Kijoitin jo toisellekin osastolle,mutta ajttelin kokeilla vielä täälläkin...
Olimme siis avomieheni kanssa viisi vuotta ihan onnellisesti yhdessä.Emme riidelleet ja pystyimme puhumaan kaikesta keskenämme.
Siitä on jo aikaa,kun aloin muuttumaan...Mikään ei huvittanut,käperreyin itseeni ja eristäydyin.Mieheni yritti minua patistella,muuta en saanut mistään oikein kiinni.
Sitten alkoivat itsesyytökset...Ei hän tarvitse minua vaivoikseen,hän ansaitsee jotain parempaa jne.Noin kuukausi sitten sanoin haluavani eron.
Mieheni suri eroa viikon tai pari.Sanoi sitten olevansa asiasta yli ja se on hänelle loppuunkäsitelty.
Viikko sitten romahdin täysin ja jouduin osastolle.Minulla todettiin pitkäaikainen vakava masennus.Olen nyt kotona,jossa asun yhdessä exäni kanssa vielä pari viikkoa.
Pari päivää sitten kuulin,että hänellä on jo uusi kierroksessa...ollut jo jonkin aikaa.
En pääse ajatuksista eroon,olisinko voinut estää tämän kaiken hakeutumalla ajoissa hoitoon?Onko masennukseni syy siihen,että jätin hänet?Jos olisin terve?Hän itse sanoi,ettei toista mahdollisuutta tule.Rakastan kuitenkin yli kaiken muun...
Terapeutille tullessani alan vain itkemään,en pysty puhumaan.Läheisilleni en halua häpeältäni myöntää kuinka huonosti minulla todella menee.
Halusin vain purkautua jollekulle....
Olimme siis avomieheni kanssa viisi vuotta ihan onnellisesti yhdessä.Emme riidelleet ja pystyimme puhumaan kaikesta keskenämme.
Siitä on jo aikaa,kun aloin muuttumaan...Mikään ei huvittanut,käperreyin itseeni ja eristäydyin.Mieheni yritti minua patistella,muuta en saanut mistään oikein kiinni.
Sitten alkoivat itsesyytökset...Ei hän tarvitse minua vaivoikseen,hän ansaitsee jotain parempaa jne.Noin kuukausi sitten sanoin haluavani eron.
Mieheni suri eroa viikon tai pari.Sanoi sitten olevansa asiasta yli ja se on hänelle loppuunkäsitelty.
Viikko sitten romahdin täysin ja jouduin osastolle.Minulla todettiin pitkäaikainen vakava masennus.Olen nyt kotona,jossa asun yhdessä exäni kanssa vielä pari viikkoa.
Pari päivää sitten kuulin,että hänellä on jo uusi kierroksessa...ollut jo jonkin aikaa.
En pääse ajatuksista eroon,olisinko voinut estää tämän kaiken hakeutumalla ajoissa hoitoon?Onko masennukseni syy siihen,että jätin hänet?Jos olisin terve?Hän itse sanoi,ettei toista mahdollisuutta tule.Rakastan kuitenkin yli kaiken muun...
Terapeutille tullessani alan vain itkemään,en pysty puhumaan.Läheisilleni en halua häpeältäni myöntää kuinka huonosti minulla todella menee.
Halusin vain purkautua jollekulle....
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hienoa, että kirjoitit tänne. Toivottavasti jo pelkkä kirjoittaminen helpotti edes jossain määrin.
Olisitko voinut estää eron? Ehkä, ehkä et. Sitä me emme voi tietää. Mutta ehkä erosi ei kuitenkaan ole lopullinen, sanoipa miehesi mitä tahansa. Ei kukaan selviä erosurusta viikossa tai parissa (väitän siis minä). Oli miten oli, Sinulla jos kenellä on maailman paras syy yrittää parantua, jotta löydät uusia voimavaroja elämääsi ja ihmissuhteisiisi.
Niin mielelläni kirjoittaisin enemmänkin, jos vain osaisin. Mutta toivottavasti tästä oli edes jotain lohtua. Jaksamista Sinulle.
Onhan meillä näitä naisellisia keinoja.
Onhan teillä yhteistä aikaa takana ja tunnet miten saat miehesi hyvälle tuulelle.
Älä masennu vaan taistele.
Minulla on ollut aivan samoja tuntemuksia joskus. Olen ajatellut olevani liian huono ja sairas miehelleni. Mies on esittänyt eroa. Olemme keskustelleet asiasta.
En kestäsi eroa. Meillä on jo isoja lapsia.
Kirjoita kuulumisia!!!
jotenkin auttaa sinua, mutta omassa tilanteessani en kuitenkaan pysty.
Masennus on kestänyt kauan, kuten liittoni mieheni kanssa. Enkä ole meinannut tästä mitenkään nousta.
Voimat ovat jossain.
Olen etsinyt apua, niin monelta taholta, että luettelosta tulisi liian pitkä, mutta nyt, kun en oikein edes odottanut enää mitään, olen tunnemyrskyssä ja vene kaatuu.
Olen rakastunut!
Toivon sinullekin uutta rakkautta!
Kaikkea hyvää sinulle.
Minusta tuntuu ettei erosi ole lopullinen jos niin haluat. Kertomuksestani päätellen miehesi välittää sinusta edelleen.
Mutta kyllähän sä apua tarvitset. Toivoisin että se voisi olla jotain muutakin kuin osastohoitoa.
En ole osastolla,kävin vain siellä yhden yön tarkkailtavana.Olen nyt siis taas kotona exäni luona.Lääkityksellä ja terapiassa.
Muutto olisi edessä parin viikon kuluttua kauas täältä.Kaikki on jo järjestetty.
Jos lähden,olen varma,että ero on sitten lopullinen.
Tuntuu vain,että aika valuu käsistä...
Toivotonta.
että on vaikea rakastaa ? vaikka sielu tahtoiskin rakkautta ?
Onko sinulla muutoin ok ? oletko töissä / opiskelussa päivät , vai joudutko päivätkin miettimään vaan tätä maailman menoa ?
voimia !
On niin vaikeata rakastaa itseään.