Haluaisin kysyä teiltä joilla on jo lapsia ja miksei muiltakin tämän lukeneilta mielipidettä asiaan josta miehen kanssa hieman väittelimme.
Tästä oli tänään mm. dr.philissäkin mainintaa ja jäin asiaa pohtimaan, eli saako toisten lapsille sanoa jos he tekevät jotain sopimatonta? tai sitten lapsen vanhemmalle tämän huonosta käytöksestä?
Toki asia on tapauskohtaista, mutta keskustelu lähti kun olimme pikaruokala tyyppisessä paikassa syömässä mieheni, miehen siskon ja tämän lapsien kanssa. Leikkipaikalla eräs vilkas pikkupoika muun muassa löi ja muutenkin lievästi kiusasi miehen siskon kolmivuotiasta tytärtä (tökki, nimitteli jne.)ja oli muutenkin huonokäytöksinen. Pojan vanhemmat olivat kyllä varmasti kuuloetäisyydellä, mutta eivät kiinnittäneet mitään huomiota, tai tarkkailleet yhtään lapsiensa touhuja leikkipaikalla. Kyse ei siis ollut siitä että vanhemmat eivät vain sattuneet huomaamaan poikansa tekoja, he eivät vaan välittäneet seurata. Sen verran kauan tilannetta seurattiin että siitä olen varma. He kaikessa rauhassa söivät ja keskustelivat seurueessa olleen toisen pariskunnan kanssa, vaikka istuivat (selät kohti leikkipaikkaa) lähempänä leikkipaikkaa kuin me, ja me kuulimme ja näimme enemmän kuin hyvin mitä oli tekeillä leikkialueella.
Että mitä tuollaisessa tilanteessa on oikein tehdä? Torua toisten lapsia? Sanoakko pojalle ettei saa lyödä, tai että pitää pyytää anteeksi jos lyö, vai olisiko pitänyt pyytää pojan vanhempia pitämään poikaa paremmin silmällä vai mitä? antaa asian olla?
Väärinhän se on jos joutuisi oman lapsen poistamaan leikkipaikalta vain sen takia että siellä on joku joka ei osaa käyttäytyä leikkipaikalla ja toisia lapsia kohtaan, ja jonka vanhemmat eivät puutu asiaan.
Odottelemme esikoista, ja asia tuli puheeksi kun mieheni oli sitä mieltä että jos meidän lasta joku lyö leikkipaikalla ja tämän vanhemmat eivät välitä/pidä huolta lapsensa tekemistä, niin hän kyllä sanoo vanhemmille suorat sanat. Itse en pitänyt kuitenkaan sitä täysin oikeana ratkaisuna, että mennään toisten kasvatustapoja arvostelemaan, mutta olen kyllä asiaa pohdittuani tullut myöskin siihen tulokseen että vanhemmille siitä luultavasti sanoisin, toki en sanoisi ns."suoria sanoja" jotka varmasti saavat helposti vastaansa loukkaantuneen ja puolustuskannalle asettuvan vanhemmanvaan vaan huomauttaisin asiasta asiallisesti. Toisten lapsien kuritus ei kuitenkaan ole minun tehtäväni, sitä en tekisi.
Noh, tulipa pitkä juttu, yhdestä kysymyksestä, mutta tarkennan nyt vielä että en minä eikä miehenikään puuttuisi lapsen tekemisiin tai vanhempien, meidän mielestä, huonoihin kasvatustapoihin jos se ei meihin suoranaisesti vaikuta, kuten esim. jos joku lapsi roskaa, kiroilee, rikkoo jotain tahallaan jne. en nyt keksi parempia esimerkkejä. Tarkoitan vaan sitä että en ihan mistä tahansa huomauttelisi muille lapsille/vanhemmille mutta jos koen että on aihetta sanoa, kun se vaikuttaa minuun/lapseeni, niin miten vanhemmat suhtautuisivat jos heille sanoisin että "anteeksi, mutta teidän lapsenne...."
