Heippa!
Vaikka en ole vähään aikaan palstalla puuhastellutkaan (koulu työ=väsymys), on pakko nyt tänne kirjoittaa... Sillä asia koskettaa niin syvästi juuri epin takia.. Koko eilisen päivän olen parkunut mielettömän stressin ja kaiken muunkin kolmen vuoden paskan lauettua. Olen edelleen mielettömän tunteenkuohun vallassa...
*********************************************
Sananen - tähänastisen elämäni suurimman kulmakiven johdosta - jotta saan ilmaistua sen, kuinka paljon se minulle merkitsee.
Muutama vuosi sitten, sairauden lannistamana, en enää uskonut saavani elämältä yhtään mitään ja kaikki tuntui olevan ohi jo ennen kuin se oli alkanutkaan. Vaikeiden ja välillä tuskallisten kipeiden kohtausten takia sairastuin myös pahaan masennukseen.. Halusin jopa tietyssä vaiheessa vain kuolla pois, jotta olisi helpompi olla. Sen vaiheen yli olen taistellut rystyset veressä :)
Tänä keväänä olen kuitenkin todistanut sen, eniten ehkä itselleni, että uskoa täytyy löytyä. Uskoa siihen, että aina on mahdollisuuksia, uskoa elämään, ja ennen kaikkea uskoa itseensä ja siihen, että elämä tosiaan on sellainen, minkä siitä teet.
Joten kiitos. Kaikille, jotka olette tukeneet ja kannustaneet. Olen saanut voimaa lukuisista viesteistä, enkä ole antanut lääkkeiden aiheuttaman väsymyksen lannistaa itseäni. Olen saanut teiltä myös kipinän jatkaa myös silloin kun ei jaksa - kipinän todistaa, että pystyn siihen! Todistaa itselleni ja muille, että tämä sairaus on nujerrettavissa ja sen jälkeenkin on elämää... Vaikka se epätoivoiselta välillä tuntuukin. Olen eri ihminen kuin 5 vuotta sitten. Täysin eri ihminen.
Palovammoja, verta, hikeä - ja kyyneleitäkin on vuodatettu, onnistumisten, ja välillä epäonnistumistenkin johdosta.
Ja se kaikki on kannattanut.
**********************************************
Eilen sain tietää varmuudella valmistuvani kolmen vuoden rankan opiskelun ja takomisen jälkeen. 1.6.2007: olen suorittanut loppuun esinesuunnittelun- ja valmistuksen koulutusalan perustutkinnon. 1.6.2007: olen edelleen epileptikko, MUTTA olen ennen kaikkea metallialan artesaani.
JA HELVETIN HELPOTTUNUT JA YLPEÄ SIITÄ!
Kiitos.
Roonis =))
Vaikka en ole vähään aikaan palstalla puuhastellutkaan (koulu työ=väsymys), on pakko nyt tänne kirjoittaa... Sillä asia koskettaa niin syvästi juuri epin takia.. Koko eilisen päivän olen parkunut mielettömän stressin ja kaiken muunkin kolmen vuoden paskan lauettua. Olen edelleen mielettömän tunteenkuohun vallassa...
*********************************************
Sananen - tähänastisen elämäni suurimman kulmakiven johdosta - jotta saan ilmaistua sen, kuinka paljon se minulle merkitsee.
Muutama vuosi sitten, sairauden lannistamana, en enää uskonut saavani elämältä yhtään mitään ja kaikki tuntui olevan ohi jo ennen kuin se oli alkanutkaan. Vaikeiden ja välillä tuskallisten kipeiden kohtausten takia sairastuin myös pahaan masennukseen.. Halusin jopa tietyssä vaiheessa vain kuolla pois, jotta olisi helpompi olla. Sen vaiheen yli olen taistellut rystyset veressä :)
Tänä keväänä olen kuitenkin todistanut sen, eniten ehkä itselleni, että uskoa täytyy löytyä. Uskoa siihen, että aina on mahdollisuuksia, uskoa elämään, ja ennen kaikkea uskoa itseensä ja siihen, että elämä tosiaan on sellainen, minkä siitä teet.
Joten kiitos. Kaikille, jotka olette tukeneet ja kannustaneet. Olen saanut voimaa lukuisista viesteistä, enkä ole antanut lääkkeiden aiheuttaman väsymyksen lannistaa itseäni. Olen saanut teiltä myös kipinän jatkaa myös silloin kun ei jaksa - kipinän todistaa, että pystyn siihen! Todistaa itselleni ja muille, että tämä sairaus on nujerrettavissa ja sen jälkeenkin on elämää... Vaikka se epätoivoiselta välillä tuntuukin. Olen eri ihminen kuin 5 vuotta sitten. Täysin eri ihminen.
Palovammoja, verta, hikeä - ja kyyneleitäkin on vuodatettu, onnistumisten, ja välillä epäonnistumistenkin johdosta.
Ja se kaikki on kannattanut.
**********************************************
Eilen sain tietää varmuudella valmistuvani kolmen vuoden rankan opiskelun ja takomisen jälkeen. 1.6.2007: olen suorittanut loppuun esinesuunnittelun- ja valmistuksen koulutusalan perustutkinnon. 1.6.2007: olen edelleen epileptikko, MUTTA olen ennen kaikkea metallialan artesaani.
JA HELVETIN HELPOTTUNUT JA YLPEÄ SIITÄ!
Kiitos.
Roonis =))
Vastaukset 9
Vanhimmat
tuore artesaani!!! Ja kiitos viestistäsi. Se oli rohkaiseva sellainen tällaisen super-masentuneen silmissä!
Ihanaa! Kyllä minäkin vielä ;)
Taistelu kannatti ja vaikka rystyset verissä. Nyt sitten vielä työelämään ja sen haasteisiin. Askel kerrallaan ja sun kirjoitus oli todella hieno! Itsekin tässä piristyy.
Onnea valmistuvalle, olet sen ansainnut tuhatkertaisesti!!!
ja siitä sitten työnhakuun:))
Nyt on nautintojen aika, joten
hyvin olet koulussa pärjännyt
sen todistat todistuksellasi
jonka saat =)
Näin me kaikki vuorollamme
puskemme eteenpäin vuoroin ala
-ja ylämäkien kautta.
Sydämmelliset halaukset =)
Olet oman elämäsi SANKARI. Säilytä postiivinen asenne, sillä pötkii pitkälle. Ja onnea valmistumisen johdosta, ruusuja sinulle.
Pakko sanoa, olen joillekin kertonut töissä sairauksistani (ja mitä on koettu). Ni moni on kysyny, mieten jaksat olla noin iloinen ja reipas. Eipä sitä menneitä sureta.
No. anteeksi avautuminen..
Tämä on sinun päiväsi! onnea vielä kerran.
Onneks olkoon!! Ihanaa lukea, että sulla menee (etten sanoisi jopa) ?hyvin?... Paistaa se aurinko risukasaanki, on siihen vaan luotettava!!
Nyt vaan kohti uusia seikkailuja!! ;) Mahtavaa!!!
t. ansuliina
Tosi hieno homma! :) Mistä päin muuten valmistuit? Itsellä vielä vuoden verran opiskelua jäljellä. Opiskelen puuartesaaniksi Espoossa. Minulla myös epilepsia. Lääkkeet kyl jätin puol vuotta sitten eikä siitä huolimatta ole tullut kohtauksia..
vai lääkärin kehotuksesta.