Mielentilani on viimeisen vuoden aikana vaihdellut masentuneesta todella masentuneeseen. Olen saanut netissä tehtävistä masennus "testeistä" 22-25 pistettä. Olen myös syömishäiriöinen ja itsetuhoinen.
Pitäisikö hakea apua?
Toivottomuus ja ahdistus iskee yleensä koulussa, olen monia kertoja lähtenyt kotiin tai kääntynyt bussipysäkiltä takaisin. Koulunumerot, varsinkin matematiikka, kärsivät enkä pysty keskittymään.
Joskus tuntuu että sekoan. Ja pahasti.
Ongelmani on lähinnä siinä että keneltä apua pyytäisin? Olen 16 vuotias, en voi puhua isälleni koska hän laittoi kesällä välit poikki enkä äidille, koska hän ei ymmärrä vaan suuttuu.
Ystäväni tietää ongelmistani mutta ei ota niitä vakavasti. Olen yksin.
Yritän uskotella itselleni että en halua kuolla.
Enkö?
Pitäisikö hakea apua?
Toivottomuus ja ahdistus iskee yleensä koulussa, olen monia kertoja lähtenyt kotiin tai kääntynyt bussipysäkiltä takaisin. Koulunumerot, varsinkin matematiikka, kärsivät enkä pysty keskittymään.
Joskus tuntuu että sekoan. Ja pahasti.
Ongelmani on lähinnä siinä että keneltä apua pyytäisin? Olen 16 vuotias, en voi puhua isälleni koska hän laittoi kesällä välit poikki enkä äidille, koska hän ei ymmärrä vaan suuttuu.
Ystäväni tietää ongelmistani mutta ei ota niitä vakavasti. Olen yksin.
Yritän uskotella itselleni että en halua kuolla.
Enkö?
Vastaukset 4
Vanhimmat
luokse keskustelemaan.
Nyt vaan päätät että haet apua. Älä peittele tunteitasi kun menet kertomaan tunteistasi ja pahasta olosta. Lupaathan mennä terkalle tai lääkäriin ?
Hoitohenkilökunta on nähnyt kaikenlaista ja osaavat ohjata eteen päin.
Usko huomiseen...muutokset eivät tapahdu hetkessä. Itke ja huuda "hoitajille" jos sille tuntuu. Myös oikeista lääkkeistä on apua.
HOIDA ITSESI KUNTOON JA VOIMAHALI SINULLE !
Joskus, niinkuin taas tänään, tuntuu ihan suht normaalilta. Mitä nyt menin kouluun kaksi tuntia myöhässä kahden kolmiolääkkeen voimin. Mutta nyt tuntuu että ne varmaan naurais mulle. Tai jotain. Tää ei oo enää mikään teini angst -juttu, se vaihe oli viisi vuotta sitten.
Tänään (niinkuin useimmiten) nukuin NELJÄ tuntia koulun jälkeen. Väsytti jo pelkästään se että estin itseäni hajoamasta.
En halua sääliä. Vihaan sitä. Siinä myös osasyy miksi en saa aikaiseksi haettua apua. En vaan voi.
juttelemaan kouluterveydenhoitajan kanssa tästä väsymyksestäsi. Sinulla on hyviä konkreettisia esimerkkejä tältä päivältä. Jos terveydenhoitaja on ammattilainen, niin hän varmaan pääsee kysymyksillään melko pian jyvälle siitä, missä mennään. Ja jos tuntuu, ettei pääse, voisit häntä siinä hieman avittaa.
Aurinkoista kevään jatkoa Sinulle :)