En tiedä onko oikea palsta, mutta en löytänyt sopivampaa. Onko muita, joita jok ikinen pikkuasia, siis vasinkin ihmissuhderintamalla jää vaivaamaan? Itselläni vaikea luonteeni vuoksi, koska koko ajan satelee paskaa niskaan tässä elämässä. Tärkeintä olisi olla vahva ja vähät välittää kaikesta, mutta easy to say it. Asko Kallonen sanoi hyvin jollekin Idolsissa, että älä selitä, ystävä ei selityksiä kaipaa ja vihamies ei niihin usko.
Mitä tehdä luonteen kanssa, että on aina niin vaikeaa kun alkaa epäroidä, toimiko oikein ja vaikka olisi toiminutkin varmaan oikein, jää vaivaamaan mitä se toinen nyt ajattelee. Sairasta ja typerää- tiedän. Mutta jos joku osaa vinkata miten pääsee eroon näin typerästä viasta.
Mitä tehdä luonteen kanssa, että on aina niin vaikeaa kun alkaa epäroidä, toimiko oikein ja vaikka olisi toiminutkin varmaan oikein, jää vaivaamaan mitä se toinen nyt ajattelee. Sairasta ja typerää- tiedän. Mutta jos joku osaa vinkata miten pääsee eroon näin typerästä viasta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
joten mitään neuvoja asian suhteen en osaa antaa, kun en ole itsellenikään ratkaisua keksinyt.
Ainoa, mikä auttaa, on puhuminen. Toisen kanssa olisi aina saatava tilaisuus puhua asiat halki. Joskus vain se toinen osapuoli ei näe puhumista niin tarpeelliseksi, ettei se aina onnistu. Mutta kai jokaisen ihmisen pitäisi kuitenkin ymmärtää, että epätietoisuus on pahin mahdollinen olotila. Silloin on todella vaikeaa jatkaa elämää onnellisena eteenpäin kun ajatukset kuitenkin ovat niissä keskeneräisissä asioissa.
parastaikaa haluaisin käydä mennyttä suhdetta läpi, toinen kokee sen jauhamiseksi.
En voi mitään, jos en saa kunnolla jauhaa läpi, kaikki vaan pyörii mielessä :(
Ehkä auttaisi, jos kirjoittaisit asiasta kirjeen. Sen voi lähettää tai antaa asianomaiselle tai jättää toimittamatta. Minua auttaa, kun kirjoittelen itsekseni. Asiat jotenkin jäsentyvät ja pääsen niistä sillä tavalla irti. Sellainen päiväkirjantapainen on käytössäni.
Voihan yrittää sanoa itselle, että ei toiset ihmiset näe niitä asioita niin suurina kuin minä. Jos miettii mitä itse ajattelee toisten käytöksestä niin ei monesti paljon mitään.
Ei siihen ratkausua varmaan ole. Itse uskon että se on vain osa persoonallisuutta ihmisessä. Minulla ainakin. Jotenkin olen oppinut huomaamaan että kunkeskittää huomion johonkin uuteen ja mielekiitoiseen, esim uuteen harrastukseen tai siihen mitä kaikkea kivaa voi tehdä kesällä, niin nämä pienet, mutta niin suuret asiat jäävät hiukan
enemmän taustalle ja ikään kuin menettävät merkitystää - niitä ei jaksa ainaisia murehtia -
Mutta kun jotain suurta ja pelottavaa murehdittavaa on, kannattaa siitä kuitenkin kertoa, mainita ainakin mitä tunnet ja ajattelet! Vaikka vain ohimennen, kunhan sanot sen ääneen toiselle.
Ei siihen mitään ratkaisevaa vastauta ehkä löydy, mutta kertominen on osa sitä että voit toteuttaa itseäsi, kertoa mitä päässäsi tapahtuu, olla oma itsesi! Kun asia jää vaivaamaan, sitä ei saa tukahduttaa! Omalta kohdaltani voin sanoa, että muuteen masentuu ja käpertyy itseensä.
Voimia sinulle!