuskin edes jaksaisin pelleillä toista kertaa.
En ole idiootti, vaan viisas kun jaksan katsoa ne huonot puolet miehessä, ennen kun ryntään naimisiin.
Saattaa viedä kymmeniäkin vuosia katsellessa ja mittaillessa!
Ja on tullut tarpeeseen se katselu.. olisin ollut jo kahdesti naimisissa, jos olisin huumassa naimisiin mennyt liian aikaisin.
Menen vasta siinä vaiheessa, kun avioehtoja ei tarvita.
tottahan toki voi pettyäkkin avioliitossa vuosien varrella sun millä tavalla, mutta kaikkeni teen, että ei tulisi petyttyä. - vaan
missään nimessä.. kirjoitti:
Tottakai minä ottaisin siinä tapauksessa avioehdon, jos olisi edes yksi huono kokemus..
Aion kyllä vaan yhden kerran mennä elämässäni naimisiin.. jos nyt sattuisi siinä liitossa ero tulemaan, niin tuskin edes jaksaisin pelleillä toista kertaa.
En ole idiootti, vaan viisas kun jaksan katsoa ne huonot puolet miehessä, ennen kun ryntään naimisiin.
Saattaa viedä kymmeniäkin vuosia katsellessa ja mittaillessa!
Ja on tullut tarpeeseen se katselu.. olisin ollut jo kahdesti naimisissa, jos olisin huumassa naimisiin mennyt liian aikaisin.
Menen vasta siinä vaiheessa, kun avioehtoja ei tarvita.
tottahan toki voi pettyäkkin avioliitossa vuosien varrella sun millä tavalla, mutta kaikkeni teen, että ei tulisi petyttyä.Ennen sitä naimisiin menivät vain varakkaat keskenään ja köyhät keskenään. Jos on varakas, niin kuka se käskee edes sitä köyhää vilkaisemaan.
missään nimessä.. kirjoitti:
Tottakai minä ottaisin siinä tapauksessa avioehdon, jos olisi edes yksi huono kokemus..
Aion kyllä vaan yhden kerran mennä elämässäni naimisiin.. jos nyt sattuisi siinä liitossa ero tulemaan, niin tuskin edes jaksaisin pelleillä toista kertaa.
En ole idiootti, vaan viisas kun jaksan katsoa ne huonot puolet miehessä, ennen kun ryntään naimisiin.
Saattaa viedä kymmeniäkin vuosia katsellessa ja mittaillessa!
Ja on tullut tarpeeseen se katselu.. olisin ollut jo kahdesti naimisissa, jos olisin huumassa naimisiin mennyt liian aikaisin.
Menen vasta siinä vaiheessa, kun avioehtoja ei tarvita.
tottahan toki voi pettyäkkin avioliitossa vuosien varrella sun millä tavalla, mutta kaikkeni teen, että ei tulisi petyttyä.Tiedätkö mitä avioehto juridisesti edes tarkoittaa? Tunnepuolen olet selvästikin pohtinut...
Avioeto merkitsee vain ja ainoastaan sitä, että puolisoiden erotessa ei varakkaamman tarvitse maksaa toiselle tasinkoa (summa jolla varallisuudet tasataan).
Jos siis avioehto laaditaan vain avioeron varalta, eikä erota (mikä tietenkin tavoiteltavaa).... niin mitä haittaa siitä avioehdosta sitten on ollut ?
Otathan taloosikin palovakuutuksen, vaikkei se todennäköisesti palakaan eikä sitä ainakaan kukaan toivo... mutta voi siihen silti varautua.- näin on!
vaan kirjoitti:
Ennen sitä naimisiin menivät vain varakkaat keskenään ja köyhät keskenään. Jos on varakas, niin kuka se käskee edes sitä köyhää vilkaisemaan.
Oppia ikä kaikki. Toistamiseen en tyhjätaskuun lankea.
- avioehtoa
oteta. Se tehdään molemminpuolisella suostumuksella.
- kleoisjth
onpa upeata, että on oikein vanhanajan kunnon, selkarankaisia miehiä olemassa, jotka tietävät mitä tahtovat, tekevät päätöksensä ja sitoutuvat tahtotilaan. arvostan sinua, mies!
- varakkampi osapuoli
Ottaisin takuulla avioehdon. Vaikka olisinkin varma tunteistani niin miksi olisin varma vastapuolen tunteista. Minä en todellakaan epäröi suhteessamme mitään ja menisin naimisiin vaikka heti. Mutta olen sattumoisin itse perinyt isäni ja minusta se ei tulevalle puolisolle kuulu se raha mitenkään mahdollisen eron sattuessa. Kuten en myöskään haluaisi hänen tulevia perintöjään yms. itselleni. Yhteistäkin omaisuutta voi olla mutta ei kaikkea tartte jakaa. (siis minä olen nainen)
- ihan noin....
