Tämä on nyt aivan turhanpäiväinen kirjoitus, mutta kirjoitan kuitenkin.
Ihmiset, jotka haukkuvat teini äitejä ja isiä, ja sanovat ettei meistä ole kasvattamaan lastamme, eikä meistä ole huolehtimaan lapsistamme ja ym..
Minua ihmetyttää se.
Kerron nyt oman tarinani, kun olin kuusitoista tulin raskaaksi seurusteltuani alle vuoden vasta poikaystäväni kanssa. Alkuuhan se oli täysi shokki, en voinut kuvitella koko lasta elämääni, olinhan niin nuori ja vasta alottanut ammattikoulun. Poikaystäväni oon minua neljä vuotta vanhempi, muttei hänkään niin ajatellut että ryhtyisi isäksi. Ensikisi siis mielessä oli abortti, no menin lääkäriin katsomaan kuinka pitkällä raskaus oli ja kun näin vauvan kasvavan sisälläni, minulta pääsi poru, se oli niin uskomattoman ihanaa,vaikka olinkin nuori. Lääkäri sanoi minulle että aborttia kannattaa miettiä tarkkaan ja antoi minulle aikaa. Sen jälkeen ajatukseni olivat aivan sekaisin, halusin pitää lapsen mutta mietein ikääni ja sitä kuinka nuori olin. Mutta loppujen lopuksi päätimme pitää lapsen poikaystäväni kanssa. No odostushan oli pitkää ja kaikille kertominen.. Huoh olin niin nuori. Äitini tiesi ensimmäiseksi raskaudesta, koska oli vieressäni kun tein raskaustestin. Sitten kun kerroin pitäväni lapsen pääsi äitiltäkin poru, ja myönsi hän että siinä oli sulattelemista koska olin niin nuori. Siskoni oli hirveän onnellinen puolestani, alkoi heti hössöttämään vaatteista ja kaikesta. Pokaystäväni perhe oli myös iloisia, he eivät taas lainkaan välittäneet iästäni, ehkä johtui siitä koska heidän perheessään oli jo nuori äiti. Siinä raskauden aikana menimme poikaystäväni kanssa kihloihin, josta tuli myös onnitteluja. Sitten koulussa kertominen ja koulun keskeyttäminen vielä. Yhdessä vaiheessa raskautta tuli sellainen tunne, etten lähde enää kotoa minnekään, koska en halua arvosteluja, mutta sitten päätin etten välitä siitä vaikka niitä tulisi. Kaikki lääkärit ja hoitajat kohtelivat minua oikein ihanasti ja tuki kamalasti, heille olen kiitollinen.
No sitten kun tunsin vauvan ensimmäiset liikkeet, se oli niin sanoin kuvaamattoman ihanaa. Koska tunsin vauvan sisälläni, ja se oli minun oma lapseni. Ja sitten kun poikaystäväni alkoi tuntemaan liikkeitä, oli hieno iloita siitä yhdessä ja pian kaikkien tuttujen kädet kävivät vatsallani.Odotus tuntui vielä pitemmältä. Raskausaika sujui hyvin, kun aloin ostelemaan vauvalle valmiiksi kaikkea, odotus olikin yhtä tuskaa. Mutta kyllähän se sieltä vihdoin syntyi, juuri laskettuna aikana vielä=) Synnytys sujui myös todella hyvin ja nopeasti. Ja oli aivan uskomatonta saada se vauva siihen vatsan päälle, siinä sitten poikaystäväni kanssa itkimme onnesta hetken ja sitten alotimmekin vauvan hoidon. Olihan se aika myrrellystä, ja kyselemistä äidiltä alkuun, kun oli ekaa kertaa äitinä, mutta sanoin kuvaaton tunne se on.
Nyt vauvani on melkein vuoden, ja hyvin mennyt. En väitä että se on ollutu ruusuilla tanssimista, monet porutkin olen päästänyt poikaystävälleni kun olen ollut niin väsynyt. Mutta kuitenkin ollaan ihan hyvin pärjätty. Enkä nyt rupea sitten uskottelemaan hyvää äitiyttäni, koska siitäkin usein valitetaan. En väitä olevani täydellinen äiti, mutta hyvä äiti olen lapselleni ollut. Ja kyllä vieläkin tulen niin onnelliseksi kun lapseni katsoo minua ja hymyilee, se on kuin kiitos kaikesta.
