Olen uusperheen äiti, kaksi entisestä avioliitosta jotka ovat jo murrosiässä, sekä kaksi uuden mieheni kanssa, pieniä naperoita vielä.
Nykyisellä miehelläni ei ole ennen ollut omia lapsia, ja kaikki lapset asuvat meidän luonamme.
Minulle tilanne on luonollinen, tottakai haluan kaikki lapset lähelleni.
Mieheni on yllättävän hyvin sopeutunut perheeseen, vaikka ei hän tietenkään vanhimpiin lapsiin suhtaudu samallatavalla kuin omiinsa.
Oletko samanlaisessa tilanteessa? Miten itse hyväksyt toisen miehen lapset?
Olen miettinyt monta kertaa, kuinka itse suhtautuisin jos miehelläni olisi jälkipolvea toisen naisen kanssa, ja helppo tietenkin ajatella että yrittäisi tulla heidän kanssa yhtähyvin toimeen kuin omienkin.
Mietin vain sitä että onko kuitenkin vaikea hyväksyä toisen lapsia, vaikka kuinka rakastaa puolisoaan.....
Nykyisellä miehelläni ei ole ennen ollut omia lapsia, ja kaikki lapset asuvat meidän luonamme.
Minulle tilanne on luonollinen, tottakai haluan kaikki lapset lähelleni.
Mieheni on yllättävän hyvin sopeutunut perheeseen, vaikka ei hän tietenkään vanhimpiin lapsiin suhtaudu samallatavalla kuin omiinsa.
Oletko samanlaisessa tilanteessa? Miten itse hyväksyt toisen miehen lapset?
Olen miettinyt monta kertaa, kuinka itse suhtautuisin jos miehelläni olisi jälkipolvea toisen naisen kanssa, ja helppo tietenkin ajatella että yrittäisi tulla heidän kanssa yhtähyvin toimeen kuin omienkin.
Mietin vain sitä että onko kuitenkin vaikea hyväksyä toisen lapsia, vaikka kuinka rakastaa puolisoaan.....
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä naisena omalta kohdalta näen niin ,että miesten on paljon helpompi hyväksyä toisen miehen lapset, kun naisten vastaavassa tilanteessa.
Meillä asuu minun lapset, ja minun mieheni lapsi asuu äitinsä kanssa.Minun lapset tapaavat isäänsä suht säännöllisesti ja minun mies ei tapaa omaa lastaan ollenkaan,koska hänen lapsensa äiti on siitä tehnyt lähes mahdotonta.Sitä on yritetty sovitella suuntaan ja toiseen,oikeudessa ja ilman.Aina sama lopputulos.
Minua on alkanut tässä paljon mietityttää nämä eri instituutiot jotka puoltaa ja puhuu lasten hyväksi toimimista.Mutta saako "lasten edun mukaan" toimiminen olla myös toisen ihmisarvon polkemista
?Kyllä minä äitinä ymmärrän, että lapsilla on oikeus kumpaankin vanhempaan,mutta pitääkö sen oikeuden varjolla polkea sitten esim.nyt tässä tapauksessa isä?Onko vanhemman oikeus tasapainoiseen elään vähemmän arvostettua,kun lapsen?
Minusta me monet naiset(en yleistä)voisimme ihan rehellisesti miettiä ajammeko oikeasti lasten etuja vai verhoilemmeko ne yritykseksi esim hallita toisen vanhemman nykyistä elämää...?
Niin se vain on,että oma on oma ja toisen on toisen.Vaimoni tytär ed litostaan on ihan ok,mutta mitään isätunteita en pysty hänelle antamaan.Meillä on myös yhteinen lapsi,jonka näin heti alusta alkaen.Olin synnytyksessä mukana.Onhan side aivan toinen omaan kersaan,jonka on saanut tuntea alusta asti,kuin vieraan lapseen,joka vain putkahti elämään ykskaks..Ei vierasta lasta tarvitse rakastaa,riittää kun hyväksyy hänet ja kohtelee kunnolla.
Oletko ajatellut, että sinä kaikkien lasten äitinä olet vastuussa kaikkien lastesi hyvinvoinnista, tasapuolisesta kohtelusta ym.?
Hetihän tekin olette uusia muksuja tehnyt että mies saa omaa verta kehiin...ainahan se niin menee...aina uudessa suhteessa uudet muksut...mieshän ällöää vieraan miehen tekeleitä...okei teksti on karua ja kovaa mut jos mies muuta väittää niin se valehtelee...ei sun oma haniböö niin rehellinen aina ole...kokemuksesta puhun ja paljon sivusta nähneenä, en haluais vieraita pentuja kasvattaa...kokeillut olen ja oli viimeinen kerta...
Tavallaan kovaa tekstiä,mutta varsin totta.Tosin itse en mitenkään "ällöä" vaimoni tytärtä,mutta oma on aina oma,kuten jo sanottua.
Lapsi on kuitenkin viaton aikuisten hölmöilyihin ja eroihin.
Minulla on lapsi aiemmasta liitosta, yhteisiä nykyisen mieheni kanssa ja lapsia, jotka eivät ole meidän kummankaan biologisia lapsia.
En kyllä allekirjoita, etteikö toisten lapsia voisi rakastaa. Eihän se yhtäkkiä tapahdu, vaan pikkuhiljaa.
Meillä kaikki lapset ovat "samalla viivalla". Voin sanoa näin myös mieheni puolesta, koska näenhän minä kuinka hän lapsia kohtelee.
Mutta tiedätkö miten kohtelee kun et näe...mutta tietysti teillä nyt on ihan sama kun on noin sekarotuista porukkaa
Sinun kirjoituksesi antoi lohtua että ei kaikki miehet ole samanlaisia napaansa tuijottavia ihmisiä. Meillä myös uusi mieheni ottaa hyvin huomioon vanhemmat lapset, vaikka eivät olekkaan omia. Rakensi lisää huoneita, että saivat omat huoneet yms.
Kaipa tällä palstalla on paljon katkeria ihmisiä kun hyvin monesti palaute on negatiivista.
vaikeaa hyväksyä, vaikka sitten kuinka rakastaisikin puolisoaan. Olen yrittänyt sitä kaksi vuotta ja eikun ahdistaa vaan koko ajan enemmän. Mieluiten, kai ihan normaalia, haluais omia lapsia. Eihän nämä puolisot voi "vaatia" että heidän tekeleitään tulisi rakastaa.. Ei tarvitse kommentoida että eihän niitä tarvitsekaan rakastaa, riittää kun hyväksyy ja kohtelee esim. kaverina / muuten hyvin.
Mutta eipä nää jutut vaan tunnu toimivan.
Harmittaa kun ylipäätään syntyy tällaisia paskajuttuja, mutta ei kai sen elämän sit helppoa pidä ollakaan..