Haluaako miehesi todella sellaisen ehdon, että kaikki on hänen jos avioero tulee. En saata uskoa. Voisin ajatella että hän haluaa turvata sen omaisuuden mikä hänellä on ennen kuinmenette naimisiin, mutta yhdessä hankkimanne sitten onyhteistä.
Mutta niin tai näin, mikäli avioehto toisen puolelta passa ja toisen ei, on jos syytä miettiä miksi mennä naimisiin. Eikö tuo ole jo tarpeeksi suuri ristiriita välillänne ja varmasti aiheuttaa riitoja jatkossakin vaikka naimisissa olisittekin.
Harkintaa ! - toisinpain.
Avioehto kun tehdaan, silla vakuutetaan etta tassa ollaan kinnostuneita siita ihmisesta, eika muusta.
Jos toinen ei tekisi kanssani tuota sopimusta, epailisin hanen tarkoitusperiaan menna kanssani naimisiin.- avioehto
..mutta älä suostu maksamaan juoksevia kuluja yksin. Kuten esim ruokalaskut, kun mies sitten maksaa remonttikuluja omasta talostaan. Näes se ruoka menee vessanpöntöstä alas, mutta talo jää, miehelle. Vaikka sulla olisi kuitit ruokalaskuista, et tule saamaan mitään korvausta. Äläkä maksa remonttikuluja, et tule niitäkään saamaan. Ota ennemmin laina, osta asunto, laita se vuokralle. Makselet sitten omaasi pois. Eikä ole löysää rahaa, joka helposti menee sen kultamussukan kanssa yhteisiin menoihin, kuten matkoihin ym. Josta et tule saamaan mitään korvausta. Älä myöskään osta huonekaluja yksin, ne on vanhaa romua siinä vaiheessa, jos ero tulee.
- tietenkin avioehdon
avioehto kirjoitti:
..mutta älä suostu maksamaan juoksevia kuluja yksin. Kuten esim ruokalaskut, kun mies sitten maksaa remonttikuluja omasta talostaan. Näes se ruoka menee vessanpöntöstä alas, mutta talo jää, miehelle. Vaikka sulla olisi kuitit ruokalaskuista, et tule saamaan mitään korvausta. Äläkä maksa remonttikuluja, et tule niitäkään saamaan. Ota ennemmin laina, osta asunto, laita se vuokralle. Makselet sitten omaasi pois. Eikä ole löysää rahaa, joka helposti menee sen kultamussukan kanssa yhteisiin menoihin, kuten matkoihin ym. Josta et tule saamaan mitään korvausta. Älä myöskään osta huonekaluja yksin, ne on vanhaa romua siinä vaiheessa, jos ero tulee.
ja sen jälkeen ostin hänelle (hänen nimissään) asunnon jossa asumme sekä sellaisen auton kuin hän halusi. Lisäksi annan taskurahaa muutaman kymmenentuhatta vuodessa. Suhteessa ei ole ongelmia.
- miemie
avioehto voi myös tehdä niinkin, että jos puoliso pettää avioliiton aikana, avioehto mitätöidään. muussa tapauksessa se on voimassa.
ei sekään ole reilua että panostaa itse suhteeseen jossa menettää helvetisti sitten kun äijä päättääkin vaihtaa, ja vielä suhteen aikana. äläkkää pliis ladelko tyhmiä "jokaisel on oikeus" juttujanne: simppeliä se on: jos miehellä oikeus pettää jos ja kun haluaa, oletettavasti naisella on myös oikeus saada oikeutta, puolustautua, pelastaa mielenrauhansa edes jollain tasolla! - nix nax
miemie kirjoitti:
avioehto voi myös tehdä niinkin, että jos puoliso pettää avioliiton aikana, avioehto mitätöidään. muussa tapauksessa se on voimassa.
ei sekään ole reilua että panostaa itse suhteeseen jossa menettää helvetisti sitten kun äijä päättääkin vaihtaa, ja vielä suhteen aikana. äläkkää pliis ladelko tyhmiä "jokaisel on oikeus" juttujanne: simppeliä se on: jos miehellä oikeus pettää jos ja kun haluaa, oletettavasti naisella on myös oikeus saada oikeutta, puolustautua, pelastaa mielenrauhansa edes jollain tasolla!>>avioehto voi myös tehdä niinkin, että jos puoliso pettää avioliiton aikana, avioehto mitätöidään. muussa tapauksessa se on voimassa.