Yritän nyt vain kertoa näille arvostelijoille tällä tekstillä, esimerkiksi sen kun aina sanotaan että miksi ruvetaan väsäämään vauvoja nuorena, niin en minä sitä väsännyt, se vain päätti tulle vaikka oli ehkäisy käytössä. Eräs kaverini sai tietää raskautensa niin myöhään ettei aborttiin edes ollut mahdollisuutta. Ja tietysti on monia ketä nuorena suunnittelee lapsen teon, ja mielestäni se on hienoa että lapsi olisi tullut niin, ja heitä pitäsi arvostaa koska he haluavat lapsen ja ottavat vastuun niistä.
Toinen asia minkä haluan kirjoituksessani kertoa on se, että ihmiset ketkä väittävät että nuoret ei ole kypsiä äideiksi, niin kyllä se 9 kuukautta ja lapsi kypsyttää siihen äitiyteen hyvin paljon. En minäkään kuvitellut olevani äiti ennen kuin sain tietää raskaudestani, mutta kyllä sen nyt osaa ja on siitä onnellinen, kun on äiti. Sitä tunnetta ja kypsymistä ei tietysti ymmärrä ihminen joka ei ole äiti, sellaisia täällä käy paljon arvostelemassa. Ei he saisi arvostella, koska eivät vielä ymmärrä mitä äitiys on. Ja en ymmrrä jos toiset äidit käy arvostelemassa meitä nuoria, koska luulisi heidän ymmärtävän.
Ja kun joskus väitetään että teinit hankkiutuu raskaaksi, jotta poikaystävä ei jättäisi tai jotain sinne päin, niin anteeksi jos luokkaan jotain mutta minun mielestäni ketään täysjärkinen niin ei tee.
Abortista vielä, kun jotkut kirjoittavat tee abortti, en tuomitse ihmistä ketä tekee sen. Mutta nyt kun katson lastani sylissä, ja ajattelen että olisin tehnyt abortin, olisin tehnyt maailman suurimman virheen. Lapseni on minulle kaikki kaikessa, vaikka olen itse nuori. Mutta kyllä nuorellakin ne äidin vastoit heräävät siinä vaiheessa, ainakin silloin viimestään kun syntynyt vauva lasketaan tuohon mahalle. Minua äitiys on muuttanut ja rauhoittanut paljon. Nyt jo osaan olla nuori ja ylpeä äiti. Ja onnellinen vaikka kaikki ei aina olekkaan täydellistä. Ja poikaystävänikin on oppinut jättämään viikoloppu suunitelmansa pois jos tarvitsen häntä, ja jopa tekemään koti töitä=)
Haluisin vain ettei meitä nuoria niin arvosteltaisi, koska alkuun se koko raskaus ja lapsi on yhtä tunneitten myrrellystä ja epävarmuutta täynnä, se on jo vaikeaa ilman arvostelemista. Ja varsinkaan ne jotka eivät ole äitejä, eivät sitä voi ymmärtää.Kyllähän me siihen pystymme niinkuin muutkin=)
Ja anteeksi, jos kirjoituksessani oli kirjoitus virheitä ja huomaa etten ole koulujani käynyt, mutta niin se vain on=)
Kiitos jotka jaksoitte lukea.
Ihmiset, jotka haukkuvat teini äitejä ja isiä, ja sanovat ettei meistä ole kasvattamaan lastamme, eikä meistä ole huolehtimaan lapsistamme ja ym..
Minua ihmetyttää se.
Kerron nyt oman tarinani, kun olin kuusitoista tulin raskaaksi seurusteltuani alle vuoden vasta poikaystäväni kanssa. Alkuuhan se oli täysi shokki, en voinut kuvitella koko lasta elämääni, olinhan niin nuori ja vasta alottanut ammattikoulun. Poikaystäväni oon minua neljä vuotta vanhempi, muttei hänkään niin ajatellut että ryhtyisi isäksi. Ensikisi siis mielessä oli abortti, no menin lääkäriin katsomaan kuinka pitkällä raskaus oli ja kun näin vauvan kasvavan sisälläni, minulta pääsi poru, se oli niin uskomattoman ihanaa,vaikka olinkin nuori. Lääkäri sanoi minulle että aborttia kannattaa miettiä tarkkaan ja antoi minulle aikaa. Sen jälkeen ajatukseni olivat aivan sekaisin, halusin pitää lapsen mutta mietein ikääni ja sitä kuinka nuori olin. Mutta loppujen lopuksi päätimme pitää lapsen poikaystäväni kanssa. No odostushan oli pitkää ja kaikille kertominen.. Huoh olin niin nuori. Äitini tiesi ensimmäiseksi raskaudesta, koska oli vieressäni kun tein raskaustestin. Sitten kun kerroin pitäväni lapsen pääsi äitiltäkin poru, ja myönsi hän että siinä oli sulattelemista koska olin niin nuori. Siskoni oli hirveän onnellinen puolestani, alkoi heti hössöttämään vaatteista ja kaikesta. Pokaystäväni perhe oli myös iloisia, he eivät taas lainkaan välittäneet iästäni, ehkä johtui siitä koska heidän perheessään oli jo nuori äiti. Siinä raskauden aikana menimme poikaystäväni kanssa kihloihin, josta tuli myös onnitteluja. Sitten koulussa kertominen ja koulun keskeyttäminen vielä. Yhdessä vaiheessa raskautta tuli sellainen tunne, etten lähde enää kotoa minnekään, koska en halua arvosteluja, mutta sitten päätin etten välitä siitä vaikka niitä tulisi. Kaikki lääkärit ja hoitajat kohtelivat minua oikein ihanasti ja tuki kamalasti, heille olen kiitollinen.
