Tympii olla tämmöinen sulkeutunut persoona. Olen yleensä tuntemattomille sulkeutunut ja kun vähän tutustuu, niin sitten osaan olla avoimempi.
Työparini on tämmöinen avoin persoona ja olen pannut merkille, että kaikki kanssaihmiset avautuvat juuri hänelle. Vaikka kyseessä olis aivan tuntematon henkilö, varmaan mun otsassa on punainen ujo-leima.
Ruokatauvollakin jos keittiössä satun olemaan syömässä ja sinne tulee naapuritoimistosta vaikka jotain naisia, niin yleensä vain moikataan. Työkaveri jos on siellä niin kuuluu vaikka mitä keskustelua. On tämä vain niin mahtavaa olla tämmöinen sulkeutunut paska!
Hitto että ärsyttää. Miks se joillekkin on niin helppoo tuo keskustelu. Joskus mua vituttaa niin paljon, että en edes yritä olla avoin mielinen. Parasta olis joku työpiste jossain vitun korvessa hyttysien ja karhujen keskellä.
Työparini on tämmöinen avoin persoona ja olen pannut merkille, että kaikki kanssaihmiset avautuvat juuri hänelle. Vaikka kyseessä olis aivan tuntematon henkilö, varmaan mun otsassa on punainen ujo-leima.
Ruokatauvollakin jos keittiössä satun olemaan syömässä ja sinne tulee naapuritoimistosta vaikka jotain naisia, niin yleensä vain moikataan. Työkaveri jos on siellä niin kuuluu vaikka mitä keskustelua. On tämä vain niin mahtavaa olla tämmöinen sulkeutunut paska!
Hitto että ärsyttää. Miks se joillekkin on niin helppoo tuo keskustelu. Joskus mua vituttaa niin paljon, että en edes yritä olla avoin mielinen. Parasta olis joku työpiste jossain vitun korvessa hyttysien ja karhujen keskellä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
max 5-sana minuutissa keskimäärin.
En ole edes sillätavalla ujo perinteisellä mielellä, tai se ei näy päälle päin minusta. Kyllä minä moikkaan ihan normaalilla äänellä, enkä ole hiljainen nyssykkä, jonka puhetta ei edes kuule.
Mutta mulla on semmoinen rimakauhu tämän keskustelun suhteen, että en tiedä miten keskustelua voi pitää yllä? Jos aloitan vaikka keskustelun, on vähän noloa, kun ei sitten keksikkään mitään jutusteltavaa. Mieluiten sitä on sitten vähän sulkeutuneempi, kuin ottaa riskiä.
No joo mutta jos molemmat tietää asian ei kai se mitään haittaa kun ei aseta liian suuria vaatimuksia. Ei muuten ole ihan helppoa olla sanomatta enempää sanoja hiljaiseltakaan. Tässähän syntyisi väliajoille vaikka mitä.
erilaisia persoonia. Kaikki persoonat tulisi hyväksyä, kaikista ei silti tarvitse tykätä kamalasti. Varmasti sinustakin tykkää moni, eivät vain tule sanoneeksi, koska vain hyvin hyvin avoimet ihmiset sanovat sen tuollaisten tuttavuuksien ollessa kyseessä kuin työkaverit. Varmaan olet tutun ihmisen kanssa paljon avoimempi ja vuorovaikutus sujuu. Oikeastaan on ihan ryhmästä kiinni mitä pidetään "halutuimpana" ominaisuutena. Asian voi ajatella niinkin, että kun ryhmässä on pari oikein "rempseää" ja äänekästä tyyppiä, niin eihän siinä edes anneta suunvuoroa muille, oli he sitten minkälaisia tahansa. Puheliaimmat ehtivät sanoa jo nekin asiat mitä muut sanoisivat. Usein äänekkäät,puheliaat ja nopeatempoiset ihmiset eivät kuule erilaisia mielipiteitä kovinkaan paljon, sillä he eivät anna hiljaisemmille ja rauhallisimmille tilaisuutta. Puhe siirtyy jo toiseen aiheeseen ennen kuin kaikkia on kuunneltu. Siksi on joskus todella paljon mukavempaa istua hiljaisemmassa ryhmässä, jossa asiasta toiseen siirrytään mietteliäässä tahdissa ja kuulee paljon aidompia ja monivivahteisempia mielipiteitä. Asioista voidaan tällöin puhua paljon syvällisemmin.
semmoinen työpiste. jostain yksinäisestä kopperosta..:)! minusta kuitenkin tuntuu, että miehen on jotenkin sopivampaa olla vähän sellanen sulkeutunut jörrikkä. ainakin täällä meidän pienellä paikkakunnalla.
mutta entäs kun olet nainen (itse olen siis), niin pidetään tosi outona. kun en siinä mielessä ole niin ujo, että se päällepäin näkyisi. mutta oikeasti olen todella ujo. kaikki kahvi-, ja ruokailutilanteet töissä on aivan kamalia.