- JärkiEiJäässäVaanPäässä
Olet mielestäni aivan oikeassa. Amerikkalaisessa, ja brittiläisessä avioliittokaavassa on jotain seuraavaa:...jaan kanssasi kaiken maallisen ja henkisen "omaisuuteni". Minusta olet aivan oikeassa. Ei kuulosta hyvältä, että jos mies haluaa avioehdon. Älä suostu naimisiin tuolla periaatteella, kadut myöhemmin. Itse olen samassa tilanteessa. Maallinen omaisuus ei ole ratkaiseva, vaan asenne yhteiseen elämään ja elämänpituiseen matkaan avioliiton myötä. Annan kaikkeni ja odotan samaa sitoumusta myös mieheltä. Tuo avioehto ei olisi oikein ainakaan minun mielestäni, enkä siihen suostuisi. Etsiköön sitten toisen vaimon, joka suostuu. Sellainen avioehto on ok, että JOS sinä haet eroa hänestä, niin silloin et saa hänen alkupesämunastaan mitään. Paitsi JOS haet eroa hänen uskottomuuden tai väkivaltaisuuden takia. Lakimies osaa nämä. Avioliittoon mennään aikomuksena sitoutua toiseen lopuksi elämää. Ai jai, ei kuulosta hyvältä. Mielenkiintoista on, että mitä teidän suhteessanne tulee pintaan, paljastuu, kun sanot, että et suostu tuohon avioehtoon. Siinä tapauksessa saa etsiä toisen vaimon itsellensä. Sinä haluat miehen, joka ottaa sinut elämänsä naisena rinnalleen ja jakaa kanssasi kaiken maallisen ja henkisen hyvänsä ja turvaa elämäsi hänen poismenonsa jälkeen. ja myös siinä tapauksessa, että hän hairahtaisi. Tosirakkautta tämä. Ja silloin voikin mennä naimisiin.
Olet aivan oikeassa siinä, ettei avioehtoa ole pakko tehdä, eikä pidäkään jos se tuntuu väärältä ja kohtuuttomalta. Vastaavasti, avioliittoa ilman avioehtoa ei ole pakko solmia... samoista syistä.
Muutama huomio kirjoituksestasi kuitenkin:
>
Riippunee melko paljon minkä uskontokunnan vihkivalasta on kyse... joka tapauksessa kummassakin maassa avioehto on hyvin yleinen.
>
Ei lakimieskään lakia voi muuttaa, tuollaista avioehtoa ei voi tehdä. Tai voi tehdä, mutta lainvoimaa sillä ei ole jos asian toinen riitauttaa.
Jonka vuoksi avioehdon voi hyvinkin laatia vain avioeron varalta.
>
Jaa'a, etkö luottaisikaan mieheesi... varaudutko avioeroon jo? Jos tuota puolisostaa epäilee... ei kai kannata mennä edes avioliittoon.... vai kuinka...
Ehkäpä puolisosi pohtii aivan samaa... ja se on luonnollinen epäilys, eikä tarkoita että varautuu avioeroon. Eikö silloin ole kohtuullista ettei hän tahtoisi puolittaa omaisuuttaan jos sinä päätätkin lähteä "litomaan".- HyväElämäPuhdasPolku
M36 kirjoitti:
Olet aivan oikeassa siinä, ettei avioehtoa ole pakko tehdä, eikä pidäkään jos se tuntuu väärältä ja kohtuuttomalta. Vastaavasti, avioliittoa ilman avioehtoa ei ole pakko solmia... samoista syistä.
Muutama huomio kirjoituksestasi kuitenkin:
>
Riippunee melko paljon minkä uskontokunnan vihkivalasta on kyse... joka tapauksessa kummassakin maassa avioehto on hyvin yleinen.
>
Ei lakimieskään lakia voi muuttaa, tuollaista avioehtoa ei voi tehdä. Tai voi tehdä, mutta lainvoimaa sillä ei ole jos asian toinen riitauttaa.
Jonka vuoksi avioehdon voi hyvinkin laatia vain avioeron varalta.
>
Jaa'a, etkö luottaisikaan mieheesi... varaudutko avioeroon jo? Jos tuota puolisostaa epäilee... ei kai kannata mennä edes avioliittoon.... vai kuinka...
