>>> VAIKENETKO epilepsiastasi?

Vai hienoa!! No vähänkö me ollaan sitten hienoa sakkia;)

Eläimillä esiintyy epilepsiaa harvakseltaan, tuotantoeläimet yleensä teurastetaan, mutta lemmikkejä yleensä hoidetaan pillereillä. Jokusen kerran olen törmännyt siihen, ettei omistaja kehtaa sanoa lemmikkinsä epilepsiasta tuttavilleen. He yleensä kysyvät, voinko sanoa jonkin vastaavan sairauden nimen, että voivat sitten sanoa lemmikkinsä sairastavan tätä keksittyä sairautta...
Kovin lievää epilepsiaa eläimillä ei edes hoideta, vaan ne saavat kohtauksensa ja jatkavat elämäänsä.

Tosin jos pärjää ilman kertomista ja se ei ongelma, niin tuo on oikea menettely mielestäni. Työelämässä on vedettävä roolia ja itse en ainakaan laiskana, tyhmänä ja saamattomana sinne ehkä enää sopisi. Korkeintaa perustan liikejuridiikan asianajotoimiston ja perin satojatuhansia euroja yhdestä jutusta ja ostan vaikka jonkun saaren, jossa voin lomailla ja kutsun teitä sinne rentoutumaan.

Nyt höpisen kyllä mitä sattuu, sillä käännän rytmiä ja en nukkunut juuri viimeyönä. Siis yhteenvetona, että mitäs sitä kertomaan, jos työnantajalle tai muille, jos ei ole tarvis ottaa riskiä. Hieman vaan jäi sellainen kuva, että hieman itse laitat myös noita kuvitelmia, jotka kyllä saattavat olla tottakin monessa paikassa. Sinänsä aika paska työpaikka, jos epilepsian takia saisi potkut tai ei olisi enää tasa-arvoinen työntekijä. Tosiasioiden kanssa ei kannata tietenkään vikuroida, jos työ on elintärkeä ja tietenkin on, jos se on ainoa tulonlähde.

tööttö kirjoitti:

Eläimillä esiintyy epilepsiaa harvakseltaan, tuotantoeläimet yleensä teurastetaan, mutta lemmikkejä yleensä hoidetaan pillereillä. Jokusen kerran olen törmännyt siihen, ettei omistaja kehtaa sanoa lemmikkinsä epilepsiasta tuttavilleen. He yleensä kysyvät, voinko sanoa jonkin vastaavan sairauden nimen, että voivat sitten sanoa lemmikkinsä sairastavan tätä keksittyä sairautta...
Kovin lievää epilepsiaa eläimillä ei edes hoideta, vaan ne saavat kohtauksensa ja jatkavat elämäänsä.

Joillakin koiraroduilla epilepsia on tosi yleistä ja tämä on itseni kohdalla vaan lisännyt ymmärtämystä epilepsiaa kohtaan heidän koirien omistajein kohdalla. Monille heidän koirat ovat niin rakkaat ja he hoitavat koiriaan todella hyvin. Jonkin verran vinkkiä voi saada siitä, kun epilepsiasta googlasin kerran, niin lähinnä siellä puhuttiin yllätyksekseni vain koirien epilepsiasta. Aluksi hieman yllätyin siitä, että moiset kuolaavat läähättäjät ovat suuremma suojelussa kuin ihmiset.

Ehkä olisi hyvä alkaa koiraksi:). Wuff.;).

Hugo. kirjoitti:

Tosin jos pärjää ilman kertomista ja se ei ongelma, niin tuo on oikea menettely mielestäni. Työelämässä on vedettävä roolia ja itse en ainakaan laiskana, tyhmänä ja saamattomana sinne ehkä enää sopisi. Korkeintaa perustan liikejuridiikan asianajotoimiston ja perin satojatuhansia euroja yhdestä jutusta ja ostan vaikka jonkun saaren, jossa voin lomailla ja kutsun teitä sinne rentoutumaan.

Nyt höpisen kyllä mitä sattuu, sillä käännän rytmiä ja en nukkunut juuri viimeyönä. Siis yhteenvetona, että mitäs sitä kertomaan, jos työnantajalle tai muille, jos ei ole tarvis ottaa riskiä. Hieman vaan jäi sellainen kuva, että hieman itse laitat myös noita kuvitelmia, jotka kyllä saattavat olla tottakin monessa paikassa. Sinänsä aika paska työpaikka, jos epilepsian takia saisi potkut tai ei olisi enää tasa-arvoinen työntekijä. Tosiasioiden kanssa ei kannata tietenkään vikuroida, jos työ on elintärkeä ja tietenkin on, jos se on ainoa tulonlähde.

