Mikä palstalaisia vaivaa?

varmaan pelastaa se liittosi, ettei susta tule katkeraa ja valittavaa yh:ta.

Täällä ei kovin montaa järkevää kirjoittajaa tosiaan ole, vaan hyvin katkeria ja musta-valkoisia MINÄ -ihmisiä.

Kannattaa mennä kirjoittamaan eroperhe.net:n jos haluaa fiksua ja asiallista keskustelua.

http://www.eroperhe.net/keskustelu/index.php

tai parisuhteen viikonloppuleirille. Asiat alkavat selkiintymään ainakin suunta selviää - toivottavasti.
Ei ole helppoa eroa ja näillä palstoilla on monenlaista kokemusta. Nimenomaan he, jotka ovat kyenneet eroamaan "sovussa" tulevat harvemmin näille palstoille kertomaan tai kehumaan onnistunutta ihanneeroaan ja toimivia suhteita joka puolelle eron jälkeen....esim kaikkiin sukulaisiin niin, että lapset eivät ole menettäneet yhtään tärkeää ihmissuhdetta...mummit, ukit, kummit kuuluvat yhä lähipiiriin ym...

Ero on rankka asia lapsille, paljon rankempi kuin vanhemmilleen ja lapsen elämä ja tunteet kokevat myllerryksen. Lapsi pyrkii olemaan vielä lojaali molemmille ja kun ajattelee lapsen kehitystä niin perheen hajoaminen ei useimmiten tee hyvää. Lapsen on mm opittava eron jälkeen "näyttelemään" että hyvin menee ja sopeutumaan uusiin tilanteisiin ja mahdollisesti ihmisiin(ja uusiin sisaruksiin ym), joista tulee uudet kumppanit vanhemmille ...Harkitkaa ja hakekaa apua parisuhteen toimimiseen. Kuten sanoit - jo lasten takia.

Meidän erotessa poika jäi mulle ja tyttö äidille, ongelmitta.
Ei tarvitse sotkea elareitten kanssa ja tapaamiset sujuu hyvin ja lapset näkevät toisiaan riittävästi.
Se on niin että, valittaminen on niin mukavaa täällä ja sitä vielä liioitellaan siksi että, saataisiin huomiota osakseen.
Sitten on vielä provosoijat erikseen, mut ne kyllä selväjärkinen erottaa helposti ja niihin ei pidä mennä mukaan.
Et sinä täältä saa järkeviä neuvoja, ja sitä paitsi, kaikki tapaukset on yksilöllisiä ja sangen eri lähtökohtaisia.
Tätä palstaa on aika-ajoin mukava lukea, mutta mitään uutta näkökulmaa ei täältä saa mihinkään, samaa p..kaa aina vaan.
Jos joku tätä palstaa lukemalla löytää itselleen apua ja joitakin ratkaisuja pulmiin, se on hyvä asia, mutta viime kädessä on kuunneltava omaa sisäistä ääntään ja järkeiltävä asiat parhaansa mukaan, jottei sitten myöhemmin itsekin päädy tänne purkamaan katkeruuttaan.

Täällä kyllä kärjistyy juuri ne hurjimmat jutut ja totta - useinmiten ihan sivuraiteelle. Ja liian usein alkuperäinen asia unohtuu, kun alkaa tappelu "kukaonkatkerinankeuttaja"...ja yleensä erilaisten mielipiteiden sieto sekä sietokyky yleensäkin on vähemmän kuin pientä...

Silti henk.koht. voin "leuhkia" (niinhän se täällä ymmärretään "mene muualle kehumaan fiksuuttasi") onnistuneista erojärjestelyistä! Pahinta eron jälkeisissä järjestelyissä oli enemmänkin se, että piti sopia asioita "sellaisessa mielentilassa", harkintakyky ja neuvottelutaito eivät eron akuuttikuohuissa ole parhaimmillaan.
Meillä lapset asuvat minulla, olen yksinhuoltaja (exän suostumuksella, pitkän välimatkamme käytännön vaikeuksien takia). Lapset kulkevat vuoroviikonloppuina isällään julkisilla kulkuneuvoilla (juna taikka linja-auto) niin, että kumpikin maksamme aina menomatkan. Kesäaikana lapset ovat vuoroviikot koko koulujen kesäloma-ajan. Nämä viikot sovitaan hyvissä ajoin, sopimuksen mukaan viimeistään huhtikuun lopussa. Pitkän välimatkan takia lapsilla on mm polkupyörät kummassakin kodissa ja muitakin harrastusvälineitä ja vaatteitakin isän ostamana etäkodissa.
Minä saan lapsilisän yh-korotuksen ja elatusmaksua 12 kuukaudelta. Vaikka lapset ovat vuoroviikkohoidossa kesän, saan elatusmaksua 12 kk:lta: se on laskettu 9,5 kk mukaan, mutta jaettu tasan 12 kuukaudelle. Kätevää.
Kaikki asiat on kirjattu vuoro jouluja/juhannuksia myöden paperille, jonka lastenvalvoja on vahvistanut.
Puhun harvoin exäni kanssa, koska kohtaammekin harvoin. Hoidamme asiat ja käytännön järjestelyt lähinnä tekstiviestien ja sähköpostien kautta: ja jääpähän aina kirjallinen dokumentti...