Ehkäpä puolisosi pohtii aivan samaa... ja se on luonnollinen epäilys, eikä tarkoita että varautuu avioeroon. Eikö silloin ole kohtuullista ettei hän tahtoisi puolittaa omaisuuttaan jos sinä päätätkin lähteä "litomaan".Kiitos hyvistä neuvoista! Asia kiinnostaa minuakin, en tiedä paljon avioehdosta. Tämä on hyvin voimakkaasti moraalis-eettinen kysymys, eikä niin mustavalkoinen. Onko oikein, että JOS (hypoteettinen JOS) mies päättää lähteä liitosta, niin avioehto jättää naisen esimerkiksi mahdollisesti ilman kotia? Lain tehtävä, avioehdon tehtävä on suojata, turvata ihmisten oikeus ja moraaliakin, onko tässä moraalia? Mikä on paras tapa turvata naisen oikeudet omaan kotiin ketjun aloittajan lähtökohdista käsin (miehellä omaisuutta, naisella ei)? On myös totta, että tuntuu hyvin kaksinaismoralistiselta, että laitetaan avioehto. Onko sitten niin, että tämäkin riippuu ko. henkilöiden henkisestä taustasta ja moraalista? Tästä "paikastani" käsin, jos minulla olisi omaisuus ja miehelläni ei, niin avioliittoon mennessäni jakaisin kaiken mieheni kanssa, ilman avioehtoa. Koska avioliittoni mieheni kanssa perustuu molemminpuoliseen luottamukseen ja haluun sitoutua elämään toisen kanssa niin myötä kuin vastaoinkäymisissäkin. Raha, omaisuus ei ole tässä pointti. Mutta,jos jompikumpi osapuoli haluaa laittaa avioehdon, niin vääjäämättä rahasta tulee pointti, ja itsestäni alkaa tuntua, että miksi? Mikä on miehen/naisen moraalin takana oleva ajattelutausta? Avioliiton myötä molemmat osapuolet antavat liittoon kaikkensa. Minun moraalini mukaan avioehto ei ole oikein. Mutta tiedostan toki, että näkemys on sidonnainen ihmisten arvomaailmaan, etiikkaan ja moraaliin. Materia ei saisi johtaa henkeä.
HyväElämäPuhdasPolku kirjoitti:
Kiitos hyvistä neuvoista! Asia kiinnostaa minuakin, en tiedä paljon avioehdosta. Tämä on hyvin voimakkaasti moraalis-eettinen kysymys, eikä niin mustavalkoinen. Onko oikein, että JOS (hypoteettinen JOS) mies päättää lähteä liitosta, niin avioehto jättää naisen esimerkiksi mahdollisesti ilman kotia? Lain tehtävä, avioehdon tehtävä on suojata, turvata ihmisten oikeus ja moraaliakin, onko tässä moraalia? Mikä on paras tapa turvata naisen oikeudet omaan kotiin ketjun aloittajan lähtökohdista käsin (miehellä omaisuutta, naisella ei)? On myös totta, että tuntuu hyvin kaksinaismoralistiselta, että laitetaan avioehto. Onko sitten niin, että tämäkin riippuu ko. henkilöiden henkisestä taustasta ja moraalista? Tästä "paikastani" käsin, jos minulla olisi omaisuus ja miehelläni ei, niin avioliittoon mennessäni jakaisin kaiken mieheni kanssa, ilman avioehtoa. Koska avioliittoni mieheni kanssa perustuu molemminpuoliseen luottamukseen ja haluun sitoutua elämään toisen kanssa niin myötä kuin vastaoinkäymisissäkin. Raha, omaisuus ei ole tässä pointti. Mutta,jos jompikumpi osapuoli haluaa laittaa avioehdon, niin vääjäämättä rahasta tulee pointti, ja itsestäni alkaa tuntua, että miksi? Mikä on miehen/naisen moraalin takana oleva ajattelutausta? Avioliiton myötä molemmat osapuolet antavat liittoon kaikkensa. Minun moraalini mukaan avioehto ei ole oikein. Mutta tiedostan toki, että näkemys on sidonnainen ihmisten arvomaailmaan, etiikkaan ja moraaliin. Materia ei saisi johtaa henkeä.
>
Ei minusta. Kysymys on siitä tahdotaanko sopia ettei puolisoilla ole avio-oikeutta toistensa varallisuuksiin esim. avioerossa.
>
Mahdollisesti kyllä. Tosin mikään ei estäisi naista ostamasta sijoitusasuntoa, jota sitten maksaa kun ei tarvitse asuntolainoja talosta murehtia. Tietenkin vuokraa ko. asunnon, eli lainan lyhennykset varsin pienet. Näin asiat hoidetaan.
Onhan tuossa moraali, jos nainen päättää lähteä liitosta rakastajansa perässä... tai kun ei enään "kiinnosta"... niin varallisuuksiaan ei tasattaisi. Olisiko siinä moraalia?
Avioehdosta huolimatta mies ei voi myydä yhteistä kotia ilman puolison suostumusta. Avioehdosta riippumatta puolisoilla on avioliitossa toisitaan elatusvelvollisuus. Lukaiseppa avioliittolaki. os omaisuutta ruvetaan pohtimaan, ks. yllä tekemäni ehdotus.
>
Ei ole totta. Ei pidä sekolittaa rakkautta ja omaisuutta. Ja edelleen, avioero voidaan tehdä vain avioeron varalta. Jos moraalit ja puolison valinta kohdallaan, niin ei siitä silloin haittaakaan ole ollut kun kuolemalopulta erottaa.
>
jos ja jos... jos minä saisin lottovoiton lahjoittain puolet kehitysapuun.