Tästä oli tänään mm. dr.philissäkin mainintaa ja jäin asiaa pohtimaan, eli saako toisten lapsille sanoa jos he tekevät jotain sopimatonta? tai sitten lapsen vanhemmalle tämän huonosta käytöksestä?
Toki asia on tapauskohtaista, mutta keskustelu lähti kun olimme pikaruokala tyyppisessä paikassa syömässä mieheni, miehen siskon ja tämän lapsien kanssa. Leikkipaikalla eräs vilkas pikkupoika muun muassa löi ja muutenkin lievästi kiusasi miehen siskon kolmivuotiasta tytärtä (tökki, nimitteli jne.)ja oli muutenkin huonokäytöksinen. Pojan vanhemmat olivat kyllä varmasti kuuloetäisyydellä, mutta eivät kiinnittäneet mitään huomiota, tai tarkkailleet yhtään lapsiensa touhuja leikkipaikalla. Kyse ei siis ollut siitä että vanhemmat eivät vain sattuneet huomaamaan poikansa tekoja, he eivät vaan välittäneet seurata. Sen verran kauan tilannetta seurattiin että siitä olen varma. He kaikessa rauhassa söivät ja keskustelivat seurueessa olleen toisen pariskunnan kanssa, vaikka istuivat (selät kohti leikkipaikkaa) lähempänä leikkipaikkaa kuin me, ja me kuulimme ja näimme enemmän kuin hyvin mitä oli tekeillä leikkialueella.
Että mitä tuollaisessa tilanteessa on oikein tehdä? Torua toisten lapsia? Sanoakko pojalle ettei saa lyödä, tai että pitää pyytää anteeksi jos lyö, vai olisiko pitänyt pyytää pojan vanhempia pitämään poikaa paremmin silmällä vai mitä? antaa asian olla?
Väärinhän se on jos joutuisi oman lapsen poistamaan leikkipaikalta vain sen takia että siellä on joku joka ei osaa käyttäytyä leikkipaikalla ja toisia lapsia kohtaan, ja jonka vanhemmat eivät puutu asiaan.
Odottelemme esikoista, ja asia tuli puheeksi kun mieheni oli sitä mieltä että jos meidän lasta joku lyö leikkipaikalla ja tämän vanhemmat eivät välitä/pidä huolta lapsensa tekemistä, niin hän kyllä sanoo vanhemmille suorat sanat. Itse en pitänyt kuitenkaan sitä täysin oikeana ratkaisuna, että mennään toisten kasvatustapoja arvostelemaan, mutta olen kyllä asiaa pohdittuani tullut myöskin siihen tulokseen että vanhemmille siitä luultavasti sanoisin, toki en sanoisi ns."suoria sanoja" jotka varmasti saavat helposti vastaansa loukkaantuneen ja puolustuskannalle asettuvan vanhemmanvaan vaan huomauttaisin asiasta asiallisesti. Toisten lapsien kuritus ei kuitenkaan ole minun tehtäväni, sitä en tekisi.
Noh, tulipa pitkä juttu, yhdestä kysymyksestä, mutta tarkennan nyt vielä että en minä eikä miehenikään puuttuisi lapsen tekemisiin tai vanhempien, meidän mielestä, huonoihin kasvatustapoihin jos se ei meihin suoranaisesti vaikuta, kuten esim. jos joku lapsi roskaa, kiroilee, rikkoo jotain tahallaan jne. en nyt keksi parempia esimerkkejä. Tarkoitan vaan sitä että en ihan mistä tahansa huomauttelisi muille lapsille/vanhemmille mutta jos koen että on aihetta sanoa, kun se vaikuttaa minuun/lapseeni, niin miten vanhemmat suhtautuisivat jos heille sanoisin että "anteeksi, mutta teidän lapsenne...."