Toki, jos saatte suhteenne (!!!) toimimaan; ONNEA ja toivon sitä kovin. Mutta ei lasten takia pelkästään vaan teidän ehjän onnellisen perheen takia. Jos näin ei kuitenkaan käy, niin kannattaa muistaa sekin vanha totuus, että "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan"

Suht sovussa erottiin (eihän sitä väkisin pidetä puolisoa joka lähtee toisen mukaan) ja sovussa edetään edelleen (se vähä mitä ollaan tekemisissä).
Alussa toki oli pinna kireällä hoitovaihdon kanssa mutta nyt ei ole ongelmia: kun nähdään, jutellaan lapsen asioista lähinnä.

Meillä on vuoroviikkohuoltajuus, molemmilla koko viikko maanantaista maanantaihin. Vaihto tapahtuu yleensä hoitopaikassa, eli maanantaina toinen vie hoitoon ja toinen hakee. Jos tulee syytä muuttaa päiviä niin tekstiviesti tai puhelin toimii ja käytännössä aina on asia saatu sovittua.
Itseasiassa ei olla käyty ollenkaan lastenvalvojan juttusilla (isyystunnustuksen jälkeen), vaan vuoroviikkosopimus on ihan suullinen. Erosta on aikaa runsas kaksi vuotta (tyttö oli eron aikaan puolivuotias).

Oikeastaan siis nähdään ainoastaan jos on muutoksia, lomia, sairaslomia, pyhiä tai jotain muuta jolloin syystä tai toisesta vaihto ei mene hoitopaikan kautta. Tai silloin kun exän vanhempi lapsi tulee kylään, silloinkin nähdään.


Vähän sekava kirjoitus ehkä, mutta tarkoitin sanoa että alkukireyden jälkeen välit ovat nykyään aivan asialliset.

Ilman ulkopuolista apua tai suunnatonta elämänmuutosta avioliiton itsehoito harvemmin onnistuu...

Miksi et kysy asioista jotka sinua askarruttavat? Vaikka joka asiasta eri aloitus? Niin saisit useita eri malleja ja vaihtoehtoja! Miksi teet aloituksen, jossa mollaat kirjoittajia? Sekö on sinun mielestäsi rakentavaa?

Täällä ei väännetä peistä uskomattoman typeristä asioista, tulet sen kenties jonain päivänä huomaamaan.

Mikä sinulle on potaskaa, ei sitä välttämättä ole toiselle. Katkeruus.. hmm.. teet aloituksen jossa haukut kirjoittavia katkeriksi? Tuntematta ihmisiä ja heidän taustojaan? No, tilanteesi huomioon ottaen, saat anteeksi. Eron suunnittelu ja sitä keskusteleminen puolison kanssa "viikottain" on rassaavaa ja käy psyykkeelle.

Oletko tehnyt tilastointia, että 50% eronneista läheistä ja kaikki etät ovat "katkeria"? Onhan täällä leskiä, ja yksinhuoltajiakin jotka ovat olleet sitä alusta saakka.

Oma valintasi on, millainen yh sinusta tulee. Voit vaikka heti päättää että sinusta tulee malliyh. Käytäntö osoittaa, pitikö päätöksesi.

Tässä mainio, ehkä hiukan sarkastinen neuvo hyvään eroon: Jaatte lapset ja omaisuuden puoliksi, ette maksa elatusta kumpainenkaan, lapsilisät puolitatte ja hankinnoista keskustelette yhdessä, voitte jopa tehdä yhteisiä säästösuunnitelmia ja-tilejä hankintoja varten. Perhejuhlapyhät vietätte yhdessä, harrastatte yhdessä kaikkea kivaa lasten kanssa, autatte toinen toistanne arjessa ja pyhässä, olette toistenne parhaimmat ystävät (kaikki se mennyt ja yhteiset kokemukset ja muistot). Uudet kumppanit eivät vaikuta väleihinne, koska olette järkeviä aikuisia, ja parasta olisi, kun olisitte kaikki neljä parhaimmat kaverukset. Lasten kannalta olisi hyvä asua naapureina; olisi helpompaa käydä lainaamassa sokeriakin, jos sattuu loppumaan. Tietenkin pidätte hyvät suhteet edelleen toistenne sukulaisiin. Hunajana pohjalla on, että asuntonne jätätte osittamatta ja olette huoltajina siellä exäsi kanssa vuoroviikoin, näin lapsilla olisi pysyvä koti. Siinä on tavoittelemisen arvoinen malli.