Eikö juuri avioehto poista sen, ettei avioliittoa solmita tai siinä olla toisen varallisuuden takia (tai oteta avioeroa jotta voidaan tehdä "tili")... miksi pitää sekoittaa rakkaus ja raha... en ymmärrä.- MateriaaliEi SaisiOhjataHenkeä
M36 kirjoitti:
>
Ei minusta. Kysymys on siitä tahdotaanko sopia ettei puolisoilla ole avio-oikeutta toistensa varallisuuksiin esim. avioerossa.
>
Mahdollisesti kyllä. Tosin mikään ei estäisi naista ostamasta sijoitusasuntoa, jota sitten maksaa kun ei tarvitse asuntolainoja talosta murehtia. Tietenkin vuokraa ko. asunnon, eli lainan lyhennykset varsin pienet. Näin asiat hoidetaan.
Onhan tuossa moraali, jos nainen päättää lähteä liitosta rakastajansa perässä... tai kun ei enään "kiinnosta"... niin varallisuuksiaan ei tasattaisi. Olisiko siinä moraalia?
Avioehdosta huolimatta mies ei voi myydä yhteistä kotia ilman puolison suostumusta. Avioehdosta riippumatta puolisoilla on avioliitossa toisitaan elatusvelvollisuus. Lukaiseppa avioliittolaki. os omaisuutta ruvetaan pohtimaan, ks. yllä tekemäni ehdotus.
>
Ei ole totta. Ei pidä sekolittaa rakkautta ja omaisuutta. Ja edelleen, avioero voidaan tehdä vain avioeron varalta. Jos moraalit ja puolison valinta kohdallaan, niin ei siitä silloin haittaakaan ole ollut kun kuolemalopulta erottaa.
>
jos ja jos... jos minä saisin lottovoiton lahjoittain puolet kehitysapuun.
Eikö juuri avioehto poista sen, ettei avioliittoa solmita tai siinä olla toisen varallisuuden takia (tai oteta avioeroa jotta voidaan tehdä "tili")... miksi pitää sekoittaa rakkaus ja raha... en ymmärrä.Kiitos tiedoista, aina hyödyllistä tietää faktaa asiasta. Kuitenkin, meillä on näkemysero. Ajattelet kovin miehisesti; mies materiaalisen maailman arvomaailmassa. Toki ymmärrän tuon tavan ajatella, mutta itse en niin ajattele. Minua ohjaavat toisenlaiset arvot. Olen yhä sitä mieltä, että avioehdon kautta materiaalista ja rhasta tulee pointti. Kaksi eri arvomaailman omaavaa ihmistä nai toisensa, jos mennään naimisiin tosirakkaudesta ja tahtotilassa ja avioehdosta tulee tosiasia. Luulen, että minun rakkaani ei avioehtoa halua laittaa, uskon todella niin. Minä menisin hänen kanssaan naimisiin puhtaasta rakkaudesta, rahalla ei osaa ja arpaa, ennen kuin siitä se tehdään fokusoinnin kautta. En usko, että meidän kohdallamme näin on. Minä menen naimisiin sitoutuakseni elämään mieheni rinnalla kunnes kuolema meidät erottaa ja uskon samaa hänestä, kun laillisen sitoutumisen aika koittaa meille. Oli ihan hyödyllistä käydä tätä keskustelua ja lukea näistä jutuista, mutta tämän prosessin kautta tiedostin, että en oikeastaan välitä edes pohtia enempää asiaa. Materiaaliset arvot eivät koskaan ole ohjanneet elämääni, eikä niin käy nytkään. Uskon, että olen valinnut kumppanin, joka ajattelee samoin. Ja jos ei ajattele, niin toimikoon niin kuin parhaakseen näkee. Minä toimin kuten sydämeni sanoo. Rahasta viis, se ei ole pointti edes tässä avioehtokeskustelussa minulla. Minua kiinnosti etiikka ja moraali "laskelmoivan" ajattelun takana. Ketjun aloittaneen sitoutuminen avioliittoon miehen kanssa vaikutti minusta olevan henkisellä arvopohjalla, näin tulkitsin, ja siitä syystä hän epäröi, koska miehen ajattelu ei ilmeisesti ollut. Minusta hänen on syytä miettiä asiaa ja kuunnella sydämensä johdatusta, onko mies hänelle sittenkään oikea. Raha ei pointti, vaan miehen ajattelu. Kaikkea hyvää.