Vastaukset 13
Vanhimmat
itse sanoisin jos toisen lapsen huono käyttäytyminen vaikuttaisi jollain lailla lapseeni tai minuun mm. lyömällä tai kiusaamalla muuten. ja varmaankin sanoisin jos kaverini , sisarusteni ym läheisteni lapsiin kohdistuisi jotain tällaista. mutta en minäkään sano ihan mistä vaan enkä välttämättä ihan kelle vaan kuten mm. roskaaminen, kiroilu.. tuskin niistä sanoisin. eli samaa mieltä kanssasi mitä arvelitkin että sanoisit jos kohdistuisi mm. lyöminen lapseesi tai sinuun niin hänen vanhemmilleen ja ehkä jotenkin juuri että anteeksi, mutta teidän lapsenne...
moi! olen sitä mieltä jos
oisin aikuinen käskisin
sopimaan heidän asian vaikka
että esin poika lyö ja
sanoisin vanhemmille että
poikanne löi... Sanoisin
että he sopivat asian mutta
en rupeisi neuvomaan aikuisia
koska se on heidän oma asiansa
ja se on heidän oma lapsi eikä
minun lapsi olen sitä mieltä??
Tossa tilanteessa parempi taluttaa mukula äitinsä tykö ja sanoo Toin hänet tänne, että muut voit leikkii rauhassa. Jos mulla ei olis energiaa moiseen tyytyyisin suojeleen omat tenavani, joko menemällä väliin tai lähtemällä pois. Ja ainahan voi valittaa henkilökunnalle. Nykyään kyllä lapset on vähemmistönä, että harvemmin siellä leikkipaikoissa on muita.
Itse kieltäisin lasta, joka omaani kiusaa.
Eihän kiusaaminen ole missään mielessä hyväksyttävää.
En tietenkään alkaisi raivoon pienelle lapselle, vaan sanoisin "lopetappas kiusaaminen. Se ei ole kivaa"
Jos ei tehoa, niin voisin hiukan korottaa ääntäni.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että missään tilanteessa ei saa käydä käsiksi toisen lapseen ja muutenkin pitää kuitenkin säilyttää maltti.
Omaa lasta kuitenkin pitää puolustaa. En voi sietää, jos joku terrorisoi omia lapsiani.
Jokaisella kuitenkin kuuluu olla turvallinen ja ystävällinen leikkiympäristö.
Jos joku vanhempi lapsi rikkoo jotain toisen omaisuutta silloin voisin jopa uhkailla hieman. (Poliiseilla uhkailu tehoaa aina :D)
Jos taas joku käyttäytyy (esim. taloyhtiössä) jatkuvasti häiriköiden, asiasta kannattaa keskustella häirikön vanhempien kanssa.
..on niin että vaikkei lapsen omat vanhemmat olekaan kiinnostuneita kertomaan miten elämässä kuuluu käyttäytyä, niin on oikein hyvä että edes joku muu kertoo. Nämä vanhemmat ovat varmaankin niitä jotka syyttävät koulua siitä jolleivat omat lapset osaa käyttäytyä.
Itse olen ojentanut myös täysin vieraita lapsia ja kyllä he ovat sanasta ymmärtäneet etteivät ole tehneet oikein. Joskus voi olla kyse siitä ettei lapsi ymmärrä tekevänsä väärin, joskus siitä että odottaa että joku puuttuisi. Joskus voi olla muitakin syitä. Silti mielestäni kaikkien tehtävä on näyttää esimerkkiä ja ojentaa tarvittaessa. Eikä pelkästään lapsia.
mä oon lastenhoitaja, nyt tietty äippälomalla, mutta kuitenkin. Tulee siis jo työkseni kasvatettua ja komenneltua muiden lapsia. Se jää kyllä päälle. Kun on tottunut sanomaan asiasta muidenkin lapsille, niin se tuntuu oikealta vaihtoehdolta myös työn ulkopuolella. Siis jos kyse on toisiin kohdistuvasta väkivallasta tai sen uhasta. En mäkään tietenkään käy sanomassa ihmisille, että miten niiden pitäisi lastansa kasvattaa, jos se ei vaikuta muihin ympärillä oleviin.