Mitä sitä turhaan julistelemaan ja tosiasia on, että täällä maalla on ennakkoluulot lujassa. Ei kaikki emännät ja isännät ymmärrä, jos eläinlääkärillä on epi, sehän vähentää automaattisesti uskoa ammattitaitooni.
Eikä epi ole mielessä välillä viikkokausiin, liian kiire kaikkea muuta. Joskus iskee vain hillitön väsymys, silloin tietää jarrutella hiukan ja antaa itselle aikaa levätä.

Tuo saari onkin hyvä ajatus, voisin perustaa sinne nudistileirin.. ;)

Hugo. kirjoitti:

Tosin jos pärjää ilman kertomista ja se ei ongelma, niin tuo on oikea menettely mielestäni. Työelämässä on vedettävä roolia ja itse en ainakaan laiskana, tyhmänä ja saamattomana sinne ehkä enää sopisi. Korkeintaa perustan liikejuridiikan asianajotoimiston ja perin satojatuhansia euroja yhdestä jutusta ja ostan vaikka jonkun saaren, jossa voin lomailla ja kutsun teitä sinne rentoutumaan.

Nyt höpisen kyllä mitä sattuu, sillä käännän rytmiä ja en nukkunut juuri viimeyönä. Siis yhteenvetona, että mitäs sitä kertomaan, jos työnantajalle tai muille, jos ei ole tarvis ottaa riskiä. Hieman vaan jäi sellainen kuva, että hieman itse laitat myös noita kuvitelmia, jotka kyllä saattavat olla tottakin monessa paikassa. Sinänsä aika paska työpaikka, jos epilepsian takia saisi potkut tai ei olisi enää tasa-arvoinen työntekijä. Tosiasioiden kanssa ei kannata tietenkään vikuroida, jos työ on elintärkeä ja tietenkin on, jos se on ainoa tulonlähde.

Me voidaan Hugon kanssa perustaa yhdessä liikejuridiikan asianajotoimisto, minä ole nimittäin ihan oikeasti liikejuristi...

Mutta vakavasti ottaen, en todellakaan puhu epilepsiasta työpiireissä. Meidän pitää olla kovia, asiallisia, työnarkomaaneja, tehokkaita, älykkäitä, kaikkivoipia jne., eikä ennakkoluulot epilepsiasta sovi ollenkaan samaan kuvaan. Suurin osa edellä luetelluista liikejuristin piirteistäkin ovat toki muiden ennakkoluuloja, ihan tavallisia ihmisiähän mekin ollaan. Mutta rooli on osa uskottavuutta ja sitä kautta osa työtä.

Fiukka kirjoitti:

Me voidaan Hugon kanssa perustaa yhdessä liikejuridiikan asianajotoimisto, minä ole nimittäin ihan oikeasti liikejuristi...

Mutta vakavasti ottaen, en todellakaan puhu epilepsiasta työpiireissä. Meidän pitää olla kovia, asiallisia, työnarkomaaneja, tehokkaita, älykkäitä, kaikkivoipia jne., eikä ennakkoluulot epilepsiasta sovi ollenkaan samaan kuvaan. Suurin osa edellä luetelluista liikejuristin piirteistäkin ovat toki muiden ennakkoluuloja, ihan tavallisia ihmisiähän mekin ollaan. Mutta rooli on osa uskottavuutta ja sitä kautta osa työtä.

On se varmasti juuri noin kuin sanot, että epilepsia on parempi salata eikä mitään syytä kertoa. Ihanteellinen tilanne tietenkin olisi, että voisi ainakin työkavereille kertoa ja luulisi asianajotoimiston olevan niin kiinteä yhteisö, että pakko kaikesta puhua. Tosin onhan sitä ihmisillä muutenkin salaisuuksia.

Asiakkaille ei varmasti kannata kertoa eikä ole syytäkään, kunhan hommat hoitaa. Tuota en vaan oikein pidä todellkaan hyvänä, jos kollegoilta on pidettävä salassa... lienee sitten olet oireeton ja epi ei aiheuta määräaikojen kulumista umpeeen epilepsian aiheuttaman poissaolon takia tai tehottomuuden.

Ole aika varma, että joskus varmasti kerrot työkavereillesi aivan ilman pelkoa uskottavuutesi menettämisestä.

puhuu kyllä siitä kuin päivän säästä.

ansku-22 kirjoitti:

puhuu kyllä siitä kuin päivän säästä.

niin "neitseellinen" tapaus, että en ole ymmärtänyt olla hiljaa. Kaikki omaiseni (well pikkusyrraa lukuunottamatta) ja tuttavani ovat kyllä suhtautuneet hienosti.