- varakas nyt
MateriaaliEi SaisiOhjataHenkeä kirjoitti:
Kiitos tiedoista, aina hyödyllistä tietää faktaa asiasta. Kuitenkin, meillä on näkemysero. Ajattelet kovin miehisesti; mies materiaalisen maailman arvomaailmassa. Toki ymmärrän tuon tavan ajatella, mutta itse en niin ajattele. Minua ohjaavat toisenlaiset arvot. Olen yhä sitä mieltä, että avioehdon kautta materiaalista ja rhasta tulee pointti. Kaksi eri arvomaailman omaavaa ihmistä nai toisensa, jos mennään naimisiin tosirakkaudesta ja tahtotilassa ja avioehdosta tulee tosiasia. Luulen, että minun rakkaani ei avioehtoa halua laittaa, uskon todella niin. Minä menisin hänen kanssaan naimisiin puhtaasta rakkaudesta, rahalla ei osaa ja arpaa, ennen kuin siitä se tehdään fokusoinnin kautta. En usko, että meidän kohdallamme näin on. Minä menen naimisiin sitoutuakseni elämään mieheni rinnalla kunnes kuolema meidät erottaa ja uskon samaa hänestä, kun laillisen sitoutumisen aika koittaa meille. Oli ihan hyödyllistä käydä tätä keskustelua ja lukea näistä jutuista, mutta tämän prosessin kautta tiedostin, että en oikeastaan välitä edes pohtia enempää asiaa. Materiaaliset arvot eivät koskaan ole ohjanneet elämääni, eikä niin käy nytkään. Uskon, että olen valinnut kumppanin, joka ajattelee samoin. Ja jos ei ajattele, niin toimikoon niin kuin parhaakseen näkee. Minä toimin kuten sydämeni sanoo. Rahasta viis, se ei ole pointti edes tässä avioehtokeskustelussa minulla. Minua kiinnosti etiikka ja moraali "laskelmoivan" ajattelun takana. Ketjun aloittaneen sitoutuminen avioliittoon miehen kanssa vaikutti minusta olevan henkisellä arvopohjalla, näin tulkitsin, ja siitä syystä hän epäröi, koska miehen ajattelu ei ilmeisesti ollut. Minusta hänen on syytä miettiä asiaa ja kuunnella sydämensä johdatusta, onko mies hänelle sittenkään oikea. Raha ei pointti, vaan miehen ajattelu. Kaikkea hyvää.
Minä oli 20 vuotta suhteessa jossa mies oli lopulta paljon varakkaampi ja kun puhuimme avioliitosta minä sanoin itse että olen valmis avioehtoon sillä minä en ole yritystä perustanut ja sen eteen työtä tehnyt vaikka muuten olinkin vierellä elänyt ja saanut nauttia rahoista. Siis pää pointti oli just se että olin valmis menemään naimisiin rakkaudesta en rahasta. Tottakai kaikki tuleva omisuus ja yhteinen omaisuus olisi ollut yhteistä. No emme sitten kuitenkaan menneet koskaan naimisiin vaan erosimme...
Nyt minä olen varakas ja olen seurustellut vähän aikaa meihen kanssa joka ei ole varakas. Menisin naimisiin hänenkin kanssa nyt rakkaudesta. Mutta ei minun raukkauteni ole mitään ruusunpuna uhrautuvaisuutta. Miksi antaisin/jakaisin rahani hänen kanssaan. Siis ne jotka itse olen saanut ennen häntä. Vain rakkauden takia. Minusta hänen pitää mennä naimisiin kanssani rakkauden takia ei rahan.
Täällä palstalla niin kovin moni nainen on sitä mieltä että pitää mennä naimisiin ilman avioehtoa ja jakaa kaikki sitä edeltäväkin omaisuus tai muuten ei rakasta. Että taida itsekkään olla kiinnostuneita kuin siitä rahasta, sillä helppohan se on toisen rahoja vaatia rakkauden pantiksi kun itse ei PALJOA OMISTA.
- tyttönen...
kyllä sun on paras kattella joku perseaukinen renttu joka asustelee kaupungin vuokra asunnossa, ryyppää joka viikonloppu ja vielä vetää sua turpaan ja fatta maksaa vuokran, ei tartte sitten kadehtia toisen omaisuutta, yhdessä sitten jaetta sen arjen ihanuuden!
- Pride
Olen muuttamassa miesystäväni omakotitaloon ja menemme naimisiin pian. Avioehtokin tehdään, sillä kumpikin on jo kerran eronnut ilman avioehtoa ja niissä yhteyksissä osansa kärsinyt tai voittanut.Ennen muuttoani mieheni talossa tehdään remonttia, jonka MINÄ rahoitan täysin. Rahoitan remontin OMASTA HALUSTANI, sillä minä en ajattele niin, että miehen on nyt kustannettava asumiseni. Maksamalla remonttikulut ikään kuin maksan siitä, että saan asua mieheni työllään ja perinnöllään ostamassa ihanassa talossa. Remonttikulut, jotka maksan, ovat pientä verrattanua siihen, että olen tähän asti maksanut vuokraa asumisestani kerrostalossa lähes 800 euroa kuukaudessa. En voi käsittää naisia, jotka rahastavat miehiä ja kuvittelevat, että jos mies omistaa talon, hänen pitää myös maksaa remontit yms. ja nainen siipeilee siinä sivussa. Avioehtoa ei haluta tehdä eli mahdollisen eron tullessa pitäisi vielä saada siitä talosta hyöty itselle? Käsittämätöntä! Jotain ylpeyttä naisväki!