Kyllä minä olen vastaavassa tilanteessa mennyt sanomaan että ei saa lyödä, töniä jne. Siis lapselle, en vanhemmille. Kyllä lapsille tekee hyvää huomata, että kaikki aikuiset eivät ole välinpitämättömiä, vaikka omat vanhemmat olisivatkin.
lapselle, olipa hän kenen tahansa, jos hän kliusaa toista lasta. En voisi katsoa vierestä sellaista vaikka lapsen vanhemmat sen tekeisivätkin. Jos vanhemmat eivät kiellä niin jonkun aikuisen se on tehtävä.
Eli vastaukseni on: kyllä saa sanoa ja pitääkin.
Monta kertaa olen ollut tilanteessa jossa pihalla on useita lapsia ja joku heistä tekee kiusaa toiselle tai lyö tms. olen aivan sivullisena ihmisenä mennyt ojentamaan tuota kiusantekijää jos lapsen vanhempi ei sitä ole tehnyt.
Se on meidän aikuisten velvollisuus puolustaa lasta, olipa lapsi kenen tahansa, tuttu tai vieras.
kyllä sanoa saa ja pitää jos lapsen omat vanhemmat eivät asiaan puutu. minä olen itsekin antanut vapauden lähimmille ystävilleni sanoa pojalle jos he huomaavat joatin kiusantekoa silloin kun itse en ole paikalla.ja eihän sitä tarvitse kovin saarnata mutta nätisti kyllä saa sanoa. itse olen joutunut huomauttamaan kaverin lapselle monta kertaa asioista kun ei se äitikään sitä komenna.
Jos minun lastani haukuttaisiin tai lyötäisiin tms, niin minä menisin väliin ja sanoisin kiusaajalle ettei sellaista saa tehdä.
Kertoisin myös lapsen vanhemmille heidän lapsensa käytöksestä. Ainakin minä tahtoisin itse tietää, jos lapseni ei käyttäydy kunnolla.
En pelottelisi poliisilla enkä muillakaan asioilla, sellainen ei kuulu mielestäni hyvään kasvatukseen.. Siis opettaa pelkäämään jotain ammattiryhmää. Sillä voihan olla, että lapsi joutuu joskus poliisilta pyytämään apua tai tapahtuu jotain(tapaturma tms.) ja poliisit joutuvat käymään kotona. Pelottelu aiheuttaisi varmasti silloin hysteerisen itkukohtauksen ja painajaisia.
Monesti on lapsia(olen työssäni huomannut) joille ovat äidit ja isät kertoneet, ettei lapsien tarvitse totella kuin omia vanhempiaan.. Kuuleen usein lapsen suusta "et sä oo mun äiti", silloin ei auta muu kuin kääntyä heti vanhempien puoleen ja kertoa tapahtuneesta.
käsittää siinä että kukaan muu ei sitä omaa lasta puolusta ellei ne omat vanhemmat. En nyt tarkoita sinua vaan yleisesti tuntuu olevan erikoisen vaikeaa puolustaa sitä omaa lasta. Kyllä minä sanon, olen sanonut ja tulen sanomaan jos tarve vaatii. Puolustan muuten muidenkin lapsia jos näen kiusaamista.
riippuen tilanteesta kyllä sanon toisenkin ja jopa vieraan lapselle että noin ei saa tehdä tms jos omat vanhemmat ei välitä tai sitten että ei ole kivaa/sopivaa kiusta tms tyylillä. Joskus sitten tulee tehtyä niinkin että ottaa sen oman lapsen pois ihan sen turvallisuuden takia ja tokaiseee äänekkäämmin, että tule sinä pois sieltä ettei satu mitään ja mene sitten kun sieltä lähtee riehuja pois tms tyyliin niin että tyhmempikin huomaa. Tai jos toiset ei osaa siellä olla niin tule sinä pois tieltä että saavat riehua rauhassa, joka muuten aiheuttaa uein aika välittömiä toimia lapsen suuntaan..