Onnea ja menestystä! Tule kertomaan, miten sujuu.

Mutta jos menee hyvin tuskin kirjoittelee tänne. Jos mietin tuttavapiiriäni niin lähes kaikki ovat eronneet suht sivistyneest, lapset asuvat kummankin luona, elareita ei ole vaan vanhemmat elättävät lapsiaan kuten liitonkin aikana, moni jo uusissa suhteissa jne.

ei ole pakko muuttua miksikään eron myötä. itsehän meistä jokainen elämänsä muovaa!

jos neuvoa saa, niin tehkää kaikkenne eron välttämiseksi. eikä "lasten takia", vaan itsenne. itse olen tyytyväinen nykyiseen olotilaani yksinhuoltajana, mutta toki kannan pahaa mieltä lapsen puolesta. ei ero ole maailmanloppu tietenkään, mutta monien erot todellakin riitaisia ja jättävät vuosien katkeruuden mieliin.

sillä on väliä miten eronne hoidatte. jos latelette ilkeyksiä toisillenne, uhkailette, mitätöitte toistenne tekemiset ja persoonat, leuhkitte uusilla seurustelusuhteilla ja muuta vastaavaa, eikö liene selvää että vuosia kuluu helposti kireissä väleissä.

toisen käytökseen ei toki määrättömästi pysty vaikuttamaan, mutta omaansa voi. itselleni eron myötä tuli kaksi suurempaa ikävää yllätystä. ensiksikin juuri lapsen isän kyky muuttua aivan toiseksi ihmiseksi jonka olin tuntenut, julmaksi ja häijyksi joka käyttäytyy kaikkein rumimmin omaa lastaan kohtaan. toinen ikävä yllätys oli törmätä asenteisiin joiden mukaan yksinhuoltajat ovat katkeria yhteiskunnan elättejä. mutta eikös tämä palsta oikeastaan ole tehnyt jollain lailla tehtävänsä, jos löydät täältä kimmokkeen taistella parisuhteesi ja perheesi säilyttämisen puolesta :)

Jokainen ero on omanlaisensa ja jos riidaksi menee, löytyy ex-kumppanista aivan uskomattomia piirteitä. Toki omalla tekemisellään, edelleen järkevästi joustaen, voi päästä sopuisaan eroon ja järkevästi keskustella/toimia lasten parhaaksi jatkossa.

Mitä tämän palstan "vakiokommentaattorehin" tulee, itse mukaan lukien, jotkut pyrkivät pitäytymään faktoissa, toiset taasen heittävät, mitä ihmeellisempiä sovellutuksiaan lasten huollosta ym. Toki joukkoon eksyy pelkkiä provoilijoitakin, joko hyvässä tai pahassa.

Ota oppia kaikista mahdollisista ongelmista, joista tälläkin palstalla kirjoitetaan, älä tyrmää kirjoittajia. Monille itse ero on sujunut suht' helposti, mutta sen jälkeen on ilmaantunut isoja ongelmia huoltajuuden monilla eri alueilla.

Suurin syy mainitsemaasi katkeruuteen (joka usein on väsymistä vallitsevaan tilanteeseen; jonkinlaista ahdistusta) hyvin sujuneen alun jälkeen on tuudittautuminen siihen, että kaikki sujuu loistavasti jonkun kirjoittamattoman säännön mukaan lasten parhaasta ja se on kuin laittaisi itselleen hirttosilmukkaa kaulaan.

Varaudu pahimpaan, niin eipä ikävyydet sitten tule yllätyksenä.

olet vain hyvä kohde sellaisille ihmisille, joista jokainen lähivanhempi ja varsinkin äiti on kuin punainen vaate. Ne ovat niitä joille vaimot on pistäneet rautaa rajalle ja antaneet kaverille sitä mitä ovat tilanneet. Ne ovat niitä, jotka eivät vieläkään näe syytä itsessään, vaan syyttävät kaikkia lähiäitejä kiusaamisesta ja katkeruudesta ja tietty elareilla mässäilystä ja rahanhimosta.
Jos te eroatte, toivottavasti kumpikaan ei tee sellaisia mokia, että saa toisen puolustuskannalle. Ei eroperheet aina joudu vetämään tiukkaa linjaa, ei suinkaan. Monilla sujuu ihan mukavasti ja tapaamiset ym. toimivat. Sellaiset eivät vaan kirjoittele täällä katkerista, kiusaavista läheistä.