- ylpeys käy lankeemuksen edellä
Se nyt tietysti vähä riippuu mitä remonttia tehdään. Jos nainen haluaa mieleisensä tapetit ja se talonomistajallekin sopii, niin miksei nainen niitä maksais. Mutta jos on kyseessä isompi peruskorjaus taikka muutostyö, jolla nostetaan kiinteistön arvoa niin eiköhän semmoiset kuulu talon omistajalle. Ihmiset voi tietysti sopia keskenään kustannustenjaosta ja kaikenlaisesta järjestelystä mielensä mukaan. Pääasia, että pidetään raha- ja omaisuusasiat täysin selvinä, varsinkin uusperheissä, joissa on sun lapsia, mun lapsia ja yhteisiä lapsia.
- prinsessan neuvot
Mielestäni ylpeys on jo tiessään, jos muuttaa toisen taloon asumaan.
Minä asun omassa asunnossani, enkä tule koskaan muuttamaan toisen omistamaan asuntoon asumaan. Maksan itse kuluni, teen itse remonttini ja päätän itse asunnostani ja omaisuudestani. En ole edes ylpeä, vaan periaatteeni on tulla toimeen omillani. Sellaista prinssiä ei tule, että astuisin linnaan, josta en OMISTA puolikasta.
Ex-mies sai perinnön. Siihen aikaan asuimme asunnossa, jonka omistimme 50-50. Mies osti perintörahoilla vastoin tahtoani hulppean omakotitalon - johon muutti yksin asumaan. Harva on voinut ymmärtää, että nainen ei todellakaan suostu elämään toisen siivellä. Talojen hinnat ovat sellaisissa lukemissa, että siinä ei pienellä pintaremontilla ole mitään tekemistä.
Jos nyt naisväelle jotain ohjeita voisi antaa, niin kannattaa elää aina sen mukaan, mihin olisi yksinkin varaa. Silloin ei niin kauheasti hetkauta, vaikka prinssi ihastuisikin toiseen prinsessaan. Eikä se tilanne huono olisi, vaikka prinssi olisikin harvinaisen uskollista tyyppiä ja "he eläisivät onnellisina ja yhdessä elämänsä loppuun saakka".
Katkerako? Enpä usko, sillä tipahdin jaloilleni näytöksessä, jossa prinssistä kuoriutui ajan kuluessa alkoholisti, uhkapeluri ja agressiivinen keski-ikäinen mies. Eikä sitä olisi etukäteen kukaan ikinä uskonut.
Rakkaus ei aina ole kaikkivoipaa. Kysyhän mieheltäsi, jos hän muuttaisi sinne vuokra-asuntoon kanssasi. Voihan sielläkin tehdä pientä pintaremonttia, ja kaksi olisi vuokrakin helpompi maksaa. Että ylpeyttä kehiin! - Juntti
prinsessan neuvot kirjoitti:
Mielestäni ylpeys on jo tiessään, jos muuttaa toisen taloon asumaan.
Minä asun omassa asunnossani, enkä tule koskaan muuttamaan toisen omistamaan asuntoon asumaan. Maksan itse kuluni, teen itse remonttini ja päätän itse asunnostani ja omaisuudestani. En ole edes ylpeä, vaan periaatteeni on tulla toimeen omillani. Sellaista prinssiä ei tule, että astuisin linnaan, josta en OMISTA puolikasta.
Ex-mies sai perinnön. Siihen aikaan asuimme asunnossa, jonka omistimme 50-50. Mies osti perintörahoilla vastoin tahtoani hulppean omakotitalon - johon muutti yksin asumaan. Harva on voinut ymmärtää, että nainen ei todellakaan suostu elämään toisen siivellä. Talojen hinnat ovat sellaisissa lukemissa, että siinä ei pienellä pintaremontilla ole mitään tekemistä.
Jos nyt naisväelle jotain ohjeita voisi antaa, niin kannattaa elää aina sen mukaan, mihin olisi yksinkin varaa. Silloin ei niin kauheasti hetkauta, vaikka prinssi ihastuisikin toiseen prinsessaan. Eikä se tilanne huono olisi, vaikka prinssi olisikin harvinaisen uskollista tyyppiä ja "he eläisivät onnellisina ja yhdessä elämänsä loppuun saakka".
Katkerako? Enpä usko, sillä tipahdin jaloilleni näytöksessä, jossa prinssistä kuoriutui ajan kuluessa alkoholisti, uhkapeluri ja agressiivinen keski-ikäinen mies. Eikä sitä olisi etukäteen kukaan ikinä uskonut.