No sitten kun tunsin vauvan ensimmäiset liikkeet, se oli niin sanoin kuvaamattoman ihanaa. Koska tunsin vauvan sisälläni, ja se oli minun oma lapseni. Ja sitten kun poikaystäväni alkoi tuntemaan liikkeitä, oli hieno iloita siitä yhdessä ja pian kaikkien tuttujen kädet kävivät vatsallani.Odotus tuntui vielä pitemmältä. Raskausaika sujui hyvin, kun aloin ostelemaan vauvalle valmiiksi kaikkea, odotus olikin yhtä tuskaa. Mutta kyllähän se sieltä vihdoin syntyi, juuri laskettuna aikana vielä=) Synnytys sujui myös todella hyvin ja nopeasti. Ja oli aivan uskomatonta saada se vauva siihen vatsan päälle, siinä sitten poikaystäväni kanssa itkimme onnesta hetken ja sitten alotimmekin vauvan hoidon. Olihan se aika myrrellystä, ja kyselemistä äidiltä alkuun, kun oli ekaa kertaa äitinä, mutta sanoin kuvaaton tunne se on.
Nyt vauvani on melkein vuoden, ja hyvin mennyt. En väitä että se on ollutu ruusuilla tanssimista, monet porutkin olen päästänyt poikaystävälleni kun olen ollut niin väsynyt. Mutta kuitenkin ollaan ihan hyvin pärjätty. Enkä nyt rupea sitten uskottelemaan hyvää äitiyttäni, koska siitäkin usein valitetaan. En väitä olevani täydellinen äiti, mutta hyvä äiti olen lapselleni ollut. Ja kyllä vieläkin tulen niin onnelliseksi kun lapseni katsoo minua ja hymyilee, se on kuin kiitos kaikesta.
Yritän nyt vain kertoa näille arvostelijoille tällä tekstillä, esimerkiksi sen kun aina sanotaan että miksi ruvetaan väsäämään vauvoja nuorena, niin en minä sitä väsännyt, se vain päätti tulle vaikka oli ehkäisy käytössä. Eräs kaverini sai tietää raskautensa niin myöhään ettei aborttiin edes ollut mahdollisuutta. Ja tietysti on monia ketä nuorena suunnittelee lapsen teon, ja mielestäni se on hienoa että lapsi olisi tullut niin, ja heitä pitäsi arvostaa koska he haluavat lapsen ja ottavat vastuun niistä.
Toinen asia minkä haluan kirjoituksessani kertoa on se, että ihmiset ketkä väittävät että nuoret ei ole kypsiä äideiksi, niin kyllä se 9 kuukautta ja lapsi kypsyttää siihen äitiyteen hyvin paljon. En minäkään kuvitellut olevani äiti ennen kuin sain tietää raskaudestani, mutta kyllä sen nyt osaa ja on siitä onnellinen, kun on äiti. Sitä tunnetta ja kypsymistä ei tietysti ymmärrä ihminen joka ei ole äiti, sellaisia täällä käy paljon arvostelemassa. Ei he saisi arvostella, koska eivät vielä ymmärrä mitä äitiys on. Ja en ymmrrä jos toiset äidit käy arvostelemassa meitä nuoria, koska luulisi heidän ymmärtävän.
Ja kun joskus väitetään että teinit hankkiutuu raskaaksi, jotta poikaystävä ei jättäisi tai jotain sinne päin, niin anteeksi jos luokkaan jotain mutta minun mielestäni ketään täysjärkinen niin ei tee.
