En tiedä mikä mulla on. En halua antaa itseni olla iloinen ja onnellinen. Haluan, että minulla on ongelmia. Toivoisin, että mulla olis esim. vakava masennus, syömishäiriö tai paniikkihäiriö. Tiedän kyllä, että ne eivät ole leikin asia vaan oikeasti vakavia juttuja. Jotenkin ajattelen, että olisin kiinnostavampi, kun mulla olis joku vikana.
Nyt tuntuu, että mun elämä on tyhjää. Ei ole pahemmin hyviä asioita, mutta ei myöskään huonoja. Olen vaan olemassa. Haluan jotain sisältöä ja huonompi sisältö on helpompi hankkia. Sitten omistaisin edes jotain. Olisi jotain mistä koittaa selviytyä. En kuitenkaan hae huomiota. Haluan ongelmia. Ehkä mä sitten haluankin huomiota jossain alitajunnassa, mutta ei se kaikki ole...
Mikä ihme mulla on? Tajuan, mutta sitten taas en tajua... Miten pääsen eroon tästä. Haluaisin osata taas iloita ja löytää positiivisen asenteen elämään.
Nyt tuntuu, että mun elämä on tyhjää. Ei ole pahemmin hyviä asioita, mutta ei myöskään huonoja. Olen vaan olemassa. Haluan jotain sisältöä ja huonompi sisältö on helpompi hankkia. Sitten omistaisin edes jotain. Olisi jotain mistä koittaa selviytyä. En kuitenkaan hae huomiota. Haluan ongelmia. Ehkä mä sitten haluankin huomiota jossain alitajunnassa, mutta ei se kaikki ole...
Mikä ihme mulla on? Tajuan, mutta sitten taas en tajua... Miten pääsen eroon tästä. Haluaisin osata taas iloita ja löytää positiivisen asenteen elämään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minun mielestä sinulla on liian hyvin asiat, jos kerran haikailet huonompia aikoja ja ongelmia. Mitä jos nyt vain keskittyisit elämiseen ja ottaisit sen sellaisen kuin se vastaan tulee. Ja ainahan voi esimerkiksi tehdä opintomatkan johonkin sairaalan teho-osastolle tai selkäydinvammaisten hoitolaitoksiin, niin johan alkaa oma elämä tuntua elettävältä. Tää kirjoitus voi tuntua kovalta, mutta itse olen sairastunut masennukseen monen vuoden kituuttamisen jälkeen. Jos tuntuu että haluat puhua jollekin, niin mene terapiaan, tai puhu ystävillesi tunteistasi, mutta älä valita, että kun on tylsää kun kaikki on niin hyvin. Sinulla on huomion ja rakkauden ja välittämisen nälkä. Haluaisit, että joku antaisi sinulle aikaansa ja siinä ei ole mitään vikaa.
Samoilla linjoilla olen.Itse olen nyt nelisen vuotta kärsinyt niinsanotusta sosiaalisesta pelosta. Välillä on tilanne ollut niinkin huono etten ole kauppaankaan uskaltanut lähteä!
Tunnen olevani epäonnistunut, säälittävä luuseri joka ei pysty hallitsemaan itseään! Sellaiseksiko haluaisit olosi tuntuvan?
Jos on ihmisellä hyvin asiat niin tulisi todellakin olla siitä kiitollinen, itse en muuta toivo kuin että olisin niinkuin ennenkin ja pystyisin jatkamaan elämääni normaalisti.
Nauti siis elämästäsi äläkä murehdi turhia. Kirjoita vaikka kirja jossa olet roolihenkilönä ja laita hänet kokemaan kaikkea sitä mitä itse "haluaisi" kokea.