Rakkaus ei aina ole kaikkivoipaa. Kysyhän mieheltäsi, jos hän muuttaisi sinne vuokra-asuntoon kanssasi. Voihan sielläkin tehdä pientä pintaremonttia, ja kaksi olisi vuokrakin helpompi maksaa. Että ylpeyttä kehiin!Ei millään pahalla, mutta kuulostat yhtä joustavalta kuin rautakanki. Ymmärrän sikäli, että jos huonoja kokemuksia on ollut, asenteet jyrkkenevät. En kuitenkaan toivoisi kenellekään samaa asennetta ja viime kädessä pysyisin "liian" itsenäisistä naisista kaukana. Tuollainen asenne nostaa minulla niskakarvat pystyyn ja vielä enemmän se, että annat toisille elämänohjeita sen mukaan...
- prinsessan neuvo
Juntti kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta kuulostat yhtä joustavalta kuin rautakanki. Ymmärrän sikäli, että jos huonoja kokemuksia on ollut, asenteet jyrkkenevät. En kuitenkaan toivoisi kenellekään samaa asennetta ja viime kädessä pysyisin "liian" itsenäisistä naisista kaukana. Tuollainen asenne nostaa minulla niskakarvat pystyyn ja vielä enemmän se, että annat toisille elämänohjeita sen mukaan...
Mehän olemme sitten yhdestä asiasta kuitenkin samaa mieltä: juntit ja prinsessat pysykööt erillään toisistaan!
- tyttöselle
Ongelmia on luvassa aina, kun morsian haluaa kirkkohäät ja sulhanen haluaa purkaa kihlauksen.
Sait tyttönen hyviä neuvoja: ota itsellesi mieheksi joku p-a tyyppi, joka asustaa vuokra-asunossa ja laittaa kaiket rahansa autonsa tuunaamiseen ja muutoin elää vanhempiensa almuilla. Yhdessä voitte sitten elellä kädestä suuhun. Maallistahan se on vain. ja koen sen loukkaavana. Olen sen kyllä tiennyt koko seurustelumme ajan ettei avioliittoa tule ilman ehtoa. Mieheni perintö on jo suojattu avio-oikeudelta mutta hän on itse ostanut asunnon missä asumme ja hän tienaa parempaa palkkaa kuin minä. Minulla on vain muutama tonni säästöjä ja perintö vasta tulossa. Olemme molemmat vähän päälle kolmekymmentä vuotiaita ja seurustelleet pari vuotta. Se tausta tiedoista. Tunnen oloni vieraaksi kodissamme kun tiedän ettei mikään tule koskaan olemaan oikeasti yhteistä. Kesäpaikka vaatii suurta remonttia ja vaikka en ole juurikaan rahaa siihen laittanut vaatii se kuitenkin työtä. Maksan jo pientä vuokraa ja sen lisäksi olenkin sitten kai ilmaista työvoimaa. Mielestäni ei ole oikein antaa mieheni yksin uurastaa mutta ei sekään ole oikein ettei työlläni olisi mitään arvoa. Mieheni ei kyllä vaadi minua mitään tekemään mitä en halua mutta itse haluaisin että voisimme vapaasti tavoitella yhteistä hyvää haaskaamatta turhaan aikaa. Myös rahoilleni olisi käyttöä remontissa. Mutta tunnen olevani pakotettu säästämään sitä varten jos me sitten joskus kuitenkin eroamme. eron ottaminen huomioon estää minua elämästä täysillä tässä hetkessä ja uskon joidenkin sukulaisteni pilkkaavan sitä että otimme avioehdon. En ole yhtä itsenäinen kuin mieheni ja haen suhteesta turvaa niin henkisesti kuin varmaan taloudellisestikkin. Helpottaisi se elämää jos tietäisi tulevansa toimeen myös eläkepäivinä.
Nyt tuntuu siltä kaikki irtainomaisuus pitäisi myös merkitä ja pitää erillään ettei vaan sekoittuisi. Mieheni haluaa lapsia mutta minä en niistä niinkään välitä. Rakastava perhe olisi kuitenkin ollut ihana asia. Mutta kerran pitää varautua jo eroon niin miksi ihmeessä sitten tehdä niitäkään. Ja kun ei muutenkaan yhteistaloudessa voida elää. Mielelläni kuulisin kommentteja. Näyttää kyllä siltä että romantikot vastustaa ja järki ihmiset kannattaa avioehtoa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1842001Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en521908Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1351588Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!
Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten1451495Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411324Nukkumisiin sitten
Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny41194Muistatko komeroinnin?
Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu481175Naisten tyypilliset...
Naiset ei varmaan ymmärrä itse miten karmealle heidän tavara haisee. Miehet säälistä nuolevat joskus, yleensä humalassa101163Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla
"Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"31128Syö kohtuudella niin et liho.
Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on101119