Liian usein kys eon välinpitämättömyydestä eikä mistään muusta. Lapsikin siellä tavallaan kokeilee missä vaiheessa puututaan ja huomataan kun oikein koheltaa. Onneksi omat lapset alkaa olla isoja ettei noita leikkipaikka riehujia juuri ole enää kuvioissa mukana, mutta joitakin muita juttuja tilalla sitten.
Passiivin käyttö on myös helppo tapa eli jos vaikka on pallomeren pallon vähän karuss atai niitä heitellään johon ikävä kyllä omatkin on lähteneet sitten vähitellen mukaan. Kun vaan huikkaa sinne että palloja ei saa heittää, tuoss alukee niin tai kerätkääs pallot pois lattioilta niin kummasti se hulivilikin sieltä yleensä alkaa toimeen mukana. Tosin taannoin äitini juuri todisti tilannetta jossa lapsi noin 5-6v valisti toisia ettei tarvii totella jos ei tahdo! Siihen mummo tokaisi että kyllä tarvii eikä siitä asiasta päätä lapset. Meni natiainen ihan hiljaiseksi..
Samoin saatan huikata tutuille lapsille jos ovat jossain sähläämässä esim moottoritien pientareella tai molokissa lehtiä hakemassa tms touhuissa; kiellettyä hommaa pojat! Aina toimii eikä siitä sen enempää ole kuulunut. Tosin omat lapset joskus sanoo että kaikki palkää sua kun sä voit sanoo, vaikka usein jo näkeminen aiheuttaa toimintaa niiin ettei tarvitse sanoa mitään. Ja hyvät välit on mukuloiden kanssa eikä ne meillä käydessä luiki seinillä..
Ehkä tuo tapa on jäänyt noista "koko kylä kasvattaa"-jutuista joita on koulussa jauhettu vuodesta toiseen. Itse toivon myös että jos jälkikasvu harrastaa jotain epäsopivaa niin siihen aikuiset puuttuu. Joskus kun joukossa tyhmyys tiivistyy. Niin ja hauskaa oli sekin kun yksi äiti laittoi lapsensa soittamaan kun meidän poika oli pahanteossa. Pisteet siitä että puuttui vaikka ei suoraan uskaltanutkaan!
Sitten taas kun puututaan esim karkkihyllykiukuttelun tyyliseen tilanteeseen niin se saa villat pystyyn. Jos vanhempi on paikalal ja tilanne selvästi hoidossa niin ei siihen ole asia atulla sohimaan. Monella vanhemmalla ihmisellä on ikävä tapa kommentoida tai neuvoa vaikka meillä noita tilanteita on ollut todella harvoin.
On aika tilannekohtaista tuo juttu ja todella välillähän sen huomautuksen tekee vanhemmalle ja välillä lapselle. Toisaalta omassa lähiympäristössä se on yleensä ok ja kuuluu asiaan ja on suorastaan välinpitämättömyyttä olla puuttumatta, vieraassa paikassa se on jo eri juttu kokonaan, kynnys on aika valtava ellei ole ihan vaaratilanteesta kyse.
Pyhänä mies muuten komensi ihan vieraita mukuloita kun oli työmaalla käymässä ja sen vieressä olevalla varastolla lapset leikki kiipeilemällä romujen päällä jne. Oli siis käskenyt yksinkertaisesti pois sieltä. Vikkelää oli ollut liike eikä takaisin näkynyt ainakaan hetikohta. Vaarallista touhua kaikkien tynnyreiden kimpussa pomppia.. Vaikka taisi olla enemmän huolissaan tavarasta kuin lapsista..
Yksi asia on tähän liittyen sekin kun toisten lapsia on meillä niin meillä on tietyt säännöt joilal toimitaan ja jos niin ei toimita niin varmasti sanotaan. Sekin on heille ihan ok ja normaalia. Tosin siitäkin yksi sanoi, että kun sulla on tiukemmat säännöt kotona kun mulla ja sä oot niiden mukaan meilläkin niin milloin sä voit riehua?
Tässä taas aihe josta riittää juttua toisensa perään koko ajan..
muuten dr Phil oli asiasta?