Abortista vielä, kun jotkut kirjoittavat tee abortti, en tuomitse ihmistä ketä tekee sen. Mutta nyt kun katson lastani sylissä, ja ajattelen että olisin tehnyt abortin, olisin tehnyt maailman suurimman virheen. Lapseni on minulle kaikki kaikessa, vaikka olen itse nuori. Mutta kyllä nuorellakin ne äidin vastoit heräävät siinä vaiheessa, ainakin silloin viimestään kun syntynyt vauva lasketaan tuohon mahalle. Minua äitiys on muuttanut ja rauhoittanut paljon. Nyt jo osaan olla nuori ja ylpeä äiti. Ja onnellinen vaikka kaikki ei aina olekkaan täydellistä. Ja poikaystävänikin on oppinut jättämään viikoloppu suunitelmansa pois jos tarvitsen häntä, ja jopa tekemään koti töitä=)
Haluisin vain ettei meitä nuoria niin arvosteltaisi, koska alkuun se koko raskaus ja lapsi on yhtä tunneitten myrrellystä ja epävarmuutta täynnä, se on jo vaikeaa ilman arvostelemista. Ja varsinkaan ne jotka eivät ole äitejä, eivät sitä voi ymmärtää.Kyllähän me siihen pystymme niinkuin muutkin=)
Ja anteeksi, jos kirjoituksessani oli kirjoitus virheitä ja huomaa etten ole koulujani käynyt, mutta niin se vain on=)
Kiitos jotka jaksoitte lukea.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olin 17 kun sain tietää odottavani vauvaa.ammattikoulut kesken poikaystävän kanssa ei mennyt ihan putkeen vaikka oltiinkin oltu yhdessä jo parisen vuotta ja kihloissa.minulla oli jo oma asunto mutta silti mietin vanhempien reaktiota,lähinnä isäni.raskaus oli minulle kamala shokki,itkin koulussa ja lähdin kesken päivän pois.äitini tiesi että kuukautiset ovat myöhässä ja sitten soitin hänelle että vauva sieltä on tulossa.äitini hihkui onnesta soikeana puhelimessa ja minä vain itkin.shokki se oli myös poikaystävälleni joka sitten vaati aborttia.soitin klinikalle ajan,mutta peruin sen seuraavana päivänä jonka jälkeen poikaystävä lähti kaverini matkaan mutta sitten kun näin lapsen ultrassa ensimmäistä kertaa olin niin onnellinen.uskalsin jo kertoa isälleni.itku kurkussa yritin kertoa mutta yllätyksekseni isäni halasi minua ja sanoi "tätä minä olen toivonutkin" eli kaikki meni parhain päin.sain pienen pojan,pojalle ihanan isäpuolen,äitini ja isäni olivat haltioissaan ja nytten kun poika on jo kahden vanha olen ruvennut miettimään että minulla ei ole nuoruus pilalle mennyt.tätä parempaa en olisi voinut saada.kaikki on mennyt paremmin kun luulin ja lapsia on sen jälkeen tullut vielä tytön verran.sen voin sanoa että aina ei kaikilla titenkään mene niinkuin pitäisi mutta mulla on mennyt enkä vaihtais lapsiani mihinkään muuhun!
anteeksi jos kirjoitukseni on sekava mutta pääasia tuossa oli se että kaikki ei aina teineilläkään mene juuri sen huonomman kaavan mukaan vaan joillakin saattaa asiat todella mennä parempaan,iahn nappiin!!=)
kaunista tekstiä=) itse sain kans lapsen ollessani 16vuotias nyttemmin 18.ja hyvin elämässä menee ja onnellisempi en voisi olla ilman lastani.pisti silmään vielä yksi asia tuolta tekstistä: tuo on TODELLA yleistä "hankit lapsen ettei jätkä jätä":DD yleisimmin ne kyllä lähtee lätkimään kun kuulee raskaudesta, pienennä vinkkinä vaan vanhemmille;)meillä tosin niin ei ole ja naimisissa olemme mieheni kanssa, onnea kaikille nuorille äideille. ja hyvää kesän odotusta:)
Ihan pakko oli lukea loppuun asti! Hienoa, että olette pärjänneet hyvin vaikkakin olette nuoria vanhempia. Oma äitini oli aikoinaan 17 kun alkoi odottaa minua ja ehti juuri täyttää 18 ennenkuin synnyin. Isäni kanssa ovat nyt olleet naimisissa 32 vuotta (menivät naimisiin kuukautta ennen syntymääni...) Helppoa ei ole aina ollut heilläkään, mutta yhdessä ovat pysyneet ja pyöräyttäneet minulle vielä pikkusiskonkin. Ja minusta oli aina kivaa, kun minulla oli nuori äiti=) Ja onhan se vieläkin nuori, 51 vuotias kahden lapsen mummu....