En ole edes ajatellut, että sairaudessani olisi jotain hävettävää tai salattavaa; kuin säästä puhun minäkin taudistani ;)

ansku-22 kirjoitti:

puhuu kyllä siitä kuin päivän säästä.

Jospa jotkut asuvat siellä...

turvallisuussyistä. Mielestäni on pahempi jos kohtaus iskee päälle, eikä esim. työkavereilla ole tietoa sairaudestani. Hyvin on suhtauduttu. Ei sitä kyllä mielellään sano tietty, mutta se on realiteettia. Se tuo minulle ainakin jollakin lailla turvallisuuden tunnetta, että lähipiiri tietää.

Olin kyllä aika pitkään hiljaa epistäni, ku aloitin syksyllä uuden harrastuksen. Sanoin muutamalle, mutta en tunnin vetäjälle. Ku sanoin, hänestä oli hyvä tietää ja kysyki sitten, mitä tehdä. Ei todellakaan kaikille oo selvää, miltä epi-kohtaus näyttää ja miten toimia.

Ehkä itsekkään en mainitsisi jos kohtauksia ei olisi tullut ollenkaan lääkityksen aloituksen jälkeen.

Siis ei kai vaikeneminen voi olla kultaa sen takia, että saat kohtauksen julkisella paikalla? Turvallisuutesi kannalta tuossa just olisi tärkeä, että et vaikenisi, jos sattuu pahasti. Harkitse ainakin, jos noin sulle käynyt... sähän joudut vain putkaan tota menoa ja et saa asianmukaista hoitoa.

Hugo. kirjoitti:

Siis ei kai vaikeneminen voi olla kultaa sen takia, että saat kohtauksen julkisella paikalla? Turvallisuutesi kannalta tuossa just olisi tärkeä, että et vaikenisi, jos sattuu pahasti. Harkitse ainakin, jos noin sulle käynyt... sähän joudut vain putkaan tota menoa ja et saa asianmukaista hoitoa.

Ero epilepsiakohtauksella kännissä pilvessä olijaan verratuna,kohtausta ei tunnistaisi.Kohtauksia on tietysti monenlaisia ihmettelen jos kohtauksen näkijät jne eivät osaisi tehdä oikeaa diaknosia,ja veisivät putkaan.Ei ne putkaan vieneet sain kerran julkisessa tilaisuudessa kohtauksen,jouduin penkkien väliin ja nilkka murtui kipsi 5 vko.

Sopeutukaa kirjoitti:

Ero epilepsiakohtauksella kännissä pilvessä olijaan verratuna,kohtausta ei tunnistaisi.Kohtauksia on tietysti monenlaisia ihmettelen jos kohtauksen näkijät jne eivät osaisi tehdä oikeaa diaknosia,ja veisivät putkaan.Ei ne putkaan vieneet sain kerran julkisessa tilaisuudessa kohtauksen,jouduin penkkien väliin ja nilkka murtui kipsi 5 vko.

Pahasti käynyt.Syöthän tarpeeksi kalkkia ja C-vitamiinia, että luustosi on vahva. Itselläni ainakin todettiin aikoinaan, että luutiheys oli huono ja siksi luut meni poikki paljon helpommin. Sen jälkeen olen syönyt D-Calsoria ja C-vitamiinia, jotta kalkki imeytyy ja ei ole luunmurtumia enää tullut.

Toivottavasti nilkka tuli kuntoon 5 viikon jälkeen, sillä eihän se aina noin liikkuvista paikoista tule enää oikein millään, jos pirstaleisina murtumina.

Hugo. kirjoitti:

Pahasti käynyt.Syöthän tarpeeksi kalkkia ja C-vitamiinia, että luustosi on vahva. Itselläni ainakin todettiin aikoinaan, että luutiheys oli huono ja siksi luut meni poikki paljon helpommin. Sen jälkeen olen syönyt D-Calsoria ja C-vitamiinia, jotta kalkki imeytyy ja ei ole luunmurtumia enää tullut.

Toivottavasti nilkka tuli kuntoon 5 viikon jälkeen, sillä eihän se aina noin liikkuvista paikoista tule enää oikein millään, jos pirstaleisina murtumina.

Nilkkanni kuntoon nyttemmin murtunut jalkani turpoaa aivan "valtavasti" kävellessä ja kengän jalassa ollessa,sen pahempi mitä kauemmin joutuu kenkiä pitämään.Kyllä lääkäri minulle määräsi nivelrikko lääkettä ja muutamia vitamiineja, kuin joutuu jo syömään epilääkkeitä niin ei aina jaksais vielä lisää pillereitä.