Pärjäämisiä kaikille nuorille äideille ja isile toivottelee ei niin nuori puolivuotiaan äiskä=)!
Moikka!
Oli ihana tässä lukea Sinun viestiä. Olen Sinusta ylpeä ja iloinen! Sinä kirjoitit justisa sitä, mitä minä ajattelen, kyllä se lapsi tulee raskauden aikana niin rakkaaksi , ettei sitä elämä voi kuvitella ilman pienokaista. Vaikka olisi nuori ja rahatilanne huono, niin kyllä sitä jotenkin pärjää kun vaan haluaa.
Hyvä teiniäiti ei pitäisi saada mitään haukkuja, jos rakastaa lastaan ja hoitaa sitä, niin se on yhtää hyvää kun kuka tahansa äiti. Ei hyvää äiti voi olla iästä kiinni!
Tämä palsta vaan nyt on sellainen , että joillakin ei vaan ole muuta tekemistä kun muita pilkata ja haukkua. Kai heillä on niin paha olo, että on pakko toisten mieliala huonoksi saada.
Miksi naiset/tytöt näin tekee en ymmärrä.
Itse kun en ole suomalainen ja kirjoitusvirheitä teen, kerroin siitä, etten ole tullut raskaaksi hedelmöitys hoitoista huolimatta, että nuoret miettisivät ennen kun menee aborttia tekemään, että kyllä lapsen kanssa pärjää...(en ole tehnyt koskaan aborttia itse) niin joku, minkä ikäinen lienee ollut, se vaan haukkui minua. Käski painumaan kouluun ja ihmitteli että olenko joku itiootti tai teini. En ole itiootti eikä teinikaan, olen 37v :)!
Mutta kun sille sanoin, että olen kuulopuhella oppinut suomen kielen ja olen aikuinen, niin se jo haukkui minut sotapakolaiseksi, suomalaisten verorahojen käyttäjäksi , ties miksi ja lopuksi toivotti, etten minä tulisi ikinä raskaaksi. Se sattui ja pahasti. Kolme yötä minä ihmittelin, mistä sellainen viha toisia ihmisiä kohtaan , mutta pääsin sen yli. Se on hänen häpeä kun muita niin loukkaa. Ja samoin Sinä, älä kuuntele eikä välittä ihmisista, jotka haukku muita. ole niiden tyhmien yläpuolella. sinä tietät olevansa hyvä äiti, Sinä rakastat oma pienokaista ja se riittä!
Antaa koirat haukkua, karavani menee eteenpäin kaikesta huolimatta.
Toivon tosiaan, että joku nuori neiti tästä saa miettimisen aihetta. Tietän, että joku tulee kohta tänne haukkumaan, mutta ei haukku haava tee.
Sinä et ainakaan tarvitse tuntea abortin jälkeistä tuskaa , Sinä voit olla onnellinen, koska tekit oikean päätöksen. Mikä ei ole niin rakas kun oma lapsi!
kukakohan sitä sun lastas hoitaa,kun jonnekin pitää mennä...taitaa mennä soitto omalle äidilles, että "auta äiti nyt"..entäs kustannukset ja muut..tuskin teillä täysin raha riittää..eli sossun luukulle, ja tukiaisilla ja vanhempien rahoilla elämään..hyvä jos pystyt ittestäs huolen pitämään..no mikäs siinä kun tulee yksi "ikityötön sossupummi"lisää..ja kyllä se sun poikkikses ehtii sua pettämään vielä, ja päädyt vielä YH:ksi..joten ONNEA NYT VAAN "AIKUISET"...
Sainpa taas hyvät naurut, kun luin vastauksesi. Nii'i me kaikkihan käydään sossun luukulta hakemassa rahaa (siis sitä kun saakin niin helposti) ja ollaan työttömiä paskoja koko loppu elämämme. Aivan juuri niin :P
Taidat olla hieman katkera, kun tuollaista tekstiä päästät.
huolenpidosta, mutta hyvin meillä menee. Lapseni on ollut äidilläni kolme kertaa hoidossa, kaksi yötä, koska olen halunnut olla poikaystäväni kanssa kahdestaan ja yhden kerran kun olin lääkärissä. Ja kyllä meillä oma raha vain riittää, emmä ole ikinä käyneet sossun luukulla ja itse maksamme laskut, vaikka se sinua varmaan harmittaakin=) Enkä sanonut että olen loppu elämäni poikaystäväni kanssa, mutta nyt menee hyvin. Ainakin hän on aina lapseni isä.